Eli mulla on ollut tässä koulussa yhden naisen kanssa aika pitkään katsekontakteja. Varmaan muutamia kuukausia jo, eli ei voida sanoa että oltaisiin vain pari kertaa vilkaistu vaan ihan pitkiäkin katseita. Joten ainakin itse sitten oletin että tämä nainen olisi edes jollakin tapaa kiinnostunut.
Itse olen aika ujo enkä ikinä uskaltanut tehdä oikeastaan asian eteen mitään. Noh nyt sitten rohkaisin itseni ja viimeksi kun näin tämän naisen niin koitin hymyillä hänelle (eikös hymyllä yleensä tarkoiteta sitä että olisi kiinnostunut jos on jo pitkään katseltu?) siihen tämä nainen kuitenkin vastasi nopealla katseen pois suuntaamisella.
Nyt tässä tulee vain kauheasti mietittyä, että eikö tää nainen sittenkään ollut kiinnostunut vaan on katsellut ihan huvikseen. Koska eikös loogisesti jos on pitkään katseltu ja toinen vastaa hymyllä tai tervehdykselle niin siihen pitäisi vastata about samalla tavalla takaisin jos tätä itseään myös kiinnostaa?
Ihmettelen vain kun aina jos kysyy neuvoa, että miten ottaa seuraava askel jos on katsekontaktia niin sanotaan että koita hymyillä tai muuta, mutta nyt kun koitin niin vastaus olikin vain äkillinen katseen kääntäminen toiseen suuntaan.
Voiko nyt olla niin, että tämä nainen on katsellut mua paljon ilman mitään sen ihmeellisempiä taka-ajatuksia. Ja nytten kun osoitin kiinnostusta edes vähän niin hän pelästyi kun sai "tietää" että olen kiinnostunut ja hän ei olekkaan. Tuntuu vain oudolta, että hän ns. "etsii" katseillaan mua välillä (huomannut sivusilmällä) ja sitten kun koitan tehdä jotain pientä aloitetta edes kertoakseni kiinnostuksen niin toinen reagoi tolla tavalla siihen.
Ja ei, ei olla mitään teinejä vaan ihan yli parikymppiäsiä, mutta silti ihmettelen tätä.
Itse olen aika ujo enkä ikinä uskaltanut tehdä oikeastaan asian eteen mitään. Noh nyt sitten rohkaisin itseni ja viimeksi kun näin tämän naisen niin koitin hymyillä hänelle (eikös hymyllä yleensä tarkoiteta sitä että olisi kiinnostunut jos on jo pitkään katseltu?) siihen tämä nainen kuitenkin vastasi nopealla katseen pois suuntaamisella.
Nyt tässä tulee vain kauheasti mietittyä, että eikö tää nainen sittenkään ollut kiinnostunut vaan on katsellut ihan huvikseen. Koska eikös loogisesti jos on pitkään katseltu ja toinen vastaa hymyllä tai tervehdykselle niin siihen pitäisi vastata about samalla tavalla takaisin jos tätä itseään myös kiinnostaa?
Ihmettelen vain kun aina jos kysyy neuvoa, että miten ottaa seuraava askel jos on katsekontaktia niin sanotaan että koita hymyillä tai muuta, mutta nyt kun koitin niin vastaus olikin vain äkillinen katseen kääntäminen toiseen suuntaan.
Voiko nyt olla niin, että tämä nainen on katsellut mua paljon ilman mitään sen ihmeellisempiä taka-ajatuksia. Ja nytten kun osoitin kiinnostusta edes vähän niin hän pelästyi kun sai "tietää" että olen kiinnostunut ja hän ei olekkaan. Tuntuu vain oudolta, että hän ns. "etsii" katseillaan mua välillä (huomannut sivusilmällä) ja sitten kun koitan tehdä jotain pientä aloitetta edes kertoakseni kiinnostuksen niin toinen reagoi tolla tavalla siihen.
