Hei kaikille!
En oikein tiedä enää mitä mun pitäisi tehdä (vaiko antaa vaan asian olla), niin ajattelin kysyä että jos samanlaisia kokemuksia löytyy muilta,niin olis todella mukava kuulla..
Olen ollut yhdessä mieheni kanssa n.3v. Olimme pitkään onnellisia yhdessä, mutta nyt tuntuu,että kaikki on jotenkin muuttunut.. Ongelmana on alkoholi ja sen lisääntynyt käyttö.
Mieheni on kuitenkin aina käyttänyt jonkin verran viikossa alkoholia(n.mäyris), sillä olemme olleet joka viikonloppu jossain "liikenteessä". Itse otan hyvin harvoin ja silloinkin vain max 3 pulloa,joten yleensä olenkin ollut mukana vasten tahtoa, mutta olen yrittänyt olla hänelle mieliksi.
Nyt on kuitenkin niin, että meille on tulossa lapsi(alkukesästä). Olemme molemmat toivoneet lasta kovasti ja nyt sitten vihdoinkin on tärpännyt! Olemme sopineet jo pari vuotta sitten, että kun joskus saamme tietää uudesta tulokkaasta niin "juominen" loppuu,tai laskee ainakin ihan minimiin(tyyliin saunakalja). Toisin on kuitenkin käynyt: Heti kun saimme tietää vauvasta,siis lokakuussa, alkoi mieheni käyttää alkoholia vielä enemmän. Keskimäärin 3-4 kertaa viikossa, useimmiten menee muutama yli korin viikkoa kohden.. se on mielestäni aika paljon.. olen monesti ottanut asian esille,mutta hän vain vähättelee asiaa,että eihän hän nyt niin paljon juo! Pari kertaa on myöntänyt,että tulee ehkä otettua hiukka liikaa, mutta se kuulemma loppuu kun lapsi syntyy. Pelottaa, että niin ei käy, en jaksa nimittäin enää siihen uskoa..hän aina lupaa että ensi viikonloppuna ei ota, mutta aina on kuitenkin kova jano iskenyt jo keskellä viikkoa.Tyhjien lupausten takia olen monet itkut itkenyt. Asiasta on puhuttu ja paljon, mutta en tiedä enää mitä pitäisi tehdä.. homma on ihan riistäytynyt käsistä. Olen itse niin stressaantunut asiasta, että pelkään vauvallekkin jo käyvän kohta jotain(kärsin usein todella kovista kivuista, syyksi diagnosoitiin juuri stressi). Ainoa hyvä asia kuitenkin on että työnsä hän hoitaa moitteettomasti,ainakin vielä toistaiseksi.
Rakastan kyllä miestäni todella paljon ja tiedän hänen rakastavan myös minua.Naimisiinkin mentiin,kun saatiin tietää lapsesta. Mutta miten ihmeessä saisin hänet ymmärtämään että näin ei voi jatkua.. Olen yrittänyt jo mielestäni kaikkea, erollakin olen uhkaillut, mutta ei oikein auta. Siis pitäisikö uhkaus toteuttaa vai olisiko vielä jossain jotain toivoa jäljellä?
Kiitos jos Olet jaksanut lukea vuodatukseni ja jos vaan mielipiteitä tai vastaavanlaisia kokemuksia löytyy, olis todella mukava kuulla. :)
En oikein tiedä enää mitä mun pitäisi tehdä (vaiko antaa vaan asian olla), niin ajattelin kysyä että jos samanlaisia kokemuksia löytyy muilta,niin olis todella mukava kuulla..
Olen ollut yhdessä mieheni kanssa n.3v. Olimme pitkään onnellisia yhdessä, mutta nyt tuntuu,että kaikki on jotenkin muuttunut.. Ongelmana on alkoholi ja sen lisääntynyt käyttö.
Mieheni on kuitenkin aina käyttänyt jonkin verran viikossa alkoholia(n.mäyris), sillä olemme olleet joka viikonloppu jossain "liikenteessä". Itse otan hyvin harvoin ja silloinkin vain max 3 pulloa,joten yleensä olenkin ollut mukana vasten tahtoa, mutta olen yrittänyt olla hänelle mieliksi.
