Osa kolmekymmpiä naisista on tosi vaarallisia susia, mitä tulee aviollisiin kuvioihin. Jos tämä susimalli on jäänyt puolisotta, hän repii minkä tahansa perheen kappaleiksi saadakseen puolison ja omat lapset tämän kanssa. Kuvio toistuu uudelleen ja uudelleen. Mies on yleensä vähän vanhempi ja lankeaa paulaan turhan helposti. Katuu myöhemmin. Tässä on joku perusbiologinen juttu, koska samaa ilmiötä ei näyt 20 ja 40 naisissa.
Ei ole millään lailla omaa lehmää ojassa, mutta tuttavapiirissä kuvio on surullisenkin tuttu. Kannattaa hieman varoa, ennen kuin kaikki rikkoo. Viimeisin perhetuttumies, joka tähän lankesi on juuri eronnut ja nyt yksin ja vuodattaa eloaan miehelleni. Onneksi on arvostettu työ edes jäänyt jäljelle.
Ei ole millään lailla omaa lehmää ojassa, mutta tuttavapiirissä kuvio on surullisenkin tuttu. Kannattaa hieman varoa, ennen kuin kaikki rikkoo. Viimeisin perhetuttumies, joka tähän lankesi on juuri eronnut ja nyt yksin ja vuodattaa eloaan miehelleni. Onneksi on arvostettu työ edes jäänyt jäljelle.
Vastaukset 85
Vanhimmat
Kuvasit juuri minun eroni. Eli näitä tapauksia taitaakin olla todella paljon!
Olen itse saman miehen kanssa jonka kanssa aloin seurustella 21-vuotiaana. Koskaan en ole kenenkään toisen aviomiehen kanssa ollut "sillä lailla". Olen solidaarinen toisille naisille. Se on minun velvollisuuteni muita ihmisiä ja heidän lapsiaan kohtaan. Haluan katsoa itseäni suoraan silmiin peliin. Joku laatu täytyy elämässä sentään säilyttää.
Valitettavasti näitä härskejä 30 riittää joka koloon. Ei mitään moraalia, mitä tulee näihin asioihin. Perhe hajalle vaan. Yäk, mitä tyyppejä. Elämä maksaa heille kyllä korkojen kanssa uusperhesotkujen kera, mutta ei vahingonilo paljoa rikottujen perheiden äitejä ja lapsia auta. Tsemppiä! Voimaa!!
Kiitos. Olen myös aina ollut solidaarinen toisille naisille, siksi ero otti koville.
En koskaan ole koskenut toisen omaan. Nuo "vaimo ei ymmärrä tai vaimo on kylmä", miehet olen aina nopeasti ohittanut.
Meille on ero tulossa ihan muista syistä (minä haluan), mutta kyllä mäkin tunnen pari kolmekymppistä naista, jotka ovat kyllä häikäilemättä piirittäneet perheellisiäkin miehiä, ja saaneetkin haluamansa lopulta.
Vaikka naisten toiminta onkin kyseenalaista, kyllä silti aina inhottaa, että mies on niin heikko että retkahtaa. Helppoja ovat.
Vaimo ei anna, niin mies etsii viihdykettä jostain muualta.
helpoin ja huonoin selitys - ei ole totta
sinkkunaisissa syy. Ollaan itse niin panon tarpeessa ettei jakseta välittää onko mies vapaa tai varattu. Yksinäisillä aikuisilla naisilla ei ole muutakaan kun ei ole perhearkea häiritsemässä. Suuri osa aikuisista miehistä kun sattuu olla varattuja niin kyllä hyvännäköiset munankipeät naiset aina jonkun heikon saa uhrikseen. Itsellä kaveripiirissä useampi eronnut nuori nainen ja aika säälimätöntä on touhu...
olla pettämättä. Yksinäisellä naisella on ymmärrettävä kaipuu.
kyllä perheellisellä miehelläkin täytyy olla vastuu,ei syy yksin naisen.
mun kohalla ei ainakaan niin. minä halluisin,mut mies ei..............
jotka vokottelevat itseään huomattavasti nuorempia naimisissa olevia naisia? Ne kääkät, jotka uivat naimisissa olevan naisen hameen alle näin tuhoten naisen avioliiton ja lasten tulevaisuuden... Mitenkäs ne?
Olen 40v nainen ja tapasin tällaisen 59v avioliitossa olevan miehen, joka alkoi ehdottelemaan salasuhdetta. Sanoin napakasti, että ei kiinnosta salasuhteet ja asia oli tällä selvä.
Olen itse eronnut 3 vuotta sitten, kun 50 lähestyvä mieheni löysi itselleen nuoremman. Hän haki eron ja halusi aloittaa puhtaalta pöydältä.
Luin jostain, mies hakee naisista eri ikäkausina eri asioita. Nuoruus ikä ihastumiset ja rakastumiset haetaan kokemuksia aikuisuutta varten.
Aikuisena rakastutaan, jossa suurin tarve eli seksuaalinen tarve tyydytetään parisuhteessa.
Keski-iässä tärkeintä on hyvä ystävyys puolison kanssa ja sen jälkeen sitten tarvitaankin loppu elämäksi hoitaja.