Ja ei, ei olla mitään teinejä vaan ihan yli parikymppiäsiä, mutta silti ihmettelen tätä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olen itse todella kiinnostunut eräästä miehestä, mutta hän ei ilmeisesti ole koska hän ei koskaan etsi minua katseellaan saatikka hymyile jos satumme katsomaan toisiamme. Itse yritän aina löytää hänet katseellani ja jos hän katsoo minuun päin katson heti pois, sillä minua nolostuttaa jos hän huomaa että katson häntä, koska hän ei ole kiinnostunut :(
...ellei jotain siinä ala juttelemaan. Itse olen aika lailla arka katsomaan ihmisiä silmiin ja käännän silloin katseeni pois. olinpa kiinnostunut taiko en... naiset on naisia, en aina itsekkään ymmärrä itseäni... (oon siis muija) :)
ujo.
Ettekö ole aiemmin hymyilleet? Silloin ei voi kyllä olettaa että naisen katseet olisivat osoittaneet kiinnostusta. TOki hän voi olla kiinnostunutkin, mutta ihan yhtä hyvin voi olla olematta. Jospa vaan katselee että mitäköhän tuokin taas tuijottelee.
Ehkä kuitenkin kannattaa vielä jatkaa hymyilyä ja katsoa tuleeko takaisinpäin. Ja jos samalla tyylillä jatkaa niin seuraavaksi sitten tervehtiminen. Tsoin eivät nämäkään mitään varmoja merkkejä kiinnostuksesta ole, kyllä sitä tulee hymyiltyä ja tervehdittyä ihan kohteliaisuuden vuoksi vaikkei kiinnostusta olisikaan.
Eli varma ei voi koskaan olla. Toivotaan kuitenkin että homma etenee!
tervehtiminenkään välttämättä kiinnostuksesta viesti tai sit ihmiset vaan on ujoja, ettei uskalleta sitten oikeesti ilmaista kiinnostusta... mun tapaukses tämän jätkän luultavasti täytyis kysyy mua ulos et mä uskosin et se ois kiinnostunu ;) Tosiaan pitkään kateltiin toisiamme silmiin aina ku nähtiin ja pientä hymyn värettäkin ja vihdoin ja viimein se kerran sai sanottua moi:) Mut sit ku ollaan satuttu jutteluetäisyydelle, niin kumpikaan ei oo uskaltanu sanoo mitään :( Lukuunottamatta yhtä baari-iltaa.. mut se oli semmosta jutustelua puolituntemattoman ihmisen kans, joka ei sit päinvastaisista toiveistani johtanut mihinkään.. Et ei voi tietää, jos ei uskalla suoraan kysyä ;)
Yksinkertaisesti ei halua nähdä/ajatella sinua jostain syystä. Tai jos on kyllästynyt katselemaan ja muuten toimimattomaan hommaan, se nyt ei ketään lämmitä pitemmän päälle.
Monet miehet tuijottaa ja katselee monia naisia, eikä ne sillä tarkoita yhtään mitään tai korkeintaa arvostelee sillä silmällä.
Aika outo päätelmä ? Jos kerran ap. kysyjä ja k.o. nainen eivät ole olleet missään tekemisissä tai edes jutelleet tähän mennessä, niin miksi nainen ei yhtäkkiä haluaisikaan ”nähdä/ajatella” miestä ? Mistään loukkaantumisesta ei oikein vaikuta olevan kysymys.
Toki voi olla, että nainen on jo luovuttanut, koska mies ei ole tehnyt aiemmin mitään aloitetta. – Emmehän tiedä mikä naisen elämäntilanne on, mutta minusta kuitenkin tuon parin kannattaisi edes yrittää jutella siitä, mikä kummankin ajatus tilanteesta on ollut. – Puhumallahan ne asiat selviää..