Nyt on kuitenkin niin, että meille on tulossa lapsi(alkukesästä). Olemme molemmat toivoneet lasta kovasti ja nyt sitten vihdoinkin on tärpännyt! Olemme sopineet jo pari vuotta sitten, että kun joskus saamme tietää uudesta tulokkaasta niin "juominen" loppuu,tai laskee ainakin ihan minimiin(tyyliin saunakalja). Toisin on kuitenkin käynyt: Heti kun saimme tietää vauvasta,siis lokakuussa, alkoi mieheni käyttää alkoholia vielä enemmän. Keskimäärin 3-4 kertaa viikossa, useimmiten menee muutama yli korin viikkoa kohden.. se on mielestäni aika paljon.. olen monesti ottanut asian esille,mutta hän vain vähättelee asiaa,että eihän hän nyt niin paljon juo! Pari kertaa on myöntänyt,että tulee ehkä otettua hiukka liikaa, mutta se kuulemma loppuu kun lapsi syntyy. Pelottaa, että niin ei käy, en jaksa nimittäin enää siihen uskoa..hän aina lupaa että ensi viikonloppuna ei ota, mutta aina on kuitenkin kova jano iskenyt jo keskellä viikkoa.Tyhjien lupausten takia olen monet itkut itkenyt. Asiasta on puhuttu ja paljon, mutta en tiedä enää mitä pitäisi tehdä.. homma on ihan riistäytynyt käsistä. Olen itse niin stressaantunut asiasta, että pelkään vauvallekkin jo käyvän kohta jotain(kärsin usein todella kovista kivuista, syyksi diagnosoitiin juuri stressi). Ainoa hyvä asia kuitenkin on että työnsä hän hoitaa moitteettomasti,ainakin vielä toistaiseksi.
Rakastan kyllä miestäni todella paljon ja tiedän hänen rakastavan myös minua.Naimisiinkin mentiin,kun saatiin tietää lapsesta. Mutta miten ihmeessä saisin hänet ymmärtämään että näin ei voi jatkua.. Olen yrittänyt jo mielestäni kaikkea, erollakin olen uhkaillut, mutta ei oikein auta. Siis pitäisikö uhkaus toteuttaa vai olisiko vielä jossain jotain toivoa jäljellä?
Kiitos jos Olet jaksanut lukea vuodatukseni ja jos vaan mielipiteitä tai vastaavanlaisia kokemuksia löytyy, olis todella mukava kuulla. :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
hei
juttusi kuulostaa ihan kuin olisi kyseesä oma elämäni.minulla oli samanlaista ..mieheni joi juuri samalla tavalla kun sinä kerroit sinun miehesi juovan.erosimme hänen juomisesnsa takia ja meidän lapset ovat puoliksi meillä.nyt asia on mennyt niin pitkälle hänen juomisensa suhteen että olen joutunut tekemään lastensuojeluun ilmoituksia hänen jomisestaan kun lapset ovat hänen luonaan.mutta sossu ei tee toistaiseksi asialle mitään koska isä vakuuttelee heille ettei juo kuin pari olutta ja on uhkaillut lapsiakin etteivät he saa kertoa sossun tädeille mitään tai muuten he eivät näe enään isiä..no eiväthän lapset sitten uskalla kertoa vaan valehtelivat silmät soikeina sossussa että ei isi juo..en pysty tehdä asialle mitään.lapset valittavat minulle että isi juo ja nukkuu vaan ja sitten eivät kuitenkaan kerro totuutta asiasta sossussa..sanoinkin heille että yritin auttaa mutta he eivät halunneet apua vastaan niin sitten saavat olla siellä känni isän luona.olen niin korvia myöten täynnä sossun ämmiä että...ihmeellistä on tämä suomen sosiaali huolto!ehdotan että teet oman ja lapsen edun mukaisen huoltajuus sopimuksen.
En nyt olis vielä ainaskaan kovin huolissani... Kirjoitit että hän kuitenkin töissä pystyy käymään ihan normaalisti...kaljapullojen määrä nyt ei sano mitään, jotkut voivat juoda enemmänkin ja joku tulee änkyrään parista pullollisesta. Onko hän kovinkin humalassa, käyttäytyykö juotuaan aggressiivisesti tms.? Mitä käytännön ongelmia hänen juomisensa aiheuttaa?
Voi olla että hän vaan yrittää nauttia viimeisistä ns. "vapaista hetkistä", jos ajattelee itsekin että lapsen tulon jälkeen rellestely vähenee väkistenkin. Oman mieheni kanssa olen ainakin huomannut sen, että nalkuttaminen ja syyttely ainoastaan pahentaa tilannetta. Yritä (vaikka varmasti vaikeaa onkin...) vaikka viikon, parin verran olla huomauttelematta asiasta niin näet mihin suuntaan homma kääntyy.
