Mitä toisesta tarvitsee tietää?

Minusta pitää tuommoiset asiat tietää, ei mitään yksityiskohtia, mutta milloin ja miten kauan on seurustellut. Menneet ihmissuhteet on muokanneet kumppanista sellaisen ihmisen mitä hän on nyt, jajonkinlainen tieto ihmissuhdekokemuksista valaisee tosi paljon sen ihmisen sisintä. Pieni ongelma on vain että ootte seurustelleet jo 5 v, minun mielestä nuo asiat olis pitäny selvittää ihan alkuun. Mutta keskustele kumppanis kanssa....

Mikset vaan kysyisi häneltä niitä asioita mitä haluaisit tietää?

Minä en ole myöskään tehnyt tiliä miesystävälläni, vaikka olemme seurustelleet jo pari vuotta. Miksi minun pitäisi kertoa kaikkea entisestä elämästä. Mitään rikollista en ole tehnyt, mutta en jotenkin halua kaataa huonon suhteeni yksityiskohtia hänelle. Hän ei myöskään tiedä lyhyistä suhteistani. Samalla tyylillä en myöskään ole hänen tekemisiään udellut. Jokainen suhde on varmaan erilainen. Me elämme tätä päivää ja nautimme siitä.

Mielestäni entisistä suhteista ei tarvitse tietää mitään yksityiskohtia. Ellei ne nyt tule esiin luontevasti jossain yhteydessä. Tosin minun on nyt helppo puhua, sillä olen mieheni ensimmäinen "oikea" tyttöystävä nyk. avovaimo. Minua ennen hänellä oli vain jotain "säpinää" tyttöjen kanssa. Tiedän siis että hän on deittailut pari tyttöä ennen minua, tiedän niiden nimet ja jotain muuta pientä. Ihan riittävästi. Ja nämä asiat tulivat esiin jo heti alussa, kun aloimme tapailemaan.

Mielestäni entisistä suhteista oikeastaan riittää, kun tietää niiden olemassa olon. Ja ehkä koska ja kuinka kauan (eli onko mies eronnut ihan vasta vai vuosi sitten, oliko hän kihloissa, asuivatko he yhdessä jne.).

Olen samaa mieltä kanssasi, toisen historia on hyvä tuntea edes karkeasti. Mutta historiaa tärkeämpää on tietää häneen arvomailmansa, unelmat ja toiveet. On tärkeää tietää, onko sitä tulevaisuutta tiedossa, vai ei :)

Ei niitä kaikkia menneitä tarvitse kaivella. En itsekään välitä palata entisiin heiloihin.

Jos kysyt nimenomaan mitä toisesta tarvitsee...hmm, on hyvä tietää entisten suhteiden osalta niin todellakin sen parempi mitä vähemmän. Ne suhteet ovat kuitenkin taakse jäänyttä elämää, eivätkä ne kuulu tähän päivään. Jos alkaa yksityiskohtaisesti tai muuten turhan laajasti selostamaan menneistä, niin silloin tuo menneisyyden nykysuhteeseenkin. Nykyinen kumppani alkaa todennäköisesti tarkastelemaan menneisyyden valossa nykyhetken tapahtumia. Hieno ajatus eikö? Se mikä toiselle on joskus elettyä, taakse jäänyttä voikin alkaa elää toisen päässä. Mielestäni entisistä suhteista voi puhua ns. pyöreästi, esim. "olen aiemmin seurustellut muutaman ihmisen kanssa ja suhteet ovat kestäneet joistakin kuukausista useampaan vuoteen".

Se mikä mielestäni on oleellista infoa esim. jos aikaisemmissa suhteissa ollut väkivaltaa, pettämistä, jos ollut useita lyhyitä suhteita. Nämä vaikuttavat kuitenkin niin todennäköisesti nykytilanteeseen, että jos noista asioista jättäisi mainitsematta niin siinä todellakin jäisi Oleellista infoa pois.

Itse en ainakaan moisia asioita välittäisi tietää... Enkä tiedäkkään nykyiseni existä sen kummempaa. mennyt on mennyttä ja thats it.

Oikea nimi on hyvä tietää ennen kihlautumista sekä häitä. Se riittää, mitä sitä vanhoja asioita kaivelemaan...Tulevaisuutta on paljon parempi pohtia...

ainakin olennaiset,eli onko ollut vankilassa tai murhamies,muut asiat ei kulu sulle.

"Kertokaa, mitä parisuhteessa toisen historiasta "tarvitsee" tietää?
Kun välillä tuntuu, että en edes tunne nykyistäni, hän ei oma-aloitteisesti kerro juuri mitään. "
->Nykyinen kumppanisi, emmekä me ihmiset yleensä huomaa millään muotoa tarkistaa, miten sukumme historia vaikuttaa miehin!!!

ei yhtään mitään... miksi tarvitsee?

Miks hitossa pitäis tonkia toisen vanhoja suhteita?! Ne on ollutta ja mennyttä. Eläkää nykyhetkeä ja opetelkaa tuntemaan toisianne. Vai eikö ole muuta keskusteltavaa enää!
Itse ainakin haluan totaalisesti unohtaa vanhat suhteet, kun aloitan uuden seurustelun enkä todellakaan halua muistella niitä. Ei niissä olisi mitään hävettävää mutta monia kipeitä asioita, kun suhde on päättynyt. Jotkut heittävät jopa kaikki exän valokuvat ja muut häneltä saadut lahjat pois uuden suhteen alkaessa. Aloitetaan ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Monelle vanhan suhteen tonkiminen herättää vain mustasukkaisia tunteita ja vertailua, etenkin naisille.

Kyllä näitä mustasukkaisia eukkoja riittää!! Haluat varmasti tietää miten eksäsi on pannut edestä ja takaa ja kuinka ihanaa seksiä ollut aikasempien tipujen kans. Just niin!! Lopeta typerä vanhoista tyttöystävistä vatvominen tai OTA sellanen KUNDI kenellä ei ole "menneisyyttä" naisten kanssa.

salailu ei ole kivaa. Enka tarkoita sita etta heti kerrotaan kaikki, vaan luonnollisesti jaetaan niita asioita puolin ja toisin tilanteissa joissa se tulee esiin. Ei siita kannata mitaan numeroa tehda.

