Miksi joillekin naisille ei edes 25v naimisissa riitä opettamaan sitä miten miehen saa pidettyä tyytyväisenä. Monet naiset sietävät murjottavaa miestä vaan sen takia kun eivät ymmärrä antaa tarpeeksi usein. Turha tulla ensimmäisenä selittämään että avioliitto on paljon muutakin bla bla blaa. Kerran viikossa eikä aina niinkään usein sääliseksiä aina samalla tavalla ei oikein innosta. Kaikkea on vuosien mittaan tullut kokeiltua aivan turhaan. Ei niillä naistenlehtien vihjeillä ainakaan meillä ole mitään merkitystä. Turpaan en ole antanut enkä hankeen ajanut kertaakaan, olisiko pitänyt joihinkin naisiin se tehoaa jos ei ole liian kiltti. Fiksummat naiset tämän aivan perusasian joskus jopa oivaltavat. naiset tämän joskus jopa ymmärtävät, miten miehen kanssa kannattaa toimia. Ei tarvitsisi ihmetellä "mikä sua vaivaa". Muutaman kerran olen sen sanonut, ei sillä ole mitään vaikutusta. No kaikkea ei voi saada ja onneksi on kädet pysyneet terveinä.
Mies tyytyväisenä
isoisä52
776225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 77
Vanhimmat
Eka asia: avioliiton tarkoitus ei ole se, että nainen pitää miehen tyytyväisenä.
Toka asia: kun kumppani himottaa edes jonnin verran, seksikin maistuu.
Eka asia: avioliiton tarkoitus ei ole se, että nainen pitää miehen tyytyväisenä.
Eikö, luulin että molempien olisi hyvä tehdä pieniä myönnytyksiä toisen hyväksi. Voinko minä ensi pyhänä sanoa että en lähde enää kanssasi 1,5 tunnin sauvakävelylle. Turha sitten mököttää sen takia. Väitän että jos näitä tehdään puolin ja toisin niin molempien arki sujuu helpommin.
Toka asia: kun kumppani himottaa edes jonnin verran, seksikin maistuu.
Vaimon vetovoima on pysynyt ennallaan. Itsestäni on paha sanoa, viiskymppisten sarjassa olen vielä aivan sutjakassa kunnossa.
Millaisia kommentit olisivat olleet jos nainen olisi kirjoittanut saman. Häntä olisi säälitty ja kehotettu vaihtamaan pihtarimies parempaan.
Kuule ei nämä nykyajan nuoret naiset tuommoista kielenkäyttöä hyvällä katso, kun turpaan antamisesta puhutaan (vaikka et onneksi ole antanut). Ja nykynaisten suhteissa nainen ei vain "anna" vaan haluaa itsekin ja ottaa.
Mutta katoppas nyt tarkemmin, mitä itse kirjoitit: Mies tyytyväisenä on sinun viestisi otsikko. Missään et tuo esille naisen tyytyväisyyttä ja molempien tekemiä myönnytyksiä. Ei ihme ,että jotkut ovat viestisi sitten väärin tulkinneet. Myönnytyksiä kyllä tarvitaan ja molempien tyytyväisyys tulisi niillä taata. Eli avioliiton tarkoitus kai olisi että molemmat ovat tyytyväisiä.
Siis se pariskunta jossa mies käy vaimon kanssa sauvakävelyllä. Naisella aina tiukka kiukkuinen ilme, niin ettei uskalla päivää sanoa. Mies puolestaan aina vieno hymy huulilla, varmaan haaveilee jostain muusta kuin vierellä kiristelevästä sauvottelijasta.
pidät naisesi tyytyväisenä?!!!
kirjoittais sun tyylistä soopaa. Kyllä se muija antaa kun on sellainen jolle tosissaan haluaa antaa. Varo ettei tule rakkoja käsiin tai...
Suurimmassa osassa tapauksia noinhan se on.
Ja meitä miehiä usein syytetään siitä, että me ajattelemme munallamme juuri tuon asian takia. Nääs nainen ei ymmärrä sitä, mikä vaikutus rakastelulla oman vaimon kanssa on miehen psyykeen. Miehillä on luontainen taipumus saada hellyyden kokemus nimenomaan rakastelussa. Parhaiten se onnistuu oman vaimon kanssa. Jotkut miehet hakevat korviketta rakastajattarista, mutta väliaikaisen tyydytyksen lisäksi ne eivät kuitenkaan koskaan korvaa vaimoa. Puheet miesten seksiseikkailuista ovat liioiteltuja ja niissä jätetään kertomatta miehen sydänsäryistä ja siitä, miten se hiertää välejä entisestään.
Naisen psyyke taas voi useimmiten kokea hellyyttä pelkistä hyväilyistä ilman yhdyntää. Ja vastaavasti miesten on välillä vaikea ymmärtää, että nainen tarvitsee hellyyttä ilman yhdyntää.
En silti usko, että oikea tapa on käyttää näitä kahta erilaisuutta valuuttana hellyyskaupassa puolisoiden kesken. Molemminpuolisen tyydytyksen olisi tultava yhteisymmärryksen siivittämänä - ei kaupusteluna.