Eli kysyjälle rohkaisuksi, että koitapa vielä muutaman kerran hymyillä. – Jos reaktio on sama, niin loppu riippuu sit omasta rohkeudestasi. – Naisena voin kertoa, että saatamme joskus kuitenkin toivoa, että mies tekisi aloitteen, vaikkemme uskalla myöntää ajatustamme todeksi edes kunnolla itsellemme :) – Miehet tosiaan voivat tuijotella naisia ilman yhtään ajatusta päässään, mutta kyllä naisilla yleensä on joku ”taka-ajatus”, jos he oikein hakevat katsekontaktia mieheen.
no paljonko siihen tarvii loukkaantumista, että yksinkertaisesti kyllästyy. Varsinkin jos "eivät ole olleet missään tekemisissä tai edes jutelleet tähän mennessä.."
Ja homma jos vaikuttaa siltä, että se on joko sitä samaa vahtaamista tai ei mitään, niin sen tietää, ettei se lopen ole sitten mitään.
Jonkun kerran voi kokeilla, mut jos mitään vastaantulemista tai kontaktia ei tule mistään suunnasta, niin maku menee aivan varmasti.
voi olla todennäköisempää. - Ihmettelin vain tuossa ekassa vastauksessa kohtaa: "Yksinkertaisesti ei halua nähdä/ajatella sinua jostain syystä". - Tuollaiseen käytökseen naisen ajaa yleensä vain jostakin loukkaantuminen tms. ikävä syy.
no jos johonkin kyllästyy niin miks sitä haluis nähdä tai ajatella? Loukkaantumisessa sama asia kylläkin.
Periaatteessahan me näytetään olevan asiasta samaa mieltä :)
Mut kun tämän ketjun ekassa viestissä oli tuo ”Yksinkertaisesti ei halua nähdä/ajatella sinua jostain syystä”, niin mun mielestä nainen ei käyttäydy tuolla tavalla (vastaa ensimmäiseen hymyyn nopealla katseen pois suuntaamisella) silloin, jos hän ei yhtäkkiä haluaisikaan ”nähdä/ajatella” miestä, jos kuitenkaan ei olisi jostakin syystä loukkaantunut. – Silloin sen voisikin käsittää. - Ja jos kerran ap. kysyjä ja k.o. nainen eivät ole olleet missään tekemisissä tai edes jutelleet tähän mennessä, niin en käsitä myöskään, mistä nainen olisi voinut ottaa itseensä.
Kyllästyminenkin olisi mielestäni tullut ilmi jo paljon aikaisemmin siten, että ”hymyttömät” katseet tai katseillaan ”etsiminen” olisi loppunut. – Jos suoraan siirrytään vaiheesta a) pitkät katseet vaiheeseen b) vastaa ensimmäiseen hymyyn nopealla katseen pois suuntaamisella, niin miehenä minulla heräisi uteliaisuus siitä, mistä oikeastaan onkaan kysymys. – Naisen ristiriitaisista tunteista / ujoudesta ehkä ? Kannattaa siis kokeilla edelleen kepillä jäätä :) Nainen ei ehkä yllättäen tiedäkään, mitä tahtoo…
Simppeliä, eikö totta ;)
Että ehkä tää nainen on vain kyllästynyt odottamaan ja siksi ei vastannut hymyyn. Mutta sitten ihmettelen, että miksi tämä sama nainen joka olisi kyllästynyt katselisi kuitenkin aina. Joka kerta kun nään hänet hän katsoo joten eikai nyt toiseen kyllästynyt ihminen silti jatkaisi katseluaan?
Vai voiko naiset oikeasti toimia niin, että he ovat menettäneet jo kaiken kiinnostuksen, mutta silti tykkäävät katsella ja pitää katsekontaktia.
Itselläni se ei toimi noin, mut voi olla, että joku toinen voisi käyttäytyä niin ?? Nainenkin..