Asia on näin.
On olemassa ihmisiä jotka ovat avoimempia kuin toiset. He kertovat paljon asioita omasta menneisyydestä, sellaisiakin mitä ei pitäisi.
Sitten on ihmisiä jotka eivät välitä puhua menneistä, vaikkei heillä olisikaan salattavaa. He eivät välttämättä koe tärkeänä vatvoa vanhaa vaan keskittyyvät tulevaan.
Ei ole mitään kaavaa minkä mukaan pitäisi pystyä toiselle kertomaan menneisyydestä.
Sinun kannattaisikin sanoa tälle sinun kanssa suhteessa olevalle miehelle että haluisit joskus keskustella menneisyydestä ja että se mietityttää sinua. Ethän sinä muuten mitään irti saa jos olet hiljaa niinkuin tämä miehesi menneisyydestään.
Minä en olisi niin äkkipikainen että jättäisin miehen tuollaisen takia, koska todennäköisesti en ole rakastunut hänen menneisyyteensä vaan nykyiseen olemukseensa :) ja olen todennäköisesti alusta asti huomannut että toinen on hiljaisempi.
JA vielä että kaikkea ei kannatakkaan tietää, eli harkitse mitä tahdot kuulla... koska menneenhän ei pitäisi vaikuttaa tulevaisuuteen?

pitää kertoa aivan kaikki. Mitään, edes pienintä yksityiskohtaa ei saa unohtaa, vaan kaikki on tarkkaan huolella eriteltynä ja myös valmiiksi analysoituna kerrottava uudella puolisolle, jotta hän voi sitten arvioida voiko hän kantaa kuormasi ja voiko tehdä sinut onnelliseksi. Avoimmuus, vilpittömyys se on rakkauden salaisuus....;))))

JAA sehän on jokaisen oma asiansa ei sitä ole laissa tentattu että pitää kertoa koko elämän kaari eka treffeillä,mutta jokaisella on joko kiitollinen tai epä sellainen menneisyys että kyllä sen ajan kanssa tulee joko esille tai jotain.....T sellainen soppa kun on mausteet

"Kun välillä tuntuu, että en edes tunne nykyistäni, hän ei oma-aloitteisesti kerro juuri mitään. Ja seurustelua kuitenkin takana jo viisi vuotta!"

Jotkut taalla nayttivat olevan aika dramaattisia, puhuivat siita miten ekoilla treffeilla ei tarvitse kertoa kaikkea. Olen myos sita mielta, mutta sinun juttusi on ihan eri maata, joten puheet ekoista treffeista ei edes kuulu tahan. Te olette olleet yhdessa jo 5 vuotta! Tuohon mennessa mina tiesin kaiken miehestani ja han minusta. Minusta se on mukavaa ja kuuluu asiaan koska se lahentaa, ja silloin oppii myos ymmartamaan mista se toinen tulee ja miksi han kenties kayttaytyy niinkuin kayttaytyy maaratyissa tilanteissa yms. Kokeileppa kysya mieheltasi MIKSI han ei halua kertoa menneisyydestaan. Sen sijaan etta kayt kasiksi suoriin kysymyksiin, niin kysy etta mika hanta estaa jakamasta menneisyydessa tapahtuneita asioita. Sano etta koet ettet tunne hanta kunnolla, ja etta hanen salaperaisyytensa vaivaa sinua. Tee myos selvaksi etta oli siella historiassa mita vain, se ei muuta teidan suhdetta eika sinun tunteita hanta kohtaan. Mina olen sita mielta etta ne ihmiset joilla ei ole mitaan salattavaa, eivat myoskaan salaa mitaan. (Kipeista ja kurjistakin asioista on hyva puhua/oppia puhumaan).

Ei poikaystävälläsi ole mitään tyttökavereita ollut. Poikaystäviä senkin edestä..

Vankilassa ollut, varmaan pari tappoa tai pedofiilisiä historian lehtiä nipputolkulla.
Hyväksikäytettyjä pikkupoikia ja -tyttöjä kymmeniä.

Tästä syystä ei voi kertoa juuri mitään, ettei puhu itseään pussiin.

´keskusteluyhteys toiseen on minun mielestä kaiken perusta. Jos kaveri ei halua kertoa edellisistä suhteista, ei se tarkoita että sillä jotain salattavaa olisi. Mutta tämä pitäisi pystyä puhumaan selväksi että miksi näin.
Olen ollut vaimoni kanssa kohta yhdeksän vuotta yhdessä, ja me pystymme puhumaan entisistämme. Asiat on aikanaan käyty läpi ja nykyään entinen elämä tulee puheisiin kun joku tapahtuma liittyy siihen. Ei kuulustelemalla hyvää synny millään muotoa.
Nämäkin asiat menevät taas siihen kategoriaan että "vain itseäsi voit muuttaa".
Minun mielestä "ei täydy" mitään, vaan jos tämä molemmille sopii. Kaikki ei vaan käy kaikille.

Ehkä niistä olisi vähän hyvä tietää, ettei siinä kuulutuksia allekirjoitettaessa ilmene, että on jo neljä avioliittoa ja lapsia siellä sun täällä...ja kierros jatkuu. Seitsemännen kerran kuulema ensi kesänä...Siinä kun ne näkee kaikki vaimojen nimet ja lapset, meinaa mennä pulla väärään kurkkuun. Psykopaateilla etenkin on taustalla monia kariutuneita liittoja. Voisihan niitä toki verrata seurusteluihin, mutta voihan sitä naida ilman naimisiinmenoa niin ei tule niin kalliiksi avioero, jossa sitten annat enemmän kuin ansaitsee vain, että pääset eroon hengissä...

Yksityiskohtia ei tarvitse tietää toisen historiasta, mutta lienee itsestään selvää, että molemmat käyvät sukupuolitautitesteissä ennen uuden suhteen alkamista.Outoa ettei tämä puoli ole tullut esille näissä viesteissä. Mutta joo, se ei ole itsestäänselvää kuitenkaan, testit vain jotenkin "unohtuvat". Jos testissä käydään ja kaikki ok, ei tarvitse tietää toisen henkilöhistoriaa, että mitä tuli tehtyä ja kenenkä kanssa. Tarkoitan yksityiskohtia seksistä.Itseäni kuitenkin viehättää tietty elämänkokemus, että olisi historiaa toisen kanssa yhdessäolosta, olisi edes parisuhteen perusasiat hallussa. Ja vankilataustaista en tahtoisi itselleni, sori vaan.

Itse vuosien helvetillisen suhteen käynyt läpi ja tämä suhde alkoi niin kuin kirjoittajallakin. Häneltä melkein piti lypsää asioita. Hän halusi varmistaa etten tarkistele muilta hänen menneisyyttään mutta nyt kaikki on hyvin . . . Nautin vapaudestani.

Itse rupesin seurustelemaan 2kk sitten eronneen miehen kanssa. Sain kuulla hieman liiankin yksityiskohtaisesti meihen ed. suhteesta ja exästä. Jotkut tiedot häiritsevät minua edelleenkin, sillä vertaan joskus itseäni ja suhdetta tähän mieheni edelliseen. Onneksi minulla kuitenkin on hyvä itsetunto.
Kahden vuoden yhdessä olon jlk näihin asioihin olen tottunut, mutta ne kuitenkin kalvaa vieläkin.

