5 kk:n aikana ehtii rakastua perusteellisesti mutta myös vihastua!Vahvan rakkauden rinnalle hiipi pikkuhiljaa epäusko ja vihaa kun toisen epäkypsä,itsekäs,kylmä ja empatiakyvytön luonne alkoi tulla esiin.Hyvin hän peitteli ongelmiaan ja manipuloi.Sokeasti rakastunuthan ei halua nähdä tosiasioita ja toisen luonnehäiriötä vaikka tulee loukatuksi monin tavoin.Ei vaikka ikääkin ja elämänkokemusta jo on.
Lopulta kaikki mielessä kytenyt purkautui loukkauksina joita en koskaan olisi uskonut pystyväni sanomaan.
Rakkautta hän loppuun asti vakuutteli mutta puhumaan ei pystynyt ollenkaan eikä mitään avaimia antanut suhteen loppumisen käsittelemiseksi.Lähetän hänelle yhä postia joissa välillä pyydän anteeksi ja yritän ymmärtää ja toisinaan kun olen masentunut tai juonut,loukkaaviakin mutta ei hän osaa sanoa mitään!
Rakastaa ja vihata yhtä aikaa!Helvetti että tämä repii mut sisältä riekaleiksi.Minkä helvetin takia en voi olla vihaamatta mutta myös rakastamattakin sairasta ihmistä!Miksi en hallitse itseäni enää?Pelottaa kauanko tästä kärsin.Taisin sairastua itsekin....
Lopulta kaikki mielessä kytenyt purkautui loukkauksina joita en koskaan olisi uskonut pystyväni sanomaan.
Rakkautta hän loppuun asti vakuutteli mutta puhumaan ei pystynyt ollenkaan eikä mitään avaimia antanut suhteen loppumisen käsittelemiseksi.Lähetän hänelle yhä postia joissa välillä pyydän anteeksi ja yritän ymmärtää ja toisinaan kun olen masentunut tai juonut,loukkaaviakin mutta ei hän osaa sanoa mitään!
Rakastaa ja vihata yhtä aikaa!Helvetti että tämä repii mut sisältä riekaleiksi.Minkä helvetin takia en voi olla vihaamatta mutta myös rakastamattakin sairasta ihmistä!Miksi en hallitse itseäni enää?Pelottaa kauanko tästä kärsin.Taisin sairastua itsekin....
Vastaukset 12
Vanhimmat
todellakin repivä tunne toisinaan,kun tulee se hetki ,että huomaa toisenkin olevan vaan ihminen
josta löytyy niin hyvät kuin huonot puolensakin.
sitä ei voi vaan edetä rauhallisesti pikku hiljaa ,,ja pitää tunteita piilossa pitkään..sitä vaan repee jos ei saa tarpeeksi huomiota itselleen..mut joskus on vaan luovutettava ja katsottava totuutta silmiin.
Kun ei saa vasta rakkautta ,,se tunne hiipii hiljalleen pois.
Tässäpä sinulle juuri kuvailemasi nainen. Tosin sillä erotuksella, että välitän aidosti miehestä jonka kanssa olin enkä ole epäkypsä, itsekäs, kylmä tai empatiakyvytön. Tai ehkä kylmä koska en osaa rakastaa (nimenomaan rakastaa). Minäkin peittelen ongelmiani, tosin tuolle miehelle olen avautunut enemmän kuin kenellekään muulle elämässäni. Minun ongelmiani ovat nuo kyvyttömyys rakastua/rakastaa, en osaa puhua asioista enkä koe olevani tarpeeksi hyvä miehelleni.
Tässä yritän pohjustella sitä, että yrittäisit ymmärtää myös tätä toista osapuolta. Ei hän välttämättä halua olla sellainen kun on, ehkä hän tekisi mitä vain jotta osaisi puhua kanssasi tai osaisi kertoa tunteistaan. Tai tekisi mitä vaan jotta osaisi rakastaa, niin kuin minä tekisin mitä vaan jos minulle suotaisi se taito.