Meillä kans, äijä tissutteli kaljaa, ja pulloja oli aina vaan enemmän ja enemmän, ja niitä lopuksi pyöri sit keittiössä mun tiellä. Jukolauta kun sit vaan pinna paloi, ja vedin heparit!
Keräsin joka pullon, ja heitin ne ukon auton peräkonttiin, (osa hajos siinä rytinässä) ja sanoin (= huusin) että anna olla viimeinen pullon jonka mun tielle jätit, prkele!
Ainuttakaan en talossani enää halua nähdä!
Nyt tästä on jo 6 vuotta, ja edelleenkään en ole ainoaankaan pulloon törmännyt.
Ja vielä voin muuten sanoa, että jos se juo,niin mun puolesta se voi painua helvetin tutteroon, vittuakaan en muuten välitä. Mun kanssa ei ole pakko olla, vaan se on ihan vapaa-ehtoista.
Oonkin sille joskus sanonut, että olisit sit valinnut sellaisen juopon ämmän, etkä tällästä raivoraitista jos juoda haluat.
Tosi valitettava tilanne. Olen tuota paljon sivusta seurannut. Ja ikävä kertoa, mutta tilanne ei ole yhdelläkään parilla parantunut lapsen syntymän jälkeen.
Jos ei mies kestä nytkään arkea selvin päin, niin miten ihmeessä kestäisi lapsen synnyttyä. Varsinkin pikkulapsiaika tuo parisuhteisiin ongelmia ilman alkoholiakin.
Jos ei mies pysty olemaan ilman alkoholia, luultavasti sinun ja lapsen on parempi elää niin, että hän ei luonanne asu. Ei lapsen tarvitse katsella useaan kertaan viikossa tapahtuvaa juomista.
Ja muistathan, että esim. neuvolassa voit puhua asiasta.
No mä olen vähentänyt tosi paljon kun lapsi syntyi. Ennen olin kännissä, joka viikko nyt menee muutama saunabisse korkeintaan ja baarissa en käy.
Jotkut voi vähentää...
Hienoa.
Mutta joillain se muutamakin on enempi kuin kaksi.
Hyväj jos jotkut pystyvät lopettamaan. Harvassa valitettavasti ovat.
Vastasyntyneen kodissa ei kenekään pidä juoda alkoholia. Miehesi pitää lopettaa juominen heti. Ei mitään tekosyitä vaan näyttää heti pystyykö olemaan ilman
Aivan kuten edellä mainittu ehdotti. Jos ei onnistu nyt, ei onnistu sittenkään. Laita miehesi kova kovaa vasten ja valitsemaan!
Tai on jo tullut. Turha kuvitella enää olemattomia ja tapahtumattomia. Jos annat tilanteen jatkua, olet vuoden kuluttua yhä syvemmässä paskassa ja syvemmäksi menet kun miehesi on vetojuhtana. Hän ei enää juopottele eikä tissuttele, se on karannut hänen itsensä hallinnasta. Se on juoppoperkele, pulsu. Mutta taitaa olla turha sinua neuvoa. Kunhan kyselet lämpimiksesi. Itse olen suorapuheinen ja tekoinen. Olen mies ja tiedän mitä viina on ja mitä se voi aiheuttaa. Olen juopotellut itsekin nuoruudessani, ja paljon. Jo pelkästään tuo "miehesi" lupaus: "lopetan sitten kun lapsi syntyy" on silkkaa valhetta jolla hän "ostaa" jatkoaikaa juomiselleen sinun silmissäsi. Jos tuohon uskot, niin kannattaa sinun tutkituttaa pääsi ja äkkiä. Ei hänen juopottelussa lopu lapsen syntymään sittenhän sitä on juhlittavakin. Ja huomaat päivän, jäät yksinhuoltajaksi. Tee aloite jo aiemmin niin sinulle jää parempi mieli. Milloinkaan maailmassa ei ole tapahtunut sitä ihmettä, että yksikään nainen pystyisi rakastamaan alkoholistia terveeksi.
Oon itte 45. äijä ja nähnyt nää samat kuviot jo aikasemmassaelämässä. Oli muutama oikein hyvä ja vastaava esimerkki, jotka olivat aivan kuvaamasi mukaisia!! KAIKKI nämä parisuhteet OVAT päättyneet eroon. Itsekkin olen uusioperheen ns pää, mutta alkoholilla ei ole ollut osuutta tähän tilanteeseeni.