Mielestäni liika tieto on vain pahasta. Edellisistä suhteista riittää tietää kuinka kauan se kesti ja koska eronnut,ja onko yhden yön juttuja montakin ja tietenkin nämä suhteen negatiiviset puolet esim. väkivalta. Tietenkin on hyvä tietää myös miehen rikostausta, jos sellaista on.

Näkisin asian niin, että toisen menneisyydestä tarttee tietää seuraavat asiat:

Onko ollu naimisissa tai kihloissa
Onko koskaan hakannut naistaan
Onko saanut tuomioita rikoksesta
Onko lapsia
Onko massiivisia velkoja

Kaikkien kanssa pystyy elämään, kunhan tietää.

Entiset suhteet ei minua kiinnosta edes nimien suhteen. Entinen suhde on entinen aina jostain syystä eikä kuulu minulle.

Olet todella taitamaton ihminen koska et tajua asioita niin et vaan voi käsittää ihmisten asioita, asit toisesta ihmisestä selviää seurustelu vaiheessa silloin pitää osata ajatella, ei udella vaan ymmärtää ihmistä hänen puheensa perusteella, jos kysyt et saa vastauksia, ja miksi utelisit ? se olisi typerää, koska ihminen puhuu koko ajan mutta häntä pitää osata kuunnella, mutta kun ihmisten asioiden ajattelu vaatii osaamista, tajuta ja ajatella mitä kaikki merkitsee, ja sinulla ei tätä ymmärrystä ole niin kehottaisin sinua vain ajattelemaan ja tutkimaan ihmisen mieltä ja käytöstä.

seurustelusuhten alussa, että monenko miehen nussima huora on kyseessä. Tietää sitten miten suhtautua.

Eikö tätä pari viikkoa sitten jo tarpeeksi ruodittu?!!?

Ole hyvä ja selaa läpi hieman menneitä keskusteluja. KIITOS :)

Kyllä kai olemme sitten niin avoimia, ettei mitään salattavaa ole mieheni kanssa. Ei puolin tai toisin.
Itse olen kertonut kaiken oleellisen menneisyydestäni, samoin uskon mieheni tehneen. Ei ole mikään pimittäjäluonne. Luotamme toisiimme.

valehtelee mitä sylki suuhun tuo.
Olen jo kaksi vuotta elänyt valheessa hänen kanssaan ja en vain osaa lähteä.
Puoli vuotta oltiin jo oltu naimisissa kun selvisi että hän ei voi saada edes lapsia.
Tiesi kyllä että itse niitä haluan.
Kolme eri kertomusta sain ja millon hänet oli raiskattu oulussa ja millon rovaniemellä. Raukka kun ei muista mitä valehtelee.
Todellinen syy lapsettomuuteen selvisi anopilta ja on sterilisaatio että se siitä.
Pieniä valeita tulee koko ajan ja itse sentään tiedän olevani rehellinen että vaikeaa on elää synnynnäisen valehtelian kanssa.

-onko miten väkivaltanen ollut edellisissä
suhteissa,
-onko pitänyt yön-selkään pakoon lähteä !!
-miten oma hyväinen paskiainen on oikeessa elämässä!
-paljonko on aseita nurkissa pyörimässä...!?
-tässä tärkeimmät ehdottomasti-

Ole varovainen siitä mitä haluat tietää, voit kuulla sellaistakin josta et pidä kun tarpeeksi utelet.
Toiseksi tietyn tyyppisillä ihmisillä on tapana käyttää noita tietoja ammuksina riita tilanteissa tai muuten väärin käyttää hyvinkin henkilökohtaisia juttuja, voin sanoa että puhun kokemuksesta ja että seuraava kumppanini saa vain hyvin niukasti tietoa aikaisemmista suhteista.

Ei pidä muiden äärimmäisen intiimejä asioita lähteä tivaamaan. Parisuhteen osapuolet päättävät itse tykönänsä mitä muille ihmisille ja toiselle osapuolelle kertovat.

En tykännyt, kun mielitiettyni kertoi seurusteelleensa seksuaalisesti kyltymättämän naisen kanssa yli kolme vuotta. Kertoi olleensa turtana seksistä, kun tuli bänet.

Miettikää mitä kerrotte.

Tätä olen itse uudessa suhteessa pohtinut paljon. Pitää miettiä myös aina jos kysyy jostakin, niin onko valmis itse vastakysymykseen. Ja kyllä olisi syytä tietää mielestäni, että onko miehen/naisen tuttava/ystävä/työkaveripiirissä niitä, joiden kanssa on aiemmin ollut vipinää ja missä muodossa. Ei sen takia, että olisi mustasukkainen, mutta jos on jossain yhteisissä juhlissa niin ei ainakaan ensimmäisenä vahingossa ala suhteestaan tilittää/keskustelemaan sen entisen heilan kanssa.

Esim. sukupuolitaudit koskettavat suakin, mutta edelliset naiset eivät vissiin niinkään, ellet joudu tapailemaan heitä? Miehethän eivät kaikkea edes voi tietää, kuten lapsiaan esimerkiksi...

Ompa vaikea kysymys?
Mielestäni ei tarvitse kertoa menneisyyttä.
Kun olet saavuttanut luottamuksen kaveriisi, riittää kun luotatte toisiinne, sekä pidätte toistenne seurasta.
Menneisyys on menneisyyttä.
Ei kannata olla mustasukkainen miehen menneisyydelle.
Jos mietit, onko jotain häikkää, et luota mieheen, niin silloin pitäisi harkita ja miettiä pitäisikö vain seurustella ja tutustua mieheen lähemmin ja sen jälkeen kun olet saanut luottamuksen siirtyä eteenpäin.
Onnea teille!

Eiköhän se ole aika luonnollista ja pitäisi mennä aika luonnollisesti että kertoo toiselle jo tutustuessa kaikki olennainen jos tututustuu johonkin ihmiseen jonka kanssa jakaa jotain tärkeätä sekä henkisesti että fyysisesti? Muuten jossakin on kyllä joku vika...

parisuhteessa on syytä kertoa kaikki olennainen menneisyydestä...sillä historia toistaa itseään...

Oma mies ei kerro myöskään oma-aloitteisesti juuri mitään. Ollaan oltu suhteessa kolme vuotta vasta, mutta tiedän varmasti vain kenen kanssa hän kävi koulua (asui toisella paikkakunnalla), ja sekin koska hän kertoi kavereistaan kun he tulivat kylään.

