en yksinkertaisesti kestä enää olla sinkku. oon seurustellut yhden ainoan kerran elämässäni ja se oli joskus teininä. en ole harrastanut seksiä kenenkään kanssa koskaan. mittariin tulee kohta 20. juttuja on kyllä ollut monenlaisia tässä välillä mutta ne ei oo ikinä johtanut mihinkään. mä en halua ollu enää yksin! mä pelkään että mun epätoivo ja ahdistuneisuus heijastuu ymäristöön. ei ihme jos miehet juoksee karkuun. pahinta tässä yksinäisyydessä on se etten mä osaa nauttia siitä :( mä en halua olla yksin. sitten mä oon huomannut itsessän ihan hirveitä puolia :( mä en osaa olla onnellinen enää kenenkään mun läheisen seurustelusta ja onnesta koska mä en ite oo onnellinen. mä vihaan kaikkia onnellisia pareja jotka pussailee kadulla. tuntuu että IHAN kaikki seurustelee ja mä oon se friikki joka ei saa ketään. mä vihaan mun elämää ja mä vihaan sitä että mun elämässä ei tapahdu mitään.
jos jollakin on samanlaisia ongelmia ja ahdistuneisuutta voi vastata, muiden ei kannata vaivautua. kunhan vähän purin mieltäni tänne kun ei edes nukuta. ja ei myöskään kannata todeta että mähän oon niin nuori vasta, koska riippuu ihan ihmisestä kuinka hyvin sietää yksinäisyyttä. mä voisin olla vaikka 30v ikisinkku jos mä osaisin nauttia yksinolosta ja ottaa siitä kaiken ilon irti mutta en osaa. en halua. haluan miehen.
jos jollakin on samanlaisia ongelmia ja ahdistuneisuutta voi vastata, muiden ei kannata vaivautua. kunhan vähän purin mieltäni tänne kun ei edes nukuta. ja ei myöskään kannata todeta että mähän oon niin nuori vasta, koska riippuu ihan ihmisestä kuinka hyvin sietää yksinäisyyttä. mä voisin olla vaikka 30v ikisinkku jos mä osaisin nauttia yksinolosta ja ottaa siitä kaiken ilon irti mutta en osaa. en halua. haluan miehen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
lohduttaa, niin olo helpottuu vuosi vuodelta ja sitten jos joskus olet se 30vee ikisinkku, niin olet jo tottunut siihen. No, okei joskus minäkin edelleen haluaisin ampua kaikki onnelliset parit ja varsinkin perheiden näkemiin viiltää ja pahasti, mutta suurimmaksi osin sitä ei enää edes ajattele.
Mulla oli silloin joskus sun ikäisenä ihan samanlaisia ajatuksia, varsinkin kun kaverit oli siinä pesänrakennusvaiheessa ja minä yksin sinkkuna. Oli todella raskasta olla yksin, mutta pakko se oli kestää.
Mulla kuitenkin ei ole minkäänlaisia kokemuksia, eikä miehet edes kiinnostu, joten etköhän sinä vielä jonkun löydä kun kuitenkin sen verran on ollut, että tiedät ettei sussa ole mitään suurta vikaa. Epätoivo ei tosiaan ole mikään mainoslause, joten ehkä joku aikaavievä harrastus veisi ajatukset muualle.
Tuo on totta että 30 jos on sinkkuna, olo helpottuu. Ainaskin mulla. Itsellä on aina estänyt ujous naisiin tutustuminen, kyllä niitä ihastuneita on ollut ja minusta tykätty, mutta sitä menee pää aina ihan tyhjäksi kun pitäis lähesytä naista. Varsinkin 20-22v aikana se oli tosi tiukkaa ja samoin inhosin pareja jotka käveli käsi kädessä.
Mutta 20v on vielä aika nuori, kyllähän tuossa iässä voi tapahtua vaikka mitä vielä :) Toimikaa, jos ihastus tulee kohdalle. Minä en ole toiminut.
Lisää lohdutusta, sama ongelma tällä miehellä. Mittariin tulee seuraavaksi niin ikään 20v, eikä takana ole yhtään todellista seurustelusuhdetta (peruskoulun aikaisia "seurusteluja" ei siis lasketa). Erästä naista tapailin kyllä jonkin aikaa, sutinaa oli ja oltiin ns. valmiita seurusteluun, mutta erinäisistä syistä johtuen se kariutui ennen aikojaan, ei keritty seurustelemaan. Poikuuskin on tallella, irtosuhteita kun en harrasta.