Minä en ainakaan jaksa lukea mitään mainostamiasi parisuhdeoppaita, jos niidenkin lähtökohta on tuo, että mies tarvitsee seksiä ja nainen hellyyttä. Kaikilla saakutin keskustelupalstoilla naiset valittaa kun ovat kovasti seksiä vailla; sekä nuoret että vanhat. Maailma on ihan oikeasti muuttunut todella paljon parin viime vuosikymmenen aikana, onko siis ihme, että ihmissuhteetkin muuttuvat ja vanhat roolit ja odotukset eivät enää ole pitäviä. Alkuperäinen kirjoittaja ei ole siis oikeassa. Mutta hän onkin ollut naimisissa jo 25 vuotta eli edustaa vanhaa, vanhentunutta aikaa ja koulukuntaa.
Olet pitkälti oikeassa ajatuksinesi,mutta pitkässä juoksussa tytöt osaa kyllä viedä meitä n.s munista,eikö totta! Ei se antaminen naiselle aina lähde ilman omanvoiton tarvetta...omasta kokemksesta puhun,mutta siedän sen jos homma muuten pelittää hyvin vaimon kanssa.
Kyllä minä ainakin haluan mieheltäni kunnon seksiä!
Ikävä vaan, että olen aviossa pihtari-miehen kanssa:(
Täytyy varmaan hakea muualta, ei terve nainen jaksa ikuisuuksia puutteessakaan olla!
Jospa lukisit yhden oppaan. Tarpeita käsitellään paljon laajemmin. Suhteet muuttuu, mutta nyt olikin kyse avioliittomallista, eikä ihmisen psyyke miksikään ole muuttunut. Kyllä ne parisuhdeterapeutit on nähneet niitäkin tapauksia, joissa roolit on vaihtuneet.
En minä täälä huvikseni noita suosittele.
Sanoin näet, että suurimmassa osassa tapauksia, joissa toinen puoliso on vailla seksiä, se on mies.
Sä olet poikkeus, mutta kyllä teidänkinlaisille apua löytyy samalla tavalla.
Työksesikö suosittelet? Kuulostatkin kyllä ihan joltain terapeutilta. Joko oletkin tai sitten toistat kyllä tosi uskollisesti jonkun muun "mantraa".
Psyykekö ei ole muuttunut? No ihmisen käyttäytyminen on kyllä muuttunut ja elinympäristö on muuttunut. Mutta tuoltahan tuo ydin taisi tullakin esiin - avioliittomalli. Tietenkään se ei voi olla kaikille ihmisille sama. On pöyristyttävän ylimielistä kuvitella, että niin voisi olla. Tapoja elää onnellisessa parisuhteessa ja avioliitossa on muitakin kuin yksi sama vanha. Kyllä se on niin yksinkertaista.
Ihan kuule kokemuksesta suosittelen ja tilastojen valossa sekä avuliaisuuttani. Sallin sen itselleni, sillä mielestäni tuputtamisen ja neuvomisen raja kulkee siinä, että en tule täältä linjoja pitkin tunkemaan kirjoja kenenkään kouraan.
Mielestäni on vähän huonoa mennä kritisoimaan vaikkapa Väinö Linnan teosta Tuntematon Sotilas pelkän juonikuvauksen perusteella etenkin jos juonikuvaus on hyvin suppeasti ja nopeasti kirjoitettu.
Avioliittomallilla tarkoitan nimenomaan tätä yhteiskunnallista instituutiota ja sitä periaatetta, jonka mukaan avioliitto on optimissaan puolison kuolemaan saakka kestävä suhde. Mikäli et halua rikkoa liittoa eli ottaa eroa tai muuten vaan näivettää suhdetta, sinun ja puolisosi käyttäytyminen on oltava sellaista, että molemmat voivat elää liitossa onnellisesti. Malli siis todentotta on sama (mies ja nainen), mutta tämä ei sulje pois sitä, että jokainen liitto on erilainen. Enkä ole väittänytkään.
Oppaat eivät ole sääntökirjoja, joiden mukaan pitää pelata kirjaimen tarkkuudella (ei siellä ole sellaisia sääntöjä) tai muuten kirjoittajan mielestä ei eletä avioliitossa. Nämä teokset vain pyrkivät tarjoamaan avaimia ja oivalluksia onnellisen avioliiton ylläpitoon. On todentotta olemassa onnistumisen kannalta keskeisiä tekijöitä, jotka ovat yleisiä. Siis yleisiä. Näin ollen yleistykset asioista ovat ihan oikeutettuja ja on järkevää peilata asiaa ensin niiden kautta. Poikkeuksia ei tietenkään suljeta pois ja myös kaikissa lukemissani teoksissa tunnustetaan, että esim tarvehierarkiat vaihtelevat yksilöittäin.
Jos löytyy avioliitto, jossa ei auttaisi esimerkiksi anteeksianto, keskinäinen kunnioitus, toimiva sukupuolielämä ja toimiva keskustelu, niin siihen liittoon ei ehkä kannata tavallisimmista avioliittoteoksista oivalluksia hakea. Jos ei osaa älykkäästi lukea yleistävää tekstiä ja ymmärtää sanomatta, että kyse on tahallisesti kärjistetyistä stereotypioista selkeyden vuoksi, ei silloinkaan varmaan kannata lukea. Noin, nyt sekin on sanottu ja tarkennettu.
Valitettavasti se omanvoiton tarve on olemassa. En sitä kielläkään. Ihminen on taipuvainen siihen ja varmasti kaikissa liitoissa siihen mennään. Mutta pitäisi pyrkiä siitä pois. Ja toisaalta kun kaupustelua sattuu, pitäisi asia osata antaa anteeksi ja tarvittaessa puida läpi puolison kanssa. Omaa kokemusta minullakin on puolin ja toisin - olen ollut sekä voitontavoittelija, että maksaja. Kumpikaan ei lopulta tuntunut kivalta minusta eikä puolisostani, joten mieluiten koitan kasvaa mahdollisimman paljon ihmisenä pois kaupusteluajattelusta. Vielä on työtä jäljellä :D.