Pelko elämän elämättä jäämisestä iskee varmaankin meihin jokaiseen jossain elämän vaiheessa, mutta jos malttaa mielensä se menee äkkiä ohi, jos ei ihan kaikkea usko mitä sinulle kerrotaan. Tiedetäänhän nämä miesten puheet, kehuvat ja kiehnäävät niin kauan, kun ovat saaneet ja sitten häviävät maailman turuille. Vonkaaminen on mielestäni elämässä kaikista makeinta, mutta se loppuu lyhyeen, jos päästään itse asiaan nopeasti.
Allekirjoitan tämän olen itsekkin joutunut karvaasti kokemaan kun nainen ( 30) haluaa jotain muuta?
Ja kyse ei ole ollut seksittömyydestä!
Kyllä vikaa on niiden miesten liitoissakin jos muuhun lankeavat. Minä en usko, että hyvään ja vahvaan avioliittoon kukaan tulee ulkopuolelta. Jätetty osapuoli saattaa kokea ja ihmetellä, että kaikkihan oli hyvin, mutta ei se pettäjä ole varmaankaan ollut samaa mieltä. Hän haki jotain muuta ja kuvitteli sen löytyvän vieraasta sylistä.
Kyllä siihen suhteeseen tarvitaan aina kaksi ihmistä. Kyllä se mies ihan itse tekee sen päätöksen, lähteekö toisen naisen matkaan vai ei. Mutta sehän on helppo näiden miesten sitten jälkiviisaana syyttää vain naista ja tehdä itsestään uhri myös. Samoin jätetyt syyttävät vain toista naista.
tulee heikot aikansa. Ei voi karikoilta välttyä täysin jos yhden ihmisen kanssa on useita kymmeniä vuosia. Sellaista liittoa ei olekaan mitä ei kiusaukset koettelisi, aika naiivi ajatus...
Eihän hyvässä liitossa olevaa, tyytyväistä miestä kukaan väkisin vie, se on fakta!
Enkä mä usko että kaikki toiset naiset on just tiettyä ikäluokkaa, eiköhän siellä ole sakkia vähän kaikista ikäryhmistä.. Ei se taida katsoa ikää, aikaa tai paikkaa jos tuollainen "vahinko" kahdelle ihmiselle käy. Enpä itsekään olisi uskonut moisesta sopasta koskaan itseäni löytäväni (ollut aina kiltti, tunnollinen ja herkkä tyttö), mutta vannomatta paras..
Joku varmaan perustelee ilmiötä 30 vielä naimattomien naisten biologisen kellon tikityksellä, vaan omalla kohdalla lapset on kyllä tehty jo eikä ole kysymys siitä. Rakkaus vain kolahti molemminpuolin silloin kun sitä vähiten osasi odottaa eikä nyt voi kuin ihmetellä, että miten h..tissä tässä näin kävi????
Olisinkin halunnut tietää, mitä vailla mieheni oli meidän suhteessamme. Mykkä, vähäpuheinen mies koko liittomme ajan ja minä luulin, että kaikki on hyvin.
Meillä vaimo haukkuin vähäpuheiseksi, mutta enhän minä sitä oikeasti ole, vaan en vain saanut suunvuoroa ja jos jotain ehdinkin sanoa se keskeytettiin tylysti. Jos sattui käymään niin, että sain sanottua jotain loppuun asti ei sanomallani ollut mitään merkitystä.
Piti ilmeisesti täytenä pellenä, kun ei tarvinnut toista arvostaa ja kunnioittaan. Nyt on ihan ihmeissään, kun on ero lähellä 15 vuoden piinan jälkeen. Edelleenkään ei ymmärrä omaa osaansa vaan viittaa salaperäisesti tekemisiinin (???) "onhan meillä näitä syitä ollut". Ei vain ymmärrä että henellä ne syyt ovat olleet, kun on toista alistanut ja jättänyt huomiotta. Toinen on mukana roikkunut minkä on pystynyt ja tehnyt hartiavoimin töitä perheen eteen (siis myös kotitöitä) ja palkkana on ollut kiittämättömyys.
Nykyään välillä jo kyselee, että "minkä takia et koskaan auta minua." Hmm... Niin minkäköhän takia...
PS. Anteeksi vuodatus, mutta tulipa se kuitenkin sydämestä.
Hän oli kotoaan oppinut vähäpuheisen mallin. Ulospäin kaikki näytti hyvältä.
...nämä vähän vanhempaa, perheellistä miestä vokottelevat naiset ollenkaan sitä, että kun kerran pauloihin lankeaa, miksei toistekin? Eli kun sitten uutuudenviehätys kaikkoaa, miksi ihmeessä mies ei tekisi samaa temppua uudelleen? Kyllä uusi nuorempi nainen aina jonkun kulman takaa vastaan tulee, ja jos on sellainen miestyyppi, että on valmis pettämään ja jättämään, entistä helpompaa se on toisella kerralla.
mutta kuvittelisi lopultakin jonkun 6-kymppisen "kolmeen kertaan naidun" ukkelin, jolla on lapsiakin usean naisen kanssa olevan kaikkea muuta kuin unelmasaalis..? Haluaako joku 30 viriili nainen tosiaan jonkun eläkeikää hipovan, loppuun kalutun ukonräjän..? Ei tulisi pieneen mieleenkään.
on viimeisiä aikoja mies tulee jätetyksi.
Jo kertonut ennemminkin niin se on naisilla tämä kolmenkympinkriisi ei väliä onko naimisissa vai sinkku.Nainen muuttuu täysin häikäilemättömäksi ja ei itse tajua tätä.Ja se on monelle just vaikein tämä 30 kriisi.