Meillä oli tuttavaperheessä hyvinkion läheltä mahdollisuus seurata tilannetta ja jopa vuosia. Jotenkin oli vaikea suhtautua koko asiaan. Jos sulla on kanttia katkaista miehesi juomahalut, niin tee se siten että otat hänet mukaan omiin harrastuksiisi, joihin ei toivottavasti liity juominen. Tehkää sellaisia juttuja, jotka sitoo teidät tilanteisiin jossa viinalla ei voi olla osuutta.
Jos teitä kiinnostaa esim. erämaasamoilu tai jokin muu ns miehistä vastuuta omaava harrastus, niin kokeilkaa sitä. Anna ja aseta miehellesi miehisiä vastuita ja ota huomioon hänet myös "täkin alla"!! Hän saatta kokea nyt itsensä juuri näin tulevana Isänä siten, että hän on liian epävarma omasta asemastaan. Oletko sinä mahdollisesti vaikuttanut itse siihen jollain lailla ??
Vastaile, jos haluut jutella.. Mulla on jonkinnäkönen tuntuma aiheesta...
Minullakin oli alkoholisti mies. Aletaanpa vähän kauempaa, niin ehkä saat vähän enemmän. Olemme seurustelleet n. 10 vuotta. Kun tapasimme mie heni oli melkein raitis. Sitten tuli minulla 18v täyteen ja kauhea menokausi, silloin mieheni joi kanssa aika paljon. Sitä menokautta sitten riitti vuosi tai pari ja sen jälkeen minulle riitti ja heitin alkoholin kokonaan pois. Ja koska meillä meni kuitenkin kaiken sen jälkeenkin niin loistavasti, niin päätimme että vauva on tervetullut. Tulin sitten raskaaksi, mutta mieheni menokausi ei vaan tuntunut loppuvan.
Nyt meillä on 3v ihana tytär. Ja mieheni otti Antabuksen viime joulukuussa. Siihen saakka kestin hänen juomistaan. Mieheni oli kotitissuttelija, joka ei koskaan käynyt missään. Mutta veti joka ilta ainakin mäyräkoiran ja viikonloppuna meni sit ihan mahdottomasti. Välillä hän oli pitkiäkin aikoja juomatta ja ne ajat antoivat minulle hirveästi toivoa. Minä jaksoin, koska parisuhteemme oli kuitenkin muuten aivan loitava.Ja toisaalta olihan hän kuitenkin loisto isä tyttärellemme ja unelma puoliso minulle ja hoiti työnsä aina mallikkaasti. Lopulta kuitenkin mittani tuli täyteen ja päätin, että joko me tai kalja. Ilmoitin eräänä sunnuntai aamuna miehelleni, että miten asia on. Ja maanantaina menimme yhdessä A-klinikalle ja kahden viikon päästä siitä hän sai Antabus lääkityksen. Nyt hän on ollut pari kuukautta juomatta ja on erittäin iloinen siitä, että olin niin vahva päätöksessäni.
Ja nyt voin sanoa, että kyllä se kaikki hampaiden kiristely on tämän arvoista. Elän nyt ehdottomasti elämäni onnellisinta aikaa! Niin kuin meidän koko perhe. Ja perheenlisäyksestäkin on puhuttu.
Mutta teetpä ihan kummin vaan, niin vaikeata se tulee olemaan. Tsemppiä sinulle!!!
Minullakin oli alkoholisti mies. Aletaanpa vähän kauempaa, niin ehkä saat vähän enemmän. Olemme seurustelleet n. 10 vuotta. Kun tapasimme mieheni oli melkein raitis. Sitten tuli minulla 18v täyteen ja kauhea menokausi, silloin mieheni joi kanssa aika paljon. Sitä menokautta sitten riitti vuosi tai pari ja sen jälkeen minulle riitti ja heitin alkoholin kokonaan pois. Ja koska meillä meni kuitenkin kaiken sen jälkeenkin niin loistavasti, niin päätimme että vauva on tervetullut. Tulin sitten raskaaksi, mutta mieheni menokausi ei vaan tuntunut loppuvan.