Kyselen kyllä paljon, mutta hän harvoin sanoo mitään merkittävää tai vaikka minua kiinnostaisi kuulla hänen menneisyydestään, se pysyy aikalailla piilossa yksityiskohtien osalta. Tiedän että hän on ollut nuorena kesätöissä, mutten tiedä missä tai mitä hän teki. Tiedän että hän on harrastanut jotakin jota pelataan mailalla (tuli esille kun hän näytti synnyinkodissaan lommoa ovessa, jonka hän oli mailalla saanut aikaan), mutten tiedä kuinka hyvä hän oli, kuinka kauan hän pelasi, minkä ikäisenä ja tarkalleen mitä peliä. Tai edes miksi hän lopetti.

Tiedän myös, että hänen vanhempansa erosivat, mutta hän ei ole ikinä kertonut tarkalleen minkä ikäinen hän oli, mitä fiiliksiä tapahtuma sai aikaan, minkälainen ero oli tai tuliko hän toimeen isänsä kanssa heti eron jälkeen.. Tämä voi olla jopa kriittistä suhteen onnistumisen kannalta, sillä on tutkittu että jopa yli puolten erolapsien suhteista päätyy eroon.. Riippuen eron mahdollisesta väkivaltaisuudesta, ja siitä kuinka nuori lapsi oli eron hetkellä. Myös se, kuinka monta kertaa hänen vanhempansa eroavat uusista kumppaneistaan, on liitännäinen eron prosentuaaliseen määrään.

On valitettavaa, että en tiedä mieheni historiaa. Olen psykologian opiskelija ja tiedän, että ne voivat olla tärkeitä suhteen onnistumisen kannalta.
Kaikki se, mitä taaksensa jättää, edestään löytää. Pätee myöd asioihin, joista kumppani ei ole tietoinen. Jos vanhemmat ovat näyttäneet esimerkkiä riidellessään jopa väkivaltaisesti, lapsi sisäistää sen nopeasti. Suurimmissa osissa tapauksia se laukaisee trauman, joka myöhemmin puhkeaa oman suhteen kohdalla.

En voi painottaa tarpeeksi, kuinka tärkeää on jokaiselle tietää toisen historiasta. Miten perheessä tapeltiin, jos tapeltiin? Minkälaiset olivat suhteet tuttuihin, sukulaisiin, sisaruksiin tai kavereihin? Esintyykö henkilön historiasta valehtelua tai valehtelivatko vanhemmat lapsilleen.. Minkälaiset olivat perheen tavat sosiaalisissa kanssakäymisissä?

On tärkeää tietää myös vanhempien tavoista, kuten alkoholinkäytöstä, tai muista mahdollisista päihteiden käyttöön liittyvistä asioista.

Minä olen puolisoni kanssa käyttänyt samaa lomaketta, mitä Punainen Risti käyttää vereluovuttajilla. Hyvin on tominut. Ei tarvitse pelätä, että naisi väärään veriryhmään kuuluvan.

Toinen mitä olemme käyttäneet, on USA:n viisumihakemuslomake. Sekin on hyvä, koska silloin ei tarvitse pelätä sitä, että toinen olisi sekaantunut natsi-Saksan juutalaisvainoihin.

Virkatodistus on oltava ja kuvallinen henkilötodistus.

Tässäpä nämä onnellisen parisuhteen edellytykset. Oliko muuta kysyttävää?

tietää kuka nää etusivun jutut kirjoittaa?
ei kai vaan suomi24 valvojat?
aina ilman kunnon nimimerkkiä!

Kuullostaa pesunkestävältä kusettajalta. Jätä se, vaihdata oviin lukot kun jätkä on poissa.
Vie sen tavarat verkkokellariin, josta se voi hakea rojunsa.
Tyhjennä tili ensin!

Mä en tajua teitä ihmiset! Jos on parisuhde joka toimii hyvin, miksi pitäis tietää toisen menneisyydestä kaikki. Ei sillää ole merkitystä, kuinka monen kanssa on ollut , seurustellut tai harrastanut seksiä. Sukupuolielimet ei kulu seksissä kunhan vaan pittä huolen ettei saatauteja. Ei myöskään sillä, onko ollut vankilassa tai vaikka palkkasotilaana. Koittakaa pitää päänne kunnossa ja älkää miettikö liikaa.

vahvuus lähtötilanteessa on tärkeä tietää, kaikki muu selkiää matkan varrella. Aitoa rakkautta ilman rahaa ei tänä päivänä tunnu olevan, vain epäluotettavia pyrkyreitä.

Vanhemmat, kummit, kaimat, siskon poikakaverit ja veljen tyttökaverit tai toisin päin. Serkunmiehenkumminkaimat ja niiden tekemiset.

En mä tiedä oikeesti mitä tarvii tietää, mut luulisin: edelliset vakavat seurustelut, mahdolliset sukupuolitaudit, lapset, onko rikollinen/väkivaltainen, tärkeempiä on nää asiat mitä ajattelee joista asioista jotka on mulle henk.koht tärkeitä

tietää,ettei saa aidsia. Ja varallisuus,ettei lähde persaukisen matkaan. On myös hyvä tietää,ettei kumppanilla ole ollut mielenterveysongelmia. Siinäpä ne suhteen tärkeimmät peruspilarit on.

Hyvä on kertoa kaiken "historiastaan" minkä toinen haluaa tietää sekä kaiken mikä vaikuttaa tai tulee vaikuttamaan suhteeseen.

toisin se oli ennen kun piti ottaa naapurin tyttö tai poika ja sit oli niin kiire lypsylle ettei ehtinyt moisia pohtia..........

Ei se järvikään soutamalla kulu mutta taloudellinen tilanne kannattaa kartoittaa sen takia että rakkaus loppuu kun rahat loppuu.

Mun serkku ei tiedä paljoo miehensä menneisyydestä. Ei ees sitä että mistä on kotoisin. Noin 10vuotta sitten he tapasivat risteilyllä ja ei kestänyt vuottakaan, kun muutti yhteen. Serkku ei oo uskaltanut kysyä tähän asti mieheltään menneisyydestä, kun miehensä heti raivoo. Miehensä ei oo ollut vuosikausiin vanhempiinsa yhteydessä ja varsinkin sillon se raivoo, jos serkku vihjaseekin miehensä vanhemmista. Yhteenmuuton alku-aikoina serkku soitteli itkien vanhemmilleen että miehensä ei anna pitää heihin yhteyttä, kun itekään ei pidä omiin vanhempiin yhteyttä. Serkun vanhemmat sanoi että tuu takas kotiin ja jätä tommonen mies. Serkku vastas ettei voi jättää, kun silti rakastaa häntä. Serkku sai kumminkin miehensä ylipuhuttua että serkun ei tartte jättää vanhempiaan. Kerran miehensä äiti soitti pojalleen että hae loputkin tavaras tai hän heittää roskiin. Serkku kovasti ois halunnut mennä mukaan tavaroiden hakuun, mutta miehensä sanoi vaan: "Emmä sua sinne vie". Ei ees viittinyt serkulle kertoa että missä vanhempansa asuu ja ei ees sitä että missä kaupungissa. Kun miehensä tuli takas kotiin, ei serkku uskaltanut enää sanaakaan ottaa puheeks asiasta. Nykyään heillä on 2vuotias lapsi. Halunkin seurata mielenkiinnolla että kun lapsi kysyy isiltä isompana vanhemmistaan niin raivooko isi lapselleen. Ihan väärän miehen serkku tapas!!!!!!!!!!