Se 30:n kriisi ole kaikilla naisilla, on sitten sinkku, eronnut, naitu tai mitä vaan..? Ei kai se parisuhteessa eläviä väliin jätä?! Tuntuu muuten olevan muille tuo toisen 30:n kriisi vaikeampi asia kuin asianomaiselle itselleen, näistä jutuista päätellen. Häikäilemättömyys on rumempi nimitys sille, että nainen alkaa ymmärtää, mitä elämältä haluaa. Miehelle tämä naisen "uhmaikä" on kuin joku hälyytysmerkki pitää kiinni kaikesta vanhasta, "koskaan et muuttua saa"...
Heitäpäs tähän muuten jotain tyhjentävää miesten ikäkriiseistä, kiitos?! Onko niitä ja miten ilmenevät?
Kolmenkympinkriisi riippuu pitkälti minkälainen oli murrosikä.Vaikea murrosikä helpompi 30 kriisi ja helppo murrosikä vaikea 30 kriisi.Miehet ottavat eri lailla tuon kriisivaiheen,he ostavat itselleen "leluja" moottoripyörän,uuden auton,mönkijän jne.Alkavat harrastaa miehisiä lajeja kuten eri itsepuolustuslajit.Kun taas naisilla alkaa menojalka vipattamaan ja se vaimona/äitinä olo ei oikeen enää kiinnosta.Pitää päästä takaisin teinivuosiin.
Naisilla siis paluu teinivuosiin ja miehillä lapsuuteen. Ei ihme että konflikteja syntyy.
Itsessäni tunnistan vähän yli kolmekymppisenä juuri näitä oireita. Ei pätkääkään kiinnostaisi olla kenenkään vaimo tai äiti.
vipatus ilmenee tosiaan eri tavalla: isäntä osti elämänsä ensimmäisen moottoripyörän, eikä häntä sinä kesänä sitten paljoa kotona näkynytkään. Vähän aiemmin oli tullut kuvioon itämaiset taistelulajit... Tällä hetkellä harrastetaan kolme iltaa viikossa, ja "mopoa" rassataan hartaudella kevättä varten muu liikenevä aika. Noh, ehkä tällaiset "turvalliset" harrastukset on sitten parempi juttu kuin emännän satunnaiset baarireisut. Lopultakin... Kummankohan "harrastus" vie enemmän aikaa yhdessäololta. Ja onko se niin sanottua, ettei pyöräreisuilla tai tatamin ääressä tule vilkuiltua vastakkaista sukupuolta. Mutta niinpä niin, baarireisuja on paljon helpompi paheksua, ne kun ovat niin turhia...
Eiväthän baarireissut turhia ole mutta siellä on suurempi houkutus lähteä maistamaan kiellettyä hedelmää.Tuskin kukaan jaksaa lähteä tatamin äärestä heti piparille.Nykyään ajatellaan vain omaa persettä millään muulla ei ole merkitystä.
Sama se on minkä ikäinen,mies tai nainen.
Kyllä ei viedä kenenkään puolisoa,jos liitossa perusasiat kunnossa ja puolisolla selkärankaa...
Kukaan ei ole vietävissä,jos niin ei halua...
Herranjestas sentään,tätä vääntöä on käyty tuolla uskottomuus palstalla....
Niinkuin joku jo kommentoikin suhteeseen tarvitaa AINA kaksi,mikä ihme saa ihmiset luulemaan että se mies PAKOTETAAN pettämään?!
Hieman huono kuva tulee suomalaisesta miehestä jos sitä oikeasti voi muka viedä kun pässiä narussa,ei omaa tahtoa,ei puhe kykyä kieltäytyä näiden "vamppien" ehdotuksista.
Minua on petetty ja tunnustan että itsekkin syyllistyin toisen naisen syyttelyyn,mutta 2 vuoden jälkeen lamppu syttyi KYLLÄ SE MIES PETTÄÄ IHAN OMASTA TAHDOSTAAN JA HALUSTAAN.
Nyt kun taas olen sinkku olen huomannut että kyllä ne on ne UKKOMIEHET jotka aivan itse tulevat juttusilla ja numeroaan tarjoavat.
Varatut miehtet ovat kaikki pahimpia. Olen itse 40:nen eronnut nainen. Ei tarvitse kuin astua baarin ovesta sisään, niin johan joku ukkomies hameenliepeessa kiinni. Kuvittelevat - ressut - että eronnut nainen kaipaa seksiä ja silloin kuka tahansa kelpaa. Haluavat - ressut - vähän seikkailua tylsään avioelämäänsä. Harmi vaan, että jäävät nuolemaan näppejä. Ketä fiksua 40:stä naista kiinnostaa varattu mies? Ei ainakaan minua. Tarjolla on vapaita ja fiksujakin..
Käyttäydyt siis eri lailla kuin mainitsemani susimalli. Juuri tätä tarkoitan. Hieman ikää lisää, niin tulee aivoihinkin jotain uutta. Käyttäydyt ihan laadukkaasti näihin susiin verrattuna
Onhan tuo 30 itse kullekin kriisiaikaa. Sitä miettii kaikkea mitä on siihen mennessä tehnyt, saanut aikaan yms. ja haluaako, että elämä jatkuu hautaan asti samalla radalla.
Uskon, että tuossa "vaarallisessa naisessa" on totuuden siemeniä, mutta kai näitä 30 v. "kilahtamisia" tapahtuu molemmille sukupuolille.
