Kaikki alkaa ja tutustutaan ollaan lähellä ja käydään elokuvissa. Viestitellään, soitellaan, lähetellään sähköpostia. Välimatkaa on 800km mutta lomat ja pidennetyt viikonloput käytetään hyväksi. Jälleen näkemisen suunnaton riemu ja pois lähtemisen raastava ikävä.
Yhteisen elämän suunnittelua, kihloihin meno, töiden haku uudelta paikkakunnalta ja asunto.
Vihdoin yhdessä. Arki alkaa ja upeaa on. Töissä käymistä, ruoan laittoa, siivoamista ja kauniin vaimon kainaloon käpertyä yöksi.
Yhteiset harrastukset yms.
Vaimon henk koht ongelmat teini lapsiensa kanssa alkavat. Lapsien isä painostaa arkeamme. Heidän ongelmat tulevat meidän ongelmiksi.
Välikädessä oleminen on kamalaa. Vaimo masentuu. Ei ota mitään apua vastaan minulta tai läheisiltä. Eristäytyy, on poissaoleva, toimii kuin kone. Hoitaa työnsä mutta illat on yksin. Pitkiä aikoja hiljaa, ei kaipaa läheisyyttä. Vetäytyy täysin oloihinsa. Valehtelee. Valehtelu vain pahenee.
Lähden töihin ja hän jää kotiin "päänsäryn" takia. Soitan kahvi tauolla ja tokkurainen ääni sanoo. "Kun tulet rakas kotiin niin anna minun nukkua. Olen ottanut päänsärky lääkettä ja haluan olla rauhassa" Rakas. Ensimmäisen kerran kuulen tuon pitkästä aikaa hiljaisella äänellä ja huolestun. Ajan kotiin. Löydän vaimoni todella tokkurassa sängyssämme, pöydällä kolme kirjettä. Minulle ja kaksi pojille. Roskiksessa on viittä vahvaa lääke merkkiä otettuna yht 80kpl.
Soitto hätä numeroon ja ambulanssin pikainen tulo esti vaimoni pääsemästä tavoitteeseen.
Teholle ja psykiatriselle. Ensin sain vihat päälle mutta sitten rakkautta kun saamme vielä olla yhdessä.
Kesä meni. Mutta elokuu toi käsittämättömästä syystä häneltä avioero hakemuksen. Läheiseni kuoli ja ilmeisesti kuolema herätti hänet ja säälillä sai minut takaisin. Rakkaus roihusi ja hänen toipumisensa edistyy.
Tulee syksy. Valehtelu alkaa. Ja jatkuu. Välillä olen hyvä aviomies mutta taas pelkkä kynnysmatto. Parisuhde terapia aikoja on tilattu jo neljä mutta kaikki peruttu milloin mistäkin syystä.
Tuli vuoden loppu. Valehtelu jatkuu. Sovimme että jos uudenvuoden lupauksena olisi valehtelemattomuus. Ja kiinni jäämisenä joutuu tarjoamaan ruoat ulkona. Nyt viidestä valheesta kiinni ja viisi ateriaa velkaa ja vastaus on että vittu minä en sulle niitä tarjoa. Tilanne jatkuu ja kylmyys on nyt taas samaa kun keväällä.
Viimeiset eron peruutus paperit hän lähetti käräjäoikeuteen kaksi viikkoa sitten ja pian tuli paperi asian jättämisestä silleensä.
Edelleen jatkuva epärehellisyys sai minut ehdottamaan uutta avioeroa ja muuttamista pikaisesti erilleen. Vaimo on kylmä ja toteaa aina ihan ja aivan sama mitä teet. Mutta jospa lähdenkin pidemmäksi aikaa pois alkaa perään itkeminen. Rakastan rakastan..... Mutta valehtelu ja kylmyys pysyy.
Nyt välimatkaa pitäessäni illalla tunne on hirveän raastava. Kuin joku repisi sydäntä rinnasta. Näen ensi tapaamisemme ja hänen kauniin siniset silmät, vaaleat pehmeät hiukset kun tanssimme ensi kertaa. Oma finlanderssin oikeesti kappaleemme soi mielessäni ja uni on vaikeaa. Pyörittelen sormusta sormessani ja mietin miksi meille on käymässä näin. Rakastan vaimoani yli kaiken. Haluan vain olla ja nukahtaa hänen kainaloon, nauraa ja rakastaa.
Miksi hän on niin kylmä? Mikä hänellä on? Vaikka autan miksi apu ei onnistu?
Masennus tuo masennusta ja tilanne on niin paha että minun olisi pakko lähteä pois. Aloittaa uusi elämä. En vain taida siihen pystyä. Rakastan vaimoani vaikka se olisikin sitten elämäni viimeisin rakkaus joka valassa vannottiin että vain kuolema meidät erottaa.
Yhteisen elämän suunnittelua, kihloihin meno, töiden haku uudelta paikkakunnalta ja asunto.
Vihdoin yhdessä. Arki alkaa ja upeaa on. Töissä käymistä, ruoan laittoa, siivoamista ja kauniin vaimon kainaloon käpertyä yöksi.
Yhteiset harrastukset yms.
Vaimon henk koht ongelmat teini lapsiensa kanssa alkavat. Lapsien isä painostaa arkeamme. Heidän ongelmat tulevat meidän ongelmiksi.