Sinkkuuden en usko johtuvan ulkonäöstä tai luonteesta ( "kysyntää on" :) ), vaan taidan olla liian vaativa henkiseltä puolelta, ulkonäkö ei ole niinkään tärkeä. Tietystikkään en voisi seurustella, jos ei ulkonäkö miellytä ( tämän takia olen joutunut torjumaan monta naista :( ). En pidä naisista, jotka tarvitsevat jumalattoman sotamaalauksen näyttääkseen nätiltä. :)
Yksinäisyys tosiaan hieman painaa, olen todella halukas löytämään kumppanin. Tuntuu vaan turhalta ajatella jotain 18v tyttöä seurustelukumppanina, koska minulle on jotenkin vaikea uskoa, että se kestäisi paria vuotta kauempaa... Ehkä joudun odottamaan vielä 4..5..6 vuotta, jolloin naiset ovat henkisesti kypsempiä, tasapainoisempia.
Mutta, tässähän tämä menee. Se lohduttaa, että iso osa kavereistakin on sinkkuja. :)
Tuohon sinkkuuden syyhyn vielä semmonen ikävä tosi asia, että olen valitettavasti hieman ujomman puoleinen. Syke nousee taivaisiin, kun nätti nainen tulee juttelemaan yhtäkkiä. Nauraa saa kyllä, mutta minusta se ei ole kivaa. :( Tuottaa kärsimystä, karkottaa naisia pois.
mistä päin sä oot "mies kohta 20v"?? :) kuulostat ihan samanlaiselta kun minä! en kyllä tiiä voiko mua ujoksi sanoa (?) kun oon aika sosiaalinen, mutta mulle on kuitenkin jotenkin vaikeeta lähestyä miehiä. ja vaikka kuulostaa aika typerältä niin itsekin olen vaalinut jonkinlaista vaatimusta seurustelukumppanini älykkyydestä. komea ulkonäkö ei tosiaan riitä.
Juuri sitä älykkyyttä, ehkä paremmin sanottuna fiksuutta, arvostan. Tuntuu jotenkin, että monelta nuorelta puuttuu sellanen ns. kypsyys, kaikenlainen biletys, ryyppääminen yms. riehuminen on vähän suuressa arvossa. Itse olen toki myös nuori, joten en voi sen paremmin itseäni "kypsäksi" kutsua, vaikka koen päässeeni tuosta riehumisen/juomisen huumasta yli. :)
Ujoutta tuntuu olevan lähinnä juuri uusien naisten seurassa, jos on siis kiinnostusta naista kohtaan. Ujous ei kuitenkaan ole mikään vaiva muuten, pystyn ihan helposti esim. kysymään kassatädiltä jotain tai juttelemaan uuden työkaverin kanssa. Lähinnä menen hieman lukkoon kun jännittää.. Nuorempana ujous oli tietyllä tavalla pahempaa, kohentuneen itsetunnon ja itseluottamuksen myötä on ujous hieman väistynyt, vaikka mitään pelimiehien itseluottamusta en vielä todellakaan omista.
Niin, ja Varsinais-Suomessa asustellaan.
perseestä on, mutta onneksi on viina.
..vaan voit olla ihan varma, että tuo kaikki heijastuu sun ympäristöön. ;)
Miks ihmeessä kukaan muukaan viihtys sun seurassas, jos sä et itekkään viihdy? Mitä annettavaa sulla on kellekään tolla asenteella? Vai kuvitteletko sä, että sillä siunaamalla hetkellä, ku mies löytyy, niin susta tulee hehkuva persoona? Se mieskö sen tekee? Kuinka monen miehen veikkaat olevan halukas ryhtymään tuollaiseen tehtävään? Koska ihan_tosi, ei se mieskään pysty täysin pskaa elämää kääntämään hyväksi, sun pitää tehä se eka, eikä vaan sysätä muiden niskaan!!
Täällähän on palsta täynnä yhtö epätoivoisia miehiä, luulis niistä löytyvän lohtua!
olen paljon pirteämpi ihminen ihmisten ilmoilla (töissä) ja suhteessa kuin sinkkuna tai kotona. En viihdy itsekseni vaan kaipaan ihmisiä. Ei sen kummempaa. Kaipaan myös helliä tunteita ja romantiikkaa. Ja jotain ihmistä, kenestä välittää.
ketjun aloittaja tässä taas puhuu :) tuo mun viesti kuulosti kyllä tosi masentavalta. ei ollut tarkotus ihan noin ahdistuneesti kirjottaa, mutta välillä tulee tuollainen olo ja viime yönä erityisesti. kiitos paljon lohduttavasti vastauksista!!
hei plussa-pallero. en siis todellakaan kulje kaduilla naama rutussa ja synkistele. oon ihan normaalisti ja joskus saatan jopa hymyillä jollekin komistukselle. kun lähden kavereitten kanssa ulos pidän aina hauskaa! joskus oon vaan muistellut sitä aikaa kun seurustelin ja sillon olis ollut kysyntää enemmänkin :O eli mä luultavasti "hehkuin" onnesta. ja kun mä tapaan jonkun ihanan miehen niin se on ihanin päivä. eli siis musta tulee sillä hetkellä "hehkuva persoona" kuten käytit tota sanaa. eikä se oo yhtään feikkiä! enkä mä sanonut että mun elämä on paska! mulla on tosi hyvä elämä, mutta mä en vaan osaa iloita niistä pienistä asioista kunnolla ennen kun löydän sen toisen puoliskoni. ja tosiaan olisin halunnut tän olevan pelkästään vertaistukea antava palsta. kukaan täällä ei varmasti halua mitään kuittailua siitä kuinka surkealta kuulostaa!
ja vielä sen verran että mulla todellakin olis paljon annettavaa! en vaan oo törmännyt sellaseen mieheen joka haluais mut tällasena.
