Miten yksinäisyys vaikuttaa, pitäskö ihastua täysillä ja panostaa siihen "järkevään" suhteeseen, vai odottaa sitä tombraiderin live versiota jonka olemassa oloa miltei kaikki tuntuu kritisoivan...
Kun avoimeen tyttöystävän paikkaan oleva tarjokas olis kaikin puolin pätevä, mukava fiksu huumorintajunen, jne jne. Siis sellanen josta varmasti tykkäis minun kaverit ja vanhemmat ihan kympillä. Miustaki se on mukava ja paperille muotoiltuna varsin pätevä kandidaatti tyttöystäväks vaimoks ja äidiks... Elämän arvot asettuu hyvin yhteen, vanhempien tausta ja tilukset riittää... :D jne jne... Siis sellanen järkevä paketti, johon ois helppo ihastuu ja työtä tekemällä jopa rakastuu.
Mutta se ei olis se vuosisadan rakkaustarina. Siitä syntyvästä tarinasta ei tulis bestselleriä se ei ois niin tunteellinen että ihmiset itkis ittesä uneen jos se loppus traagisesti elämä ei pysähtys sen mennessä poikki... Se ei välttämättä olekaan se tyttö joka kummittelee päiväunissa.
Viekö ihmissuhteissa se varma ja turvallinen valinta pitkälle vai pitääkö sitä vaan odottaa sitä oikeeta vaihtoehtoo jota ei välttämättä tuukkaa eteen. Pitääkö nyt pelata upporikasta ja rutiköyhää vai lopettaa ku on voitolla...
Eihän sinkkuna olo ole lainkaan hullumpaa, siinä on vielä aika paljon potentiaalia käyttämättä, mutta siltiki ku tulevaisuutta miettii... pitäs ottaa tiettyjä seikkoja huomioon.
Ajaako mission ja values pelkän visionin ohi?
Kun avoimeen tyttöystävän paikkaan oleva tarjokas olis kaikin puolin pätevä, mukava fiksu huumorintajunen, jne jne. Siis sellanen josta varmasti tykkäis minun kaverit ja vanhemmat ihan kympillä. Miustaki se on mukava ja paperille muotoiltuna varsin pätevä kandidaatti tyttöystäväks vaimoks ja äidiks... Elämän arvot asettuu hyvin yhteen, vanhempien tausta ja tilukset riittää... :D jne jne... Siis sellanen järkevä paketti, johon ois helppo ihastuu ja työtä tekemällä jopa rakastuu.
Mutta se ei olis se vuosisadan rakkaustarina. Siitä syntyvästä tarinasta ei tulis bestselleriä se ei ois niin tunteellinen että ihmiset itkis ittesä uneen jos se loppus traagisesti elämä ei pysähtys sen mennessä poikki... Se ei välttämättä olekaan se tyttö joka kummittelee päiväunissa.
Viekö ihmissuhteissa se varma ja turvallinen valinta pitkälle vai pitääkö sitä vaan odottaa sitä oikeeta vaihtoehtoo jota ei välttämättä tuukkaa eteen. Pitääkö nyt pelata upporikasta ja rutiköyhää vai lopettaa ku on voitolla...
Eihän sinkkuna olo ole lainkaan hullumpaa, siinä on vielä aika paljon potentiaalia käyttämättä, mutta siltiki ku tulevaisuutta miettii... pitäs ottaa tiettyjä seikkoja huomioon.
Ajaako mission ja values pelkän visionin ohi?
Vastaukset 35
Vanhimmat
vaikka päivies päähän, koskaan et sellaista löydä.
jos puhut itsestäsi eli miehestä niin ota se nainen. Naisilla se on hiukan eri juttu. Mutta et kai sinä sitä vanhemmille ja kavereille ota?
Mutta tarkoitatko siis siltä kannalta, että sellainen unelmanainen voisi olla olemassa? Vai niin, että elät koko elämäsi yksin ja tiedät, ettei sellaista naista ole? Mulla ei kyllä ole kysyntääkään, mutta uskon, että vaikka olisi, niin olisin silti valinnut yksinolon ja mahdottomasta unelmoimisen kuin reaalimiehen.
Mutta sitten taas nainen pystyy kyllä olemaan esimerkiksi ilman seksiä, mies taas ei.
