Erosin ex-miehestäni n.10kk sitten. Hän löysi heti eron jälkeen uuden (aiemmin tapaaminen ei ole ollut mahdollista) ja 1kk eron jälkeen hän ilmoitti olevansa rakastunut ja muutti naisen luokse asumaan.
Ja tämä nainen oli juuri 1kk sitten eronnut avioliitostaan ennen ex-mieheni tapaamista.
He ovat nyt asuneet siis 8-9kk yhdessä.
Jos sinulla on ollut laastari-suhde,kauanko se on kestänyt?
Ja tämä nainen oli juuri 1kk sitten eronnut avioliitostaan ennen ex-mieheni tapaamista.
He ovat nyt asuneet siis 8-9kk yhdessä.
Jos sinulla on ollut laastari-suhde,kauanko se on kestänyt?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kaipa tämän sellaiseksi voisi luokitella: omasta erosta oli reilu vuosi, miehen ero oli tullut voimaan 3 vk ennen kuin tapasimme - viime kesänä vietimme 10-vuotishääpäivää. Melkoisen kestävää laastaria :-)
Minkään suhteen kestoa ei voi nykyaikana arvailla. Laastarisuhde voi hyvinkin toimia yhdistävänä tekijänä.
4 kk:tta. Oli kesäromanssi. Olen kuullut, että joillakin laastarisuhde on tehnyt tehtävänsä 2 viikossa.
...sinä tiedät, että kyseessä on laastarisuhde??! Ehkä se on ihan oikea, kestävä suhde ja sinä olit vain korvike paremman puutteessa...
Onko toi nyt ees ylipäätään sun asias ihmetellä? Elä omaa elämääsi, please.
Sen 10v. jota elimme ja saimme lapsemme ja sanoimme tahdon...
sitä parempaa odotellessa..=)
Mutta ihmetyttää,että 10v. suhteen jälkeen kirjaimellisesti hypätään uuteen suhteeseen..ja erosta vain kaks-kolme viikkoa..
Meillä oli molemmat eronneet n.1kk ennen kuin tapasimme.
Ja takana molemmilla aika pitkät suhteet..
Parin kk seurustelun jälkeen erosimme, olimme erossa pari vkoa ja palasimme takaisin yhteen. Kohta vuosi seurusteltu. Meillä siis taisi olla vain liian aikaista tuolla ekalla yrittämällä, mutta tämä on kai hyvin tapauskohtaista..
Riippuen edellisestä suhteesta ja siitä miten hyvin sen on jo ehtinyt käsitellä. Toisethan voi vaihtaa vaikka ns"lennosta"..
Mistä päättelet, että suhde on laastari. Kyllähän he voivat olla ihan oikeesti rakastuneita, ja miehes on kerran erottuaan pystynyt valitsemaan itselleen sopivamman. Jotkut jopa löytävät sen sopivamman jo silloin kun ovat vielä edellisessä suhteessa, ja moni sellainen 'vaihto' on tuottanut onnellisen lopputuloksen.
Mitä ylipäänsä tarkoitetaan laastarisuhteella? Eihän nopeasti alkanut suhde ole välttämättä laastari. Miksi pitäisi olla 'varoaika' entisen suhteen jälkeen, jolloin uusi suhde muka ei onnistuisi? Minä käsitän laastariksi suhteen että ollaan yhdessä seuran vuoksi, vaikkei olla rakastuneita, mutta kyllä rakastua voi vaikka seuraavana päivänä suhteen lopettamisesta - tai todellakin jo suhteen aikana.
Ihan aluksi, mitä se sinua liikuttaa?
Mutta vastailen puolestani. Ensinnäkin, joku tuossa ei tykännyt sanasta laastari. Ja jotenkin käsitti, että rakastuminen on eri kuin laastari. Minun päähäni mahtuvat nämä kaksi asiaa samaan suhteeseen, eikä se silti suhdetta huonoksi tee.
Itse rakastuin nykyiseen kumppaniini avioeron harkinta-aikana. Eropäätöksestä oli 5 kuukautta ja erilleen muutosta 2 ja puoli kuukautta. Kumppanini oli suurin piirtein samassa tilanteessa oman eronsa kanssa. Rakastuimme päätä pahkaa ja annoimme tunteen sitten vaan viedä. Kumpikin oli tietysti ihan rikki vanhan parisuhteen purkauduttua, tiedostimme sen itsekin. Ja nimitimme suhdettamme laastariksi, mutta jatkoimme yhdessä - ja ajattelimme jatkaa niin kauan kuin tuntuu hyvältä.
Muutimme yhteen noin puoli vuotta tapaamisemme jälkeen. Silloinen asumisjärjestely oli kuitenkin vielä sillä tavoin väliaikaisen tuntuinen, että siitä olisi päässyt helposti eroon. Ostimme yhteisen asunnon viime keväänä, neljä vuotta seurusteltuamme. Nyt tuntuu, että enää ei tarvise sanoa että katsellaan, kyllä tämä suhde on nyt tätä elämää.
Ehkä et tällaista vastausta toivo, mutta kyllä. Sanon, että laastarisuhde voi sisältää sellaisia elementtejä, että se mikä on laastarina alkanut jatkuu jonain muuna, ja kestää kauemmin ja lujemmin kuin alkuperäinen haava.
Mä löysin todella pian edellisen suhteeni jälkeen uuden. Johtui siitä että exään olivat tunteet kuolleet jo suhteen aikana. Sitten onnistui rakastuminen helposti ja nopeasti. Toiset tekevät eroprosessia jo suhteessa. Eivät ilkeyttään vaan ehkä esim siksi että toisen jättäminen ja loukkaaminen on vaikeaa.
Näkyykö sitten nämä lapsuussuhteet aikuisiän suhteissa niin,että tunteet tosiaan voidaan "heittää" toiselle ja jatkaa niinkuin aina olisi ollut. En ole enää katkera,olen jo hyväksynyt asian,mutta ihmetyttää,miten jotkut pystyvät siihen? Minulla tunteet eron jälkeen,kun olivat tyyliin,että miehet painukoot hevon...ja en tosiaan olisi halunnut ketään lähelle.
Tulee mieleen näistä suhteen pomppijoista,että he ovat oppineet jo lapsuudessaan ottamaan rakkauden sieltä mistä sen saa. Minä olen aina saanut rakkautta kotona juuri samoilta,eikä ole tarvinnut kyliltä etsiä.
Ja minun erosta en käy kinastelemaan,sillä se tehtiin yhteistuumin ja kaikki ok meidän väliltä.