Olen sitä mieltä, että murkkuiässä lapset kaipaa vanhempiansa kaikkein eniten, on upeaa kun saan olla isänä läsnä 14 ja 16 v poikien kasvussa.
Tukea koulunkäyntiä, neuvoa elämää , puhua naisista;) iskemisestä;) mieheksi kasvamisesta ja vastuun ottamisesta elämässä.
Ollaan puhuttu uskonnosta, se ei kolahda, mutta siinä kasvaa suvaitsevaisuus, sillä meitä on moneksi.
Jatkuvasti saan palkintoja, kun huomaan poikien kehittyvän myönteisesti.
Meillä oli ero lähellä, mutta saimme asiat kuntoon. Lapset nettoaa tästä hyvillä eväillä elämään ja isä tai äiti hyvällä omalla tunnolla että velvollisuudet tulo hoidettua.
SUOSITTELEN!
Tukea koulunkäyntiä, neuvoa elämää , puhua naisista;) iskemisestä;) mieheksi kasvamisesta ja vastuun ottamisesta elämässä.
Ollaan puhuttu uskonnosta, se ei kolahda, mutta siinä kasvaa suvaitsevaisuus, sillä meitä on moneksi.
Jatkuvasti saan palkintoja, kun huomaan poikien kehittyvän myönteisesti.
Meillä oli ero lähellä, mutta saimme asiat kuntoon. Lapset nettoaa tästä hyvillä eväillä elämään ja isä tai äiti hyvällä omalla tunnolla että velvollisuudet tulo hoidettua.
SUOSITTELEN!
Vastaukset 21
Vanhimmat
kaikki tietävät ja ymmärtävät tuon mutta helpommin sanottu ku tehty. niin se vaan menee,
olen kanssasi samaa mieltä, kaikki tietävät ja ymmärtävät tuon, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Näin se meni meilläkin.
löytyy vielä puolisoita, jotka ajattelevat kuin sinä! Voi kun monet muutkin tajuaisivat saman, mutta ei ajatella kuin itseään ja omaa hyvää oloa, lapset jää sivuseikaksi. Olet hieno ihminen!
tai saisi edes täältä kirjallisena;) Vajavaisia ollaan, kuka mistäkin syystä.
mutta,kun elämä ei aina vaan mee niin,miten sen on suunnitellut ja se ei ole lapsille mitenkään kauhean hyvä esimerkki parisuhteesta,kun vanhemmat elävät rakkaudettomassa suhteessa ja silloin ei kumpikaan vanhempi pysty täysillä olemaan mukana lasten kasvatuksessa,koska oma tunne-elämä on rikkinäinen.Hienoahan se on kun rakkaudellinen liitto pysyy kasassa ja lapset kasvatetaan yhdessä,toki sen voi tehdä myös eronneet parit kunhan molemmat unohtavat ylpeytensä ja ajattelevat lasten parasta.
Lapset kaipaa vanhempiaan koko lapsuutensa ajan! Ja olen sitä mieltä että tänäpäivänä luovutetaan liian helposti jo pienestäkin vastoin käymisestä! (pois lukien pettämiset)
Lapseta tarvitsevat kumpaakin OIKEATA vanhempaa joka opettaa ja näyttää elämän suunnan.
Yritä ymmärtää myös niitä, jotka eivät ole tuohon päässeet vaikka olisivat halunneet!
Saittui kuule syvältä avioero, jota en olisi halunnut.
Itse yritin kaikkeni että avioliitto olisi onnellinen ja perhe pysyisi kasassa, mutta ei auttanut ei vaikka kuinka halusin.Ja syytä en vieläkään oikein ymmärrä miksi vaimo lähti!
niin kuin itse haluaisi, mutta eron jälkeen isän on saatava olla tai ehdottomasti otettava mukaan lapsen kasvuun ja ohjaukseen -isän läheisyys, fyysinen turva ja rakkaus tärkeää,!!
Pojilla varsinkin on paljoin omalta isältä kysyttävää, esim "miestenjutut", työkalut ym ja totta kai tytötkin tarvitsee isää. Äitin asemahan yleensä on selvä. Äitiäkään ei saa syrjiä, vaikka olisi pahojakin ongelmia esim alkoholin takia. .
Tässä yhden faijan kokemukset.
On myös miehiä, jotka eivät välitä entisen liittonsa lapsista.
se olis rohkeamman otettava esille.
oliko vieraita miehiä,,et tiennyt, liikaa tv saipuaoopperaa, etkä vastannut niitä;)
Uuden naisen mustasukkaisuus. Haluaa omia miehen vain itselleen.