Ei mulla muuten näköjään ole mitään järkevää sanottavaa aiheesta, kunhan kirjoittelen, kun ei ole muutakaan tekemistä.
Ota puolisoa itelleni kavereiden takia, mut jos kaverit ei pitäis puolisostani niin saattasinpa olla valmis eroamaan siitä...
Sellanen unelmanainen voi olla olemassa, se on jopa todennäköistä, mutta se että siihen törmää sopivassa tilanteessa on epätodennäköistä...
Eikä kyse ole seksinpuutteesta, sen saa aina järkättyä :p mut loppuelämän parisuhteen rakentaminen on paljon vaikeampaa.
jos sä olisit valmis eroamaan siksi ettei sun kaverit tykkää, niin et kyllä ole valmis minkäänlaiseen suhteeseen. Nyt kasvat ensin aikuiseksi ja lakkaat mielistelemästä muita!
Ihastumis vaiheessa ihminen on sokea omalle arvostelulleen. Sitä voi olla sokee toisen virheille ja antaa anteeks niitä virheitä jotka vie pohjan parisuhteelta... Treffailun alkuvaiheessa on hyvä kuulla arvio ystäviltäki. Ne näkee ihmisen vähän erilailla eikä niillä oo niitä vaaleanpunaisia silmälaseja.
koittaa pitää järki päässä vaikka olisitkin ihastunut. Se on tosi että ei välttämättä näe toisesta kuin hyvää, ajattelee vain hyvää, mutta ei ihastuminen automaattisesti sysää järkeä tieltään.
Toki myös omilta hyviltä ja luotettavilta ystäviltä voi kysyä mitä mieltä ovat kumppanista.
Ei aina huomaa sitä mikä on omilla lehmillä vialla kun niitten kans viettää aikaa 24/7 :D
Minä olen juuri päinvastaista mieltä edellisen vastaajan kanssa. Jos ei tunteenpaloa ole, niin ennen pitkää toisen naama alkaa ennemminkin ärsyttämään kuin että siihen tottuisi.
Asiaa voisi lähestyä toiseltakin kantilta. Miten vaatimaton täytyy ihmisen olla, ettei toivoisi kumppaninsa rakastavan itseään? Miksi sille naiselle riittäisi, että hän on sinun mielestäsi ihan OK ilman rakkautta?
Ratikkakuski sen kiteytti: "Miksi sille naiselle riittäisi, että hän on sinun mielestäsi ihan OK ilman rakkautta?"
JOKAINEN nainen haluaa olla miehensä unelmanainen. Vaikka se on vaikeaa, kannattaa heti alkuunsa pistää poikki jos näin ei ole. Jokainen nainen ANSAITSEE olla miehensä unelmanainen. Olisi todella, todella julmaa antaa naisen olettaa, että hän on miehen mielestä miehelle täydellinen vaikka todellisuudessa onkin vain ok.
Eli vastaus on selvä: etsit niin kauan kunnes löydät unelmanaisesi.
aika realiteettiä, ettei suurimmassa osassa suhteita ole mitään suurempaa tunteenpaloa? Sun ns. status on varmaan vähän korkeampi kuin mun, mutta näin atn:lle (ärsyttävä, mutta käyttökelpoinen termi) se on ihan itsestäänselvää, että jos haluaa parisuhteen, niin se on tyytymistä molemminpuolin, ei mitään muuta. Tottakai jokainen haluaisi tulla rakastetuksi, mutta se toteutuu vain pienen osan ihmisiä kohdalla eli niiden ytn/m:ien, atn:n/m:n on ihan turha haaveilla, että kukaan rakastaisi. Me joudutaan tekemään se päätös, että lähteekö siihen tyytymissuhteeseen vai onko yksin.
Siinä olet oikeassa, että todella inhottavaa ja epäreilua, jos onkin sellainen tilanne että toinen rakastaa, mutta toinen lähtee vain siihen tyytymissuhteeseen.
En nyt tarkoittanut tällä sanoa, että ap olisi mitenkään alinta kastia.
Karu totuus.
kyllä sinäkin huomaat sen siinä vaiheessa kun löydät hänet.
Minä uskon, että monet pariskunnat rakastavat toisiaan, vaikkei kumpikaan pariskunnan puolisko näyttäisi enemmistön silmään erityisen viehättävältä.
