En tiedä kuuluuko tämä asia tälle palstalle, mutta yritän nyt kuitenkin. Siis mitä tehdä kun mun kaikki mies asiat on aina menny mönkään. Nyt on sellainen olo, että ei uskalla edes tutustua, kun sit on vielä se ongelma, että jos tapaa jonkun ja hän ei kiinnostakkaan mua, niin mä en uskalla sanoa et kiitos ei. Sit mä yritän ja yritän, koska olen jotenkin muka sitten siinä jo mukana.
Mahtaako tästä saada kukaan mitään selvää, mitä tarkoitin. Lapseni isäkin, ei ollut mun unelmien mies, mutta hän oli kiltti ja siksi siis kai häneen kiinnyin ja kai mä sitten välitinkin, pakko mun on ollu välittää.
Mä en haluaisi jäädä yksin, mutta jotenkin tämä on niin vaikeaa. Saa antaa neuvoja :o)
Mahtaako tästä saada kukaan mitään selvää, mitä tarkoitin. Lapseni isäkin, ei ollut mun unelmien mies, mutta hän oli kiltti ja siksi siis kai häneen kiinnyin ja kai mä sitten välitinkin, pakko mun on ollu välittää.
Mä en haluaisi jäädä yksin, mutta jotenkin tämä on niin vaikeaa. Saa antaa neuvoja :o)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itsellänikin menee miessuhteet aina mönkään, syinä on ollut yleensä
- ystävättäreni, joka on vienyt minulta miehen
- mies on pettänyt
- se, että olen ahdistunut ja pistänyt poikki tämän takia....
yleisin on siis se eka.
Ei kannata luovuttaa. Sä et jää yksin, et ikinä.
Mä uskon tähän että en jää yksin, vaikka takana on monen monta epäonnistunutta ihmissuhdetta..
Kiitos :o)
Mulla on tota vähän samaa ollut ja olen sitä selvitellyt ihan psykologilla asti. Se on auttanut mua. Mä olen tajunnut paljon asioita ja on helpottanut kun on saanut jutella.
Huono itsetunto, sitoutumiskammo, rakkauden pelko jne. Ja siis, ei ,en mäkään ole ollut mikään ruma ja epätoivonen koskaan, ei muakaan ole nähty sellasena ja on vaan ihmetelty että kun säkin viä oot sinkku jne.
Sitä rataa ja tottahan toki: ei mulla siitä ihanasta perheestä mitään kummosia kokemuksia ole, jne,joten enpä ole tiennyt mitä ettiä. No, tää on siis niin pitkä ja vaikea aihe, että sitä on turha tällä palstallla jauhaa, mutta jos sä mietit hetkenkin rehellisesti, niin sä alat huomata, etttä siihen ettet sä koskaan rakastu on syynsä, siihen, ettet tiedä koska rakastut on syynsä, ettet uskalla luottaa, ja että et tunne omia tunteitas.
Sitä mä en tiedä paraneeko koskaan, mä en ole siellä vielä, mutta sen mä tiedän, että on helpompi hyväksyä asioita, kun saa niille nimiä ja alkaa hyväksyä ittensä ja elämänsä sellasina kun ne on. Ja se on niin paljon vaikeempi asia kun mikään kotipsykologi voi neuvoa, kirja kertoa tai ite yksinään tajuta, että mä suosittellen, että haet apua. Mulla kesti vuosia tosin, ennenkun löysin ittelleni spivan psykologin, eli jonkun kehen luotan, mutta ehkä sulla on parempi säkä??
Ja mulla on edelleen se yksin jäämisen pelko, muttei enää niin voimakkaana: ihan jo senkin takia, että mä jotenkin annan itelleni anteeksi sen jo nyt, että en ole pystynyt parempaan. Jos on lusikalla saanu, ei voi kauhalla vaatia ja näin se vaan on. Hae luotettavaa apua selvittämään asia, saat apua ja tukea, selvittää asiat, olla luotettavassa seurassa, rehellisiä mielipiteitä ja keskustelua jne.
Kiitos et vastasit mulle. En mäkän tähän koko mun elämä kirjoittanut eli kai sä osassa olit oikeessa, mut olen mä pahimmat asiat joskus käyny käsitteleen puhumalla. Ja osaan mä rakastaa rakastin yli vuosi sitten miestä eli hän oli niin sopiva ja ihana mulle, mutta sit kävi niin että hänen monen vuoden avioliiton loppumisesta oli vielä liian vähän aikaa ja homma loppui siihen.
Kai mä kirjoitin huonosti, mä olisin vaan halunnu tietää, että miten sitten kertoo ihmiselle kun sitä alkaa etsiä jos tapaa sellaisen jonka kanssa ei halua olla, et tää ei onnistu? Ilman et loukkaa toista, mä en jaksa enää tuhlata aikaa niihin, joita mä en oikeesti halua mun rinnalle. Mä haluan sen juuri mulle sopiva, rakastaa ja kunnioittaa sitä oikeaa ihmistä.
Meille jokaiselle on joku, siihen mä uskon, se vaan pitää kohdata :o)
No siis ei siihen oikein muuta keinoa ole kuin että lähtee liikkeelle uusien ihmisten kanssa "varovasti" eli et vain anna sellaista mielikuvaa että olisit "heti yhteen muuttamassa". Eli deittailu deittailuna ja vasta sitten vie hommaa eteenpäin jos se siltä alkaa _molemmista_ tuntumaan. Tiedän toki miehenä että tällaisella voi olla sekin vaikutus että mies alkaa vain enemmän ja enemmän ajamaan takaa jos nainen vaikuttaa etäiseltä, mutta asiaa ei voi oikein auttaa. Parempi se kuitenkin noinpäin on kuin että antaisi toisen olla väärässä luulossa. Ja jos homma ei toimi niin sitten se ei toimi. Jos vastapuoli on siinä vaiheessa jo liian sitoutunut välttyäkseen sydänsuruilta niin ongelma on hänellä eikä sinulla. Sinä et ole mitään vääriä lupauksia antanut.
Periaatteessa siis yksinkertaisesti noin. Mutta ei tuossa varmaan sinulle mitään uutta ollut. Ja ei se kuitenkaan ihan noin yksinkertaisella kaavalla koskaan mene. Itsekin parhaillaan tod näk olen itseäni satuttamassa, mutta silti en vihellä peliä poikki :) Onneksi sentään ymmärrän asian itse eli minulla on sentään vähän paremat selviytymismahdollisuudet.
Mukava, että vielä mies vastasi minulle, suuri kiitos. Tiedän vaikea aihe ja vaikea neuvoa, mutta tuki on aina mukavaa, kun sitä saa. Onnea myös sinulle tulevassa suhteessa, pidän peukkuja :o)