uskottomuus syynä

kirjoittaja. Lähes kaikki liitot jotka päättyvät eroon, johtuu juuri pettämisestä.

hätähuuto se pettäminen on? Ei se ole mikään ratkaisumalli, se on lopullinen niitti. Aina voi erota ennen pettämistä, tällöin ei petetylläkään ole mahdollisuutta kerätä symppispoitseja.
Silloinko on kaikki keinot käytetty oman suhteen eteen kun lähdetään pettämään? Pettäjä, otaksun?

Waltter K. kirjoitti:

hätähuuto se pettäminen on? Ei se ole mikään ratkaisumalli, se on lopullinen niitti. Aina voi erota ennen pettämistä, tällöin ei petetylläkään ole mahdollisuutta kerätä symppispoitseja.
Silloinko on kaikki keinot käytetty oman suhteen eteen kun lähdetään pettämään? Pettäjä, otaksun?

Hyvin päätelty. Et ehkä tajua tilannetta, kun ihminen on niin umpikujassa toisen ihmisen kanssa ja väsynyt että ihan sama mitä tapahtuu. Tietää että ero tulee, vaikka toiselle antaisi kuun taivaalta, kun mikään ei toiselle riitä. Hakee ymmärrystä ja lohdutusta, läheisyyttä, mitä ei enää omalta puolisolta saa. En ikinä uskonut niin toimivani, mutta niin vain kävi. Oikeassa olet, että lopullinen niitti se oli. Kuitenkin olen edelleen sitä mieltä, ettei pettäminen ole puolissakaan erotapauksista se syy. Ehkä se on seuraus? En tiedä, enkä puolustele käytöstäni. Kyllä esim. alkoholismi ja väkivaltaisuus aiheuttaa eroja enemmän kuin pettäminen. Henkinen väkivalta on pahinta, se ei näy ulospäin. Puhun kokemuksesta. Eikähän kukaan tiedä, minkä takia parit todellisuudessa eroaa.

otaksun kirjoitti:

Hyvin päätelty. Et ehkä tajua tilannetta, kun ihminen on niin umpikujassa toisen ihmisen kanssa ja väsynyt että ihan sama mitä tapahtuu. Tietää että ero tulee, vaikka toiselle antaisi kuun taivaalta, kun mikään ei toiselle riitä. Hakee ymmärrystä ja lohdutusta, läheisyyttä, mitä ei enää omalta puolisolta saa. En ikinä uskonut niin toimivani, mutta niin vain kävi. Oikeassa olet, että lopullinen niitti se oli. Kuitenkin olen edelleen sitä mieltä, ettei pettäminen ole puolissakaan erotapauksista se syy. Ehkä se on seuraus? En tiedä, enkä puolustele käytöstäni. Kyllä esim. alkoholismi ja väkivaltaisuus aiheuttaa eroja enemmän kuin pettäminen. Henkinen väkivalta on pahinta, se ei näy ulospäin. Puhun kokemuksesta. Eikähän kukaan tiedä, minkä takia parit todellisuudessa eroaa.

mutta koetan ymmärtää Teitä pettäjiä.Tiedä häntä olenko vanha (4-kymppinen), pumpulissa kasvanut (tuskin) vaiko molempia, mutta arvomaailmani ei hyväksy pettämistä. Henkinen väkivalta ajaa ihmisen piippuun, kokee olevansa kuten kuvasit umpikujassa ja tulee väsy palttooseen. Tähän asti olemme pohdiskelussamme samoilla linjoilla; syitä on niin sysissä kuin sepissäkin. Tässä vaiheessa lähdet vieraan syliin, hakemaan lohtua ja helpotusta jotta jaksat arjen paineissa. Et ehkä ajattele tilannetta siten, että kostat kohtelua mitä puolisosi sinulle tarjoaa vaan haet omaa hyvää oloa. Pettäminen tulee ikään kuin kaupanpäälisinä.
Pettämisen tielle kun lähtee pettää sekä puolisoaan että itseään. Rivien välistä tulkitsen niin ettet sinäkään ole pettämistäsi pureksimatta niellyt. Pettämiselle ei ole mitään puolustuspuhetta, se on heikon ihmisen väärä valinta. Itselleen rehellinen, hyvän itsetunnon omaava ihminen kykenee myöntämään epäonnistumisensa parisuhteessa ja eroamaan asiallisesti. Ei siihen pettämistä tarvita. Ehkäpä rohkeus ei riitä sanomaan ja myöntämään ääneen että on epäonnistuttu. Pettämisellä ehkä halutaan siirtää vastuu eron ääneen lausumisesta petetylle, petettyhän useimmiten hakee eroa tilanteen tultua ilmi. Näin ollen pettäjä pääsee irti huonoksi kokemastaa suhteesta puolison toimesta. Harvemmin kylällä kuitenkaan huudellaan eron syitä isoon ääneen.
Kuinkahan moni pettäjä on oikeasti tyytyväinen päästyään irti parisuhteestaan pettäjän leima otsassa. Kerran pettäjä, aina pettäjä? Tuo leima seuraa ihmistä tappiin asti, halusipa tai ei. Tuntuisi siltä että on mukavampi katsella peilikuvaansa eron jälkeen puhtaalla omallatunnolla itsekunnioituksensa säilyttäneenä. Cvtä seuraavalle partnerille esitellessä pettäjän logokaan ei ole kovin myyvä meriitti.
Niin onko pettäminen sitten syy vai seuraus? Minulle ei ole olemassa syytä, jonka seurauksena olisin oikeutettu pettämään puolisoani.