En mä tarkottanut, että se hehkuminen mitään feikkiä sinänsä olis. Vaan se, ettet sä vois hehkua mistään muusta syystä, ku miehen löytäessäs. Se on surullista.
Ajatteletko sä, että kun sä vaan löydät sen ihanan miehen, niin se on pelkkää hehkua sitte vaan? Miks toi sun eka suhde kaatui?
"mulla todellakin olis paljon annettavaa! en vaan oo törmännyt sellaseen mieheen joka haluais mut tällasena. "
Hmm.. musta tossa on pikkanen ristiriita..?
Ehkä se, mitä sulla ois annettavana, ei ookkaan sitä, mitä miehet haluaa? Tai ehkä se, mitä sulla on, ei korvaa niitä negatiivisia puolia?
Tosiasia on, että oikeesti_todella, todella_harva ihminen tulee hyväksytyks ja rakastetuks just_omana itsenään, kaikkineen päivineen. On hyväksyttävä, että joidenkin piirteiden kanssa on oltava tyytyväinen, että niitä edes siedetään, ilman sen kummempaa glamouria.
Minä en ole tehnyt noita asioita 27v mennessä ja olen taatustui tasokkaampi kuin sinä, enkä kluitenkaan valita
Lopeta itkeminen ja kasva aikuiseksi pullamössö.
ai tasokkaampi kun minä? jos ymmärsit viestini sanoman nii se oli se että mä pelkään että musta tulee katkera enkä mä osaa olla enää onnellinen muiden onnesta. toivottavasti musta ei siis ikinä tuu samanlainen kun kun susta. t: ehkä pullamössö mutta ei onneksi vielä katkera ja onneton 27 vuotias sinkku.
ja nää palstat on ehkä oikeesti sitä varten että tänne valitetaan oman elämän kurjuutta ja saadaan vertaistukea kun huomataan kuinka muillakin on samanlaisia ongelmia. jos ei oo mitään sanottavaa ei siis kannata sanoo mitään.
Miksi sinun pitäisi olla iloissaan jonkun toisten ihmisten suhteista. Ne eivät kuulu sinulle.
Ei parisuhteet tuo mitään onnellisuutta, eikä parisuhde pelasta yhtään mitään. Ne eivät ole mitään itsetunnon/kunnioituksen peruselementtejä. Itse asiassa niistä on vain haittaa. Ne jarruttavat vain urakehitystä ja rahan saamista.
Pelkäät että katkeroidut? Minun tapauksessani on mennyt täysin päinvastoin. Mitä kauemmin olen ollut sinkkuna, sen vahvemmaksi olen itseni tuntenut.
nii kun sä oot tiedostamattas rakentanut tollasen "ilman kumppania on parempi elää" suojamuurin ympärilles!
annoit ymmärtää että sulla ei ole ollut suhteita yhtään sen enempää kun mullakaan eli ei juuri mitään. miten ihmeessä sitten osaat sanoa ettei parisuhde tuo onnellisuutta tai ylipäätään yhtään mitään muutakaan :D?
ja jos mun paras ystävä menee naimisiin TOTTAKAI MÄ HALUAN OLLA ONNELLINEN SEN PUOLESTA! olis oikeesti ihan hirveetä jos ketään ei kiinnostais kun omat asiat.
No ole sitten onnellinen. Mitä sinä täällä ruikutat.
Minulla sattuu olemaaan aika paljonkin negatiivisia näyttöjä "kaikkivoipaisista parisuhteista". En usko, että parisuhde tuo onnellisuutta. En usko, että se on se juttu/punainen lanka joka onnellisuuden tuo. Minä uskon, että onnellisuus tule vain itsensä kautta. Pitää voittaa itsensä.
Minusta on todella epäkypsää suhtautua arvostelevasti toisen ajatuksiin ja toiveisiin. Minusta se kielii huonosta itsetunnosta, ettei kykene kuin haukkumaan muita. Mutta tosiasia on se, että kannattaa keksiä arkeen kaikkea mukavaa tekemistä, vaikkapa tanssikursseille osallistuminen (löysin semmoiselta itselleni aviomiehen, jonka kanssa voin olla oma itseni. Sitä ne miehetkin lopulta haluavat, olla omia itsejään.