"Kuulenhan" minä, älä nyt hermostu. Ja kiitos tosiaan rautalankamallista.
"Mielestäni on vähän huonoa mennä kritisoimaan vaikkapa Väinö Linnan teosta Tuntematon Sotilas pelkän juonikuvauksen perusteella etenkin jos juonikuvaus on hyvin suppeasti ja nopeasti kirjoitettu."
Minusta tämä ei nyt vielä kirja-arvostelusta käy: "Minä en ainakaan jaksa lukea mitään mainostamiasi parisuhdeoppaita, jos niidenkin lähtökohta on tuo, että mies tarvitsee seksiä ja nainen hellyyttä." En ole arvostellut parisuhdeoppaita, vaan ilmaissut kiinnostuksen puutteeni niitä kohtaan, JOS ne perustuvat tuohon edellä mainittuun ajatukseen.
Avioliittokaan ei ole instituutiona muuttumaton, sen aika on jo näyttänyt.
Anteeksianto, keskinäinen kunnioitus ja toimiva keskustelu kuuluvat yleisiin humaaneihin arvoihin ja toimintamalleihin - parisuhteeseen ja avioliittoonkin niitä on näin ollen hyvä soveltaa.
Maailma muuttuu. Ihmisetkin.
hyvin monessa avo- ja avioliitossa se on juuri nimenomaan nainen, joka joutuu olemaan puutteessa!
Naiset eivät vain yleensä kerro sitä muille.
Mitä apua tarkoitit? Olisin todella kiinnostunut!
Avioliitto on asia, jonka eteen kannattaa tehdä töitä ja vaikka etsiä apua kivenkin alta. ITselleni nyt tietysti avusta tulee mieleen nämä mitä aina hehkutan, mutta jos joku on luova, voi keksiä varmaan joitakin muitakin tahoja. Onhan noita kaiken mailman terapioita keksitty ja toisille oma apu on se paras apu.
Tiedätte varmasti itse, millainen apu teille olisi sopiva, mutta ensiksi keskustelu pitäisi varmaankin saada aikaan ihan siellä kotona. Varmaan näin onkin jo tapahtunut.
Apua avioiitto-ongelmiin löytyy lähimpää varmaan seurakunnalta, jossa osaavat ohjata näissä asioissa eteenpäin ja viitata oikeisiin tahoihin ja ammattilaisille. Ensimmäiseksi ehkä sielunhoitoon. Myös jotain kunnallisia tahoja tietääkseni on, mutta niistä minulla on huonoja kokemuksia (eräs ystäväni mies haki apua avio-ongelmiin ja suurin piirtein nauroivat yhdessä ystävälleni ja kannustivat eroamaan, eikä kyseessä ollut ammattilainen). Sitten on semmoisia tahoja kuten Soteria (varmaankin vain Hämeessä), mutta vastaavia löytynee muualtakin. Kehottaisin soittamaan esim just Soteriaan. Ne siellä varmaan tietää missä päin Suomea on mitäkin yhdistyksiä, jotka näissä asioissa auttaa.
Myös Keuruun Iso Kirja järjesää avioliittoseminaareja ynnä leirejä mutta vain kerran pari vuodessa.
Sitten on tietysti seksologit tai seksuaaliterapeutit vielä erikoistuneina.
Google auttanee. Valitettavasti tämän enempää en osaa tähän hätään heittää.
No nyt päästäänkin ongelmaan, että miten saada molemmat puolisot yksimieliseksi siitä, että mitä apua haetaan ja miksi. Siihen ei ole patenttiratkaisua vaan mahdollisuuksia on koitettava kaiketi avata rauhallisella keskustelulla pikkuhiljaa mutta riittävän suoraan.
Jos on niin ettei puoliso suostu eikä näe ongelmaa niin kyllähän yksinkin voi ammattiauttajille mennä, eikä siinä ole hävettävää. Monet joutuvat niin tekemään. Yhtä tehokasta se ei tietystikään ole etenkään jos nämä sukupuoliongelmat ovat enimmäkseen siellä vastapuolen taholla :(
kun miehet kärvistelee puutteessa omalla sängynreunallaan ja naiset omallaan.
Kyllä se niin on, että kukaan ei tule toimeen ilman hellyyttä. Kyllä sen seksihalutkin heräävät jos sitä hellyyttä saan muulloinkin kun vain silloin kun haluaa seksiä. Mutta jos hiplataan ja halataan vain silloin kun vongataan seksiä, ei siitä mitään tule. Täytyy pitää "kanava auki" jatkuvasti, jotta sitä voi häiriöttä käyttää silloin kun tarvetta tulee.
Kokeilkaapa herrat sitä hellyyshoitoa. Eli tarjotkaa kumppanillenne ihan oikeaa ja aitoa hellyyttä joka ainoa päivä. Sen on oltava aitoa ja tulla sydämestä. Jonkun ajan kuluttua ei tartte turhaan vonkailla. Halua riittää vaimolla ilman erityistemppuja. Olen tämän itse kokenut. Viiskymppinenkin nainen voi olla todella aktiivinen.
telaketjuufemakot sulle varmaan päätänsä aukovat.