Otaksun again kirjoitti:

mutta koetan ymmärtää Teitä pettäjiä.Tiedä häntä olenko vanha (4-kymppinen), pumpulissa kasvanut (tuskin) vaiko molempia, mutta arvomaailmani ei hyväksy pettämistä. Henkinen väkivalta ajaa ihmisen piippuun, kokee olevansa kuten kuvasit umpikujassa ja tulee väsy palttooseen. Tähän asti olemme pohdiskelussamme samoilla linjoilla; syitä on niin sysissä kuin sepissäkin. Tässä vaiheessa lähdet vieraan syliin, hakemaan lohtua ja helpotusta jotta jaksat arjen paineissa. Et ehkä ajattele tilannetta siten, että kostat kohtelua mitä puolisosi sinulle tarjoaa vaan haet omaa hyvää oloa. Pettäminen tulee ikään kuin kaupanpäälisinä.
Pettämisen tielle kun lähtee pettää sekä puolisoaan että itseään. Rivien välistä tulkitsen niin ettet sinäkään ole pettämistäsi pureksimatta niellyt. Pettämiselle ei ole mitään puolustuspuhetta, se on heikon ihmisen väärä valinta. Itselleen rehellinen, hyvän itsetunnon omaava ihminen kykenee myöntämään epäonnistumisensa parisuhteessa ja eroamaan asiallisesti. Ei siihen pettämistä tarvita. Ehkäpä rohkeus ei riitä sanomaan ja myöntämään ääneen että on epäonnistuttu. Pettämisellä ehkä halutaan siirtää vastuu eron ääneen lausumisesta petetylle, petettyhän useimmiten hakee eroa tilanteen tultua ilmi. Näin ollen pettäjä pääsee irti huonoksi kokemastaa suhteesta puolison toimesta. Harvemmin kylällä kuitenkaan huudellaan eron syitä isoon ääneen.
Kuinkahan moni pettäjä on oikeasti tyytyväinen päästyään irti parisuhteestaan pettäjän leima otsassa. Kerran pettäjä, aina pettäjä? Tuo leima seuraa ihmistä tappiin asti, halusipa tai ei. Tuntuisi siltä että on mukavampi katsella peilikuvaansa eron jälkeen puhtaalla omallatunnolla itsekunnioituksensa säilyttäneenä. Cvtä seuraavalle partnerille esitellessä pettäjän logokaan ei ole kovin myyvä meriitti.
Niin onko pettäminen sitten syy vai seuraus? Minulle ei ole olemassa syytä, jonka seurauksena olisin oikeutettu pettämään puolisoani.

Olet viisas ihminen (etkä suinkaan vanha, samanikäisiä ollaan!) ajattelet asioita todella inhimillisesti ja ymmärsit juuri oikein, mitä koitin sanoa. Olin parisuhteessa 19 v, joista saman katon alla 16 v. Minä olin se, joka haki eroa. Ja tuo pettäminen oli se ainut kerta koko suhteen aikana. En ole ylpeä tekemisistäni ja tiedän niiden seuraavan loppuikäni varjona. En uskalla heittäytyä uuteen suhteeseen, koska pelkään, mitä taas voisi tapahtua, jos suhteessa alkaa mennä huonosti...

viisas ihminen kirjoitti:

Olet viisas ihminen (etkä suinkaan vanha, samanikäisiä ollaan!) ajattelet asioita todella inhimillisesti ja ymmärsit juuri oikein, mitä koitin sanoa. Olin parisuhteessa 19 v, joista saman katon alla 16 v. Minä olin se, joka haki eroa. Ja tuo pettäminen oli se ainut kerta koko suhteen aikana. En ole ylpeä tekemisistäni ja tiedän niiden seuraavan loppuikäni varjona. En uskalla heittäytyä uuteen suhteeseen, koska pelkään, mitä taas voisi tapahtua, jos suhteessa alkaa mennä huonosti...

