Hei!!!
Haluaisin kysyä olenko ylireagoiva kun tälläinen anoppi ärsyttää minua suunnattomasti:
Alkufakta:
Eli hän on eläkkeellä oleva entinen perhepäivähoitaja ja melko vanhakin jo. Hänellä on yksi poika eli mieheni ja tyttö joka asuu kauenpana. Mieheni on minua 9v vanhempi ja sinkkuna viihtynyt ja anoppikin asuu yksin. He ovat siis paljon viettäneet aikaa keskenään kunnes minä astuin väliin.
Alussa kaikki tuntu menevän hyvin kunnes muutin mieheni tykö. Anoppi teki ruokaa kaapit täyteen ja oli vain hyvin utelias. Parhaimmat olivat pistokäynnit. Jos olin käymässä jossain hän soitti pojalleen. Siivota piti aina kun hän oli tulossa. Pieni kivikin lattialla sai meän perheen jännittymään et mitähän anoppi nyt? Nyt kyllä tehään kaikki paremmin... Menin mukana hämmästyksissäni... Tuntu et aina tein jotakin väärin vaikka koko päivän olisin touhunnut. Ehkä se ei ollut rakkautta vielä silloin. Ja toisaalta enhän minä käynyt töissä...
Nyt jonkin vuoden jälkeen asiat ovat kyllä muuttuneet mut karvat nousevat pystyyn heti jos anoppi sanoo yhdenkään väärän sanan. Me mentii naimisii, ostettii oma asunto, meillä on ihana poika... Anoppi soittaa ennen kun käy ja kun mies poikani kanssa kotona käy silloinkin auttamassa. Anoppi katto poikaamme siihen asti kun pääsi perhepäivähoitajalle.Miehenikin jo puolustaa minua.
Eikö kaiken pitäisi olla hyvin siis nyt?
Mieheni kuuntelee kyllä paljon äitiään joka on kauhea häslääjä ja sitä kautta saa koko perheen pienistäkin asioista kauheean stressin valtaan. Pojanpojastaan mulle selittää et pitää piettää tosi hyvää huolta et se on rakas poika. Tietenki piän, mitä tuo on? Jotenkin vain niskassa tuntuu aina sen silmät. Olenko vain mieheni arvostuksesta äitiään kohtaan mustasukkanen? Pitäiskö menneet unohtaa... En tiä osasinko selittää mut... Kaikki pyörii jotenki vain anopin ympärillä!
Haluaisin kysyä olenko ylireagoiva kun tälläinen anoppi ärsyttää minua suunnattomasti:
Alkufakta:
Eli hän on eläkkeellä oleva entinen perhepäivähoitaja ja melko vanhakin jo. Hänellä on yksi poika eli mieheni ja tyttö joka asuu kauenpana. Mieheni on minua 9v vanhempi ja sinkkuna viihtynyt ja anoppikin asuu yksin. He ovat siis paljon viettäneet aikaa keskenään kunnes minä astuin väliin.
Alussa kaikki tuntu menevän hyvin kunnes muutin mieheni tykö. Anoppi teki ruokaa kaapit täyteen ja oli vain hyvin utelias. Parhaimmat olivat pistokäynnit. Jos olin käymässä jossain hän soitti pojalleen. Siivota piti aina kun hän oli tulossa. Pieni kivikin lattialla sai meän perheen jännittymään et mitähän anoppi nyt? Nyt kyllä tehään kaikki paremmin... Menin mukana hämmästyksissäni... Tuntu et aina tein jotakin väärin vaikka koko päivän olisin touhunnut. Ehkä se ei ollut rakkautta vielä silloin. Ja toisaalta enhän minä käynyt töissä...
Nyt jonkin vuoden jälkeen asiat ovat kyllä muuttuneet mut karvat nousevat pystyyn heti jos anoppi sanoo yhdenkään väärän sanan. Me mentii naimisii, ostettii oma asunto, meillä on ihana poika... Anoppi soittaa ennen kun käy ja kun mies poikani kanssa kotona käy silloinkin auttamassa. Anoppi katto poikaamme siihen asti kun pääsi perhepäivähoitajalle.Miehenikin jo puolustaa minua.