Ehdotan että käyt sitä naapurin maikkia hiukan nusasemassa...;-D
Niin minä teen ja kaikki ovat tyytyväisiä
- se maikkikin :-D
että kun miehen ottaa huomioon ja pitää "hyvänä" sängyssä, niin sillon se on ihan erilainen ja oikeestaan jotenkin ihan erinäkönenkin.. onnellinen.. kun taas jos jostain syystä ei mitään tapahdu, niin on äree ja kiree.. ja sitä ei kukaan jaksa kattoo.
Mullakin on omat oikkuni ja jutut mihin mieheni aina "huijaan", joten kyllä mäkin innostun sen sänkyhommista vaikka väkisin.. ja oikeesti, ei se tee hyvää miehellekään jos aina sanoo että väsyttää..
En kieltäydy, en kyllä tee aloitettakaan enään. Pidän toki seksistä, mutta kiinnostuu hiipuu koko ajan. Tiedän kyllä syynkin miksei innosta,onneksi. Mieheni on ärtyisä, nipottaja, negatiivinen pieni poika arki elämässämme. Siinä on halut ja romanttisuus kaukana! Lapset riittävät tinttailuineen ja kaipaisin Miestä rinnalleni. Illalla hän kuvittelee että nappia painamalla olen heti valmis "kiuas".
Vastailin tuossa yllä nicillä jota enää muista, enkä jaksa tähän aikaan ennä lukea näitä pidemmälle.
Kiinostuin tästä topicista vain siksi, että aloittaja kertoi olleensa kauan naimisissa.
Itselläni on jo kauan ollut suororituspaine, eli kumppani täytyy tyydyttää vaikka sitten välineillä jos en itse siihen pysty, kuten niin usein on. Ilman välineitä tulen liian aikaisin, koska haluaisin useammin kuin myös aloittaja.
Siitä taas syntyy paineita jotka voi purkaa vaikka sauvalla, jonka jälkeen ei ihme kyllä itselläkään aukea hallitsemattomasti.
Näin molemmat ovat tyytyväisiä.
Seksielämä on onnellista, kun molempien tarpeet kohtaavat. Niin laadullisesti kuin määrällisesti. Naisena voin sanoa, että rakastelun lähtökohta on miehen pitäminen kiihottavana ja haluttavana eli ne seksuaaliset halut pitäisi pystyä kohdistamaan siihen mieheen. Toisissa miehissä sitä seksikkyyttä ja kiinnostavuutta on ja toisissa taas ei. Sitä tuskin pystyy paljon harjoittelemaan ja treenaamaan.
Olen ihan samaa mieltä! Ja vaikka voisikin harjoitella ja treenata, mielekkäämpää se on, että tuollaiset tunteet tulevat luonnostaan.
Minkä ihmeen takia sitten mennään naimisiin jonkun miehen kanssa jos hän ei jaksa kiinnostaa seksuaalisesti kun on vähän ällöttävä alasti.
miksi mies naimisiin naisen kanssa joka ei anna
nainen antoi ja mies oli olevinaan seksikäs ja kiinnostava. Sitten kun pintaa pikkuisen raaputetaan, todetaan että paljon puhetta ja vähän villoja. Mies laiskistuu eikä viitsi enää skarpata eikä ole enää paljon annettavaa. Samoin nainen antaa periksi ja ryhtyy sisustus- ja ruuanlaittopuuhiin. Alkaa 30-vuotinen sota. Mies ei ole tyytyväinen eikä vaimokaan onnellinen.
Siksipä alkuaikojen seksi ja muut toisarvoiset seikat ovat alyttömän huono syy mennä naimisiin.
Miten tällasen turhakkeen seksihalut saatais sit pois, kun niitä ei tarvita? Oikeesti halut on yhtä turhat kuin paavilla pallit.
karua, mutta epäoikeudenmukaista. Moni haluton puoliso voisi esittää itselleen kysymyksen, miksi päätin mennä juuri tuon ihmisen kanssa naimisiin? Vastaukseksi esitetään usein rakkautta, mutta tarkemmin ajateltuna syy voikin olla jotain muuta; halusi perheen, halusi lapsia, halusi naimisiin koska niin on tapana tehdä, halusi turvaa, jollakin jopa raha näyttelee osuuttaan...
Hyvä kysymys olisikin, että mitä puoliso tosiasiassa ei halua, kun hän ei halua seksiä kanssani? Mikä mättää, kun seksuaaliset halunsa ei kohdistu minuun?
Hitto kun sitä naimisiinmenoa mietittäisiin tosiaan tarkemmin. Ei tarvitsisi erotakaan niin monen. Mutta aika moni suht nuorena naimisiin mennyt ei tietenkään voi asioita katsoa samasta näkövinkkelistä kuin kokeneempi. Mä luulen että yllättävän moni menee naimisiin ns tavan vuoksi. Tai ainakin ennen se ikään kuin kuului asiaan.
Varoitusmerkkejä seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta voi olla jo suhteen alussa mutta niitä ei ehkä silloin osata tunnistaa. Ja kun tuntee olevansa rakastunut ei näitä asioita ehkä edes myönnä itselleen. Siis jos nyt oletetaan että on menty naimisiin muusta syystä kuin huippuhyvän seksielämän takia.
Mutta sitten kun tulee vastoinkäymisiä ja puolisot joutuvat vähän erilleen, huono seksielämä ts. se että tarpeet/halut eivät kohtaa, seksielämä on todellisessa vaarassa näivettyä kokonaan.
