Kun asiaa pohtii niin ei voi olla kai kovinkaan idealisti parisuhdetta ajatellen.
Vaikka kaksi samanlaistakin ihmistä kiinnostuisi toisistaan olenko oikeassa kun luulen että sitä yhdessäoloa pitää yllä ihan jokin muu kuin yhtä voimakas kiinnostus molemmin puolin.. vaikka molemmat vaikuttais olevan umpirakastuneita voi silti olla että toinen kokee löytäneensä sen yhden miljoonasta ja toinen ei suhtaudu parisuhteisiin yhtä suurella dramatiikalla vaikka oliskin umpirakastunut, hän voi ajatella "kaikki mun onnelliset suhteet on suunnilleen samanlaisia, ei mitään vuosisadan rakkautta ole olemassa".
Kumpikin on omien sanojensa mukaan umpirakastuneita toisiinsa ja ovatkin vilpittömästi siinä oikeassa. Ongelma onkin siinä että heillä on kokonaan eri mittarit sille mitä tarkoittaa "umpirakastunut". Toinen ei vain ole yhtä tunteellinen kuin toinen, eikä voi siis tuntea yhtä voimakkaasti.
Vaikka kaksi samanlaistakin ihmistä kiinnostuisi toisistaan olenko oikeassa kun luulen että sitä yhdessäoloa pitää yllä ihan jokin muu kuin yhtä voimakas kiinnostus molemmin puolin.. vaikka molemmat vaikuttais olevan umpirakastuneita voi silti olla että toinen kokee löytäneensä sen yhden miljoonasta ja toinen ei suhtaudu parisuhteisiin yhtä suurella dramatiikalla vaikka oliskin umpirakastunut, hän voi ajatella "kaikki mun onnelliset suhteet on suunnilleen samanlaisia, ei mitään vuosisadan rakkautta ole olemassa".
Kumpikin on omien sanojensa mukaan umpirakastuneita toisiinsa ja ovatkin vilpittömästi siinä oikeassa. Ongelma onkin siinä että heillä on kokonaan eri mittarit sille mitä tarkoittaa "umpirakastunut". Toinen ei vain ole yhtä tunteellinen kuin toinen, eikä voi siis tuntea yhtä voimakkaasti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on?
Miten sinä voit mitata kahden eri ihmisen tunteita?
Niihin aina vaikuttavat jo kohdatut aikaisemmat tunteet, miten ihminen on oppinut tuntemaan ja ajattelemaan sekä kokemukset vaikkapa parisuhteesta.
Ei välttämättä toinen ole yhtä tunteellinen kuin toinen mutta sehän ei tarkoita että toinen ei olisi valmis kokemaan sitä toista siksi erityiseksi ihmiseksi vaikkei uskokaan täysin vuosisadan rakkaustarinaan.
Kyseessä on tällöin tahdon, ei tunteen eikä järjenkään asia.
Mielestäni on aika helvetin upeaa jos toinen valitsee olla toisen kanssa jos tuntuu hyvältä vaikkei mitään maailman suurinta rakkaustarinaa sen ympärille rakentaisikaan vaikka toinen jotain tuollaista tuntisikin.
Rakkaudesta täytyy myös muistaa se että toisen rakkauden voiman joka kohdistuu tähän toiseen tulisi lisätä myös lisätä tämän kohteen rakkautta tähän henkilöön.
Tuo "kaikki mun onnelliset suhteet on samanlaisia" ajattelu viittaa taas siihen että henkilö ei koe tarvetta kiintyä kehenkään pitkällä aika välillä joten hän ei nähtävästi voi edes ajatella elävänsä kovin kauan suhteessa jos "rakkaus ei kestä".
Siihen rakkauteen tarvitaan sitten ennen kaikkea tahtoa ja uskoa, rakastuminen on sitten erikseen.
"Tuo "kaikki mun onnelliset suhteet on samanlaisia" ajattelu viittaa taas siihen että henkilö ei koe tarvetta kiintyä kehenkään pitkällä aika välillä joten hän ei nähtävästi voi edes ajatella elävänsä kovin kauan suhteessa jos "rakkaus ei kestä"."
en tarkottanu tota vaan sitä että joidenki ihastuminen ei ole yhtä voimakasta ku toiste ja että joillaki se ihastumisen tunne on aina samanlainen. Itselläni ainakin ihastumisen tunne on aina hieman erilainen eri naisista riippuen.
tieto tuo tuskaa!Näin se vaan maailma pyörii mutta huomaa että on ihmisiä jotka kuitenkin on viihtyneet "umpirakastuneena"koko ikänsä yhdessä!Toivoa siis vielä on...
Romanttinen rakastuminen on lyhytaikaista, vasta sen jälkeen aletaan etsiä kumppanuussuhdetta, joka kantaa pidemmälle. Suhde perustuu luottamukseen, keskinäiseen kunnioitukseen ja avoimmuuteen. Tämä voi kestää läpi elämän.