Mun mielestä se, jonka kanssa olen vakavassa parisuhteessa, on se ihminen joka tuntee mut parhaiten. Eli tietää mun huonotkin puolet ja luurangot kaapissa..ei se nyt tarkoita, että pitää heti paljastaa kaikki, mutta ajan myötä tulee keskusteltua kaikenlaista.
Kyllä mäkin haluan tuntea kumppanini kokonaan, mutten silti vaadi selityksiä tai muisteloita, mutta sopivan tilaisuuden tullen saa hän avautua jos haluaa :)
Olen kertonut existäni ja miksei ne suhteet toimineet, hän tietää myös vaikeita asioita menneisyydestäni. Ne ovat kuitenkin kaikki kokemuksia, jotka ovat muokanneet musta tällaisen, en voi vaan sanoa että "elän tätä päivää, menneisyyttä ei ole".

Joten mun mielestä kyllä, toisen historia kuuluisia tuntea, tai en tiedä "pitääkö", mutta tuntuu paremmalta, kun tietää mistä toinen tulee ja mitä on tehnyt :) Jos toinen ei halua keskustella näistä asioista, niin voi kysyä miksi... Onko ne sellaisia, joita hän häpeää tai ei vaan halua muistella?

Tärkeintä on tietää milloin neitsyys meni, kenelle ja mikä oli asento.
Muulla ei niin väliä.

Aika erikoinen viestiketju. Lähtökohtaisesti on aivan turhaa ajatellakaan, että menneet suhteet olisivat ihmisen muokanneet pisteeseen, jossa tänään hänet kohtaat. Eiköhän moiset teoriat ole sillä samalla pohjalla, joihin esim. salkkareiden formaatti pohjaa - ihmisen tarpeeseen tirkistelyyn. Temeperamenttimme on merkitsevä ja toki oppimamme, mutta ihmissuhteissa ei yleensä kahta samanlaista ole. Mitä tekee tiedolla menneestä, kun on yhteinen tulevaisuus? Kysyjä kai haluaa elää jotain mennyttä uusiksi, mutta se on kyllä tie jossa on vain ojia ja mutaa vastassa. Se on kuin tie hullun; Raamattu kainalossa - sieltäkin löytää kaikkea pahaa ja korjattavaa, mutta ei huomaa, että kaikki sanoma kehottaa suuntaamaan tulevaan. Siispä; tulevaisuus yhdesä on tärkeää, ei menneisyys, sillä sitä et voi enää uudeksi elää! Äläkä elä elämääsi kuvitellen muuttuaksesi sellaiseksi mitä toinen mahdollisesti Sinulta odottaa, sillä Sinuun hän Rakastui alunperin, ei mielikuviin menneestä!

No mun mielestä ei ainakaan tarvitse tietää, sitä missä asennossa exä saa orgasmin. Mun ex-mieheni meni sitten tälläisen asian sanomaan mulle meidän suhteen alussa. Ja muutaman muunkin kommentin, mitä oli exänsä kanssa tehnyt tai mitä exä oli sanonut. Tuli vähän tunne, että mitä se oikein miettii exäänsä vaikka on mun kanssa.

ja montako kertaa olen ollu isumas .Ne on hyvä molempien tietää.

ainoastaan siinä tapauksessa jos alat seurustella
aviossa olevan kanssa ja hän eroaa,muutatte
yhteen,silloin tiedätkin jo paljon.Kerran hän petti entistä puolisoaan sinun kanssa,tulee hän
pettämään sinuakin jonkun muun kanssa,häneltä on turha odottaa rehellistä textiä

Menneillä ei ole väliä mutta se mitä on nyt. Että exien kanssa ei pelehditä kun on erottu.
Jos ei ole luottamusta kannattaa pistää vaihtoon.

minä kerroin kaiken tulevalle miehelleni silloin vuosia sitten, mitään en jättänyt pois.olin nuoruudessani aika hulivili ja tiesin että jossain vaiheessa saattaa tulla joku "tuttu"vastaan ja kertoa jotain sellaista, minkä olisit halunnut salata, parempi kertoa totuus molemmin puolin. jos hän ei kerro, en luottaisi sellaiseen ihmiseen.sanoin tulevalle miehelleni, tälläinen olen, ota tai jätä ja hän otti minut puolisokseen. ikionnellinen olen siitä että kerroin totuuden itsestäni,mitään salaamatta.elämä oli mahtavaa senjälkeen kun luottamus oli molemmin puolista.

viimeistä yksityiskohtaa myöten, mitään ei saa jättää kertomatta, muuten ei yhteiselo onnistu.

tietää toisesta on jo tuossa vaiheessa varmaan käynyt selville tai sitten olet kuuro tai et ymmärrä mitä sinulle puhutaan. me kasvamme joka päivä myös henkisesti ja samalla myös ajatuksemme ja ajattelutavat muuttuvat. se mitä on joskus ollut ei välttämättä pidä paikkaansa tänään! myös meidän mielihalut muuttuvat kun elämme! kaikki se mitä on ollut ennen on varmasti toista nyt! toisen henkilön seurustelut eivät voi vaikuttaa enään viiden vuoden yhdessä olon jälkeen, sillä varmaan ero olisi tullut jos toinen on vanhaan suhteeseen palannut takaisin. se onko kyse mies vai nais puolisesta henkilöstä ei vaikuta , sillä molemmista löytyy niitä menneiden kaivajia. parisuhteessa luodaan aina yhteistä tulevaisuutta eikä toisen menneisyyttä!
mitä kukaan tekee vanhojen suhteiden tiedolla mitään? viidessä vuodessa oppii toisen tuntemaan jos oikeesti katsoo totuutta, eikä ole omien mielikuvitusten vankina!!

Ei sitten yhtään mitään ellei halua pilata omia fiiliksiään!!!!!!!!!

Itse tiedän puolisoni historian hyvin sekä hän minun. Eli eipä jää mörköjä kaappiin kun voi asista kuin asiasta puhua vaikka kaikki asiat ei olisisikaan niin mielyttäviä kuulla. Jokainen pariskunta tietysti tavallaan elää enkä minä ainakaan rupea ketään neuvomaan. Luottamus on kaiken perusta!

parisuhteen voimavara,ei pidä salailla sellaisia asioita ,joista tietää jo itsekkin että lunta tulee tupaan.