Nyt meillä on 3v ihana tytär. Ja mieheni otti Antabuksen viime joulukuussa. Siihen saakka kestin hänen juomistaan. Mieheni oli kotitissuttelija, joka ei koskaan käynyt missään. Mutta veti joka ilta ainakin mäyräkoiran ja viikonloppuna meni sit ihan mahdottomasti. Välillä hän oli pitkiäkin aikoja juomatta ja ne ajat antoivat minulle hirveästi toivoa. Minä jaksoin, koska parisuhteemme oli kuitenkin muuten aivan mahtava.Ja toisaalta olihan hän kuitenkin loisto isä tyttärellemme ja unelma puoliso minulle ja hoiti työnsä aina mallikkaasti. Lopulta kuitenkin mittani tuli täyteen ja päätin, että joko me tai kalja. Ilmoitin eräänä sunnuntai aamuna miehelleni, että miten asia on. Ja maanantaina menimme yhdessä A-klinikalle ja kahden viikon päästä siitä hän sai Antabus lääkityksen. Nyt hän on ollut pari kuukautta juomatta ja on erittäin iloinen siitä, että olin niin vahva päätöksessäni.
Ja nyt voin sanoa, että kyllä se kaikki hampaiden kiristely on tämän arvoista. Elän nyt ehdottomasti elämäni onnellisinta aikaa! Niin kuin meidän koko perhe. Ja perheenlisäyksestäkin on puhuttu.
Mutta teetpä ihan kummin vaan, niin vaikeata se tulee olemaan. Tsemppiä sinulle!!!
Muista myös, että alkoholisti aina vähättelee juomista. Jonkun täytyy todella avata hänen silmät ennen kuin mikään voi muuttua. Sinä et voi hänen puolestaan sitä päätöstä tehdä, mutta voit toki auttaa siinä. Oletteko muuten käyneet koskaan A-klinikalla? Jos ette, suosittelen lämpimästi. Ainakin meille sattui tosi ammattitaitoinen työntekijä, joka osasi esittää asiansa todella osuvasti. Ne sanat nimittäin osu ja uppos.
Myös minun mieheni juo mielestäni liikaa. En vielä alkoholistiksi sanoisi mutta raja on hiuksenhieno. Pelkään, että tulee se päivä että olisi syytä puhua katkaisuhoidosta. Hän on kotitissuttelija, juo arki-iltoina pari tai enemmän(ei kaikkina...joka viikko). Viikonloppuisin enemmän, joskus jää "radalle". Ja tietysti välillä on raittiita kausia!
Poikamme on nyt kolmen vanha ja mieheni on kyllä hyvä isä lapsellemme. Pitemmän hyvän jakson aikana intouduimme haaveilemaan toisesta lapsesta ja kuinka ollakaan, heti tärppäsi. Kesällä perheemme kasvaa, mistä olen todella onnellinen. Mutta myös huolissani, sillä muistan kyllä että lapsen saaminen ei ole kyllä parasta lääkettä mikäli aikoo juomista vähentää. Ensimmäinen varsinkin muuttaa paljon sillä se sitoo vanhemmat aikaisempaa tiiviimmin kotiin... silloin meillä lisääntyi kotitissuttelu huomattavasti.
Sinuna en vielä luovuttaisi. Ehkä miehelläsi on "shokkivaihe" meneillään. Oma mieheni sanoi että koko raskauden ajatus isäksi tulemisesta oli kyllä siellä takaraivossa pienenä aavistuksena mitä tuleman pitää, mutta isäksi hän tuli vasta pojan synnyttyä ja asian todella ymmärsi. Mutta ehdottomasti kannattaa yrittää! Puhukaa, ei riidellen tai syytellen. Kuunnelkaa ja antakaa toistenne puhua! Mutta toki jos tilanne pahentuu tai käy sinulle liian vaikeaksi, ei siihen kannata odottelemaan jäädä. Älä liikaa stressaa, kaikesta aina jotenkin selviää! Ja tärkeintä on nyt että sinä ja lapsesi voitte hyvin. Toivon teille onnea ja voimia!
olipas tuttua tekstiä ja voi sinuakin. kuule me kun tiedetiin että odotan vauvaa niin mies ei lopettanut juomistaan ja nytkö on työtön niin
juo. ei ne lupaukset "juopon" suusta toteudu se on vain tosi. jos mies hakee kaljaa jonkun määrän mitä sanoi tuo enempi, laskuoppi heikentyy näköjään. mies oli kännissä synnytyksessäkin et näin meillä. luulen että et saa jäkeä miehellesi, anteeksi kun suoraan sanon. käykö miehesi A-klinikalla? joitain se auttaa joitakin taas ei. voimia sulle täältä toiselta epäonnistujalta.