Voiko tämä ehkä liittyä naisilla siihen kuuluisaan biologiseen kelloon??? Entä miehillä. Heh, onhan sitä siitoskykyä kuulemma 70 vuoteen asti, ei pojat mitään hätää :D
mitä paskaa kirjoitat..!
Kuinkas suuri se sinun "tutkimusaineistosi" asiasta olikaan..? Oi, varmaan ainakin kolme tapausta...
Mitään perhettä ei "revitä kappaleiksi", jollei siihen perheestä löydy halukas osapuoli. Enpä ole tiennytkään, että "viekkaat nartut" omaavat vielä yliluonnollisia kykyjäkin tehdä kilteistä perheenisistä tahdottomia matoja!
Ettet vain olisi huolestunut oman perheonnesi puolesta..? Jokseenkin surkuhupaisaa tuo tekstisi "langenneestä" perhetutusta... Hei, come on..! Älä ole naiivi! Mies halusi olla vietävissä ja tuli viedyksi - helvettiäkö sitä sitten itkee, jos kehnosti kävi! Niin makaa kuin petaa.
Joo, mies halusi olla vietävissä, kukapa ei välillä haluaisi. MUTTA se uusi nainen myös halusi viedä. Varatun miehen. Mä oon tasan sitä mieltä, että perheensä jättävä on yksin vastuussa teostaan. Mutta yhtä lailla uusi kumppani ei pääse siitä taakasta, että on varatun kanssa ryhtynyt suhteeseen. Kyllä niitä vapaanakin tuolla kirmaa, miehiä ja naisia. Että älä säkään nyt ihan yhtä puusilmänä näitä asioita kato kuin muutkaan.
siitä, mikä on vapaan naisen/miehen vastuu ryhtyessään suhteeseen varatun kanssa...
Kaveriltani joskus kysyin tuntoja vastaavassa tilanteessa ; totesi, että hän ei mitään juonia punonut eikä taikajuomia juottanut miehen valloittaakseen, vaan mies iski hänet. Pakoonko olisi pitänyt juosta tai lakia lukea..? Mene ja tiedä sitten tuosta "taakasta" - peiliin voidaan katsella, juu, siinäkin, että kuka niitä taakkoja on oikeutettu toisille jakamaan. Kaveri ei tosiaankaan pitänyt lottovoittona sitä, että sai elämäänsä miehen lisäksi kaksi villiä viikaria - totesi sitten vaan, että kun hyväksyy miehen, niin hyväksyy lapsetkin. Todellinen "perheen repijävosu" tämäkin siis...
Ite en ole ollenkaan tällaisessa tilanteessa, mutta sen vielä sanon, että tietenkään taakkoja ei voi kukaan toiselle jakaa, itse me täällä taakkamme keräämme. Ja mitä kertomaasi tulee, kyllä karkuunkin voi juosta. Sen kun menee vain. Sanoo, että ei kiitos, en halua sotkeentua perheelliseen. No, eipä tämä asia mua niin kiinnosta, mutta siltä se ulkopuolisen korvaan kalskahtaa, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Ja minä en ole miksikään perheenrepijävosuksi ketään nimittänyt, vaan nimenomaan olen sitä mieltä että vastuu on yksinomaan perheellisellä.
sinä toki nimitellytkään :-)
Ikäviä yleistäjiä vaan löytyy asiassa kuin asiassa.
Niin, karkuunkin voi juosta - harva meistä vaan on niin rautaa, että korviaan myöten hullaantuneena kylmästi pystyy puhaltamaan pelin poikki. Etenkin, kun korvissa kaikuu ne klassiset lauseet kuolleesta avioliitosta ym - ja tämä mies sitten pitikin lupauksensa. No, kerrankin ehkä suht happy end: kumpikin osapuoli löysi onnensa toisen kanssa, eikä lapsia mitenkään unohdettu.
Totta joka sana!! Ketään ei väkisin viedä ja se on fakta.
Ei tarvitse pakoon juosta, mutta odottaa voisi sen aikaa, että toinen eroaa entisestä. Puoli vuotta ei ole liikaa vaadittu, jos oletetaan uuden suhteen kestävän loppuelämän...
Selityksen makua siis ystävättärelläsi(kin).
vain ja ainoastaan elättäjää itselleen ja kakaroilleen, ja luultavimmin on vielä työtön ja sossun elättämä.
eli köyhät miehet älkää menkö halpaan.
joku katkera yh:lta lemput saanu tilittää...
kitkerä akka, jonka mies on häippässyt tällasen yh:n matkaan. Miten tahansa, tavallinen "totuuden torvi"...
kumpikin veikkaus väärin, olen vain sivusta seurannut miten vanhemmat miehet menee halpaan nuoremman naisen toivossa, samalla saavat siinä kakaralauman elätettäväkseen.
tyhmyydestä yleensä kärsii. Ei silti tarvi yleistää - mistäs sinä sitten "ei-asianosaisena" tiedät asioiden todelliset taustat. Ai niin, mutta tietenkin - olethan niitä yli-ihmisiä, jotka tietävät naapurin asiat paremmin kuin naapuri itse :-)
enpäs tiennytkään olevani noin vekkuli otus!
Pitää varoa, ettei huomenaamulla pelästy pelikuvaansa - jos vaikka sieltä takaisin kurkistaakin oikein pedoista pahin... :-)
Minulla vaimo halusi eron juuri nyt joulun jälkeen ikää just se 30 ja risat. Uusi äijähän sillä on kierroksessa, yrittää minulle selitellä että näin ei ole... Mutta käry kävi jo.