Minusta naisen luontainen uteliaisuus katsoo homman aina loppuun asti ja jos oikeasti joku ei enää kiinnosta pätkääkään, niin ei sitä kyllä tule katseltuakaan.
Toisaalta voi olla, et hän on jotenkin päättänyt, ettei tästä mitään tule kuitenkaan, eikä halua ruokkia asiaa enää enempää sinun kanssa yhtään, jos sille ei ole syytä, eikä ennenkään ole tapahtunut yhtään mitään.
Eli ei halua tavallaan nähdä sua henkilökohtaisesti, mut voi silti jotenkin prosessoida asioita.
Toisaalta asiat pitää kuitenkin käsitellä pois päiväjärjestyksestä, joten voi ajatuksissaan silti katsella ja järjestellä päässään asioita, vaikkei se tarkoita, että katselisi sillä silmällä tai tarkoittaisi yhtään mitään sillä.
Ja voihan se olla, että jotain kiinnostusta on tai olis voinut olla, mutta ei se tarkoita silti sitä, etteikö voisi olla järkevä ja päättää, että antaa olla, jos ei hommasta kerta mitään tule eikä ole tullut.
Tuollaista tapahtuu. – Järkevyys satuttaa vain järkevän päätöksen tekijää, mutta järjettömyys on turhaa ainakin silloin, jos kumpikaan ei ole vapaa.
Suomalainen mies ei tunnetusti puhu eikä pussaa, mutta hyvän suhteen rakentumiseen tarvitaan mielestäni ystävyyttä, joka ei synny ilman sanoja. – Järkevä nainen tietysti antaa saamattomalle miehelle tilaisuuden keskustelun aloittamiseen, mutta jos sitä tilaisuutta ei käytä niin turha ihmetellä. – Yksi kerta menee erehdyksen piikkiin, mut toinen kerta olisi jo järjettömyyttä!
Olen itse samantyyppisessä tilanteessa kuin sinäkin, tosin vain tämän naisen roolissa. Eli silmäilyä miehen kanssa ollut jonkin aikaa, uskallan tosin suuresti epäillä, että se juuri sinä olisit.. :)
Ja sattuipa nimenomaan eräs päivä, että tämä kyseinen herra käveli ohitseni ruokalassa ja taas katseemme kohtasivat, ja käänsin katseeni pois. Syy katseen pois kääntämiseen ei tosin ollut kyllästyminen. Usein ihmiset saavat minusta täysin toisenlaisen kuvan luonteestani, kuin mitä todellisuudessa olen. Itsevarman näköisen ulkokuoreni alla kytee ujous, sekä vähän arkuuttakin ja varsinkin tällaisissa tilanteissa. Jos olen kiinnostunut jostain ihmisestä tai jopa ihastunut(mitä tunnen todella harvoja ihmisiä kohtan..), pyrin sekä tietoisesti että tiedostamattani etsimään tätä kohdetta katseellani, mutta toisaalta epävarmuuttani uskottelen itselleni, että miksi ihmeessä tämä kaveri olisi minusta kiinnostunut. Vaikkakin olen sosiaalinen ihminen enkä yleensä pelkää uusia tuttavuuksia, niin tällaiset tilanteet saavat jalat veteläksi, enkä sitten loppupeleissä uskallakaan näyttää kiinnostustani, sillä en usko itseeni niin paljoa että "kohteeni" voisi todella olla minusta kiinnostunut. Eli toisiasanoen yritän suojella itseäni haavoittumiselta.
Ja vaikka käänsinkin katseeni pois silloin eräs päivä, jatkan silti tämän miehen katselua ja katseidenvaihtoa jos tilaisuus sallii.. Minkäs sitä ihastukselleen mahtaa. Ja toisaalta olen niin nössö, että tuskin ikinä tulen olemaan niin rohkea, että uskaltaisin tehdä aloitteen muullekin kuin pelkälle katseiden vaihtelulle. :(
Että olenko itse voinut ylireagoida tämän tilanteen, koska kun taas näin ko. naisen niin hän edelleen katseli paljon. Sellaista ujohkoa vilkuilua, mutta myös ihan suoriakin katseita. Oikeastaan se ujohko vilkuilu sivusilmällä on se mukavin asia aina. :p
Joten joko hän on vain todella utelias ja katselee kaikkia ihmisiä paljon tai sitten voisi edelleen jollain asteella olla kiinnostunut.