Siksi toisekseen minä uskon, että suurin osa pitkäänkin yhdessä olleista pariskunnista aidosti rakastaa toisiaan, vaikkei alun intohimosta olekaan jäljellä kuin muistot. Jokainen kun määrittelee rakkaudentunteensa omista lähtökohdistaan. Siksihän täällä naiset jatkuvasti miehiä väärin rakastamisesta tai rakkaudettomuudesta syyttävät.
Mutta sen minä omastakin kokemuksestani sanon, että täytyy olla todella aktiivinen ja kärsivällinen parisuhdemarkkinoilla, että se juuri itselle sopivalta tuntuva kumppani löytyy. Ei niitä ihan joka oksalla istu, vaikka joku olisi millainen alfa. Ah, kun kiva sana! ;-)
Makuja on niin moneksi. Vaikka suuriosa pitää normaalipainoisista ja hoikista ihmisistä niin löytyy niitä jotka pitävät todella lihavista jne. Olisi typerää tyytä johonkin missä kärsii aina ja toinen myös.
TUnteen paloa kyllä on... mutta nyt ei jalat lähde alta, niinkuin sillon joskus... Eli järki puhuu kanssa.
Siihen ihmiseen ois niin helppo rakastua, se soppi tosi hyvin kainaloon ja sen kaa olis helppo olla. Tai ainaki siltä se tuntuu... tällä hetkellä se tuntuu oikeimmalta vaihtoehdolta, mut kun se ei oo se tyyppi jonka rakentaa paperille ku käsketään luonnehtia se unelmien morsian.
Jos siihen on luonnehtinu toiminta sankarin, mut saa sit komediasta sen kauniin tytön... Kyse ei sinänsä ole nyt ulkoisista puitteista...
tarkoittanut niin ulkonäköäkään, joissain ihmisissä ei vain ole "sitä jotain". Minä jos kuka tiedän, koska minussa ei sitä ole. En osaa oikein selittää sitä, mutta kaikki mun kaltaiset tietää, ettei meihin voi rakastua, se ei vain mene niin. Varmaan minuakin kohtaan voisi joku tuntea kiintymystä, mutta se ei rehellisesti sanoen ole mulle minkään arvoista. Tuo mistä puhut on mun mielestä kiintymystä tai ehdollistumista, ei rakkautta. Mun mielestä romanttinen rakkaus vaatii ensin sen rakastumisvaiheen.
en puhunut ulkonäöstä. Mä en pysty selittämään sitä teille, mutta jokainen mun kaltainen tietää mistä mä puhun.
jos jää niin älä sitoudu. Teet naisen vaan tosi onnettomaksi. Jos mies pitäis mun ulkonäöstä mut ei luonteesta, niin se ois paljon pahempi vielä kuin toisinpäin... Ja kamut ei todellakaan saa vaikuttaa omaan puolison valintaan...
elämä on valintoja ja niiden jälkiseuraamusten kanssa elämistä.
ei välttämättä ruostu. Esim. isovanhemmat ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta ja heistä näkyy onnellisuus päällepäin, vanhemmatkin melkein 30 vuotta.
jonku action -typyn, joka on koko ajan menossa ja tekemässä kaikkea hurjaa. Hei mut mieti sitte ku ilmeisesti halusit perheen, niin se on poukkoilemassa koko ajan johonki suuntaan eikä ehdi olla lasten kanssa. Jotenki tuommonen toiminta sankari on aika vaikea kuvitella vielä joksikin kodin hengettäreksiki...
Sekö on se unelma nainen. jolie jossain haastattelussa harmitteli et leffaan oli tietokoneella muokattu hänelle niin isot tissit et kukaan ei katso näyttelemistä vaan pelkkiä tissejä. No mun mielestä näytteleminen oli niin huonoa et ihan hyvä. ;)
Mut oikeesti onko se sun naisihanne joku tollanen muokattu kuvitelma mitä ei oikeista ihmisistä löydy edes vai kelpaisko joku oikeen elämän hoikka ja luonnollisemmin muodokas ja nätti? Jos sun tavoite on jotain tollasta ei olemassa olevaa niin huonostihan sulle lopulta käy. Jäät sitten yksinäiseksi vanhukseksi ja lapsettomaksi. Täydellisiä ihmisiä ei ole oikeessa elämässä.