Minulla on myös samantapaisia ongelmia. Olen seurustellut mieheni kanssa kohta 2 vuotta ja alku oli ihanaa ja mahtavaa. Mutta nyt viimeisten kuukausia/vuoden aikana olen huomannut että miehelläni täytyy päästä joka viikonloppu juomaan ja se ei riitä se pari tai muutama vaan aina täytyy vetää pää niin täyteen että lähtee muisti. Ja minä saan kuulla asiasta sitten huutamisen kera. Alkaa keinot olla lopussa. Olen jo miettinyt että pitäisikö minun erota vai mitä? Ei vaan jaksa sitä kun aina tuntuu että minut jätetään yksin jonnekin viikonloppuisin. Kumpikin ollaan työssä käyviä ihmisiä ja näin...Mitä tehdä tällaisessa tilanteessa?
Jätä mies ennen lapsenne syntymää. On raakaa tekstiä luettuna, mutta normi alko-ongelmaton mies ei juo tuolla tavoin kun vaavi on tulossa!
Annan vinkin. Miehesi juominen EI ole tulevan vauvan/sinun vika.
Kyseessä on sairaus nimeltä alkoholismi.
Voitko luottaa että vauva on turvassa esim. isänsä kanssa kahden ollessaan, kun on isä päissään...
Vai herättäkö lapsi juomarissa jo pian närää...
Huolehdi itsestäsi/lapsesta.
Kun lapsemme syntyi mies joi ihan yhtä paljon kuin ennen ja asiasta tuli riitaa. Mies suuttui, että hän arvasi, että heti alkaa nalkutus niin ne muutkin ukot on puhuneet, että kun lapsi syntyy niin aletaan valittaa juomisesta ja rajoitetaan kaikkee. Mies myös oli sitä mieltä, että tietää kyllä koska on ottanut liikaa ja ei voi esim. ottaa vauvaa syliin.
Jossain vaiheessa mies onneksi vähensi juomistaan ja olin tyytyväinen. Mutta nyt on alkanut juomaan enemmän. Työasiat stressaa (väkeä irtisanottu ja jatkossakin vähennetään ja kaikenlaista) ym. syitä juomiseen. Mies ei juo ihan jokapäivä, mutta usemman kerran viikossa ja humaltuu. Itse en ole uhkaillut erolla vaan meillä mies uhkailee, jos jatkan nipottamista ja "naama norsun.... olemista". Juomisesta ei siis saisi sanoa mitään eikä hän ymmärrä harmistumistani ollenkaan. Mies ei käy usein baareissa vaan ottaa kotona. Itsekin otin aiemmin, kun olimme lapsettomia, mutta nyt max. 1 juoman. Ja jos lähden juhliin niin kolme. Ehkä sekin tietysti vaikuttaa, kun itse ei juuri juo. Ja vaikka meillä ei olisi lasta josta huolehtia niin ei varmaan tekisi enää muutoinkaan mieli. Miehellä joskus mopo karkaa käsistä ja on ihan konttauskunnossa. Riitaakin tulee helposti millon mistäkin asiasta. Muutun vaivautuneeksi heti, kun huomaan miehen juoneen.
En halua nipottaa ja meillä ei ole koskaan tarvinnut esim. pyytää lupaa jos lähtee viihteelle, niin kuin jotkut miehet joutuu anelemaan lupia. Ja jeräs tuttu nainen kehuikin, että olenpas kärsivällinen, kun en ollut kovin moksiskaan vaikka mies sammui eteiseen. Mutta miehen mielestä olen ihan nipo ja suurinpiirtein pirttihirmu. "kun hän joskus vähän rentoutuu". Olenko sitten ihan hiljaa ja vaan hymyilen? Jos vähänkin näytän nyrpeää naamaa niin ukko hirmustuu... Yks tuttu pariskunta (heillä ei lapsia) on ihan selviä alkkiksia, mieheni juo huomattavasti vähemmän. Ja erään kaveri mies lipittelee myös enemmän, jos esim. ottaa kunnolla lauantaina niin sunnuntaina parantelee heti aamusta krapulaansa. Mieheni ei tee niin. Mutta voisi juoda vähemmänkin. Harvemmin tai ainakin vähemmän kerralla. Olutta menee useampi tölkki ja väkeviä juo lisäksi.
Meillä on ihana lapsi ja en haluaisi rikkoa perhettämme ja erota. Mutta mitä tehdä?
Missä raja menee, että milloin toisen juomisesta saa harmistua ja jopa sanoa?