Ihmettelen ja toisaalta kunnioitan tämän naisen pitkäjänteisyyttä sillä tässä ei ole kyseessä mikään parin viikon ajan ollut katseiden vaihto vaan kauan kauan jatkanut. Joten jos joskus saan rohkaistua itseni tarpeeksi että menen juttelemaan tälle naiselle ja hän suostuu vaikka treffeille niin pitää muistaa kiittää häntä. :)
Kirjoitinko minä tuon tietämättäni, vai kuinka tää menikään... ?
Olen nimittäin luonteeltani juuri samanlainen kuin sinä (tämän asian suhteen), mut tein vaan erinäisistä syistä sen "järkipäätöksen", että aion päästä eroon ihastuksestani, enkä siis jatka katseita enää. - Taitaa sit olla kuitenkin yleistä naisille :) ??
oikeesti se on niin, että vaikka katselisitte viistoista vuotta, ja jos hommasta ei ole tullakseen mitään ihan ihmisten aikoihin, niin siitä ei tule ikinä. Saa selitellä mitä hyvänsä ujouksia ja syitä, mutta tosielämässä vaikka katselisitte kiikarilla toista koko ajan ja tekisitte sen viissataa aloitusta, niin sekään ei riitä, jos toinen ei ala millekkään. Kyllähän sen ihastuksensa kaivais vaikka kiven alta, mutta kun tää jää tälle tuijotellaan toisiamme sitten sen seittekytä vuotta- asteelle, niin jos ei oikeesti järkevänä päätä, että se on loppu, niin sehän ei lopu. Ei kyllä etenkään, ettei sen puoleen.
Mä en ole edes noinkaan ujo kuin näistä kumpikaan, muttei se katselu eikä mikään määrä aloitteitakaan riitä yhtään, jos ei ole kiinnostusta, ja jos sitä on, sitä keksii kyllä keinon. Jos ei ole, keksii selityksen.
Itse asiassa se ei ole järkipäätös vaan kylläpä ne tunteetkin lopahtaa, jos tajuaa, että joo, jollekkin riittäis tuo tollo vilkuilu vaikka loppuelämäks ja että sitä jatkuis vaikka ikuisuuden, jos se olis toisesta kiinni. Ei mene eteen eikä taakse. Ei sellasta jaksa kukaan.
Paha mennä muitten naisten puolesta sanomaan mitään. Toiset ovat hyvinkin itsevarmoja eivätkä pelkää tehdä aloitteita yms :)
Itse en yritä päästä ihastuksestani eroon, mitä sitä turhia. Katselu loppuu sitten kun/jos "tunteet lopahtavat", mutta niin kauan kun ihastusmista riittää, niin mitä sitä itseään huijaamaan. :)
Ja ylläolevaan kommenttiin sen verraan, että ei ole kyse pelkästään siitä, että pelkkä katselu riittäisi. Niin kauan kuin olen epävarma onko silmäpelikaverini kiinnostunut minusta, yritän käyttäytyä hienovaraisemmin. Jos saan edes pientä vihiä siitä, että voisi olla kiinnostunut, niin olen kyllä siinä vaiheessa jo valmis tekemään aloitetta muuhunkin kuin vilkuiluun.
Sitä paitsi, katseluhan ei ketään satuta! ;)
Hienovaraisesti vilkuillaan vaan. Ei ne vihit oikein ole sitä, että tykätäänkö vai ei. Se on vaan sellaista itseviihdytystä, kiva vähän flirtata, muttei monestikaan mitään muuta.