Mut mun mielestä tyttöystävän ja vaimon täytyy olla myös se päiväunienkohde ja sitä mitä just naiselta haluaa sekä sisäisesti että ulkoisesti. Jos vaan tyytyy johonkin niin voi elää onnettomassa parisuhteessa loppuelämän ja tehdä myös naisesta onnettoman ja saa naisen tuntemaan itsensä riittämättömäksi.
"...vai kelpaisko joku oikeen elämän hoikka ja luonnollisemmin muodokas ja nätti?"
"...Mut mun mielestä tyttöystävän ja vaimon täytyy olla myös se päiväunienkohde."
Minusta tässä on melkoinen ristiriita. Päiväuniaan tai fantasioitaan kun ei voi päättää järjellä ja realismilla niin kuin tekojaan.
tietysti on hankalaa jos unelmoi jostain mitä ei oikeesti ole olemassakaan, mutta kyllä mä olen useimmilta miehiltä kuullut että se unelmien kohde on ihan joku oikea nainen ja silloinhan kannattaa yrittää saada just se eikä sen siskoa joka vois taas olla toisen unelmanainen.
tiedän tapauksen missä mies esim haaveili just ruskeasilmäisestä ja kurvikkaasta tombraider tyypistä ja meni naimisiin vaalean sinisilmäisen hyvin laihan naisen kanssa.
Hän sitten muokkasi ja muokkasi naistaan kohti unelmaansa. Eroonhan se päätyi. Nainen löysi miehen joka halusi juuri sellaisen naisen.
Tämä nyt on tällaista saivartelua, josta jo kerran poltit päreesi.
Fantasia ei välttämättä ole sama asia kuin juuri minulle paras ja sopivin kumppani. Siksipä näissä asioissa ei ole mitään ristiriitaa eikä Fredunkaan kannata lähteä metsästämään Angelina Jolieta tai tyytymään vanhanpojan elämään. Kyllä hänellekin vielä se juuri hänelle sopivin löytyy.
jotka ovat todellista jolieta jopa kauniimpia ym Fredunkin mielestä. Se taas mitä ihmiset ovat jossain elokuvassa ja mitä he ovat todellisuudessa on kaksi eri asiaa. Ei joliekaan aamulenkillä näytä yhtään tombraiderilta. Jopa silmienväri on oikeesti eri.
Mut tavallaan olen sun kans aika samaa mieltä. Puhutaan vaan vähän eri tavoin ja mulla on oma tarkennus asiaan.
TISSEISTÄ tai perseestä... Se on kiinni siitä asenteesta...
Aika harva tyttö on naispuolinen indiana jones...
Mie valkkasin sen tombraiderin kuvailemaan sitä tyttöystävää siks ku harva tuntee elektraa tai xenaa enkä itte tykkää kissanaisesta... ja neki muistetaan vaan tisseistä ja perseestään.
Olennaista siinä henkilössä on se urheilullisuus, seikkailun halu, kyky toimia. Tietty määrätietoisuus. Kun en livenä tunne ku yhden naispuolisen extremelajien harrastajan.
Ulkonäöllisesti päteviä ihmisiä löytyy aina sillon tällön. Siis kriteerit on määritelty oikeesti olemassa olevan ihmisen, mut varatun ihmisen perusteella. nii ja pituus ei ihan osu :D
mut kyl mie tän ihmisen hyväksyn just sellasenaan.. ei sitä oo tarvetta muuttaa.. Se vaan ei oo se mitä mie oon määritelly. Kun haaveilee tulevasta, se asettuu joihinki kohtiin täydellisesti, ja sit taas jossain se särähtää mielessä.
kuuluu satuihin. Täydellistä ihmistä saa kyllä etsiä, mutta sellaista ei löydy. Mutta joku joka on juuri sulle sopiva, just sulle täydellinen ihminen, sellainen kannattaa ottaa jos on tarjolla ja itsellä haku päällä :)
Minkälainen nainen olisi se sun päiväunelmien täyttymys? Miten se eroaa tuosta "tarjokkaasta" ketä kuvailit?
"Siis sellanen järkevä paketti, johon ois helppo ihastuu ja työtä tekemällä jopa rakastuu."
Tuota lausetta mietin paljon...Itselleni rakkaus on niin vahva tunne, se joko tulee tai ei tule, on olemassa tai ei ole olemassa...Siksi en oikein ymmärrä mitä tarkoitat tuolla työtä tekemällä jopa rakastuu?