Tuossa olet aivan oikeassa. Lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat, yhdessä tai erikseen. Ei eron tullessa erota vanhemmuudesta eikä velvollisuuksista ja oikeuksista lapsia kohtaan. Hlökohtaisesti en ymmärrä, miten aikuiset ihmiset eivät tuota aina muista eron yllättäessä. En voisi kuvitella mitenkään tilannetta, ettei omat lapseni saisi tavata isäänsä, vaikka eronneet olemmekin. Itseasiassa hän viettää nykyisin paljon enemmän aikaa lasten kanssa, kuin yhdessä ollessamme. Minähän se tyhmänä naisena olin se, joka opetti lapsille hiihdon, luistelun, pyöräilyn, jopa puukon käytön pojalle. Häntä ei vaan kiinnostanut. Nyt on pakko kiinnostaa, koska lapset ovat vuoroviikoin kummallakin. Ja näyttää siltä, että oikeasti nauttii lasten kanssa olemisesta :D.
on totta,
Hienoa, että saitte pidettyä perheenne yhdessä!! Ja nuo poikien kanssa käydyt keskustelut kuulostaa ihan mahtavilta; opettavaisilta niin isälle kuin pojallekin :) Ja tosiaankin, lapset todellakin kaipaa vanhempiaan, ei pelkästään murkkuiässä, vaan ihan kaiken ikäisinä. Tokihan vanhemmuus jatkuu, vaikka vanhemmat joutuisivatkin eroamaan; silloin lapset tarvitsevat vanhempiaan vieläkin enemmän.. eroneuvo.fi on hyvä sivusto lapsiperheiden eroon liittyen, asiaa lasten näkökulmasta jne.
ja tyydytty vajavaiseen oloon, mut perhe koossa.
Meillä oli vielä riesana koulukiusaaminen, johon jouduin puuttumaan kokoajan, kyselin pojalta, että kiusataanko koulussa.
Jos poika kertoi et kyllä, niin otin yhteyttä opettajaan ja joskus oppilaan kotiin. Jos oli oikein pahatilanne, niin soitin suoraan kiusaavalle oppilaalle ja sanoin et jos ei lopu, niin tulen esim, "puristamaan nenän punaiseksi", viimeistään silloin loppui, mutta mukuloitten muisti on lyhyt ja sit yllytetään toisia kiusaamaan.
Tässä isän rooli on tärkeä, että on poweria pistää luut kurkkuun oli vastassa kuka tahansa.
Ettei jäis vammoja sieluun. Nyt ongelmat poissa kun sälli on lukiossa. kop, kop..
Eiköhän jokainen ajattele eron uhatessa eniten lapsiaan. Hyvä että olette saaneet asiat kuntoon. Omalla kohdallani näin ei käynyt, vaikka miten yritettiin vuosia ja vuosia. Rakkautta ei enää vain riittänyt muille kuin lapsille. Lapset näkivät kaksi aikuista, jotka eivät rakastaneet eivätkä kunnioittaneet toisiaan. Mielestäni todella huono malli parisuhteesta. Eronneet äiti ja isä pystyvät myös hoitamaan velvollisuutensa ja oikeutensa. Uskon, että omat lapseni saavat elämäänsä yhtä hyvät eväät kuin parisuhteessa kasvavat lapset. Sehän on kiinni täysin vanhempien halusta ja rakkaudesta lapsiaan kohtaan. Itse voin sanoa, että rakastan lapsiani eniten koko maailmassa. Elämä vain ei aina mene oppikirjojen mukaan.
rakkaus ei tarvi samaa asuntoa, mutta helpottaa käytäntöjä. toista ei saa turhaan syyllistää. jollakin voi olla matka työ yms. esteitä-. Takana päin ei saa myrkyttää toisen vanhemman välejä lapsiin/isovanhempiin.
Ja lapsista ei ole kiva nähdä, että vanhemmat ovat yhdessä vain heidän takiaan. Tämä korostuu siinä vaiheessa, kun vanhempien välit ovat etäiset, kireät tai viileät; harva vanhempi pystyy olemaan sman katon alla lastensa kanssa oma itsensä, jos parisuhde on ongelmallinen. Tämä taas huonontaa aikuisten suhdetta lapsiin: Jolloin "lasten takia yhdessä" -ajatus heittää täydellisen kuperkeikan. Vanhemmilla on mahdollisuus luoda paljon parempi suhde lapsiinsa kumpikin erikseen, kun huonon parisuhteen taakka väistyy.
mutta vanhempien välinen rakkaudettomuus myrkyttää aikuisten välejä lapsiin (ja lasten välejä aikuisiin) silloin kun asutaan saman katon alla.