Seurustelen aivan ihanan miehen kanssa, joka on kaikinpuolin täydellinen (minulle).
Itselläni on takana väkivaltainen, pitkittynyt suhde (4.5v). Kun pääsin ex-miehestä eroon, ei olo olisi voinut olla onnellisempi. Onnellisuus on nyt kadonnut ja tilalle on tullut omituiset pelot, tai oikeastaan tunne, että olen täysi nolla. Tunnen tätä ainoastaan kun olen mieheni seurassa. Hän ei käyttäydy niin, hän käyttäytyy niin että rakastaa.
En ymmärrä tuota tunnetta, se ahdistaa, mikään ei onnistu ja tästä johtuen puhun erosta jatkuvasti.. tosiasiassa en halua erota. Haluan päästä eroon menneisyyden haamuista, mutta miten?
Taidan kuitenkin olla tyypillinen nainen, kun saan sen mitä olen etsinyt, pilaan kaiken omalla käytökselläni ja loppupeleissä jään taas yksin.
Itselläni on takana väkivaltainen, pitkittynyt suhde (4.5v). Kun pääsin ex-miehestä eroon, ei olo olisi voinut olla onnellisempi. Onnellisuus on nyt kadonnut ja tilalle on tullut omituiset pelot, tai oikeastaan tunne, että olen täysi nolla. Tunnen tätä ainoastaan kun olen mieheni seurassa. Hän ei käyttäydy niin, hän käyttäytyy niin että rakastaa.
En ymmärrä tuota tunnetta, se ahdistaa, mikään ei onnistu ja tästä johtuen puhun erosta jatkuvasti.. tosiasiassa en halua erota. Haluan päästä eroon menneisyyden haamuista, mutta miten?
Taidan kuitenkin olla tyypillinen nainen, kun saan sen mitä olen etsinyt, pilaan kaiken omalla käytökselläni ja loppupeleissä jään taas yksin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hei, se on kun sun itsetunto on latistunut siinä edellisessä suhteessa, kun sitte aloittaa uuden suhteen ja se onkin onnellisempi ja parempi kuin ennen. sulla on alitajuntainen pelko että sitä väkivaltaa seuraa vieläkin, eihän se lähde pois muuta kuin ajan kans .sun pitää puhua nuista sun kumppanisi kans, älä pidä sisällä ikäviä asioita. nyt kun olet päässyt pois väkivaltaisesta suhteesta, niin kyllä sun itsetunto kohenee mutta siihen menee jonkun aikaa. älä vertaa uutta suhdetta ja kumppania edelliseen, vaan nauti siitä rakkaudesta jota nyt saat,
Moi, sä itse tiedät että ongelma on sun menneisyys: mutta et tee asialle mitään. Sä et halua erota, mutta puhut siitä koko ajan jne. Et sä ole "tyypillinen nainen" älä ala keksimään tekosyitä jostain luonnonvoimista, mille et muka mahda mitään.
Sä haluat nyt loputonta kompensointia: sua on kohdeltu kaltoin, joten sä haluat vakuutteluja ja ymmärrystä jne. Ja totta on, että kaikilla on painonsa, joten niitä on ymmärrettävä, mutta ei kukaan ymmärrä loputtomiin. Hoe sitä eroa, ja todellakin saat sen.
Mitä sä haluat? Sun nykyinen ei tule koskaan poistamaan sun aikaisempaa valintaasi. Mitä sä haluat? Sääliäkö: kuule, se ei sua auta nyt. Se mitä sun pitäs tehdä, minkä sä tiedät itsekin, on mennä terapiaan, joko perheneuvolan tai yksityisen, tai jotain kautta. Tai teidän mennä yhdessä parisuhdeterapiaan. Mutta älä keksi tekosyitä, jos oikeasti haluat suhteen.
Kun tää suhde kariutuu, sä sanot, että sun ex pilas sulta kaikki tulevatkin suhteet, mutta se on totta että tota menoa sä teet sen ihan itse.
Mieti ensin, mitä haluat. Miten sen haluat, ja miten sen aijot toteuttaa. Sitten askel askeleelta lähdet kohti haluamaasi. Tsemppiä, usko pois, monesta asiasta voi parantua, ja terapiassa käynti on itseasiassa ihan kaikille suositeltava asia, siellä oppii paljon itestään ja kaikesta. Ite olen käynyt jo monta vuotta, mutta! Muista että sun pitää etsiä sulle sopiva terapaeutti. Mä löysin sen vasta monen vuoden etsinnän jälkeen, koska en osannut muihin luottaa. Joten kärsivällisyyttä.
Joten toimintaa!
Itse asiassa paras vaihtoehto voisi olla psykologin sohvalle hakeutuminen. Itselläni sama kuvio, paha suhde vuosia, sitten löysin minulle täydellisen kumppanin jonka kanssa olen täydellisen onnellinen. Silti, vielä vuosien avioliiton jälkeen, nousee pintaan tuntemuksia aiemmasta. Unohdan jotain mitä lupasin miehelle (vaikka kahvipaketin osto) ja ensimmäinen reaktio on pelko. Rikon vahingossa tiskatessa kahvikupin, menen paniikkiin koska pelkään seurauksia. Kun mies on kiihtynyt, vaikka työpuhelun aikana ja ramppaa edestakaisin, haluan piiloutua. Koska mies ei ole milloinkaan käyttäytynyt uhkaavasti minua kohtaan, ei pienintä piiruakaan :D en voi kuin ajatella että nuo tuntemukset ovat tottumusta ja vanhasta suhteesta peräsiin, sillä silloin ne kehittyivät. Ehkä sama vika? Terapialla voit päästä niistä eroon, jopa jo niiden syyn tiedostaminen voi auttaa alkuun niiden käsittelyssä.
***
Olen elänyt kuin unessa tämän asian kanssa, hokenut vain eroa. Saitte jokainen viestillänne silmät auki ja korvat kuuntelemaan omia juttujani.
Varasin ajan terapeutille. Käyn omalla ja käymme lisäksi myös yhdessä parisuhdeterapiassa, mieheni haluaa olla mukana. :]
iso, iso kiitos teille kaikille ja hyvää kevään odotusta!