Ihastuin mieheen ulkonäön perusteella. Tutustuttiin, ja hän paljastui tosi mukavaksi tyypiksi ja osaa käsitellä minua hyvin (en ole helpoimpia). Meillä on aika samanlainen perusluonne ja arvot.
Mutta hänellä on täysin eri kiinnostuksen kohteet kuin minulla! Hän on palvoo punkia ja jalkapalloa, oli nuorena anarkisti ja samoja piirteitä pulpahtelee edelleen esiin. Minä taas olen tavallinen nainen, joka kuuntelee "tavallista" musiikkia, shoppailee ja katsoo telkkarista Kotikatua ja Teho-osastoa.
No, kyllä me sentään lenkkeillää joskus yhdessä ja yhteisiäkin tv-sarjoja leffoja löytyy. Minä yritän kiinnostua hänen jutuistaan, mutta valitettavasti hän on aika ehdoton mielipiteissään minun juttujani kohtaan.
Välillä kun katson häntä, ajattelen että olisipa meillä enemmän yhteistä. Elämä olisi niin paljon helpompaa.
Ollaan me nyt kaksi vuotta seurusteltu, viimeiset puoli vuotta saman katon alla. Yleensä pariskunnat kai muokkautuvat vuosien varrella lähemmäs toisiaan, mutta meillä sitä ei ainakaan toistaiseksi ole tapahtunut yhtään.
Mahtaako tällä jutulla olla toivoa elämänpituiseksi suhteeksi?
Mutta hänellä on täysin eri kiinnostuksen kohteet kuin minulla! Hän on palvoo punkia ja jalkapalloa, oli nuorena anarkisti ja samoja piirteitä pulpahtelee edelleen esiin. Minä taas olen tavallinen nainen, joka kuuntelee "tavallista" musiikkia, shoppailee ja katsoo telkkarista Kotikatua ja Teho-osastoa.
No, kyllä me sentään lenkkeillää joskus yhdessä ja yhteisiäkin tv-sarjoja leffoja löytyy. Minä yritän kiinnostua hänen jutuistaan, mutta valitettavasti hän on aika ehdoton mielipiteissään minun juttujani kohtaan.
Välillä kun katson häntä, ajattelen että olisipa meillä enemmän yhteistä. Elämä olisi niin paljon helpompaa.
Ollaan me nyt kaksi vuotta seurusteltu, viimeiset puoli vuotta saman katon alla. Yleensä pariskunnat kai muokkautuvat vuosien varrella lähemmäs toisiaan, mutta meillä sitä ei ainakaan toistaiseksi ole tapahtunut yhtään.
Mahtaako tällä jutulla olla toivoa elämänpituiseksi suhteeksi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
ihmiset ihastuvat toisen ulkonäköön ja sitten kuvioihin mukaan tulee se fyysinen puoli jonka jälkeen ollaan yhdessä.
Sitten aletaan kiriä eroa umpeen keksimällä mitä yhteistä sitä on vaikka ei ole mitään.
Osa yrittää sitten leijua siinä ensihuumassa eikä halua päästää siitä irti ajatuksena että "kyllä se rakkaus kestää" mutta todellisuudessa kaksi erilaista ihmistä harvemmin sopii yhteen pidemmäksi aikaa.
Alussahan juuri se toisen erilaisuus on niin kiinnostavaa mutta hyvin pian se muuttuu sitten hankalammaksi.
Valitettavasti taas sitten hyvin usein ne samanlaiset ihmiset jotka sinun tavoin tekisivät samoja asioita kuin sinä noin suurin piirtein eivät tee itseen vaikutusta.
Tietysti jos tulee toisen kanssa toimeen ja on yhteisiä harvoja niin voi sitten yrittää keksiä yhteistä mutta muuten se on aika hankalaa. Sikäli teillä on mahdollisuuksia.
Harmi vain että ihmiset eivät nykyään tajua ettei se ulkonäköön ihastuminen ja ensihuuma kanna pitkälle jos ihmiset ovat kahdesta eri universumista kotoisin. Se kontrasti tietysti kiehtoo aluksi mutta sillä on varjopuolensa.
Kaikessa muussa meillä siis tosiaan synkkaa, paitsi useimmissa kiinnostuksen kohteissa. Toimeen tullaan ja riitoja on harvoin.
yhteisen vuoden jälkeen... Kiinnostus minun ja mieheni välille ei syttynyt pelkästään ulkonäön perusteella, mutta olihan toinen kivan näköinen ja jutteli mukavia. Meitä yhdisti hiljan päättynyt parisuhdekin...
