En tiedä mikä minua vaivaa.Elämme mieheni kanssa ihan kivassa parisuhteessa jossa on rakkautta ja hellyyttä ja kaikki ihan kunnossa muutenkin.Minulle on iskenyt viimeaikoina ihan kamala vauvakuume ja haluaisin lapsia mutta mies pelästyy takajaloilleen kun edes puhun häistä saati lapsista mitä hänen kanssaan kovasti haluan.Olemme nuoria.Minä 21 ja hän 24 mutta olisin ihan valmis jo sitoutumaan.Mikä avuksi kamalaan vauvakuumeeseen.Pitäisikö sitä vaan odottaa ja lopettaa turhat hössöttelyt kihloista sun muista vaikka tiedän hänen myös sitä haluavan mutta potee toistaalta kamalaa sitoutumiskammoa.
vauvakuumeesta
Avovaimo
7983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vastatkaa nyt joku edes?:)
hyvä avovaimo, olette nuoria. ehkä olette vielä suhteenne alkutaipaleellakin? hullaantumisvaiheessa, jolloin kuvittelee voivansa viettää kaikki loput elämänsä illat "maailman ihanimman" henkilön kanssa, ja että kaikista mahdolisista ongelmista selviätte varmasti paremmin kuin ympäristönne katkeroituneet pariskunnat? jos miehesi pelkää sitoutumista, ja sinä painostat häntä lapsentekoon, et ole ainoastaan heikkoluonteinen ja itsekäs, vaan tuhoat suhteennekin ahdistamalla häntä. sen lapsenteon on oltava molemmille hienoa ja tapahduttava molemmille oikeaan aikaan. hankkikaa koiranpentu koelapseksi niin kuin kaikki muutkin.
Kyllä lapsenhankkimiseen pitää olla molemmat valmiita. Keskustele miehisi kanssa kunnolla, ja anna aikaa kypsytellä asiaa.
Luin kerran jostakin jutun, jolla testata vauvakuume, en muista sitä tarkkaan, meni jotenkin näin:laita yöksi herätys joka 45. minuutti, herää, kanna 5 kg:n vehnäjauhopussia 15 min, mene nukkumaan, jatka sitä aamu kuuteen, herää, tee meloniin 6 cm:n halkaisijaltaan oleva reikä, laita roikkumaan se 1.5 m:n korkeudelle lattiasta, laita se heilumaan, ja yritä osua reikään puurolusikalla..jos vielä on vauvakuume, voit harkita asiaa.
En tarkoita tätä pahalla, vaan että lapsenhoito on RANKKAA touhua, silloin on muiden asioiden hyvä olla kohdallaan.
mies joka on jo avoliitossa asti, mutta ei halua mennä sitä eteenpäin.
Ainoa syy itsellä jarrutella tossa tilanteessa menoa olisi kasvavan perheen toimeentulo.
Nimittäin mikään ei oo nii vittumaista, kun katsella perhettä joka vaan kasvaa ja odottaa yhteiskunnan maksavan kaiken. Väännetään lisää tenavia ja sosku maksaa.
Terveisiä vaan Kontulaan kaikille!
juttu oli mulla. Olin itse 21 ja avomies 24. Aloin vinkua naimisiin ja lapsia.
Kauheella väen vängällä sain sen naimisiin asti, mutta lapset jäi tekemättä.
Erottiin kun olin 23 ja 26. Mies löysi toisen, jonka kanssa perusti perheen ihan heti.
Mies perusteli mulle kieltäytymistään taloudellisilla syillä. En niitä silloin tajunnut ja se, että toisen kanssa se teki heti lapsen tietenkin loukkasi. Mutta nyt vanhempana (38v.) ymmärrän jo...niin oli parasta. Kaikki muut ratkaisut olisivat olleet niin VÄÄRIN...
Tuo vauvakuumejuttu on tosi lapsellinen. Sehän ei ole muuta kuin sun omaa haluasi. Ei mitään ulkopuolelta tullutta hallitsematonta ja vaarallista tautia.
Huvittaa oikeen tuollanen...
viiden lapsen kokemuksen omaavana kysyn sinulta tämän seurakunnan edessä MIHIN VITTUU SULLA ON KIIRE
Viestistäsi ei käynyt ilmi että kuinka kauan te olette olleet siippanne kanssa yhdessä. Mutta toivon sydämmestäni että tämä ei ole vain tätä massojen asettamaa mallinnusta..muotioikkua..
Tuntuu että nykyään ihmisillä on niin hiton kiire. Pitää heti seurustelun alkuvaiheilla olla kihloihin menossa vaikka monella ei tunnu olevan tuon taivaallista hajua että mitä se tarkoittaa..kuhan vaan sanotaan että ollaan kihloissa. Ei malteta tutustua toiseen kunnolla..ei maltate ottaa selvää siitä että onko toinen sellainen ihminen jonka kanssa halutaan elää loppuikä..ei ei..nykyaikana mennään 1kk seurustelun jälkeen kihloihin, heti perään naimisiin ja sit jo ollaanki lasta vailla. ja sehän on nähty miten näissä käy..ero tulee alta aikayksikön. Siinä kärsii sitte kaikki kolme. Vaimo,mies ja ennenkaikkea lapsi.
Joten tutustukaa rauhassa toisiinne..kyllä sitä naimisiin ja lapsen tekoon pääsee vähemmälle kiireellä. Ja sen varmasti kumpikin sitte tietää kun on se aika että voi mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Mutta kuten tässäkin jutussa niin toinen ei ole ilmeisestikkään vielä valmis noin suuriin ratkaisuihin. Joten aikaa aikaa..sitä tulette tarvimaan että saatte suhteenne toimimaan ettei se heti alkumetreillä päädy eroon.