Mitä siitä vaikkei olis mitään vihiä mihinkään suuntaan. Voihan ja saahan sitä selvittää asiaa, jos vaan itse tahtoo.
Toisaalta VAIKKA olis ihastunut, niin mitä silti ihastusta ja niitä tunteitaan ruokkimaan, jos ei ole syytä siihen. Ei se tarkota etteikö olis ihastunut välttämättä, mutta kyllä järkeäkin saa todella käyttää. Tunteet on tunteita, mutta tekonsa voi valita.
Miks sun pitää saada sitä vihiä mistään? Sähän voit itse antaa sen vihjeen tai vaikka ei edes vihjeen vaan sanoa, että kiinnostaa ilman mitään "hienovaraisia" vinkistelyjä. Sen luulis kyllä selvittävän asiaa aikatavalla eteenpäin, jos siihen selvitykseen ylipäätään sulla edes on halua. Joskus kannattaa käyttää vähän ronskimpia otteita. Ei ne mitään pilaa, jos jotain on tullakseen, mutta jos ei ole, niin tietääpähän saman tien. Ja siinä nyt ei ole mitään hävettävää, jos alkaa tuntua, että on, on pakko olla jotenkin mätä tyyppi. Kerrankos sitä ihastuu.
Kyllä katseleminen voi häiritä.
Miksi ihmeessä katseiden vaihtelusta pitää tehdä noin hemmetin dramaattista. Jos asiasta on jotain tullakseen, niin eiköhän siitä tule. Turha sitä on alkaa pelihousuja repimään, jos kumpikaan ei heti samantien tee aloitetta mihinkään suuntaan.
No kysympähän itse, että mikä siinä aloitteessa muka sitten olisi yhtään sen dramaattisempaa?
Ei pitemmän päälle oikein fiksuna aikuisena ihmisenä jaksa sellaista silmäpelianteroakaan, joka nautiskelee vaan tuijottelusta, mutta se on sitten siinä ja piste.
Perusjuttu tehdä aloite, kokeilee vaan, että miten toinen suhtautuu siihen, että saa vähän huomiota.
Ei se tuijotteluiloa pilaa, saahan silti tuijotella, jos enää viitsii sitten sen jälkeen.
Katseita voi vaihdella vaikka maailman tappiin, jos huvittaa, ei sillä, että sekään lopulta olis yhtään mitään itseään enempää.
Jotkut on sellaisia tuijottelijatyyppejä. Niitten tuijotteluilo on pilalla jos joku kehtaa mennä tekemään aloituksen ja häiritä hyvää tuijottelusuhdetta. Ei se silti kaikille ole ihan sitä mitä haluaa. Kyllähän sitä tietty voi johonkin pisteeseen myös katsella, mutta rajansa kaikella.
nainen on ujo. - Jatka vain sinnikkäästi katsekontaktin tavoittelua ja jos tuntuu, ettei se auta, niin tönäise vaiks kevyesti ohikulkiessasi, niin saat hyvän syyn pyydellä anteeksi ja alkaa jutella :)
Jutellessa vasta saat lopullisen vahvistuksen sille, mitä naisen katseen takana on ollut.
Oletko kuitenkin katsonut, ettei naisella näy sormusta "siinä" sormessa ?
no tota joskus itelläni ollu sillee et olin kiinnostunut eräästä miehestä ja hain sitten monta kertaa katsekontaktia ja yritin hymyillä, mutta kyllästyin lopulta kun ei tullut vastakaikua ja lopetin katsomisen. Johtuneekohan käytös kyllästymisestä tai siitä et nainen ois vaikka varattu tai sit se on ujo ja se punastuu kun sie katot sitä:), en tiiä. koita vaan uudestaan. jos ei onnaa nii etsi uusi kohde:) tai koitat vielä kerran " :))"