Vaimo repi tässä innostuksessaan vain oman perheemme kappaleiksi.
No siinä paloi sillat minuunpäin totaalisesti.
Täytyy vain katsoa tulevaisuuteen ja etsiä oikea elämä.
Niin makaa kui petaa.
Ja uutta miestä voisit käydä vetelemässä turpahan, me miehet kyllä tiedetään riskit kun rosvoretkelle lähretään.
Meinaan on itteki oltu nuoruuden hölmistyksissä rosvoamassa ja kyllä oli lähellä turpakäräjät! Ainoastaan minun maine kokoani kovempana turpaanmättäjänä esti miestä käymästä (ihan aiheesta) kimppuuni. Ja mikäli ite jonkun yllätän rosvoamasta, niin turpahan tulloo ja uskoisin että eukolle kanssa.
sitten osoitat viimeistään "eukollesi", että hän teki oikean valinnan sinut lempatessaan.
jos vaimo lähti toisen matkaan. Kuka tuollaista rähinöivää uhoajaa viitsii katsella. Niinhän sanotaan, että se lyö jolta sanat loppuvat, eli lapsen saappaissa taidat sosiaalisilta taidoiltasi olla. Vaikka kuinka olisit "kokoani kovempana turpaanmättäjänä"-maineen kantaja, niin ihmiset tietävät totuuden näistä reppanoista.
Perheen rikkominen on aivan selvä juttu: molemmilla on 100%:n vastuu. Kumpi tahansa voi sen jarrun laittaa. Mutta 30+ susinainen ei koskaan laita. Tämä on se ongelma. Ei mitään solidaarisutta toista naista kohtaan, lapset jääköön, hän ottaa, jos irti saa. Ällöttävä tyyppi. Mutta kuten sanottu, minusta on kyse biologisesta ilmiöstä ja se pehmentää mielipidettäni.
Miehen vastuu on tietty 100%. Kummankin on mahdollisuus lopettaa touhu.
Sun vastuillesi - miten molemmilla voi olla 100%:n vastuu? Ja mikä "jarru" - eiköhän tossa leikkiin lähtiessä olla tasan tietoisia siitä, mihin kaikkeen sähellys voi johtaa? Pah.
Turhaa lätinää joku naisten välinen solidaarisuus, se nyt on jo nähty. Sellaista on turha odottaa, ja aivan yhtä turhaa on itse olla. Niin se vaan menee, että vain nopeat elävät.
On olemassa sanonta: Hyvän puolison saa olemalla itse sellainen. Tuntuu vaan, ettei se auta. Tai sitten on erilaisista elämänarvoista kyse. Olen omasta mielestäni tehnyt kaikkeni. Hoidan lapset, kodin ja työn. En nalkuta alkoholinkäytöstä tai velttoilusta. Maatkoon sohvalla sen aikaa kun minä teen kotityöt työpäivän jälkeen. Jos olen joskus pyytänyt jotain tekemään, vastaus on: jätetään tekemättä, ei se minua haittaa. Ei kai niin. Mutta jossain menee raja. Miksi mies ei jaksa käydä suihkussa, ajaa partaa ja vaihtaa vaatteita muuta kun kerran viikossa. Lauantaisin, kun on saunapäivä. Hirveä haju loppuviikosta, ihmettelen miten kehtaa mennä töihin. Luulisi, että työkaverit huomauttaisivat asiasta. Jos olisi asiakastyössä, olisi varmasti saanut kenkää epäsiisteyden vuoksi. Mielestäni tämä ei ole enää normaalia. Töiden jälkeen istuu sohvalle katsomaan telkkua ja juomaan kaljaa. Nukahtaa siihen jossain vaiheessa, aamulla myöhässä töihin.
Olen joskus sanonut, että normaali-ihmiset käyvät suihkussa ja nukkuvat sängyssä. Se on heti vittuilua. Kävi jokin aika sitten 40-vuotis lääkärintarkastuksessa. Siellä huomautettiin maksa-arvoista ym. liikkumattomuudesta. Mikään ei ole muuttunut. Voiko tähän jollain tavalla puuttua, aviovaimona?
Vahvaa tekstiä, mutta totta. Tämä 30 susinainen osaa myös tehdä itsestään hyvin houkuttelevan.
toteaa, että yli 30 vuotiaat naiset ovat susia, ja varmaan niin onkin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että yli nelikymppiset ovat vieläkin pahempia huijareita.
Tiedän muutaman tapauksen kun kyseiset naiset ovat jättäneet kunnon miehen, ja jopa lapset uuden ukon takia, ja vähän päästä eronneet kun se ruoho ei ole ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella, mutta ovat sitten jo siinä vaiheessa pilanneet suhteensa tähän kunnolliseen ensimmäiseen mieheen jotka eivät ole enää huolineet näitä huijareita takaisin, monista yrityksistä huolimatta.
sitä mieltä, että minä ainakin otan sen mitä haluan keinolla millä hyvänsä. Välillä joutuu taistelemaan hieman kauemmin, välillä se käy helpommin, ja olen 40 nainen.
Ja ihmettelenkin mitä pahaa siinä on?
Ja vielä lyhyenä kommenttina, että toimivaa parisuhdetta ei riko kukaan, vaan silloin on jotain pielessä jos mies on vietävissä.