Haluttomuus on ihan älyttömän vaikea asia. Jos ei ole (enää) halua seksiin toisen kanssa, miten kertoa se kumppanille loukkaamatta? Vaikka kyse ei edes ole puolison yleisestä "seksikkyydestä" tai taidoista kammarissa (nämä asiat voivat olla ihan mallillaan), vaan siitä, että tuntuu kuin harrastaisi seksiä tuntemattoman tai jonkun kaverin kanssa vailla himoa tai hellyyttä.
Tähän voisi jatkaa, että huippuhyvä seksi ei välttämättä ole onnistuneen avioliiton tae. Loistava seksikumppani voi muilta ominaisuuksiltaan olla ihmisenä ja elämänkumppanina sietämätön eikä elämässä tahdo sitten löytyä yhteistä säveltä.
Juu tämä on ihan totta, enkä missään nimessä tarkoittanutkaan niin. Itse asiassa aika harva varmaan harkitseekaan avioliittoa ihmisen kanssa, joka muuten vaikuttaa täysin epäsopivalta kumppaniksi mutta on upea seksipartneri.
sun tarkoittaneen. Tuli vain mieleeni tämäkin näkökulma ja kokemukset elämän varrelta. Toisaalta kyl ajattelen, että se on juuri se alkuaikojen hyvä seksi, joka pistää monen pään pyörälle ja johdattelee ajattelemaan avioliittoa :)
Juttelin just ystäväni kanssa joka kipuilee tunnekylmässä avioliitossaan, että etkö sitten seurusteluaikana huomannut näitä juttuja miehessä. Hän sanoi, ettei siinä mitään huomannut;seurustelu sujui seksin merkeissä ja naimisiin mentiin muutaman kuukauden sisällä.
Vaikea kuvitella tilannetta, kun meillä olen minä se, joka ei saa riittävästi. Siveyden sipuli en ole vaan kokeilunhaluinen ja aktiivinen, tai olisin jos mies antaisi. Juuri oli puolen vuoden paussi, kun miestä ei vain kiinnostanut. Ihan loputtomiin ei jaksa aina olla se aloitteen tekijä. Kun mies sitten innostuu, niin osaa kyllä hommansa ja laittaa minut omien tarpeidensa edelle omasta tahdostaan.
Miten teillä? Kuinka paljon huomioit vaimoasi vai hoiteletko vain oman tyydytyksesi ja vaimosi jää ilman. Voitko rehellisesti sanoa, että todellakin tiedät mistä vaimosi pitää ja miten saa tyydytyksen ja toimit myös niin. Minusta ei ole mikään ihme, että nainen lakkaa haluamasta jos itse seksistä ei jää käteen kuin hyvin tyydyttynyt mies.
Ei se nyt aina vain mene niin. Naisissa on lahnoja ja mieskin voi sairastaa impotenssia.
Naisena voin valistaa sinua, että miehestähän se orgasmi on kiinni totta kai. Monet naiset ovat kokeneet, kuinka jonkun miehen kanssa ei tule koskaan, mutta toisen miehen kanssa tuleekin joka kerta. Mutta orgasmihan ei ole kuitenkaan naisen seksinautinnon mitta ollenkaan. Nainen voi nauttia ja haluta seksiä vaikkei orgasmia saisikaan, se ei siis ole mitenkään verrattavissa miehen impotenssiin. Nainen myös KYKENEE, pystyy seksiin aina, ellei sitten mies ole niin vastenmielinen ettei häntä kertakaikkiaan voi sietää lähellään.
Halut sen sijaan saattaa loppua niin naiselta kuin mieheltäkin, ja monenlaisista syistä (Halu on siis eri asia kuin orgasmi) Nainen voi haluta seksiä vaikka ei haluaisikaan orgasmia.
Vähän ihmettelen naisia, jotka ei voi antaa miehelleen, vaikka ei itsellä tekisikään mieli. Eihän siinä menetä mitään! Sen ymmärrän että mies ei voi ryhtyä seksiin jos ei ole halua, eihän miehellä ole siinä tapauksessa kykyäkään.
Nainen kykenee aina.
Impotenssejakin on monen asteisia, eli ei vain seisoo tai ei seiso. Vähän veltolla peniksellä ei voi laueta, tämän kerron sinulle miehenä.
Niin totta jonkun naisen kanssa ei tee mieli, laukeamisesta puhumattakaan. Toisen kanssa seisoo aina ja useita kertoja päivässä. Näin minä vaihdoin kumppania vähän hotinpaan ja erektiongelmani katosi.
Näin muutaman vuoden avioliiton jälkeen olen täysin samoilla tiimoilla kuin sinä. 90% kireilevistä miehistä on vain puutteessa.
Jos seksiä on vain kerran viikossa tai harvemmin ja se sääliseksin oloista niin kyllähän se terveen miehen naaman pistää myrtsiksi.
Naiset ovat monesti omasta mielestään hyviä lukemaan rivien välistä, mutta miehen leipiintyminen osa-aika selibaattiin tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Niin ja täälläkin kuulee natkutusta jostain miehen nettipornon selailusta. No tottakai mies runkkaa jos vaimoa ei seksi napostele kuin aniharvoin. Parempi sekin varmaan kuin rakastajan hankinta.
Naistenlehtien lässytykset siitä mistä mies pitää blaa blaa on naisen kirjoittamia olettamuksia siitä mitä miehen päässä liikkuu. Vähän sama asia kuin minä väittäisin tietäväni miltä tuntuu kuin on PMS.