No joo.. siis tuossa mulla meni termit sekaisin. Piti sanoo että työskentelemällä sitä rakastaa, sen piti tarkottaa sitä että Se rakastuminen on kuin putoisit jyrkältä kalliolta ja sie uskot että siellä on se yks ja ainoa joka ottaa sinut kiinni tai sit maailma lakkaa olemasta..
Mie syöksysin sieltä kalliolta alas tietäen että kävi miten kävin niin mie nousen jaloilleni ominki voimin. ELi en koe häviäväni mitään.
Tarkotin sitä että kun asennoituu parisuhteeseen oikeen, ja antamalla itsestään kaiken se rakkaus elää. Mie suhtaudun pari suhteeseen vähän niinku urheiluunki, ku antaa kaikkesa ja tekee työtä koko sydämellään toisen eteen niin se suhde toimii.
Ongelma on varmaan siinä että ku on ihastunu samalla keinoin ni-in monta kertaa niin nyt alkaa jo miettii vähän muutaki ku vaan sitä yhtä ainoota juttuu..
...antaa kaikkensa ja tekee työtä koko sydämellään... ...mutta jättää jos kaverit ei tykkää... En tajua...
ei ristiriidat.. kyse on luottamuksesta, lojaaliudesta, ehkä se tykätä termi oli voimakas käyttää.
Siis tytön ja kavereiden on sulauduttava silleen että ne ei koe olevasa toistensa uhka...
Ketä kohtaan se olis reilua?
mun piti lopettaa tuon sun viesin lukeminen puoleen väliin, sori. En tiedä mitä lopussa luki.
Mut ei tyttökaveria/puolisoa enää valkata, suunnitella, että tuon kanssa sitten rakastun myöhemmin. Ulkoiset puitteet kunnossa ja jne..
ja täällä puhee kokenut ääni.Sä muuten suunnittelet suhdetta ihan liian paljon. Voin sanoa, rakkaus ei tule harjoittelemalla, vaan se tulee, kun on tullakseen. Saa kommentoida.
hyviä neuvoja ja näkemyksiä. Tuskin mua tähän enää tarvittaisiin sotkemaan soppaa, mutta sekaan ängen.
"...pitäskö ihastua täysillä ja panostaa siihen "järkevään" suhteeseen, vai odottaa sitä tombraiderin live versiota jonka olemassa oloa miltei kaikki tuntuu kritisoivan"...
Onko pelkkä seurustelun aloittaminen noin vaikean pohdinnan takana? Mun näkökulmasta se menee niin, että jos sitä joutuu pohtimaan, niin ei se nainen ole se oikea, mutta toisaalta…
…Siitä Oikeasta täällä vähän väliä jutellaan ja useimmiten siinä päädytään sellaiseen ajatukseen, että et voi tietää, oliko Hän Se Oikea oikea, ennen kuin lopussa.
Jos ei anna itselleen mahdollisuutta - tai sille toiselle - niin mistä sen voi edes tietää?
- Se joka vie heti jalat alta, saattaa osoittautua arjessa mäntiksi.
- Se joka alussa tuntuu "vain" ok:lta - siihen voi rakkaus kasvaa.
- Kumpikin niistä saattaa 10 vuoden päästä päättää, että Sinä et ole se oikea.
Mutta jos sulla on kovat kriteerit, niin ei parane kusettaa itseään, eikä naisia: pitää vaan odottaa. Se nainenkin on sen tosiaan ansainnut, kuten tuolla jo sanottiin.
Olen oikein hnuono puhumaan tästä, koska mulla on kaksi avioeroa takana ja tiedän nyt, ettei kumpikaan existä ollut Se Oikea, vaikka aikoinaan siltä tuntuivat. En silti usko, että mun elämä olisi ollut parempi, jos olisin roikkunut sinkkuna lähes viiskymppiseksi odottamassa Sitä Oikeaa.
Nyt mulla on ihana nainen, joka tuntuu oikeammalta, kuin kumpikaan existä. Jos mulla ei olisi mun ex-kokemuksia, olisin varmaan eri mies ja silloin tämä naiseni ei välttämättä olisi Se Oikea…
Tästä tuli huomattavan sekava kirjoitus. Ajatus oli lennokkaampi kuin toteutus. Et voi tietää, mikä on oikein: on vain valittava summassa ja toivottava parasta, siinä se :-)