HEI TÄMÄN PALSTAN KÄVIJÄT!
OLEN IHAN HUKASSA KAHDEN MURKKU IKÄISENI KANSSA,APUA ON HAETTU MUTTA APU EI NÄY MENEVÄN TYTTÄRENI PÄÄHÄN,KAIKKEA OLEN YRITTÄNYT MUTTA,VOIMANI ALKAA OLLA LOPUSSA,EN TIEDÄ ENÄÄ MITEN TOIMIA,AUTTAKAA MUA JOTENKIN JA KERTOKAA OMISTA KEINOISTANNE,KIITOS JO ETUKÄTEEN.__ÄITI__
OLEN IHAN HUKASSA KAHDEN MURKKU IKÄISENI KANSSA,APUA ON HAETTU MUTTA APU EI NÄY MENEVÄN TYTTÄRENI PÄÄHÄN,KAIKKEA OLEN YRITTÄNYT MUTTA,VOIMANI ALKAA OLLA LOPUSSA,EN TIEDÄ ENÄÄ MITEN TOIMIA,AUTTAKAA MUA JOTENKIN JA KERTOKAA OMISTA KEINOISTANNE,KIITOS JO ETUKÄTEEN.__ÄITI__
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerro millälailla he ovat kamalia?Ovatko tehneet jotain sellaista, että ovat joutuneet tekemisiin virkavallan kanssa?Lintsaavatko koulusta? Vai mitä?
????????
varmaan.
Itselläni 1 murkku ikänen tyttö,valehtelee,lintsaa koulusta,näpistelee,kajottelee ym...sydän pamppailen odotan iltaisin milloin arvon neiti mahtanee saapua kotiin,vai saapuuko enää ikinä.
Olen tilannut ajan kasvatusneuvolaan,katotaan,saako sieltä apua.
Sinulle äiti,ehdotan että jaksamisesi kannalta tilaisit itsellesi ajan vaikkapa ihan mielenterveystmstoon.
Tsemppiä sinulle ja tyttärellesi!
Kyllä se vielä iloksi muuttuu.
käytän vielä vanhaa nimitystä eli kasvatusneuvola=nuorten aikuisten psykiatrinen vastaanotto.
moiks, itse olen nyt 23v ja 1 lapsen äiti.
Kun olin 5-6luokkalainen ongelmani alkoivat. lintsasin, varastelin, käytin huumeita, karkailin eli siis kaikkea mitä voi vain tehdä. äitini oli yksin huoltaja jolla oli uusi mies ja myös tälle kapinoin. Tuolloin äitini koitti perhe neuvolaa, terapiaa, sosiaali toimistoa ym kaikkia mahdollisia keinoja minuun, mutta mikään ei tepsinyt. oma näkökantani oli että vitut mua mitkään tommoset kiinnosta ym. ja jatkoin samaa rataa. äiti veti nyörejä kokoajan tiukemmalle, eli sain arestia, puhelimen otti pois jne. mutta minä jatkoin taas kapinointia entistä enemmän. minusta parasta näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut vain koittaa jaksaa minun kanssa ja pitää samat kotiintulo ajat, ja antaa vapauksia vähän (ei liikaa) niin en olisi kapinoinut niin paljon. Loppujen lopuksi jouduin lastenkotiin ja siellä asustelin sitten avohuostassa 17v asti. Siellä hieman rauhotuin mutta ei ne sielläkään minua aisoissa pitäneet, vaan karkailin jne. Nyt jälkeenpäin ajatellen, koska asuin monta vuotta lastenkodissa enkä äitini luona jäin paljosta paitsi. tänä päivänä olemme äitini kanssa kuin vain kavereita jotka soittelevat kuulumisia jne. eli side on hävinnyt. ja minulla on kuitenkin nyt asiat hyvin ja odotan toista lasta, mutta mieleeni jäi vain kuinka äitini oli henki hieverissä minun takia, olen miljoona kertaa miettinyt kuinka rakastava äitini oli tuolloin ja kuinka paljon tuskaa tuotin. Mutta enhän minä sitä tuolloin ymmärtänyt.
Eli koita jaksaa kyllä se ohi menee kunhan et kapinoi itse lapsellesi takaisin jolloin asiat vain luultavasti pahentuvat. Ja tieto siitä että tyttäresi on aina terve tullut kotiin ilman että heti on huuto ja aresti uhkaus ym ovella, kartuttaa tyttöäsi tulemasta.. ainaki minulla oli tämä ongelma, ja olin parhaillaan viikon paossa..
Mutta tämä on minun näkemykseni.. toivottavasti tästä olisi edes hieman apua..
oli vissiin joku pointti tossa alotuksessa, vai?? Mihin alkuperäiselle pitäisi vastata??
Jos murkkusi syö samassa ruokakunnassa, niin tee selväksi että siinä huushollissa on säännöt joita noudatetaan, ja jos ei kelpaa niin etsiköön sellaisen ruokapöydän jonka alle voi jalkansa pukata, ja kai sieltä saa viikkorahaakin ja vaatteita.
Loppujen lopuksi normaalinuoret kaipaa sääntöjä koska se tuo myös turvallisuutta että heistä välitetään. Jos mikään ei tepsi niin lopeta kaikki huolto, esim pyykki, ruoka vaatteet ym.
Yritä itse ainakin olla aikuinen!