Näiset nuputus sikseen ja yrittäkää piristää sitä seksielämää parisuhteessa. Näin miehesi pysyy sata kertaa paremmalla päällä.
Tiedät että: "Naistenlehtien lässytykset siitä mistä mies pitää blaa blaa on naisen kirjoittamia olettamuksia siitä mitä miehen päässä liikkuu."
Itse en ole usein tuollaisia juttuja naistenlehdistä edes bongannut, ja nekin harvat mitä on tullut nähtyä, ovat olleet miesten haastatteluja.
Ei avioliitossa opetella, miten mies pidetään tyytyväisenä; nämä asiat opettaa äiti tai isoäiti. Muistan kuulleeni molemmilta epämääräisiä vihjailuja siitä, että "miehelle pitää sitten antaa..."
No, enpä ole moista neuvoa tarvinnut siinä mielessä, että 25 vuotta en varmasti saman kanssa edes jaksaisi. Kun seksi alkaa tympiä miehen kanssa, niin yleensä suhdekin on finaalissa. Ennemmin lähden, kun katson mököttävää, tyytymätöntä miestä.
Ja ei tuossa mitään, ymmärrän hyvin pointtisi; tottakai mies tarvitsee seksiä säännöllisesti, ja useimmiten enemmän kuin nainen. Mutta sitä en ymmärrä, että miksi sitten pitää mennä avioliittoon, jos ei halua antaa/on jatkuvasti tyytmätön seksinpuutteessa?
Kyllähän ihminen on ennekin elänyt, eli se peräänkuuluttamasi "oppi" pitää hakea menneistä sukupolvistä, esim. omista vanhemmistamme. Miten heidän seksielämänsa sujui? Oliko yhtä auvoa alusta loppuun, vai helvetillistä puutteessa oloa? Kannattaa siis ottaa oppia muiden avioliitoista. Sanontakin kuuluu, että huono esimerkki opettaa hyvää paremmin.
Uskon, että moni avioliittoa välttävä on nähnyt huonoja esimerkkejä, ja elää mieluummin (onnellisena) ilman tällaisia rasitteita.
Lapset pitäisi kutsua katselemaan miten aikuiset parittelevat oikeaoppisesti, eikä suinkaan lukita ovea.
Seurusteluaikana nuoret parittelevat kuin kanit ja naisten pitää ymmärtää, että "koskaan et muuttua saa", vaan on annettava aina kun mies haluaa.
Jokaisen vastuunsa tuntevan äidin tulee opettaa tämä elintärkeä asia tyttärilleen.
Kyllä edelliset polvet viestivät hyvin hienovaraisesti siitä, miten avioliitto on sujunut. Eli vaikka ihminen kuvittelisi mielessään tekevänsä kuinka itsenäisen päätöksen, niin omien vanhempien avioliitto vaikuttaa siihen, millainen kuva avioliitosta syntyy noin yleensä.
Vanhempien "parittelun" seuraamista tämä ei edellytä. Mielenkiintoista siksi kuulla, että joillekin parittelun seuraaminen on välttämätöntä, jotta päätös avioliittoon menemisestä/menemättömyydestä syntyy. Elämä on yllätyksiä täynnä.
Kaikki salattiin niin tarkkaan kuin ikinä voi.
Luonto sai ajaa tikanpojan puuhun.
Olisikohan tuo ollut jonkinasteista sarkasmia?
Nythän lapset oppivat kaiken homostelua myöten joka ainoasta tv-sarjasta.
Kaikki on sallittua, suorastaan pakollista, sillä olet epänormaali ellet ole vähintään biseksuaali.
minunkin perheessäni. Se ei kuitenkaan estänyt vihjailuja siitä, miten naisen kuuluisi suhtautua aviomiehensä seksitarpeisiin. Tosin tämäkin asia sai aivan uuden näkökulman, kun kävi ilmi, että asianosainen ei itse välttämättä ole ollut mikään "ihanneaviovaimo".
Kun olen puhunut aiheesta muiden saman sukupolven ihmisten kanssa, moni on kertonut, että äidin ja isän sänkyhommat kuuluivat kyllä selvästi heidän korviinsa, vaikka ovet olivat kiinni. Kaikissa perheissä salaaminen ei siis ole ollut yhtä täydellistä.
Juu, sarkasmilta ei voi välttyä, tässä aiheessa on jotain koomista samalla...
Minä olen mies. Minulla on pippeli. Nainen on panopatja. Minä haluan sohia pippelillä panopatjaa kun haluan. Minulla on pippeli.
muna.
Nyt vasta ymmärrän hurjan hyvin sinua. Olin naimisissa 20-vuotta ja ainut asia mitä liitossani kaduin oli juuri se, että en antanut miehelleni silloin, kun hän halusi. Hän eli puutteessa. Ja se taas takuu varmasti vaikutti hänen onnellisuuteensa jossain määrin. Vasta hänen kuolemansa jälkeen tajusin tämänkin asian. Seksi parisuhteessa on sekin tahdon asia. Hieman enemmän tahtoa, sitä toivon jokaiselle "siskolleni" joka pihtaa. Ei olla niin pirun itsekkäitä. Tästä aasin silta nykyiseen suhteeseeni. Nyt on asiat minulla toisin päin. Uusi mieheni on oikea pihtari. Itsekkyys paistaa lävitse. Ulkoisesti hän on hyvä kroppainen ja pitää kunnostaan huolta. Tämä taas nostattaa omaa himoani ja kärsin kun en saa. Ja tuokin on tosiasia, jota aikaisemmassa viestissä joku kirjoitti: nainen pitää enemmin hyväilyistä ja hellyydestä, miehet ovat enemmän yhdyntäkeskeisiä.Mies osoittaa rakkauttaan useimmin teoillaan esim. remontoimalla tms. Nainen taas puhumalla tunteistaan tms. Parisuhdetta kannattaa hoitaa, molempien!
mukaan 20 vuotta aviossa on tarpeeksi ja sen ajan jälkeen pitää ymmärtää kummankin lähteä eri suuntaan. Eihän sitä saman kanssa jaksa peuhata pahnoissa kymmeniä vuosia, ei siinä enää ole mitään järkeä eikä siitä nauti kun se on vaan rutiinihomma tai pakkonainti että toinen olis tyytyväinen.