Jo alun alkaen oli selvää, ettei meillä ole paljoakaan yhteisiä kiinnostuksen kohteita: mies oli nk motoristi, hevosvoimat elämän sisältö karate... Itse luen paljon, tapailen ystäviä, kokkailen, käyn lenkillä... Luonteet sinänsä sopivat hyvin yhteen, minä olen impulsiivinen ja hän rauhallisempi, riitoja harvoin. Nyt tavallista arkea eläessä (takana okt:n rakentaminen ja lapsen syntymä) alkaa vain se alkuaikojen "vau, kun toinen on ihanan erilainen kuin minä"-fiilis olla sitä, että saakeli, kun ei mikään mene "yks yhteen". Yhteinen lapsi ja puutarha tuntuvat olevan ainoat vähänkään yhdistävät tekijät, tylsää...
Mieti siis vielä, oletko valmis elämään tulevat vuodet ja vuosikymmenet noilla eväillä, joista kerroit...
onks noi mainitsemasi eroavaisuudet jotenkin oleellisia asioita parisuhteessa?Ei tää ole täydellinen maailma eikä tuu mut jos sellasta etit niin move on!
asioita pitkässä parisuhteessa.
Taidat olla aika nuori jos et tuota ymmärrä.
aloittajan kirjoittamista esimerkeistä. Lähes nelikymppisenä ja viisitoista vuotta avioliitossa olleena, tuollaiset asiat eivät merkkaa yhtään mitään. Saahan sitä ja pitääkin olla omia kiinnostuksen kohteita! Jos ei sitten ole tarkoitus, että ostetaan ne samanlaiset tuulipuvut?
-K-
kyse todellakaan.
Saa ja pitää olla omia mielenkiinnon kohteita mutta todennäköisempää on että jos yhteisiä ajanviettotapoja ei keksitä laajemmin vaikkapa harrastusten kautta niin eriytyminen toisesta tulee yhä vahvemmaksi.
Jos tuollaisia epäilyksiä on vielä jo tuossa vaiheessa niin ei se lupaa hyvää.
Ne eivät ehkä merkkaa juuri sinun suhteessa mutta monien muiden suhteessa aika helvetin paljon.
Ihmiset ovat myös toisaalta erilaisia eli osa tykkää itsenäisimmistä suhteista joissa ei olla toisen kanssa tekemisissä kuin lähinnä sängyssä ja toiset tykkäävät että ollaan kuin kaksi marjaa.
Mutta en voi suositella kenellekään suhdetta jossa ihmisillä ei ole yhteisiä mielenkiinnonkohteita.
Ovat oleellisia, jos haetaan pitkää parisuhdetta.
omituista väkeä. juoppoja boheemeja, parempi antaa niiden olla rauhassa yksin.. saat vain harmia elämääsi..
http://www.youtube.com/watch?v=M_bvT-DGcWw
ellet välttämättä halua elämääsi ongelmia. renttu, juoppo, boheemi, runoilija...ym.ym.ym..
http://www.youtube.com/watch?v=y750twoJpAI
Sanot vaan yleisesti niistä muista jutuista, että ne menee hyvin. Joten vaikea sanoa.
Ei mitkään musiikki tai televisio-ohjelma voi olla suhteen ratkaisu suuntaan eikä toiseen, ja kun te just vaikka lenkkeilette yhdessä. Tärkeämpää on:
- pystyttekö te juttelemaan näistä erilaisuuksistanne pilke silmäkulmassa kumpaakaan mollaamatta?
- onko mielipiteet lapsista, heidän kasvatuksestaan ja hankkimisestaan samalla viivalla?
- onko perustavanlaatuiset kysymykset kunnossa, te siis kohteette toisianne hyvin, puhutte kaikista asioista (vaikkette samaa mieltä olisikaan) voitte tehdä kumpikin kompromisseja...
- Pystyttekö kumpikin suhtautua itseenne huumorilla joskus, ettekä ota itteänne ja vakaumuksianne aina haudan vakavasti ja absoluuttisesti?
- Pystyisittekö ymmärtämään toisen haluja niin, että vaikkei ne olisi teidän omianne, voitte ymmärtää sen, että ne on tärkeitä sille toiselle?
Ja sitä rataa. Jos perusluonne ja arvot on jo samat, niin... Saa omia juttuja olla, omia harrastuksia ja aikalaillakin, emmä ainakaan mikään kaksonen sen toisen kanssa halua olla. Mutta se, että molemmat kokee itsensä rakastetuiksi ja hyväksytyiksi sellaisena kun on, on äärettömän tärkeäää.
