Aikaisemmat miehet, niissä on aina ollut paljon pielessä. Fyysinen sekä henkinen väkivaltaa, runsas alkoholin käyttö, työn vieroksunta, sitoutumisongelmat... Nyt kun ajattelin löytäneeni Sen Oikean, täydellisen mulle, niin hänelle tuli tietysti kriisi yhtäkkisesti kuin sormia ois napsauttanut. Ensin hän halusi mut, oli varma musta ja tunteistaan, innokkaasti suunnitteli tulevaisuuttamme. Ja yhtäkkiä hän ei tiennytkään mitä elämältään haluaa. Opiskelu? Harrastukset? Työ? Ystävät? Asuinpaikka? Mut piti laittaa sivuun kun kaikki on hänellä sekaisin.
Hän sanoi ajattelevansa, että tää ei oo tässä, vielä me palataan yhteen. Tarkoittaa varmaan, että sitten, kun asiansa selkiintyvät. Onko puheita vaan, sanooko lohduttaakseen mua? Vai toivooko itsekin sitä? Ellei halua tulla takaisin, mitäs mä sitten teen? En halua muita.
Itkettää vaan koko ajan ja on niin paha olla.
Hän sanoi ajattelevansa, että tää ei oo tässä, vielä me palataan yhteen. Tarkoittaa varmaan, että sitten, kun asiansa selkiintyvät. Onko puheita vaan, sanooko lohduttaakseen mua? Vai toivooko itsekin sitä? Ellei halua tulla takaisin, mitäs mä sitten teen? En halua muita.
Itkettää vaan koko ajan ja on niin paha olla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kyrpii tollaset ihmiset, jotka vihjailee, että olisi vielä olemassa se yhteinen tulevaisuus. Mieluummin sanoisivat, että nyt on homma loppu ja sitten jos joskus vuosien päästä tavataan niin ehkä sitten se voisi onnistua, mutta ei jätetä toista odottamaan. Inhoan sitä, että ensin puhutaan toista ja sitten toista. Jätetään toinen unelmoimaan siitä ihmisestä kun voidaan itse olla maailmalla etsimässä itseään.
Itsestäni on vuosien saatossa tullut sen verran kova, että jos olisin sun tilanteessa niin sanoisin, että okei, nyt riitti-ei sitten. Ja jos toista kiinnostaa niin kyllä se sitten ryömii perässä. Kun jotain menettää, niin sen arvon tajuaa vasta sitten. Ei tuollaista käytöstä pidä ainakaan ymmärtää.
Sama juttu. Puit sanoiksi mun ajatukseni. Kiitos!
Kirjoita mulle, vaihdetaan ajatuksia. Mulla on kokemusta vastaavanlaisesta eli miltä tuntuu kun vakuutetaan, ettei tämä tässä vielä ollut.
catania.77(at)hotmail.com
Mistä ihmeestä sä sellasia luusereita olet sitten aina löytänyt?