Ja siitä kuka katuu ja mitä myöhemmin, jokainen parisuhde voi mennä pieleen, ei se katso sitä onko lähdetty nuoremman vai vanhemman perään. Olen nähnyt monia onnellisia ns. uusioperheitä, jotka ovat ns.vaihtanut puolisoa, joten tuo mielestäsi turha yleistys ap kirjoituksessa.
Tekstisi on tosi itsekkään ja häikäilemättömän naisen puhetta, mutta älä unohda, että sitä niittää, mitä on kylvänytkin....vai pitäisikö sanoa, että niin sitä makaa kuin petaakin, niin myös sinäkin Susinainen:(
Valitettavasti kaltaisia naisia on liian paljon tämän päivän maailmassa.
kuulostaa häikäilemättömältä, mutta mitään ei saa, jos mitään ei uskalla.
Ja tiedän sanonnan, että sitä saa mitä tilaa, näinkin on käynyt, mutta elämäähän se vain on.
Ihmisellä pitää kuitenkin olla tavoitteita/haaveita ja niihin pääsemiseksi/saamiseksi,ja sen eteen yleensä tehdä töitä, välillä enemmän, välillä vähemmän.
En ainakaan ole tällä palstalla valittamassa huonoa parisuhdetta/elämää (jossa ei uskalleta tehdä ratkaisua).
Aikoinaan minulta vietiin miesystävä. Nainen oli minua vanhempi, ja mukamas elämää nähneenpi, kiinnostavampi yms....
Nooh, me sitten erottiin, minä löysin uuden, menin naimisiin ja perustin perheen. Asutaan hyvin ja elämä on mallillaan.
Ex taas asui avoliitossa 10 vuotta tämän vanhemman naisen kanssa. Erosivat ja vanhempi nainen on vielä vanhempi kuin 10 vuotta sitten ;) Ei voi kuin nauraa tälle vanhalle nykyjään rupsahtaneelle ämmälle, jolla ei ole enää tulevaisuutta miesmaailmassa... Sen verran nuo leukaperät ja silmäpussit roikkuvat...
Eli onnea vaan kaikille liittojen rikkojille, sen minkä taaksenne jätätte sen edestänne löydätte...
Ja jonain päivänä te rupsahtaneet eukot ette sitten kelpaa kenellekkään, kun nuoremmat naiset ovatkin haluttavampia ja kauniimpia.
sinua, sinäkin vanhenet ja rupsahdat, joten ole huolehti.
Eli nyt katsot asioita hieman väärästä vinkkelistä, sillä naisella voi olla vielä hyvä flaksi mies maailmassa, se ulkonäkö kun ei aina ratkaise, vaikka sinun mielestäsi näin on.
Huvittavaa kirjoitusta! Sinäkö et sitten ole vanhentunut yhtään? Kai tiedostat kuitenkin sen, että ne nuoret naiset saattavatkin iskeä nykyisen miehesi kimppuun? Toivottavasti olet ymmärtänyt myös sen, ettei miestä väkisin viedä.
Todella hupaisaa... "Miesystävän viemisen" sitten vielä rinnastat perheen hajoittamiseen...
Hoh hoijaa, taisi ottaa koville, että moinen "vanha vosu" vei sinulta "nuorelta ja hehkeältä" miehen?!
Jotain nimittäin kertoo sekin, että vakuuttelet eläväsi elämäsi onnellisinta aikaa - ja silti tuhlaat aikaasi kommentoimalla asiaa, jonka pitäisi olla kuollut ja kuopattu sinun osaltasi. Noo, taitaa olla pelko perseessä, että joku tunkee perheidylliäsi repimään...
Ei se vanhempi nainen varmaan väkisin miesystävääsi vienyt? Eiköhän hän itse ihan vapaaehtoisesti lähtenyt matkaan ja on siis aivan yhtä syyllinen (jos sitä sanaa nyt voi edes käyttää)..
krokotiilin kyyneliä. Onko teillä perse jo hapan vai miksi noin kiukkuisena?
lutkaksi, huoraksi, yms... avionrikkojaksi. Mutta nykyjään sinä oletkin sinkku ja hyvä tyyppi, vai mitä. No totuus on vain se, että minkä taakses jätä sen edestäs löydät.
Kyllä sekin kertoo ihmisestä jotain kun pitää tänne tulla tuollaista vuodattamaan ja ikää on yli 40 eikä ole kyvykäs ylläpitämään vakituista suhdetta toiseen ihmiseen. Jotain on pielessä ja pahasti.
jakamalla persettä varatuille? On se hienoa elämää. Mahdat olla ylpeä itsestäsi.
10 vuotta ei näköjään ole haavojasi parantanut. Tiedätkö että jos sinä saat elää yhtä vahaksi kuin tämä rupsahtanut ämmä, niin miksi haluaisit itseäsi nimitettävän? Oletko sinä pysynyt yhtä nuorena kaikki nämä kymmenen vuotta?
Et kai unohtanut että sinäkin vanhenet joka päivä. Ja jokainen sinua vanhempi on ollut myös sinun ikäisesi. Sinä et voi koskaan olla varma tuleeko sinusta koskaan tämän haukkumasi henkilön ikäistä. Ennenaikaisen kuoleman ehkäisykeino on vanhentua.
sinua riivaa? Roikkuuko kalkkunan heltat jalkovälissäsi vai?
jalkovälistäni. Pidä huolta omastasi.
sinun istuvan kalkkunan helttojesi päällä... Buahahahaahhaahhaah!!!!
