Kaiken pitäisi olla loistavasti, mutta. Menimme elämäni rakkauden kanssa kihloihin. käymme molemmat töissä ja elämme normaalia elämää. Päässäni raksuttaa kuitenkin aina kun hän on jotenkin etäinen tai vaisun oloinen, että mitäs sittenkin jos ei rakasta tai ei enää haluakaan minua. Tiedän periaatteessa että hän rakastaa ja tekisi puolestani mitä vain. Näen toistuvast painajaisia ja uskonkin että tämä on vain minun omaa menettämisen pelkoani. Miten ihmeessä siitä pääsee eroon???
Menettämisen pelko
.....
5785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Unet muun muassa valmistavat tulevaan. Ero on mahdollisuus joka pitää hyväksyä ja josta pitää selviytyä sen tullessa. Veikkaisin että sinun pitää olla valmis eroon jotta voisit saada mielenrauhan parisuhteessasi.
Olen nimittäin aika lailla sitä mieltä, että hyvä parisuhde vaatii perustakseen sen, että kumpikin osapuoli on riippumattomia ja itsenäisiä ja periaatteessa valmiita eroamaan milloin tahansa. En tällä tarkoita etteikö ero silti aiheuttaisi surua ja pettymystä, vaan että se ei olisi minkäänlainen katastrofi elämäntilanteelle.
Tyypilliset huonot lähtökohdat lienevät esim sellaiset, että muuttaa toisen perässä eri paikkakunnalle, josta ei tunne muita ja kaverit jäävät taakse. Tällöin vaatisi varmaan jotain todella syvää sidettä ja kypsää asennetta kummaltakin osapuolelta, että suhde voisi toimia, vaikka toinen onkin sosiaalisen elämänsä osalta alkuun vain puolisonsa varassa. En ainakaan itse haluaisi laittaa itseäni varta vasten tuollaiseen tai muuhun vastaavaan epäsuhtaiseen asemaan.
Olipa viisasta kirjoitusta 24v mieheltä.
Hyvä parisuhde vaatii, että kumpikin on riippumattoman itsenäisiä ja asioiden niin vaatiessa valmiita hyväksymään eron väistämättämänä todellisuutena.
Ero aiheuttaa surua ja pettymystä, mutta se ei saa olla katastrofi oman elämän jatkamista ajatellen.
Samaa mieltä edellisten kanssa; menettämisen pelko on käytännössä enimmäkseen yksin jäämisen pelkoa.
Siitä pääsee eroon sillä tavalla että miettii asiat mielessään halki, että tajuaa pärjäävänsä, jos sellainen tilanne tulee eteen. Tajuaa että on aikuinen, vahva ihminen, eikä yksin jääminen olisi mikään maailmanloppu.
Eikä sen jälkeen sitä eron mahdollisuutta tarvitse miettiä koko aikaa. Mulla itselläni oli suhteen alkuvaiheet ihan samanlaista, mulla kun on taipumusta maalailla mielessäni kaikista pahimmat skenaariot, "jotta olisin valmistautunut niihin". Mutta siitä tuli vaan paha mieli viime kädessä. Mä vähitellen ymmärsin että olen tässä suhteessamme ihan saman arvoinen kuin mieskin, ja hän on tässä minun takiani.
viisaus on yksi lempisanojani, ja viisas on jotain mitä haluan olla isona, joten nytkin pitää jo yrittää ^__^
Onko miehen luonne etäinen ja vaisu. Millä sitten muuttaa toista, ensin ehkä itseä positiivisemmaksi. Innostuisiko toinen enemmän vai painaako työmäärä arki. Miksi mies ei puhu tunteistaan ? Voisi, koska miten muuten tiedät miksi on vaisu ja etäinen tai jotain muuta elämässä. Vai pitääkö sinun aina alkaa arvailemaan syyt. Tai miehen luonteenpiirteet. Tai olla hiljaa? Ei sekään ole hyvä kai jos ei voi kysyä.
Kun on yksin sinkkuna, tai on off suhde tai muita vaikeuksia, huomaa että yksinkin voi pärjätä ja muita ihmisiä voi olla hätätilanteisiin tukena. Eli asia voikin olla positiivinen. Vaikka kaipaahan ihminen toista, oikeaa. Mutta miksi turhaan pelkäät, suhdettanne voit rakentaa positiivisesti. Ja suhteita voi korjata jos toinen suuttuukin ja juoksee mäkiöön ...
Eli tee itsestäsi itsenäinen suhteessa ja omaa elämääkin, ei tarvitse sitten miettiä koko aikaa toisen varaan.