Välikädessä oleminen on kamalaa. Vaimo masentuu. Ei ota mitään apua vastaan minulta tai läheisiltä. Eristäytyy, on poissaoleva, toimii kuin kone. Hoitaa työnsä mutta illat on yksin. Pitkiä aikoja hiljaa, ei kaipaa läheisyyttä. Vetäytyy täysin oloihinsa. Valehtelee. Valehtelu vain pahenee.
Lähden töihin ja hän jää kotiin "päänsäryn" takia. Soitan kahvi tauolla ja tokkurainen ääni sanoo. "Kun tulet rakas kotiin niin anna minun nukkua. Olen ottanut päänsärky lääkettä ja haluan olla rauhassa" Rakas. Ensimmäisen kerran kuulen tuon pitkästä aikaa hiljaisella äänellä ja huolestun. Ajan kotiin. Löydän vaimoni todella tokkurassa sängyssämme, pöydällä kolme kirjettä. Minulle ja kaksi pojille. Roskiksessa on viittä vahvaa lääke merkkiä otettuna yht 80kpl.
Soitto hätä numeroon ja ambulanssin pikainen tulo esti vaimoni pääsemästä tavoitteeseen.
Teholle ja psykiatriselle. Ensin sain vihat päälle mutta sitten rakkautta kun saamme vielä olla yhdessä.
Kesä meni. Mutta elokuu toi käsittämättömästä syystä häneltä avioero hakemuksen. Läheiseni kuoli ja ilmeisesti kuolema herätti hänet ja säälillä sai minut takaisin. Rakkaus roihusi ja hänen toipumisensa edistyy.
Tulee syksy. Valehtelu alkaa. Ja jatkuu. Välillä olen hyvä aviomies mutta taas pelkkä kynnysmatto. Parisuhde terapia aikoja on tilattu jo neljä mutta kaikki peruttu milloin mistäkin syystä.
Tuli vuoden loppu. Valehtelu jatkuu. Sovimme että jos uudenvuoden lupauksena olisi valehtelemattomuus. Ja kiinni jäämisenä joutuu tarjoamaan ruoat ulkona. Nyt viidestä valheesta kiinni ja viisi ateriaa velkaa ja vastaus on että vittu minä en sulle niitä tarjoa. Tilanne jatkuu ja kylmyys on nyt taas samaa kun keväällä.
Viimeiset eron peruutus paperit hän lähetti käräjäoikeuteen kaksi viikkoa sitten ja pian tuli paperi asian jättämisestä silleensä.
Edelleen jatkuva epärehellisyys sai minut ehdottamaan uutta avioeroa ja muuttamista pikaisesti erilleen. Vaimo on kylmä ja toteaa aina ihan ja aivan sama mitä teet. Mutta jospa lähdenkin pidemmäksi aikaa pois alkaa perään itkeminen. Rakastan rakastan..... Mutta valehtelu ja kylmyys pysyy.
Nyt välimatkaa pitäessäni illalla tunne on hirveän raastava. Kuin joku repisi sydäntä rinnasta. Näen ensi tapaamisemme ja hänen kauniin siniset silmät, vaaleat pehmeät hiukset kun tanssimme ensi kertaa. Oma finlanderssin oikeesti kappaleemme soi mielessäni ja uni on vaikeaa. Pyörittelen sormusta sormessani ja mietin miksi meille on käymässä näin. Rakastan vaimoani yli kaiken. Haluan vain olla ja nukahtaa hänen kainaloon, nauraa ja rakastaa.
Miksi hän on niin kylmä? Mikä hänellä on? Vaikka autan miksi apu ei onnistu?
Masennus tuo masennusta ja tilanne on niin paha että minun olisi pakko lähteä pois. Aloittaa uusi elämä. En vain taida siihen pystyä. Rakastan vaimoani vaikka se olisikin sitten elämäni viimeisin rakkaus joka valassa vannottiin että vain kuolema meidät erottaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sanoa kuin "voimia sinulle"! Asioilla on tapana järjestyä mutta rohkenen ehdottaa ettet ainakaan vuosia enää katso tilannetta samankaltaisena kuin se nyt on. Kummivanhemmillani samankaltainen tilanne joka jatkunut enemmän tai vähemmän totaalisena jotain yli 5 vuotta. Sääliksi käy elämäniloista kummisetää joka on sanonut että ei voi jättää vaimoa koska tämä sanonut että jos hänet jätetään niin hän kuolee heti(hyvin tod.näköistä se onkin).
jälkeen olen tutustu muutamaan naiseen,jotakin vaikeuksia jokaisella,helpompi elää yksin ja käyttää irtonumeroita,kuin jonkun ongelmavyyhtin kanssa.
Avio/avovaimot kun pelailevat muiden miesten kanssa tarpeeksi kauan ja naivat heidän kanssaan, psyyke alkaa jossain vaiheessa pettämään. Jännittävä ja hauska salasuhdemeininki alkaakin kääntyä itseä vastaan ja käy henkisesti liian raskaaksi. Nimim. kokemusta löytyy aiheesta.
Unelmaa siitä, mitä olisi voinut olla, mutta joka ei sitten osoittautunutkaan elämässäsi todeksi?
Valitettavavsti joskus on myös osattava päästää irti...
Kaikkien hyväksi uskallettava tehdä raskas ratkaisu, otettava aikuisena vastuu siitä.
Ja kannettava se..
Terv. Eronnut nainen, ex-masentuneen ex-puoliso minäkin