Onko toisen menneisyydellä väliä??! Niin kauan kun hän ei ole rikollinen, on elänyt "normaalia" elämää... Nyt hän on kanssasi niin miksi roikut menneessä??!!

Niin tietenkinkertoo jokainen itsestään kaiken. Vapaehtoisesti. Siis ei vaatimuksesta eikä pakosta. Varmin tapa on itse kertoa kaikki mitä haluaa tietää.

Ongelma lienee se että, itse haluaa tietää mutta ei halua kertoa omaa taustaansa. Sekä että, luulee ja pelkää miten toinen reagoi jos ja kun kertoo kaiken. Tuo ja nuo peikot pitäisi kohdata suht alussa ja ja tätän kertoa ja saada tietää.

Kaikki mikä jää kertomatta on edestä löytönä varmaan ja aina.

Jätin miesystäväni koska paljastui että hänellä oli ollut lukuisia irtosuhteita.
Muutama olisi mennyt virheen piikkiin, mutta useat kymmenet ei. Menneisyys kertoo siitä millainen ihminen on, luonteesta, arvoista. En halua mitään pelimiestä.

Aikaisemmista kumppaneista. Exän kanssa kerroimme toisillemme kaiken, se vaivasi kumpaakin. Nyt uudessa suhteessa en ole kysellyt, enkä halua tietää enkä aio itse kertoa, muuta kuin että muitakin on ollut jos mies joskus sattuisi kysymään, nimillä ja lukumäärillä ei ole merkitystä. Nyt uudessa suhteessa nämä asiat ei vaivaa, olen oppnut tuntemaan miehen ja hän on hyvä minulle ja luotan häneen.Kyllä sen ihmisestä tietää, todennäköisesti kumppanissa/suhteessa on jotain muutakin vialla jos entiset kumppanit vaivaa mieltä. Avoimuus ja rehellisyys on tärkeää, mutta mennyt on mennyttä, sitä on turha kaivella, vain nykyhetkellä on merkitystä.

Viisi vuotta jo yhdessä etkä tiedä, voi olla ehkä kannattas udella. Ainakin siinä vaiheessa, jos olette laittamassa esim yhteistä asuntoa. Itse olin niin sinisilmänen, että luotin, mutta pettymys oli karvas (mutta opettavainen). Nimet asunnon papereissa muuttivat herran hyvin määräileväksi ja ihottavaksi, luuli kai, että näin elellään loppuelämä. Herra antoi lainaosuuden, mutta siihempä se sitten jäikin. Ostin ja maksoin kaikki muun, mutta vain hetken! Yhtenä päivänä tulin aikaisemmin kotiin, jonne posti oli tuonut vieraan pankin kirjeitä. Odotin, että toinen aukaisee, niin ei. Odotin ja sitten hermostuin, pyysin aukaisemaan ja kuinkas ollakkaan siellä oli pari lainaa tulossa maksettavaksi, että ei sen enempää. Herran sanat olivat ettei ne ole mitään, häh! Rahajuttuihin tuli vielä muitakin asioita esille, kun kokosin tiliotteista palapelin (mukava harrastus kuitenkin). No homma päätty; maksoin ukon kartanolle; mutta lopputulos oli paha pettymys ja häpeä, kun olin ollu niin tollo. Opetus parasta, mutta luotto miehiin samalla.

olen ollu aviossa mieheni kanssa 57v jokakerta kun olen käynyt vieraissa olen laittanut riisi-
ryynin purkkiin,olempa keittänyt niistä ryyneistä
55 joulupuuroakin,tarkkaa vieraissa käyntimäärää
en tiedä ,tietäisikö joku muu

toinen tehnyt rikoksia tai käyttänyt hyväksi jotain tai kiristänyt........ oikeastaan ei muuta.

Mitä vähemmän tietää entisistä seurusteluista, sitä parempi!

Olette olleet yhdessä 5 vuotta ja ongelma on se ettei ukko ole kertonut luonevikaisistaan huoristaan tai siitä ettei horoja ole ennen sua ollu.

No onneksi eroatte kohta ja tuskin saat enää pitkä aikaista suhdetta koska evoluutio ei pidä yksinkertaisista horoista kuten sinä.

Miksi haluaisit tietää enemmän? Jos kumppanisi ei halua kertoa enempää, niin kunnioita hänen päätöstään ja lakkaa miettimästä. Jokaisella on menneisyys. Entiset suhteet eivät merkitse hänelle mitään, koska on sinunkin kanssa ollut niin kauan. Ehkä hän pelkää, että jos kertoo jotain niin takerrut pikku juttuihin ja niin kasvaa kärpäsestä härkänen. Helppoa minun on näin sanoa ja olla viisas..eri asia on miten se olisi omalla kohdalla.

ootte olleet 5v yhdessä ja nyt sä alat valittaan ettet tiedä exän historiaa. Hyvin olette viihtyneet yhdessä. Viisi vuotta on PITKÄ aika. Lopeta sit suhde, jos et ole tyytyväinen. Ei kaikki osaa tai halua kertoa omasta menneisyydestään. NYKYHETKI on tärkeintä! Mutta jos siinä mättää teillä jokin.......?????

Erikoista, kun pitää viiden vuoden jälkeenkin udella existä, kuin he olisivat joku uhka teidän suhteellenne.

Yleensä naiset vetävät herneen nenään, kun mies edes vahingossa erehtyy mainitsemaan existään, mutta näköjään poikkeuksiakin löytyy.

Ei tarvii kertoa mitää jokaisella on menneisyys

Minä kerroin liikaa itestäni ja ne kummittelivat koko seurustelusuhteen ajan kumppaniani. Minun menneisyys häiritsi häntä.

Olet ihan liian utelias. Tärkeitä asioita joita sinulla on oikeus tietää on uskonto, mahdolliset lapset, onko jotain tarttuvia tauteja. Mahdollinen vankilassa olo ja syyt siiheen, jos se on sinulle tärkeää. Velat tietenkin ja takaukset ylipäätään kaikki mikä saattaa vaikuttaa sinun elämääsi. Nämäkin jutut vain jos meet naimisiin muuten rakasta rakastasi sellaisena kuin hän on nyt. Mutta ex-mimmit ovat myös kaikki mennyttä paitsi, jos ne eivät suunnitele väkivaltaisia kohtaamisia sinun suhteen. Olin avioliitossa 18 vuotta ja suhde kesti 21 vuotta, enkä moisista ollut kiinnostunut.