Eikö kaiken pitäisi olla hyvin siis nyt?
Mieheni kuuntelee kyllä paljon äitiään joka on kauhea häslääjä ja sitä kautta saa koko perheen pienistäkin asioista kauheean stressin valtaan. Pojanpojastaan mulle selittää et pitää piettää tosi hyvää huolta et se on rakas poika. Tietenki piän, mitä tuo on? Jotenkin vain niskassa tuntuu aina sen silmät. Olenko vain mieheni arvostuksesta äitiään kohtaan mustasukkanen? Pitäiskö menneet unohtaa... En tiä osasinko selittää mut... Kaikki pyörii jotenki vain anopin ympärillä!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Anoppi häslää,tekee yllätyskäyntejä,ei siis soita etukäteeen.Soittaa pojalleen joka toinen päivä ja käy kerran viikossa kylässä.Mitä helvetin asiaa sitä riittää?Mieheni myös ainut lapsi.Liikaa puuttuu avioelämään ja lapsenlapsensa hoitoon.Ärsyttävää!Tämän takia meillä osaltaan avioliitto kriisissä!
Tällaisten anoppien ongelma on se, etteivät he anna lastensa, puolisoineen, olla aikuisia.
Miniähän on anopille VIERAS AIKUINEN, anoppi on KYLÄSSÄ miniän kodissa. Käytöksen ja kohtelun kuuluisi olla sen mukaista.
Kunpa anoplilta osaisi joskus ovelasti kysyä, kuka hänen miehensä sukulaisista olikaan päällikkö ja peräänkatsoja anopin omassa huushollissa! Ja tuntuiko mukavalta!
Käytössääntöjen mukaan vieraalle aikuiselle annetaan neuvojakin VAIN SILLOIN KUN NIITÄ PYYDETÄÄN.
Opettele ottaan anoppi rauhallisesti niin ettei joka sanasta nouse karvat pystyyn. Yksinäisellä anopilla ei ole muutakaan tekemistä kuin huolehtia perheestäsi, vaikka kuinka rasittavalta hän kuullostaisikin niin kannattaa olla loppujen lopuksi kiitollinen kun noin hyvin huolehditaan sillä kaikilla ei ole noin onnellisesti asiat. Eikös ole ihanaa kun anoppi hoitaa asiansa loppuun asti eikä jätä mitään puolitiehen :)) Olet varmaankin mukava erilainen piristys pojan ja äidin välillä ja ole iloinen jos he sinusta noin kovasti välittävät.
en tiedä minkälainen luonne itse olet mutta minun korviin hän kuulostaa vain perus häsätätiltä joka vain on huolissaan pojastaan. En usko että hän tarkoittaa pahaa sanomalla esim että pitäkää pojasta huolta, uskon että hän tietää että kuka lapsesta pitäisi hyvää huolta ellei vanhemmat?:)Ja älkää turhaan stressatko sitä jos anoppi tulee käymään ja joka paikka ei ole putipuhdas, en usko että anoppisikaan koti on aina niin puhtoinen ja kiillotettu kuin silloin kun käytte siellä.se vaan on niin että kaikkihan ne siivoaa kun tulee vieraita.Varsinkin jos anoppisi on jäänyt yksin ja hänellä ei ole miestä hoidettavana niin hän kohdistaa huolenpitonsa teihin mutta ei tarkoita pahaa.Kannattaa vaan yrittää pikkasen vähemmän ja ei pidä kuulla huonossa mielessä anopin kommentteja en usko että hän tarkoittaa pahaa:)
Niin meilläkin oli. Aivan kuten kuvailit tilanteesi. Syksyllä jätin rakkaani kuuden yhteisen vuoden jälkeen. Rakastan miestä mutta en jaksa olla omassa suhteessani toinen nainen.
Alkufakta:
Kyseessä lienee anoppi joka haluaa jo ihan luonnostaan huolehtia ihmisistä ympärillä. Te olette juuri niitä ihmisiä joista hän haluaa huolehtia! Olkaa onnellisia avuliaasta anopista!
