Olemme olleet mieheni kanssa nyt hiukan yli puolitoista vuotta yhdessä ja elämä on suurimmaksi osaksi ollut ihanaa ja mukavaa hänen kanssaan. Olemme muuttaneet yhteen jo hyvän aikaa sitten. Eli on tullut arki jo vastaan kun joutuu huolehtimaan yhdessä taloudesta jne. Rakastan miestäni paljon, mutta joskus jään miettimään että jaksanko siltikään olla enää yhdessä.
Alussa seksi oli ihanaa ja harrastimme sitä paljon. Mutta jostain syystä se on vähentynyt niin, että jos hyvin käy, saan kerran 2 viikkoon. Olen yrittänyt puhua asiasta, vastaus on "ei haluta, oon väsyny". Ymmärrän jos asia olisi joskus, mutta se on nykyään niin usein...
Hän on kotona mielettömän laiska, ollut alusta lähtien enkä saa patistettua häntä tekemään mitään. Hän kun ei ole ikinä asunut yksin, tyttöystävien luota aina kotiin muuttanut kun ero on tullut. Eli on aina joku muu huolehtinut puolesta. Mika avuksi?
Ja viimeisin muttei vähäisin, on hänen rahankäyttö. Mieheni tuhlaa rahaa vaikkei sitä ole kuin juuri ja juuri laskuihin ja ruokaan. Pitää ostaa uusi peli joka tuli kauppoihin, täytyy mennä kahville kahvilaan vaikka kotonakin on kahvia, on pakko saada kyyti kavereilta ja maksaa sitten hillittömästi niille kun ne kuskaa, vaikka linja-autollakin pääsee ja huomattavasti halvemmalla. Ja se alituinen ryyppääminen häiritsee, ei vielä ole mennyt alkoholismin puolelle mutta kuitenkin, kun pitää ostaa 30 eurolla illaksi kaljaa yms ja sitten ei edes juoda kaikkea vaan jätetään kaappiin. Seuraavalla kerralla taas ostetaan uudet kaljat vaikka kaappi on täynnä juomista. Sitten ku sitä on kerääntyny tarpeeksi, ni on taas uus syy ottaa ku "pitäähän ne juoda pois".
Olen puhunut näistä asioista moneen kertaan rauhallisesti, suostuttelevasti. Olen lisäksi huutanut ja itkenyt ja välillä olen maininnutkin että olen väsynyt näihin sen "vikoihin". Kyllä hän yrittää pari päivää olla kiltisti ja auttelee kotona, mutta sitten se taas jää. MIkä neuvoksi???
Alussa seksi oli ihanaa ja harrastimme sitä paljon. Mutta jostain syystä se on vähentynyt niin, että jos hyvin käy, saan kerran 2 viikkoon. Olen yrittänyt puhua asiasta, vastaus on "ei haluta, oon väsyny". Ymmärrän jos asia olisi joskus, mutta se on nykyään niin usein...
Hän on kotona mielettömän laiska, ollut alusta lähtien enkä saa patistettua häntä tekemään mitään. Hän kun ei ole ikinä asunut yksin, tyttöystävien luota aina kotiin muuttanut kun ero on tullut. Eli on aina joku muu huolehtinut puolesta. Mika avuksi?
Ja viimeisin muttei vähäisin, on hänen rahankäyttö. Mieheni tuhlaa rahaa vaikkei sitä ole kuin juuri ja juuri laskuihin ja ruokaan. Pitää ostaa uusi peli joka tuli kauppoihin, täytyy mennä kahville kahvilaan vaikka kotonakin on kahvia, on pakko saada kyyti kavereilta ja maksaa sitten hillittömästi niille kun ne kuskaa, vaikka linja-autollakin pääsee ja huomattavasti halvemmalla. Ja se alituinen ryyppääminen häiritsee, ei vielä ole mennyt alkoholismin puolelle mutta kuitenkin, kun pitää ostaa 30 eurolla illaksi kaljaa yms ja sitten ei edes juoda kaikkea vaan jätetään kaappiin. Seuraavalla kerralla taas ostetaan uudet kaljat vaikka kaappi on täynnä juomista. Sitten ku sitä on kerääntyny tarpeeksi, ni on taas uus syy ottaa ku "pitäähän ne juoda pois".
Olen puhunut näistä asioista moneen kertaan rauhallisesti, suostuttelevasti. Olen lisäksi huutanut ja itkenyt ja välillä olen maininnutkin että olen väsynyt näihin sen "vikoihin". Kyllä hän yrittää pari päivää olla kiltisti ja auttelee kotona, mutta sitten se taas jää. MIkä neuvoksi???
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä tilanteessa asioita kannattaa miettiä nimenomaan pitkällä tähtäimellä. Seurustelun tarkoituksenahan on tutustua toiseen ja varmistua siitä, että tämän ihmisen kanssa voisi elää loppuelämän.. tai olla varmistumatta.
Ovatko nämä miehesi "viat" sellaisia, että voit elää niiden kanssa loppuelämäsi? Uskotko, että hän voi muuttua? Mitä siihen vaaditaan?
Laiskuus, liiallinen juominen ja huonot rahankäyttötaidot.. Mieti teidät 20 vuoden päähän.. lasten ja lainojen kera.
Kuvailemasi perusteella on luultavasti ihan se ja sama, kauanko jaksat nalkuttaa ja pahoittaa mieltäsi miehesi elämäntapojen vuoksi. Mies selkeästikin elää juuri niin kuin parhaakseen näkee hieman jopa itsekkäin perustein, eikä näe, mitä eroa on satsaamisessa teidän parisuhteeseen ja satsaamisessa sinuun.
Parin päivän kivalla käytöksellä ei pelata parisuhteen pussiin vaan yksinkertaisesti yritetään miellyttää sinua, jotta tilanteen tasoittuessa voi taas ottaa rennosti ja olla niinkuin aina ennenkin, normaalisti.
Vastaavan ihmistyypin ponnistelut vastuulliseksi ihmiseksi ovat taatusti oikeasti vaikeita. Asioista ei tarvitse huolehtia, sillä joku muu tekee sen hänen puolestaan. Asiat voi jättää levälleen, sillä joku muu aina korjaa ne pois. Se asia olisi pitänyt hoidatuttaa pois jo siellä vanhempien luona asuessa. Vanhemmat ovat selkeästikin hieman epäonnistuneet kasvattamaan pojastaan itsenäisen, vastuuntuntoisen ihmisen.
Sinun ei kannata hänen äidikseen ryhtyä. Muuten huomaat kohta kaksi, kolme, neljä, kymmenen vuotta keräilleesi miehesi sukkia lattialta, eikä tuo sitä tippaakaan enempää arvosta kuin nytkään.
Keskustele miehesi kanssa. Kerro hänelle seikkaperäisesti taloudellinen tilanteenne ja minkälaiset vaihtoehdot rahaa käytettäessä milloinkin täyttyvät. Kerro hänelle tuntosi äläkä kysele milloin hän aikoo muuttua, sillä hänen pitää ymmärtää pyrkiä muutokseen ihan itse. Muutoin asetat itsesi hänen alapuolelleen ja annat hänelle yksioikoisesti narusi käsiinsä, joita hän voi halutessaan kiristellä ja löysätä.