Jos jonkun ajatusmaailma on tuollainen, niin miksi sitä sitten tarvisi edes mennä naimisiin. Jatkuvaa avointa suhdetta koko elämän läpi. Rakastua sitten voisi vaikka joka päivä ja seuraavana päinävä uutta tuubiin.
tuomien pettymysten seurauksena ihminen osaisi jo arvostaa sinkkuna olemista, kuuluipa siihen sitten jokapäiväisiä rakastumisia tai mitä muuta tahansa. Sitä osaa huutaa vasta sitten kun kurkku on leikattu poikki.
Ja tuo 20 oli lekurin esittämä, ei siis oma mielipiteeni aviossa olosta koska omalla kohdallani petyin liian raakasti jo kauan ennen 20 aviovuotta.
ajattelen asioista 25 vuoden kokemuksella.
asiassa on puolensa kuten aina. Uskon kuitenkin terveen miehen ja naisen haluavan sitä naimista ja seksiä lähes yhtä paljon. Ja terveessä suhteessa nämä erot huomioidaan, ilman oleminen ei ole tervettä.
Usein oma itsekkyys ja omien tarpeiden tyydyttämisen vaatimus tappaa herkkyyden jota suhde tarvitsee. Muutamalla omaa asennetta voi onnellisuus tulla lähemmäksi. Kauneimmillaan se on olla osa toisen onnea jolloin kumpikin saa ja voi tuottaa iloa puolisolleen. Toisaalta onhan se ikävä ottaa vastuuta kun se on niin epämiellyttävää ja helpommalla pääsee kun laittaa ongelmat toisen niskaan. Jos asioita ei saa puhumalla tai naimalla kuntoon niin harkitkaa eroa ihan tosissaan.
Siis oppivatko miehet miten nainen pidetään tyytyväisenä? Oletko sinä oppinut? Veikkaan, että sauvakävelysessio ei ihan riitä vaimosi tyytyväisenä pitämiseen.
Nainen ja mies haluavat eri asioita ja ajattelevat asiat toisistaan poiketen. Olen lukenut nyt paljon miehen ja naisen ajattelumalleista, kuinka opitaan kunnioittamaan, kuuntelemaan toista, kuinka riidellään rakentavasti, mitkä loukkaavat toista jne. Mies haluaa vahvan vaimon , mutta ei VAHVAA vaimoa... Tiedän mitkä asiat pitävät naisen tyytyväisenä, mutta kertokaa miehet kuinka mies pidetään tyytyväisenä. Nyt en puhu seksistä... vaan kuinka miehen itsetunto pidetään kohdaalla ja saadaan mies tuntemaan itsensä MIEHEKSI talossa ja parisuhteessa? Tulee esimerkiksi mieleen, että mies haluuaa(?) että nainen on herkka ja hellä, mutta nainen ei saa kuitenkaan menettää toimintakyä,olla vaikka allapäin...
Tulee mieleen, että nainen on jonkinlainen oman äidin jatke miehelle. Siinä suurin ero naisen ja miehen odotusten välillä.
Naisen pitää siis olla riittävän vahva tukemaan miehen itsetuntoa, mutta samalla hellä ja äidillinen. Jos on vähänkin liian vahva, niin heti mies kokee, että nainen on kova ja epänaisellinen. Oman äidin ihanne on se, mihin mies vertaa vaimoaan.
Naisen tehtävä tuntuu siis olevan pitää mies henkisesti tasapainossa. Naisen on oltava ts. kaikkivoipa.
Mies, joka on äitiä vailla tulkitsee helposti naisen empaattisuuden äidillisyytenä ja sen jälkeen nainen on lirissä - siis edellyttäen ettei halua olla "äiti" aikuiselle miehelle. Minä henk.koht. en sellaista halua ja siksi moni lipaavasti alkanut suhde katkeaa nopeasti.
Minun tuntemani miehet suorastaan vihaavat äitejään, mutta ei sitä kukaan tietenkään äidillen tunnusta.
Päällepäin se kyllä näkyy monesta.
Jos haluat pitää miehen tyytyväisenä, niin ole hänen äitinsä vastakohta.
Pojat ehtivät ennen aikuistumistaan saamaan todella tarpeekseen äitinsä hössötyksistä ja jokainen häpeää, että hänen äitinsä on tyhmempi kuin muiden.
kuka tuollaista haluaa? Kuka tekee tuollaista? Oletkohan sinä tavannut oikeaa miestä; joka ei voi sietää mainitsemaasi tukemista ja jotain ihme pönkitystä. Mies haluaa toimia itsenäisesti. Jos nainen alkaisi esittää minulle äitiä niin pakenen paikalta. On sinulla ajatukset miehistä ja naisista...huh huh.