Sinusta:
Minusta tekstisi kuulostaa siltä, että olet pikkuhiljaa itsenäistymässä. Oletkos ollut aikaisemmin pikkuisen anopinkin lapsi? Sinä tykkäsit että sinusta huolehdittiin ja anoppi halusi huolehtia!
Onnea itsenäistymisen tielle. Minusta te elätte miehesi kanssa omaa elämää. Päätätte itse mistä stressaatte, miten teette asiat. Jos stressaatte, te päätätte itse mistä stressaatte jne.
Tee anopille rajat - itsenäisty. Miehesi ja anoppi eivät ole sinun auktoriteettejä. Ole itse oman elämäsi johtaja. Voit olla eri mieltä asioista, koska teet omasta mielestä oikein!
Kun anoppi haluaa edelleen auttaa, niin ohjaa anoppi lähimmäisen rakkaudella sellaisiin tehtäviin, joita sinä haluat! Anna aopin tehdä myös sellaisia juttuja joista anoppi itse tykkää, niin hänkin tykkää.
Rakkaudella saatte sen kaiken.
Joo, kyllä yritän oppia ajattelemaan et hän haluaa vain auttaa ja huolehtia...
Sitten tulee vain mieleen, että miksi omaa poikaa pitää kehua niin paljon ja antaa minusta laiskurin kuva... Vaikka asia ei ole niin...
Miksi joka reissulle hän pakkaa pojanpojalleen eväät mukaan vaikka tietenkin ne jo olen pakannut?
Miksi pitää piettää 30vuotiasta miestä niin uusavuttomana? Osaa kai jokainen jääkaapista ruokaa ottaa...
Miksi pitää antaa neuvoja niin yksinkertasista asioista kun olla ja voi?
Miksei hän tekisi myös pojalleen palvelusta ja antaisi hänen elää omaa elämäänsä, omine päätöksineen... Hankala mieheni on molempien puolta pitää vaikka hyvin on onnistunutkin tähän asti...
Miksi kaiken pitää olla pelkkää realismia ja neuvoja ja huolehtimista, eikä ollenkaan muuta???
Olenko kuitenkin oikeassa että anopin takia ei kannata eroa harkita???
Ehkä se olen vain minä joka en osaa suhtautua noin ylenpalttiseen välittämiseen...
Elämää on se, että ymmärtää monenlaiset ihmiset.
Minullakin on höösäävä anoppi. Vie kerran viikossa lapsenlapsensa harkkareihin ja ihan oikeasti minulla on hymyssä pitelemistä, kun kysyy kolmannen kerran 9v:ltä, että on onko juomapullo mukana ja se lopen kyllästynyt vastaus:joo, joo, mennään jo. Kun kysyn tältä lapselta, että haluaako hän mummun vievän, niin vastaus on, että tietysti, se on erittäin kiinnostunut rättikässästä. Itse en edes tiennyt, mikä on rättikässä.
Oma äitini on selittänyt minulle, että realismi tulee joskus, sekin on hyvä tapa elää, mutta nuorena pitää olla toiveita, haaveita, unelmia.
Itse lisäisin tuohon, että myös paljon ymmärtämystä ja hyväksyntää vanhemman ihmisen hieman erilaiseen maailmaan, voi olla, että ruoka on rakkautta.
Ruoka ei ole rakkautta, vaan sitomisen väline. Sillä voi myös toteuttaa omaa itsekeskeisyyttään ja toimia itsekkäästi ajaen omaa päämääräänsä. Moni ruuan tuputtaja on "vahingossa" ruokkinut rakkaansa lihaviksi ja sairaiksi. Silloin heistä on helppo pitää kiinni ja huolehtia jatkossakin aina enenevässä määrin.
hyvää tahtoa. Ei nipottamista turhasta, mitä väliä vaikka olisi viidet eväät? Ei mitään.
Monta asiaa ymmärrät kun on kulunut 20 vuotta.
On monenlaista rakkautta ja monta tapaa osoittaa se.Älä väheksy niitä.Vaikka et ymmärtäisikään.
Mene puolitiehen vastaan.Ole se joka sanoo hyvän sanan ensin.
Joskus niin turhanpäiväisiä nämä ...