minun poikaystäväni petti minua suhteemme alussa, jolloin ei pitänyt sitä niin merkittävänä. itsekään en silloin ajatellut asiaa kovin vakavasti. myöhemmin kuitenkin muodostin siitä isonkin taakan kannettavakseni. hän on kertonut katuvansa tekoaan paljon ja myöntänyt käyttäytyneensä lapsellisesti, ymmärtämättä tekonsa seurauksia (hän ei ollut koskaan tuntenut mustasukkaisuutta, eikä luultavasti ollut käsittänyt, miten herkkää rakkaus on). hän kuvitteli voivansa "tutkia" ihmisiä ja suhteitaan heidän kanssaan kuin kylmän luonnontieteellisiä ilmiöitä. pohdin juttua mielessäni kuitenkin aivan liikaa ja aiheutin meille molemmille kärsimystä. tunsin tulleeni verratuksi johonkuhun toiseen ja masennuin, menetin itsetuntonikin. mietin liian kauan, pitäisikö jatkaa vai ei. halusin olla hänen lähellään, mutta olin katkera. petin häntä kahdesti, kertoen. hän sanoi ymmärtävänsä. tällä hetkellä hän tekisi kaikkensa vuokseni. minua häiritsee se, että toimin mielestäni väärin itseäni kohtaan yrittäessäni hyväksyä hänen asenteensa hänen pettäessään minua; hän ei nähnyt sitä tuomittavana. hän on selittänyt tekoaan sillä, että oli ylipäätään typerä, mutta myös heikko, epävarma ja mieleltään vinoutunutkin. olenko kohtuuton vatvoessani tätä vielä vuoden ja kaiken muunkin jälkeen? pitäisikö minun unohtaa ja antaa kärsineen rakkauteni voittaa? voinko vielä nähdä hänet kauniina senkin jälkeen, että olen toivonut rakkauteni häntä kohtaan loppuvan? onko hän ollut vain tyhmä? pitäisikö minun hyväksyä se, että olin tietyssä mielessä hyväksikäytetty (hän oli liian heikko jaksaakseen huomioida tunteeni, ja halusi paeta suhdettamme)? voinko jatkaa suhdettamme sellaisen henkilön kanssa, jonka näen heikkona? pitäisikö minun antaa anteeksi jo senkin tähden, että hän näyttää olevansa muuttunut mies? ovatko ihmiset hyviä vai pahoja? olenko vain halveksittavan itsekeskeinen ja katkera?
pitäsikö minun jatkaa?
probleema
6985
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ootko ikinä kuullut kappalejaosta? Kauhea pökäle tuo sun tekstisi.
Oletko ikinä kuullut nipottamisesta? Pilkunnussiminen ainakin tuntuu sujuvan upeasti.
No sori vaan, sitä oli vain hirveä lukea.
Ihan kuin olisit puhunut minusta. Seurustelin yli 8 vuotta naisen kanssa, jota rakastin. Suhteen alkaessa olin 18, ja armeijassa. Tilaisuus tekee varkaan. Ja pahinta oli se, että sain koston myös sellaisessa muodossa, ettei voi tajuta. Kyseinen nainen, tai tyttö, petti mua parhaan kaverini kanssa. Ja elin vielä 7 vuotta sen jälkeen siinä uskossa, että asiat voi muuttua. Ei voi. Mä tuomitsin itseni, ja tunnustin, koska se oli hetken harhaa. Tyttöystäväni pettäminen tuli minulle selväksi kaverien kautta. He kertoivat ko. tyypin leuhkineen "saaliillaan". Siihen loppui kaveruus (oltiin kavereita 20 vuotta), mutta luotin vielä suhteeseen, ja rakastin tyttöä, kaikesta huolimatta. Luottamus meni. Vielä tänäpäivänäkin mietin että mitä jos olisi toiminut Zen Cafen biisin mukaan: "Kannattaako tunnustaa, jos pettää". Vastaus on ei. Mieluummin olisi pitänyt lättynsä kiinni ja elänyt onnellisena, mutta kun on myös rehellisiäkin kavereita. Niinkuin minä. Vahinko, mikä vahinko. Ja sulle voin sanoa sen, että kosto ei ole aina se suloisin keino. Ei todellakaan. Ja enteeksianto ei ole koskaan pahasta, vaikka sanotaankin että " mies unohtaa, muttei anna anteeksi (pitää paikkansa), ja nainen ei unohda mutta antaa..
..Ja voin sanoa, mies osaa, haluaa ja pystyy muuttumaan, jos vastapuoli on sen arvoinen. Sinä kaikesta päätellen olet.
Lippu korkealle, ja anna mahdollisuus !!
mitä niin muilta kyselet kai tuollaiset ratkaisut pitää itse tehdä.
pettäminen sattuu aina ja säilyy muistissa jos sitä aina vaan vatvoo eroa.
Ihmiset eivät ole hyviä eikä pahoja vaan kumpaakin, kaikissa meissä on oma mustuutemme. On sitten eri asia, miten sen kanavoi. Jos ajatellaan avioliittolupauksenkin "tahdotko sinä...", siitähän juuri on kysymys: antaa anteeksi ja yrittää päästä katkeruuden yli, koska se toinen on niin arvokas, vaikka osaakin haavoittaa syvältä. Et ole itsekeskeinen, katkera saatat hyvinkin (pettämisestä) olla. Jos hän ei tosiaan kykene mustasukkaisuuteen, sittenhän hän on jotenkin syyntakeeton. Toisaalta olet ilmeisesti onnistunut opettamaan hänelle jotakin rakkauden herkkyydestä. Nyt teillä on rakkauden lujuuden testi meneillään, ja se koskee kumpaakin. Hyvää teille molemmille!