Siitähän se miehen henkinen tasapaino järkkyy kun luulet olevasi kaikkivoipa vaikka et saa purkkia auki!
Ei tuo varmasti kovin yleistä ole. Itse en ainakaan halua naisesta mitään kävelysauvaa. Enkä usko sitä naisestakaan.
Tuntuu, että tuo on yleisempää kuin luuletkaan. En tiedä nuorista miehistä, ehkä heillä on äitihommat kondiksessa. Mutta keski-ikäisten ja sitä kypsempien miesten keskuudessa äidistä tuntuu olevan huutava pula ja jotkut naiset tuntuvat jopa vastaavat tähän huutoon.
Seksielämä siinä kyllä lopahtaa, jos mies alkaa kutsua vaimoaan "mammaksi tai meidän äidiksi".
Ei tuo niin tavatonta ole, että äiti vaikuttaa aikuisen miehen elämässä rautaisella otteella. Jotkut miehet on päässeet onnellisesti aikuistumaan ja irti äidistään. Sitten on niitä, joiden elämää äiti edelleen hallitsee - hyvässä ja pahassa.
Itse kyllä tsekkaan aika nopeasti miehestä, että minkälaiset välit sillä on äitiinsä. Sellainen heijastuu helposti siihen miten mies suhtautuu naisiin noin yleisestikin ja ennustelee miehen käytöstä parisuhteessa.
Miunlla on sama kokemus useimmista miehistä, joiden kanssa olen seurustellut: Koska olen ihmisenä aika ymmärtäväinen, miehet tulkitsevat tämän piirteen juuri äidillisyydeksi, jota minussa ei taas ole.
Ongelmat alkavat tästä. Koska mies on mielessään päättnäyt, että olen "äidillinen", niin sitten vaatimustaso nousee, ja minun tulee vähän joka asiassa osoittaa, että en ainakaan ole "kova", "kylmä", "paha" jne. Eli ihmismäisyyteni jotenkin vähenee. Esim. oma radikaali mielipide jostain asiasta, vaikka se olisi esitetty ihan neutraaliin sävyyn, on miehelle liikaa.
Ongelma onkin juuri siinä, että mies ei usein tiedosta tällaisia tarpeita. Kukaan mies ei tietoisesti, suoraan ajattele, että haluaa naisen olevan kuten oma äiti.
Asia ilmenee siten, että mies odottaa naiselta tietynlaista "äidillistä", "naisellista" käytöstä, mihin kuuluu empaattisuus, huolenpito ym., ja jos naisessa ei ole näitä piirteitä selvästi, niin nainen ei silloin ole nainen ollenkaan, aviovaimosta puhumattakaan.
minä en todellakaan ymmärrä sinun teoriaa miehistä, naisista tai äidistä. Kunhan itse olet ohi se riittää. Minä haluan naisen joka on mm. hellä ja naisellinen.
...kertoo kaiken: "ole sä nainen hiljaa, mä haluun hellän naisen. piste."
Olen juuri sellainen tyypillinen "äidin poika" - ja huom! tämä ei ole "teoriaa", tämä on ihan mutu-tuntumalla tehty päätelmä.
kun ei saa tarpeeksi.
On tämäkin elämää. Ettekö te miehet nyt usko, että naisilla ei ole samanlaista seksiviettiä kuin teillä.
Meille se ei ole mikään ehdoton tarpeellisuus, jota on saatava niin ja niin monta kertaa viikossa jne.
nyt kyllä puhut suulla suuremmalla etkä suinkaan kaikkien naisten puolesta. Kyllä monella naisella suhteessa on hyvä ja aktiivinen makuukamarielämä. Ootko tietoinen, että jotkut naiset tekee jopa aloitteita miehelle :)
Nyt jo neljäs viikko menossa ilman, ei paljon naurata. meillä on vakiaika seksille la-aamu 06.00-09.00. Jos menee ohi niin seuraava yritys on viikon päästä. Viikolla eikä päivällä sitä ei voi vaimon mielestä tehdä. Tuntuu pahalta, aivan kuin olisin joku hyväksikäyttäjä kerran viikossa. Mutta tämähän on meille miehille aivan oikein, vai mitä.
Nim: Runkaten ruista ranteeseen :-)
Minun ja mieheni edellisestä kerrasta on nyt 5,5 kk.
vieressä mies makasi eikä seksistä tullut mitään. Jos ei seiso, niin minkäs teet. Itse olen joutunut tarpeeni käsittelemään. Nyt on erottu ja toivoa paremmasta on.
Älä yleistä! Kyllä minä naisena kaipaan/haluan/tarvitsen seksiä, suuseksiä, takaa, edestä, sivulta, talossa ja puutarhassa! Jos et sitä lahjaa käytä ja arvosta, se ei tarkoita, että kaikki kokevat, ajattelevat niin!
laatu,,,,ja jos ukoilla ei oo mitään muuta tekemistä,ei harrastuksia ja muuta vapaa-ajan toimintaa kuin sexi..
minä en ole koskaan saanu kunnon sexiä...
Sinulla on oikeaa asennetta. Pidä se koska sitä miehetkin odottavat.
mutta kun miehellä ei seiso, on kännissä tai muuten kyvytön. Olen ollut monta vuotta puutteessa. Mielipuuhiani on vietellä oma rakas aviomieheni, mutta kun se ei kelpaa. Joskus muinoin kelpasi ja oli kivaa. Mikä lienee tullut, ei ole kerrottu.