Mitä tarvii tietää.. Eiks tärkeintä ole se et mitä on tässä ja nyt..
No kuiten menny pitää olla mennyttä ja eletään tässä ja nyt... eikä sit aikojen päästä aleta selitää...

tarvitsee tietää parisuhteesta vaan onko rikollistoimintaa mielestäni ettei käy niinkun kävi meillä kun luulimme kaveriksemme mutta kaveri ottikin ja vei rahat yhteistä matkaa varten hänelle annettu eikä niitä sen jälkeen oltu nähty ellemme osanneet toimia että rahat palautti

Mies ei halua tietää, vaikka ihan avoimesti olisin kertonut. Pääpiirteittäin hänen suhteistaan tiedän, ainakin sen että lyhyitä naissuhteita on ollut vaikka kuinka. Tiedän kun olen kysynyt.

Hän perustelee sen ettei halua tietää sillä, ettei halua tuoda exiä tähän suhteeseen. Minulle se riittää kyllä, ja hyvä niin. Ei se minunkaan menneisyyteni niin puhdas ole eikä aina ole ollut vaatteetkaan päällä.

Mitä väliä niillä nimillä edes on saati muulla, jos viisi vuotta olet pystynyt olemaan ilman nuita tietoja? Miksi nyt alkaa kaivelemaan? Menneet on tosiaan menneitä. Mitä se nykyiseen suhteeseen vaikuttaa (ellei sitten tuo sinun turha uteliaisuus ahdista karille koko sudetta)
Anna olla, elä tätä päivää ja nauti suhteesta äläkä hankaa turhaa kitkaa kaivelemalla turhanpäiväisiä menneitä.

Itse ainakin haluan tietää kaiken, no tietysti edellisten suhteiden yksityiskohdat eivät olesiinä suhteessa minulle tärkeitä jos hän ei vertaa minua niihin. Esim. Mirvalla oli paremmat rinnat kuin sulla, Kaisa oli parempi tekemään tiettyjä juttuja sänyssä..Siinä menee raja... Nykyisen poikaystäväni kanssa ollaan seurusteltu 3kuukautta ja tiedän hänestä aika paljon lyhyen ajan seurustelun suhteen, haluan tietysti tietää enemmänkin tiedä vaikka hän olisi joskus tuleva miehenikin (emme ole tietenkään vielä niin pitkäällä mutta never know..)

Mietin itse aina uusia ihmsiä tavatessani että mitä haluaisin itse tietää itsestäni,koulut,työt,perhe,ym. perusasiat ja ehkä jotain muuta kivaa pientä. Kysymyksiin on vaikea vastat jos niitä ei tiedä mutta mikä tuntuu hyvältä itsestä voi tuntua myös hänestä hyvältä. Toivottavasti.

Tähänkään ei ole oikeaa kaavaa "miten saan hänestä kaiken irti". Se vain tapahtuu ehkä vuosien tutustumisella toisiin ja olemalla mahdollisimman kiinnostunut hänenkin elämästään, näin saat myös hänen kiinnostuksen ja luottamuksen siitä että oikeasti välität hänestä. tai minulle ainakin tulee sellainen olo jos poikaystäväni on oikeasti kiinnostunut miten minulla on mennyt töissä tai jtn muutavastaavaa, olen aika sinisilmäinen mutta eivät minuunkaan kaikki iske kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Yön pikkutunneilla kirjoitettuna tämä tuntuu hölmötä mutta sitä se ihastuminen ja rakastuminen tekee, euforisen tilan.

toivottavasti yrityksestäni tuoda esiin mitä elämä on kello 5 työpaikalla miettien miten poikaystävä saa nukkua vielä silloin kun pääsen kotiin, enkä pääse hänen viereensä kuin vasta 4 jälkeen satuttaa mutta työt on tehtävä...

joku on sanonut että uteliasuus ei kuulu sivistykseen mutta tiedon halu kuuluu. Mihin ihmeeseen me tarvitsemme toisen ihmisen historian tuntemista eikö siinäkin ole aivan tarpeeksi jos tunnemme todella oman historiamme enkä tietenkään tarkoita sillä sitä että milloin oli mikäkin sota vaan yksityisen ihmisen historian. Jokainen ihminen haluaa varmasti pitää sisällään oman elämän taipaleensa eri vaiheet ja varmaankaan hän jos ei halua niin jaa niitä kenenkään kanssa. Vaikka joskus on myöskin niin että se parhainkin ystävä kun on kateellinen pettää hänet perin pohjaisesti ja siitä...............

tuskin kannattaa tietää mitään.

Suhdehan alkaa siitä, kun tavataan ja mielestäni se, mitä on sitä ennen tapahtunut, ei kuulu suhteeseen.

Sinänsä, jos kysyy entisistä ja toinen selittää viikon heistä, listaten hyvät ja huonot puolet.
Kannattaa miettiä kannattaako aloittaa seurustelu.

Jos kerran tiedät exien määrän, eikö se riitä?

Tällä alueella olen seikkaillut tutkimassa n.
50 vuotta ja voin jo täysin vedenpitävästi
todistaa huikean paljon.
Toisesta ihmisestä on vain niin vaikea pinnal-
lisesti katsoen sanoa yhtään mitään. Vasta kun
oppii kuuntelemaan ja katselemaan oikeita asioi-
ta.
Tämä ihmismielen alue on todella herkullinen.
Se poistaa teeskentelyn, valehtelun ja laskel-
moinin mahdollisuudet.
Tämä kaikki pitäisi toisesta ihmisestä tietää.

Ainoastaan silloin kun tapaan henkilöitä jotka kuuluvat vaimon menneisyyteen. Mutta muuten historia ei kiinnosta.
-
Huvittavaa mielestäni on vaimon opiskeluajan aktiivinen afrikka kausi. Siis useampi afrikkalainen poika ystävä. Se vaikutti joidenkin kanta suomalaisten miesten suhtautumiseen. Panivat seurustelun poikki kun vaimoni historia selvisi.

.., enkä tiedä edes naiseni tarkkaa ikää, en edes työnantajan nimeä (tiedän, mitä hän tekee tosin), koskaan hän ei ole kutsunut minua kotiinsa, vaan tapaamme aina hotellissa tms.

Taidan olla aikamoinen pösilö!!

on niin kuin käytetyn auton osto,ei hän sitä tiedä miten paljon ja kovasti sitä tai sillä on rassattu ja onko monesti männän renkaat vaehettu ja kiertokangesta kovuus karanna huitsin nevadaan.

