Niin kauan mä oon ollu tässä ihmisessä kiinni. Nyt viimeistään on aika päästää irti. Mulle sanottiin että näin tulee käymään, se löytää jonkun ketä rakastaa ja mä jään yksin. No niinhän siinä kävi.
Kaikkein pahinta tässä on että se on mun ystäväni, mä en pääse millään pakoon tätä tilannetta. Saan vaan koko ajan lisää iskuja vasten kasvoja, kuulen juttuja jotka saa kirpeän ahdistuksen aikaan, tärisen ja voin pahoin.
Mä en jaksais enää, eikö tää jo riittäis.
Välejä en voi katkaista, kaikki on niiden rakastuneiden puolesta niin onnellisia ja mä oon yksin ja kipee. Kellekään tästä ei voi sanoa.
On helvetin tyhjä tunne kun tietää että kaikki toivo on menny. Eikä mitään tule enää koskaan ja ettei sittenkään riittänyt. Sattuu niin paljon ettei henkeä saa.
Miten hitossa tästä pääsee yli ja eteenpäin?
Kaikkein pahinta tässä on että se on mun ystäväni, mä en pääse millään pakoon tätä tilannetta. Saan vaan koko ajan lisää iskuja vasten kasvoja, kuulen juttuja jotka saa kirpeän ahdistuksen aikaan, tärisen ja voin pahoin.
Mä en jaksais enää, eikö tää jo riittäis.
Välejä en voi katkaista, kaikki on niiden rakastuneiden puolesta niin onnellisia ja mä oon yksin ja kipee. Kellekään tästä ei voi sanoa.
On helvetin tyhjä tunne kun tietää että kaikki toivo on menny. Eikä mitään tule enää koskaan ja ettei sittenkään riittänyt. Sattuu niin paljon ettei henkeä saa.
Miten hitossa tästä pääsee yli ja eteenpäin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tiedän tunteen.
Minut jätettiin kuukausi sitten.
Tuntuu vieläkin pahalta, mutta ajan kanssa se helpottaa varmasti.
Löydät varmasti vielä toisen jonka kanssa olet onnellinen,usko pois. ;)
Elämä jatkuu!
Tiedän miltä tuntuu, kun ystävät kääntävät selkänsä itkevälle. Itkin itsekseni varmaan puol vuotta. Itke rauhassa, mutta älä anna tulevan kesän mennä ohitsesi, vaan katsele ympärillesi.
Ja sanoiko hän koskaan rakastavansa sua? Sillä tuo kuullostaa aivan liian tutulta... Itse olen sanonut rakastavani, mut mulle hän ei sanonu takas...ja pelkään koko ajan...
lainaan:
Hetken vielä
tämä puoli maailmaa
hetken vielä
nukkuu yötä valkeaa
sä mietit kuinka
mikään satuttaa voi niin
parhaat vuotes
kaikki maahan poljettiin
puoltakaan sun kivuistas en voi tietää
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää
mut joku aamu, mä tiedän sen, sä heräät huomaamaan
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan
ja sä oot kaunis
vaikk’et enää tunne niin
ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin
hetken vielä
nukkuu puoli maailmaa
hetki vielä
kirkas aamu aukeaa
Olen melko samanlaisessa tilanteessa. Tiedän miltä sinusta tuntuu.
En osaa auttaa sinua (en edes itseäni), mutta ainakin ymmärrän.
Kuulostaa tasan siltä, mitä mä käyn läpitte. Tuntuu ihan hirveältä. Tilanne on kestäny jo puoli vuotta ja pahenee koko ajan. Ihan järjetöntä olla näin järjetön.