Miettikääpäs nyt vähän... Erossa on aina kaksi ja jos miehellä kotona kaikki hyvin on aivan sama kuka liehittelee ja ketä.
Jos taas kotona itsestään huoltapitämätön pyöreä nalkuttava akka en ihmettele yhtään että lähtee jonkun hehkeämmän matkaan.
Myös eroissa kuten monissa muissakin asioissa on hyvä katsoa peiliin ja miettiä olisko se syy ehkä siellä eikä jossain muissa.
Siis sinun mielestäsi ominaisuusyhdistelmä "itsestään huoltapitämätön-pyöreä-nalkuttava" antaa sitten yksiselitteisesti oikeutuksen miehelle lähteä vieraisiin? Voi helv ja prkl... Tuollainen nainen ei siis sinun mielestäsi ole rakastamisen arvoinen, ja hän on ansainnut tulla loukatuksi?
Entä miten ollaan tultu tähän tilanteeseen? Mikä on tehnyt hehkeästä nuorikosta itsestään huoltapitämättömän, pyöreän ja nalkuttavan? Luultavasti hänestä on tullut sellainen siinä vaiheessa, kun hän on toisen lapsen pyöräytettyään huomannut, että koko rumban pyörittäminen jää hänen harteilleen miehen rientäessä työn ja harrastusten perässä...Olisiko siinäKIN kohtaa syytä katsoa peiliin sen vierasta mielittelevän siipan myös?!
Tässä oli aika pitkälti omaa elämää, tosin niitä lapsia kolme. Tiedän kyllä että parisuhteessa on aina kaksi ja jos elämässä kaikki on hyvin, niin ei sitä miestä niin vain viedä. Mutta joskus tulee tilanne että sitten vaan mennään eikä ajatella sen enempää. Tämän kuulin vasta äsken kun ex selitti vähän tuntojaan ja ajatuksiaan. Nyt kun arki on astunut uuden onnenkin kanssa elämään niin mies on ikäänkuin "herännyt". Sanoi suoraan, että kun tarjolla oli hyvää seksiä, aikaa ilman lapsia niin hän ei voinut vastustaa kiusausta. Nyt sitten kaikki kaduttaa ja yhtä äkkiä on tullut ikävä lapsia ja sitä tylsää arkea josta reilut kaksi vuotta sitten kiireellä pakeni. Jopa se nalkuttava, inhottava ex-vaimo on alkanut näyttää ihan ihmiseltä...
Onneksi minä olen näiden vuosien myötä kasvanut ja tiedän mitä elämältäni haluan. Oli helppoa sanoa, että jokaisen on elettävä niiden ratkaisujen kanssa jotka on joskus tehnyt. Eli ei se uusi onni aina ole sitä miltä se ensin näyttää, valitettavasti! Lasten puolesta on surullinen olo sillä he olisivat ansainneet ehjän perheen. Mutta nyt eletään näiden valintojen kanssa ja minä olen myös oman valintani tehnyt. Jatkan elämääni yksin lasten kanssa.
Aivan kuten Wilma totesi, nämä petturit huomaavat vasta sitten mitä tuli tehdyksi, kun kaikki on jo liian myöhäistä. Sitä ihmettelen, että eikö näillä pettureilla järki pelaa yhtään kun rakastutaan siihen uuteen naiseen/mieheen, ja se vanha puoliso ei merkitse enää mitään.
Ja niin se on, että siihen uuteen suhteeseen tulee arki, ja se voi ollakin niin ankea mitä petturi ei ole koskaan ennen kokenut. Mutta jos se järki onkin mennyt silloin kun uuteen ihastuttiin tuonne jalkojen väliin, niin eihän siitä muuta seuraakaan kuin vaikeuksia.
Monesti väitetään, että miehet katuvat uutta suhdetta kun siihen tulee arki, mutta aivan samalla tavalla naiset katuvat uutta suhdetta arjen astuessa kuvioihin. Olen nähnyt tämän tuttavapiirissäni liian usein.
suhteesta kuin suhteesta. Niin vikahan on aina naisessa, ei koskaan miehessä. Päävikainen on se, joka ei osaa asettua aloilleen vaan vaihtaa kumppania aina kun vähän kyllästyttää...
Ja näitä päävikaisia tuntuu olevan liikenteessä nykyjään todella paljon.
Miehet jaksaa selittää. Oma mies petti, koska itsetuntonsa ei kestänyt. Hän otti kiltin harmaahiirulaisen, joka totteli jokaista käskyään. Minä olin liian vahva, liian kaunis, liian menestyvä. Menestyvä mies ei kestänyt rinnalleen sitä. Lisäksi olin samaan aikaan loistava äiti, mikä kai oli viimeinen pisara miehelle, jolle perhe oli pelkkä kulissi, ei rakkauden kohde. Ja kuitenkin olin omistautuva, viimeiseen asti uskollinen vaimokin.
Nyt hän itkee minua takaisin, minä ja lapset puolestaan olemme vapaita ja onnellisia. Saamme vihdoin olla, mitä luonnostaan olemme. Vapaita.
Aina silloin tällöin palstalle ilmaantuu tällainen "hyväätarkoittava" varoittelija, joka näkee toisen osapuolen avuttomana uhrina, tässä tapauksessa miehen ja tämän perheen. Eli, minun pitäisi nyt ajatella mielessäni, että voi miespolot, kylläpä heillä on rankkaa, kun kerta toisensa jälkeen "lankeavat" julmiin, hyväksikäyttäviin naisiin.