Etäseurustelin 10 v miehen kanssa, joka ei kertonut menneistä suhteistaan ym vedoten siihen, että on aina kyseessä 2 eri ihmisen suhde. Meidän juttu(kin) meni lopulta mönkään osittain tällaisen salailun ilmapiirin ja puhumattomuuden takia. Toisaalta itse olin kertonut kaikista miessuhteistani neutraaliin tyylin, en hehkuttaen tai haukkuen. Kumpikaan e.m. tyyli ei oo muuten hyvä. Oon ollut uutta miestä etsimässä vuoden päivät ja tehnyt sinä aikana karkean virheen. Sanoin yhdelle mukavalle miehelle ensitreffeillä, että kaikki miehet mulla on ollu (ominaisuus, jota arvostan liikaakin), ja tää mies ei siihen ryhmään kuulunut, niin säikähti, eikä halunnut tavata enää. Kiaikesta oppii.

En mä ole kertonut mitään. Enkä odota kumppaninkaan sitä tekevän - en edes halua tietää. Mitä iloa siitä on jos tunnistat kumppanin exän töissä tms? Aivan turhaa päänvaivaa.

Olen samaa mieltä kanssasi.Minulla tilanne taitaa olla päin vastainen kuin sinulla exien suhteen: vaimoni ei tahdo tietää heistä mitään, vaikka heihin ja yhteiseen aikaamme liittyisi kuinka paljon ja kuinka suuria asioita itsestäni, tapahtumista yms. Minä kokisin tarpeelliseksi joskus puhua niistä. Jos on yhdessä toisen kanssa, kyllä näistäkin asioista oikeastaan tahtoisi voida jutella avoimesti.

Minusta tuntuu, kumma havaita, ettei hän itse asiassa ole tippaakaan kiinnostunut minusta ihmisenä muutenkaan. Se on kumma tunne. Aikaisemmin oli suorastaan pakko hieman suojautua tyttöystävien loputtomalta uteliaisuudelta mitä kummallisimmista yksityiskohdista näihin menneisyyden juttuihin liittyen.

Ymmärrän ihmisten erilaisuuden. Jollei joku tahdo jutella, pakottaa on hankala tai saattaa saada kuulla aikamoisen sadun. Puskea ei kannata.

Ei mielestäni sinun kannata ruveta enää viiden vuoden jälkeen toisen menneisyydestä kaivelemaan.Tuskin sieltä mitään järisyttävää löytyisikään eihän sinun kumppanisikaan ole nähnyt tarpeelliseksi niitä sinulle kertoa,eiköhän se ole ollut ihan sitä normaalia arkea mitä se on ollut sinunkin kanssasi.Jos jotain sellaista löytyy joista näillä palstoilla on nostettu kissa pöydälle niin muista että olet jo puolikkaan vuosikymmenen viettänyt hänen kanssaan eikä se pyyhi niitä hyviä aikoja pois.Mieti onko kohdallasi vain kyse mustasukkaissudesta tai muusta "piilohulluudesta".

Kuinka monta petikumppania on ollut suunnilleen? Jos on mielestäsi monia, niin mieti tarkkaan. Useat petikumppanit ennustavat pettämistä.

Onko pettänyt koskaan? Tässä pätee sama vanha kaava, että ensimmäisen kerran jälkeen helpompaa, ihan kuten väkivallassakin. Kysyin tämän omalta exältäni ja vastaus oli, että ei. Itse kun olin kuitenkin aina rehellinen, murtui hän kerran ja sanoi, että ei voi enää valehdella. Hän oli pettänyt aikasemmin. Sen jälkeen suhteemme oli ohi. Mitään en menettänyt.

Ihmiset, teette mitä teette, muistakaa, että olette vastuussa siitä myös myöhemmässä elämässä.

on tieto toisen menneisyydestä,joku pari voi elää vaikka koko elämän tietämättä toisen menneisyydestä oikeastaan mitään,ja jotkut eivät voi tai osaa aloittaa tai jatkaa suhdetta vakavasti,jos huomaavat toisen salaavan menneisyydessä tapahtuneista asioista.
Ei kai kukaan halua kumppaninsa jäävän vaille jotain,joka on hänelle tärkeää.
Jos ihminen on vähän epävarma itsestään,ja asemastaan puolison silmissä,sellainen ihminen tarvitsee enemmän tietoa toisen menneisyydestä.
Ja jos rakkaus ja sitoutuminen on molemminpuoleista,silloin haluaa selvittää kaikki toista askarruttavat asiat,vaikka menneisyydestä.
Eli hyvässä parisuhteessa ei pitäisi olla mitään salaisuuksia,se herättää luottamusta!

eivät ole mitenkään tärkeitä. Minä ainakaan en alkaisi selitellä mitään sellaisia juttuja menneisyydestäni, joilla ei minusta ole kumppanille mitään merkitystä. Jos olisin ollut vankilassa tai vaikeissa suhteissa, jotka vaikuttavat käytökseeni, kertoisin tietenkin, jotta minua ymmärrettäisiin paremmin.

Jos kumppanisi ei itse koe menneisyytensä juttuja tärkeiksi, sinun pitää miettiä, luotatko hänen arvostelukykyynsä vai vain omaasi. Kannattaa sanoa rehellisesti, jos alkaa tosissaan häirtisemään se "salaperäisyys".

http://eedey.webs.com/
http://eedey.webs.com/
http://eedey.webs.com/
http://eedey.webs.com/
http://eedey.webs.com/

Laitatetaan nyt omakin näkemys muiden jatkoksi, itse olen kertonut paljon meinneisyydestä ja kahdesta aijemmasta suhteesta koska ne peilaa vahvasti tähän hetkeen. Ja siihen miten asioihin reagoin ja mitä käytännön juttuja se aiheuttaa, kuten siis se että exäni tekee jatkuvasti lastensuojelu ilmoituksia eli ollaan kokoajan käymistilassa.

Siksi myös on noita juttuja tullut kerrottua koska ne voi kaksi katkeraa Exää tilanteen tullen esiin tuoda. Kuitenkin parempi kun kuulee mun suusta, kuitenkin vasta puoli on mua 10v vanhempi jo vahvasti aikuinen ihminen niin ei anna niiden vaikuttaa käsitykseensä minusta. Nyt elän tätä hetkeä ja suhdetta, mutta on helpompi kun ei tarvi miettiä koska joku tekee yllätyshyökkäyksen.

Eli nyt katsotaan eteen päin ja yhdessä haetaan meidän tapaa elää, itse en tiedä toisen menneisyydestä tämän itse kertomana, vaan kavereidensa jotka on joskus vähän ottaneena kertoneet. Tosin ei ole tullut mieleenikään kertoa sitä miehelle, kertoo itse jos näkee tarpeelliseksi.

Nyt hieman kauemmin eläneenä, voisin olla utelias esim. lääkärin antama lausunto, sairastaako esim. vaarallista tarttuvaa tautia ja mietin, olisko rikosrekisteri paikallaan?