Mitä olette mieltä, kannattaako ennemmin mennä opiskelemaan sitä mikä aidosti kiinnostaa, mutta josta päätyy huonopalkkaiseen ammattiin, vai pyrkiä opiskelemaan jotain vähemmän kiinnostavaa alaa jossa palkka ynnä muu on kohdallaan? Nykyään jauhetaan niin paljon rahasta, arvostuksesta ja muusta vastaavasta, mutta onko se kaikki sen arvoista että tässä kannattaisi olla kuuntelematta itseään liikaa siinä mikä kiinnostaa? Itseä kiehtoo ihmisläheiset ammatit, ja olenkin suunnitellut lastentarhanopettajaksi tai sosionomiksi lukemista, mutta joka tuutista saa kuulla siitä miten kehno palkka niillä aloilla on. Tottakai aina on nämä oikislääkiskauppikset joissa liksa ja "arvostus" on kohdallaan, mutta kun ei nuo alat vaan kiinnosta kaikkia! Ei tässä nuori ihminen tiedä mitä ajatella.
Palkka ja arvostus vai työn/opiskelun mielekkyys?
kahden vaiheilla...
6581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihmisläheiset ihmiset ovat yleensä liian kilttejä. Näin he ovat vedätettävissä ja poljettavissa. Sen näkee myös palkoissa, kiltit ei osaa pitää puoliaan.
HÄHHÄHHÄÄ-aloilla, on taas kovaäänisiä amiksia, jotka ovat aina osanneet pitää puolensa. Palkatkin ovat esim rakennus yms äijä-alalla, usein kohdallaan. Työilmapiiri taas sopii enemmän karskille ja ns vittuiluhuumoria kestävälle jörrikälle. Silkkipeput, nöyristelijät ja kiittelijät eivät näillä aloilla pärjää.
Heikot sortuu elon tiellä, jätkä sen kun porskuttaa...
tunti kersoja, tai kantaa 10kpl 25kg säkkiä laastia kuudenteen kerrokseen portaita pitkin tunnissa, kumman jäkeen olet vaihtamassa alaa???
Ei se että on ihmisläheinen tarkoita että olisi liian kiltti. Sinulla on näköjään vain suppea käsitys tälläisistä ihmisistä. Nöyryydelläkään ei ole mitään tekemistä huonon itsetunnon kanssa, joka on syynä palkan kehnoon kehitykseen. Se saa kuka osaa pyytää, ja yleensä parhaiten palkkaansa pystyvät nostattamaan sosiaaliset ihmiset.
Raksa-alalla on oma tapansa mutta ei sielläkään mikään macho-äijä tarvitse olla. Riittää ette tekee duuninsa hyvin. Paskanjauhajia ei oikeesti jaksa edes kuunnella. Niitä on kyllä toimistoissakin aivan riittävästi..
..kiinnostaa. Itse olen alalla, mikä ei kiinnosta yhtään tippaa. Palkka ihan ok (aina silloin kun ei ole lomautettuna)!!! Olisin tältä istumalta valmis "palkanalennukseen" ja vaihtamaan ammattiiin minkä oikeasti koen omakseni.
Jos pärjää pienellä rahalla niin kutsumusammatti on varmaan ihan kelpo vaihtoehto. Kuitenkin useimmat haluavat myös hieman sitä elintasoa (oma asunto, auto, matkailua, vähän kalliimpia harrastuksia jn.) ja silloin palkka merkkaa jo aika paljon.
Ideaalitilanne on tietysti se, että kutsumus/mielekkyys ja palkka kohtaavat (lakimies, ekonomi, DI tms.) mutta useinkaan näin ei ole vaan on puntaroitava vaihtoehtoja - niiden hyviä ja huonoja puolia - ja valittava sen mukaan. Opiskelu kannattaa kuitenkin aina. Akateemisen loppututkinnon suorittanut voi ihan hyvin toimia kiinteistövälittäjänä jos siltä alkaa myöhemmin tuntua mutta levyseppä-hitsarista harvemmin tulee isoa päällikköä teknologiayritykseen saati sitten kaupalliselle tai hallinnolliselle alalle.
Lisäksi ns. rupuhommat ovat usein paitsi huonosti palkattuja niin myös fyysisesti ja/tai psyykkisesti paljon raskaampia. Itse toimin teknisenä asiantuntijana AMK-koulutuksella. Työ on vaihtelevaa ja mielenkiintoista eikä liian stressaavaa. Palkka on kaksinkertainen verrattuna vaikkapa kunnallisen puiolen lastenhoitajaan ja oikeita töitä on keskimäärin 4-5 tuntia päivässä. Ei tämäkään ollut minulle mikään kutsumusammatti mutta kaikkeen tottuu ja nuoruuden ideologia ja ehdottomuus tuppaa karisemaan iän myötä.
40? vuotta työtä joka ei kiinnosta.Yritä miettiä jokin muu ala mikäli palkalla on sinulle suuri merkitys.Jokin kompromissi kenties?