Kun miehelleni ja minulle tuli riitaa, hän halusi puhua, minä taas en osaa, en kykene saamaan suustani ulos niitä sanoja joita haluaisin. Usein riita päättyikin siihen, että minä koin olevani jotenkin huono ja riittämätön miehelleni joka taas johti eroon.
Siinä olet varmaankin oikeassa että luonnevikaa löytyy, kaikilla on vikansa. Tämä vika vaan on erityisen raskas kannettavaksi. Haluaisi rakastaa mutta ei kykene, tämä vika pitää kantaa tietäen, että tulee aina elämään yksin ilman rakkautta. Yksin saa itkeä vaikeuksiaan koska kukaan ei ymmärrä, eikä voi lohduttaa. Sinä olet siitä onnellisessa asemassa, että löydät pian uuden kohteen rakkaudellesi mutta naisesi ei ehkä koskaan. Ole onnellinen, että suhteenne päättyi nuinkin pian, helpompi se nyt on kuin vuoden kahden päästä. Toivottavasti löydät uuden onnen piakoin!
ongelmaasi jonka tiedostat vaan hyväksyt tuon "vikasi"?Sä sentään pystyt myöntämään vaikeutesi ja se on se tärkein asia matkalla parempaan!Sulla on mahdollisuus selvittää mielesi ongelmat jos vain haluat!
Ja kyllä minä häntä ymmärränkin,ainakin osin mutta omien tunteiden hallinta vaan on helvetin hankalaa kun ei voi puhua ja pahennan tilannetta vaan loukkaamalla häntä ehkä saadakseni hänet sanomaan edes jotain ja samalla lyön omaa päätäni seinään perkele.....Eihän tällaista ole joutunut kohtaamaan taidan kohta itsekin tarvita tohtoria.
Tuo "ei voi rakastua" on seurausta joillakin siitä, että on tullut vaidettua miestä kuin paitaa ja miehestä on tullut joku kulutushyödyke. Siltä saa munaa silloin kun haluaa, ja sit se tekee kaiken mitä pyydetään ja kun se alkaa kyllästyttää niin se lempataan pihalle.
Voi kun on tutun kuuloista, alkuun kaikki on oikein hyvin, ja sitten kun alkaa tottua siihen että tämähän on helvetin hyvä homma ja aina on mukavaa, niin nainen esitteleekin sen todellisen itsensä.
Siinä vaiheessa kannattaa sanoa vaan hyvästi, eikä koskaan katsoa takaisin. Ei maksa vaivaa alkaa tuhlata aikaa sen selvittämiseen mikä on pielessä, koska kaikki on pielessä jos toinen ei voinut/uskaltanut olla edes oma itsensä. Luottamus on suhteessa kaikki kaikessa, ja jos se on mennyttä niin mitään ei ole jäljellä.
..eivät suinkaan ole vastakohtia, vaan rakkaus ja välinpitämättömyys.
Miksi edelleen "kiusaat" toista ja vaadit puhumaan? Ei hän ole sinulle velkaa mitään avaimia, ne on jokaisen itse löydettävä.
Herää tosiaan kysymys, oletko itse sen terveempi?
löytää kun keskustelusta ei kertakaikkiaan tule mitään kun toinen vaan hokee että ei osaa sanoa mitään.Mistäs kaivat syitä?Omasta hatustako ne pitäisi toisen epänormaaliin käytökseen vaikuttavat asiat kaivaa?Mielestäni normaali järjellä varustetut aikuiset ihmiset pystyy toisilleen kertomaan siitä mikä mättää?Fiksuimmat ehkä jopa oppii siitä jotain eikä toista lopun ikäänsä omia virheitään!
Ymmärtääkseni en edes maininnut mitään vastakohtaisuuksista ?
