Vaikka kuukaudet vierii eteenpäin,minä rakastan vain sinua.Vaikka kuinka yrittäisin unohtaa kaiken,pyörit edelleen koko ajan mielessäni.Vannon itselleni,että pystyn tuhoamaan tunteeni ja kaiken sen jotka sinusta muistuttaa,mutta miksi se on niin hankalaa?...ehkä siksi että olit minulle rakkain ikinä!ja sen tiedän,että muistosi säilyy aina sydämessäni,sillä rakastin sinua,ja rakastan edelleen.En unohda sinua ikinä,enkä tahdokkaan....missä sitten ikinä kuljenkin!!kiitos,että olit kerran olemassa minulle!
Ajattelen sinua päivällä,yöllä..aina!
-M-
2310258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
kirjoitettu.Onnellinen hän kelle tämä ajatus on tarkoitettu.
keneltä kelle?mistä minne?AND WHYYYY?
jo aikaisemmin jollain palstalla? Anteeksi jos olen väärässä ja halveeraan siten aloitusta.
Miksi sinä et sitten niele ylpeyttäsi ja ota yhteyttä? Saattaa olla että voisit jatkossakin viettää aikaa sen ihmisen kanssa, joka merkitsee sinulle enemmän kuin muut. Jos tunteet ovat molemminpuolisia, niin voi olla että te ette eroa ennen kuin kuolema teidät erottaa.
Kuukaudet vierii, tunnen tuskaa edelleen siitä mitä teit minulle. Uskotko, etten koskaan voi rakastaa ketään toista. Teit minusta kylmän. Oikeasti olen yrittänyt tuntea jotain mutta mitään en tunne kuin vain sinua kohtaan. Vuorotellen tunnen vihaa ja rakkautta. Vuorotellen haluaisin sinua satuttaa niillä asioilla joiden tiedän sinua satuttavan ja sitten taas haluaisin olla omasi tai edes ystävä ja itken sitä. Joskus me törmätään ja silloin punnitaan kummalla meistä on puhdas omatunto. Kumpi kääntää katseensä pois. Minä se en ole.
kuin niiden "kantajastakin". Kuunnelkaa seuraavan laulun sanat ajatuksella ja muistakaa sen sanoma:
http://www.youtube.com/watch?v=35YMelR8Dyc
Niin siinä käy kun löytää sen oikean. Miksi sinä tahdot rimpuilla eroon ja juosta karkuun, vaikka tiedät missä olen ja voit voittaa minut takaisin ihan vaan olemalla oma itsesi ??? Se on kaikki mitä vaadin sinulta.
Uskon, kun sanot mene! en roiku, en ota yhteyttä; silti vahdin puhelinta, odotan viestiä, toivonkin...
Tiedän, että aika haalistaa tunteitakin, kipu peittyy pikku hiljaa uusien tapahtumien alle, kunnes taas muistan sinut ja tunteet nousevat jälleen pintaan. Ehkä kuitenkin joskus ei enää satu...
sinulla taida olla enää edes sama puhelinnumero?
...kyllä minulla on, sinun ystävälläsi ilmeisesti ei. Valitan... väärä -p-???
18.1. Että terveisiä vaan.
-P- on?
Marraskuun yöstä, savuisesta kapakasta, varastetuista hetkistä. Unelmien mies...
päivin ja öin. mikään ei tunnu enää samalta. jos saisin menne 4 kuukautta taaksepäin, muuttaisin kaiken...
Jos suhde päättyisikin tunteiden lakastumiseen
silloin ei tekisi kipeää
mutta kun se päättyy molempien rakkauden roihutessa
siitä ei tahdo päästä yli
ja silti, vaikka se alkaisi uudelleen
mikään ei olisi muuttunut
eikä sillä olisi toivoa
sen vuoksi en haikaile uutta alkua
vaikka puhelintani vahdinkin
enkä toivo kohtaavani sinua matkallani
vaikka vastaantulijoista rakkaita kasvoja etsin
sillä enhän kestäisi uudelleen
kun minut torjut
eikä meillä olisi tulevaisuutta
Niin minäkin sinua!
Hih kuulostaa ihan minun entisen "poika"ystävän turinoilta.... Hölmö kun kuvittelee, vielä monen kuukauden jälkeen saavansa minut joskus takaisin.... Silloin kun jätetään silloin jätetään... Koittakaa tämä tajuta ja jatkaa eteenpäin.....
Heh, ja siinä meillä on taas yksi hieno esimerkki ihmisestä, joka ei ymmärrä että paria voi vaihtaa vaikka kerran kuukaudessa, mutta se ei korjaa sitä vikaa jota et näe itsessäsi. Eli siis olet taitamaton huolehtimaan ihmissuhteen kestävyydestä ja kykenemätön toimimaan niin, että alussa hyvä suhde kestää sellaisena jatkossakin.
Mut hei, se on sun ongelma, ei minun ;-)
Ajatukset ja nimikirjaimetkin samat kuin lähettäjällä P->M.. minä P ja yhä kaipaan M:ää.
Ja olen kyllä säälittävästi anellut takaisin vaikka, jos saisin niin en tiedä ottaisinko laisinkaan vai ottaisinko ja kostaisin.. Riippuisi M:stä.
Kunnon oikealla anteeksipyynnöllä ja osoituksella siitä että on luottamuksen arvoinen meillä voisi olla uusi alku.
Mikä on mennyt, on mennyt
se mikä jäi taakse ei palaa
rakkaudelle oli hetkensä
ja kun siivet paloi
se oli siinä
ei muistoa eilisestä
ei haaveita huomisesta
elä tässä ja nyt
kerro meille kaipaaville jotain - vähän enemmän
Turha enää on perässä roikkua ja haaveilla mahdottomasta, kun itse tuhosit kaiken. Pakkohan sinusta oli riuhtaista irti, muuten olisin palasina!
Kolme vuotta kun lähdit. Minä jäin kaipaamaan. Olen alkanut epäillä, että löydänkö koskaan ketään toista, sillä sinä olit se oikea minulle. Mutta miksi minä en ollut sitä sinulle?
Ja sille, jonka itse jätin. Olisin vieläkin sun kanssa, jos sä olisit arvostanut minua enemmän. Olin sun kanssa yksinäinen. Pitikö minun erota sinusta vain kohdatakseni ja menettääkseni sitten sen oikean?
Onko elämässä oikeasti mitään järkeä? EI OLE!