Vaan minäpä en ajattele näin. Käsitykseni näistä petollisista miehistä on täysin realistinen: He pettävät omasta tahdostaan - ja jos he tuntevat olonsa vampatuiksi ja hyväksikäytetyiski, niin voidaan sanoa, että he pettävät omaa heikkouttaan.
Sanonta kuuluu: Jos leikkiin lähdet, kestät leikin. Ei tällaisessa leikissä mitään säälipisteitä jaeta asian osaisille. Aikuinen ihminen pitää huolen itsestään ja ottaa vastuun teoistaan.
En siksi ymmärrä, miksi jollain on tarve puolustaa petollista aikuista ihmistä.
Olipa nainen minkä ikäinen hyvänsä, hän on aina oikeassa, tekipä hän mitä tahansa.
Siinä ei muiden tunteet merkitse nitään kun nainen päättää "MINÄ HALUAN!"
Lainkaan ei paista vaimojen huono itsetuntemus ja itsetunto. Että muka joku kolmekymppinen voi pelkästään ulkoisten avujen avulla viedä teiltä miehet..... hoh hoh HOIJAA.
Kylläpä oli taas fiksu yleistys. Itse löysin puolisoni vasta 37-vuotiaana, mies oli lapseton sinkku kuten minäkin. Fiksu ja itsenäinen nainen ei ota kierrätysmiestä, tällaiset uusperhekuviot exineen ja lapsineen ovat lähestulkoon aina tuhoontuomittuja. Olen aina kiertänyt ukkomiehet ja eronneet kaukaa, kun en elättäjää tarvi niin on vara valita jyvät akanoista.
Miten kävi omien lasten kanssa, tuliko niitä?
Itse sain ainokaiseni nelikymppisenä ja nyt hän häpeää kun näytän luokkakaverien isoäidiltä.
Muuten menee kivasti. Tsemppiä...
Niin oli minukin äiti 39 kun synnyin, olin esikoinen. Äitini ikä taisi vaivata enemmän muita kuin itseäni ja meidän perhettä. Yksi luokkakaveri kehui kun hänen äiti oli niin nuorekas, 19 vuotta tytärtään vanhempi, eikä miestä talossa.
Lapset oppii juuri ne arvot jotka niille opetamme. Vaikka lapset muualta kuulisi epäoleellisia arvoja, voi lapselle antaa esimerkin vahvasta ja terveestä itsetunnosta, ettei muiden mielipiteet epäoleellisista asioista merkitse, tai ainakaan saa lasta häpeämään omaa elämäänsä.
Sukuvikako, mutta sain esikoiseni 36-vuotiaana avioliitossa kerran eronneen miehen kanssa. Edellinen pitkä avosuhde kariutui eikä se mies edes lapsia halunnut. Mieheni lapset ovat innoissaan siskopuolestaan. Miehen exä ei ole, ja hän se onkin kaikenlaisia ilkeitä puheita sukulaisille ja puolitutuillemme kertonut meistä. Onneksi miehen lapset on jo niin isoja (20 ) että ovat käskeneet äitiään vähän hillitsemään itseään.
Pikkuinen on nyt kuusivuotias ja aloittaa koulun ensi syksynä. Hän on innoissaan. Hänen kavereistaan samaan kouluun ilmeisesti tulee muutama, ja uusioperheitä on sielläkin joten nämä ikäerokysymykset tuskin nousevat ykkösongelmiksi nykylasten keskuudessa. Toivon ainakin. Mikä sitten nousee, jää nähtäväksi...
kummallista, että juuri nämä about 2-kymppisenä lapsensa "tehneet" pitävät ongelmana sitä, että toisilla lapsilla on vanhempia äitejä... No, kukin tyylillään - parikymppisenä lapsia "tehdään", meidän iässä niitä taas "saadaan" :-)
Oman tyttöni sain 35-vuotiaana (äitini oli 36 minut saadessaan) enkä kokenut itseäni liian vanhaksi, vaikka lapseni isä olikin ollut 19 v esikoisensa syntyessä. Viime syksynä ensimmäisessä vanhempainillassa katselin uteliaana ympärilleni ja totesin, että ikähaarukka ekaluokkalaisten vanhemmilla oli 25-45 vuotta. Itse en kokenut äitini "vanhuutta" missään vaiheessa ongelmaksi, en edes murkkuiässä, kun äiti oli viisikymppinen. Toivon mukaan oma tyttäreni voi ajatella samoin vuosien vieriessä.
Juuri näin kävi meilläkin. Mies, narsistinen, halusi ihailua, omistautumista. Ei kestänyt isyyttä, vastuuta. Ja teki pahoin kerta toisensa jälkeen, vannoen aina muuta. Kunnes heitin pellolle. Minä ja lapset ansaitaan niin paljon enemmän...
Nyt mies pitää edelleen toista naista varalla, vaikka rukoilee minua takaisin. Niinkuin muka ottaisin... Niin hullu en ole. Eron jälkeen olen saanut vihdoin elämäni kasaan, menestynyt työssä ja monessa muussakin :). Lapset ovat onnellisia, minä olen onnellinen. Mies itkee, mutta omapa on ongelmansa. Ja onhan kakkonen aina varalla, lohduttamassa.