Omalla kohdallani suhde kaatui juuri siihen, ettemme osanneet tulkita oikein toistemme tapaa osoittaa rakkautta. Luonteeltamme olimme hyvin erilaisia. Minä hiljainen ja hiukan arka, kumppani hyvin tunteellinen ja puhelias. Näistä aineksista syntyikin sitten surullinen soppa, kun toinen puhui puhumasta päästyään kuinka paljon minua rakastaa ja odotti minulta samanlaisia sanoja. Koin, ettei minun tunteiden ilmaisulle löytynyt tilaisuutta sen puhumisen keskellä. Luontevampi tapa minulle oli osoittaa tunteeni koskettamalla, hellimällä, tekemällä pieniä tekoja, harvemmin sanomalla vaikka sisimmässäni tunsin suurta hellyyttä ja kiintymystä kumppaniini. Mutta kumppanin mielestä ne eivät olleet riittävä ilmaus rakkaudesta. Minulle tuli lopulta sellainen tunne, etten minä kait sitten osaakkaan rakastaa koska en tunne tarvetta sitä sanoin niin usein ilmaista.
Siinä on ilmeinen vaara olemassa, että kaksi hyvin erilaisilla puhelahjoilla varustettua kohtaa parisuhteessa kommunikointivaikeuksia. Toinen patistaa ja vaatii puhumaan ja toinen tarvitseisi enemmän aikaa avautumiseen. Sieltä pidättäytyvänkin kuoren alta löytyy yhtä suuria tunteita, kuin ylenpalttisen sosiaaliseltakin. Rakkaus on muutakin kuin sanoja.
..on kaksi ihmistä. Susta itestäs löytyy niitä eron "avaimia" myöskin. Niitä syitä voi ja kannattaa kaivaa ensin itsestään. Älä sysää suhteen loppuselvittelyä toisen niskaan, ota vastuu omasta elämästäs. Et sä tarvitse toista ihmistä voidaksen kasvaa, siihen tarvitaan roppakaupalla rohkeutta nähdä itsensä sisään.
On_hyvin_vaikeaa kertoa, mikä mättää, jos ei itsekään sitä tiedä. Ja kokemuksesta, siihen ei tarvita mitään epänormaalia järkeä, vaan ihan järjissään olevat ihmiset voi olla niin hukassa.
Se itsetuntemus. Se on tässäkin se pointti. Oppimalla itses, voit oppia jotain toisistakin.
..mahdollisuus olis jees.. :/
Piti vielä selvittää tota vastakohtaisuutta; eli ei ole mikään ihme, että rakastaa ja vihaa samaan aikaan, koska ne on itseasiassa hyvin likeiset tunteet. Ei voi vihata, jollei rakasta. Ei voi olla välinpitämätön, jos vihaa. Viha ei tarkota, että oisit päässyt irti, siihen vaaditaan välinpitämättömyyttä.
Sairasta, todellakin.
Mitä sinä pyytelet anteeksi, jos toinen on syyllinen? Painostamalla saat toisen vain sulkeutumaan ja vetäytymään kauemmaksi. Ole suoraselkäinen ja jätä toinen rauhaaan. Aikuisen pitää jo tuostakin tajuta, että paluuta ei ole ja puheet on pidetty. Jos et aikanaan kuunnellut, hyväsynyt ja ymmärtänyt, ei sitä enää kannata jauhaa. Ammattiauttaja on aina saatavilla, tarvitset sellaista.
päättynyt suhteeni naiseen. Luulin ettei kenellekkään muulle voi käydä näin. En näemmä ole yksin täällä.
Mulla auttoi kun lopetin juomisen, käsittelin tunteeni selvinpäin ja palasin vanhojen, rakkaiden harrastusteni
pariin. Hän on kyllä vielä päivittäin mielessäni, mutta päivä päivältä vähemmän ja vähemmän. Luotan kyllä että se oikea pamahtaa joku päivä eteeni kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siihen asti aion ottaa elämäni rennosti ja nauttia siitä täysin rinnoin. Tsemppiä sulle :)