Mutta lisäkysymys: Miksi naisilla on aina tarve olla "hankalia", säkin mainitset tossa ettet ole niitä helpoimpia. No, niin mainitsee 90 % kaikista naisista jos heiltä kysytään: mitähän se mahtaa tarkoittaa noin niinkun suomenkielellä??? Lapsellista, kusipäistä, oikkuilijaa, joustamatonta...? Mitä se tarkottaa ja miksi ihmeessä se on jotenkin hienoo?
Käsitellä? Eikös yhdessä olossa ole jostain muusta kyse, kun toisen ihmisen "käsittelystä"?? Käsittely on niinkun lapsen hoitoa, että "no ny se kiukuttelee, niin mä teen jotain että päästään eteenpäin..." Nää mua aina ihmetyttää. Kyllä aikuinen ihminen on itte vastuussa käytöksestään. Ja ihan suoraan sanottuna, jos se on käsitys parisuhteesta, niin se voi olla suurempi este sen onnistumiselle pitkällä tähtäimellä, kun erilaisuus. Kukaan kun ei jaksa lapsenomaista ihmistä, ketä pitää olla käsittelemässä, ikuisuuksiin. Tai kukaan ehkä, mutta aika iso osa kuitenkin.
"- pystyttekö te juttelemaan näistä erilaisuuksistanne pilke silmäkulmassa kumpaakaan mollaamatta?
- onko mielipiteet lapsista, heidän kasvatuksestaan ja hankkimisestaan samalla viivalla?
- onko perustavanlaatuiset kysymykset kunnossa, te siis kohtelette toisianne hyvin, puhutte kaikista asioista (vaikkette samaa mieltä olisikaan) voitte tehdä kumpikin kompromisseja...
- Pystyttekö kumpikin suhtautua itseenne huumorilla joskus, ettekä ota itteänne ja vakaumuksianne aina haudan vakavasti ja absoluuttisesti?
- Pystyisittekö ymmärtämään toisen haluja niin, että vaikkei ne olisi teidän omianne, voitte ymmärtää sen, että ne on tärkeitä sille toiselle?"
Vastaan noihin kaikkiin kyllä. Tosi hyviä ja olennaisia kysymyksiä kaikki. Mahdatko olla joku parisuhdeterapeutti ;)?
"Käsittely"-asiaan. Tarkoitin itseni kohdalla sitä, että olen ollut aiemmin aika itsekäs, oikukas ja temperamenttinen. Kusipää siis. En kyllä näe siinä mitään hienoa, joten tuo kommenttisi on vähän outo. Mies on tasapainoisempi ja on jo seurustelun alussa osannut laittaa minut tavallaan ruotuun niin, että itsekin osaan nykyään ajatella asioita ennen kuin toimin. Ja jos lipsun, saan kyllä kuulla siitä.
Osaan siis hänen ansiostaan ajatella nykyään muitakin kuin itseäni. Se on minusta hienoa.
tosiaan miettiä eläämää yleensä laajemmaltakin kantilta.Luultavasti oot tasapainossa elämäs kanssa. Ja sehän tuo aina yllätyksiä mukanaan.Onnea matkalles tulevaisuuteenkin.
Erilaisuus ei välttämättä ole hyvän suhteen este. Silloin on vain annettava toisilleen tilaa tehdä omia juttujaan ja lupa olla erilainen. Väkisin samanlaiseksi vänkääminen on pahinta mitä voi tehdä. Kyllä kai teiltäkin löytyy myös jotain yhteistä ja yhdistävää, tehkää siitä suhteen perusta.
Meillä on erilaisuuksista huolimatta hyvä suhde jonka uskon kestävän koko elämän. Itse olen boheemi, taiteellinen ja romantikko, mies on asiallinen virkamies, ja harrastuksemme suuntautuvat aivan eri suuntiin. Turha yrittää kiskoa toisiamme yhteisiin rientoihin ja tv-ohjelmatkin katsotaan erikseen. Yhteistä on kiinnostus kotiin ja lapsiimme, matkustelu ja huumori. Meillä on mukavaa, jaarittelemme kaikelaisista asioista ja ollaan aina vaan rakastuneita.
Sanot että 'et ole helpoimpia'... Eikö tuohon olisi pars ratkaisu, että lakkaat olemasta vaikea! Takuulla mies ei loputtomiin jaksa 'käsitellä' sinua, vaan hankaluutesi alkaa tympäisemään. Esim. itsekkyys tai itsepäisyys ei todellakaan ole ominaisuuksia, joille ei mahtaisi mitään tai joissa olisi jotain puolustettavaa. Katso itseäsi ja korjaa käytöstäsi, se on tärkeämpää parisuhteelle kuin se ollaanko samalla aaltopituudella.