viisauksistaan. Niin ei ehkä vanhakaan, mutta sanottakoon ei ihan nuori, mutta lupaava. Arvo- ja ajatusmaailma on kasvatustyön tulos, vanhempien ja oman. Matkan varrella on tullut vekkiä nahkaan ja sieluun, mutta aina on ollut positiivinen tapa sätkiä etenpäin. Huvinsa ja keinonsa kullakin.
Juttusi on kuin oma elämänkertani, katselen vaan peliä toisesta vaihtoaitiosta, petettyjen puolelta äijien joukkueesta. Yhdessäolovuodet ja tuntemukset täsmäävät, pelottavan hyvin (housut sentään pysyi kuivana). Äkkiseltään tuntuu siltä, että olet päässyt sinuiksi itsesi ja petollisen toimintasi kanssa. Tunnustat tehneesi väärin ja kannat siitä sopivassa määrin häpeätaakkaa mukanasi, huomisen ohjeena. Tuo ettet heti heittäydy uuteen suhteeseen, koska pelkäät huonona hetkenä hairahtavasi uudelleen on terve merkki. On hyvä työstää edellinen rikos pois alta ennen kuin alkaa suunnitella uutta. Se että tunnistat heikon kohtasi ja vaaratekijät sen ympärillä antaa hyvät mahdollisuudet välttää elon tarjoamat karikot huomisen taistossa. Kyllä sinulle tuolla asenteella vielä noutaja löytyy, enkä tarkoita nyt sitä viikateäijää.
Btw pettäminen ei vieläkään ole minun lajini, vaikka koitan katsoa teidänkin perspektiivistänne. Aina on olemassa plan B ennen pettämistä.

Tä, ai mää vai kirjoitti:

viisauksistaan. Niin ei ehkä vanhakaan, mutta sanottakoon ei ihan nuori, mutta lupaava. Arvo- ja ajatusmaailma on kasvatustyön tulos, vanhempien ja oman. Matkan varrella on tullut vekkiä nahkaan ja sieluun, mutta aina on ollut positiivinen tapa sätkiä etenpäin. Huvinsa ja keinonsa kullakin.
Juttusi on kuin oma elämänkertani, katselen vaan peliä toisesta vaihtoaitiosta, petettyjen puolelta äijien joukkueesta. Yhdessäolovuodet ja tuntemukset täsmäävät, pelottavan hyvin (housut sentään pysyi kuivana). Äkkiseltään tuntuu siltä, että olet päässyt sinuiksi itsesi ja petollisen toimintasi kanssa. Tunnustat tehneesi väärin ja kannat siitä sopivassa määrin häpeätaakkaa mukanasi, huomisen ohjeena. Tuo ettet heti heittäydy uuteen suhteeseen, koska pelkäät huonona hetkenä hairahtavasi uudelleen on terve merkki. On hyvä työstää edellinen rikos pois alta ennen kuin alkaa suunnitella uutta. Se että tunnistat heikon kohtasi ja vaaratekijät sen ympärillä antaa hyvät mahdollisuudet välttää elon tarjoamat karikot huomisen taistossa. Kyllä sinulle tuolla asenteella vielä noutaja löytyy, enkä tarkoita nyt sitä viikateäijää.
Btw pettäminen ei vieläkään ole minun lajini, vaikka koitan katsoa teidänkin perspektiivistänne. Aina on olemassa plan B ennen pettämistä.

Joskus vaan tuntuu, että viikatemies minut korjaa ennenkuin joku mukava mies :D. Kumpa olisin ollut viisaampi, niin olisin käyttänyt plan B:tä. En kyllä silloin tajunnut suunnitella mitään viisasta, kun oli niin paha olla. Mutta kaikesta oppii. Myös sen, että mitä kotona on opetettu, se toimii ja on oikein. Ei kukaan minua pettämään opettanut, itse olin tyhmä, perheen musta lammas. Eroa en kadu, mutta se viimeisin paha olisi saanut jäädä tekemättä. Itselläni oli ihanaa, mutta ex-puolisolla varmasti kamalaa, vaikkakin sanoi jo kauaa ennen tapahtumaa, ettei minua enää rakasta. Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa. Uskon edelleen, että voisin olla hyvä puoliso ihmiselle, joka rakastaisi minua (ja vain minua) juuri sellaisena kuin olen. Enää en nimittäin anna kenenkään miehen kävellä ylitseni, en aio muuttua itselleni vieraaksi ihmiseksi sen takia, kun mies haluaa. Edellisessä suhteessa olin nukke, jota vedeltiin narusta ja joka tyhmänä antoi vetää. Koska uskoin, että kyllä puolisoni minua rakastaa ja arvostaa, kunhan vain jaksan tehdä kaiken hänen halunsa mukaan. Ja paskat. (Sori). Mitä luulet, viisas mies, tuleeko minusta vielä kunnollinen ihminen? Jonka joku kunnollinen mies noukkii mukaansa?

Tä, ai mää vai kirjoitti:

viisauksistaan. Niin ei ehkä vanhakaan, mutta sanottakoon ei ihan nuori, mutta lupaava. Arvo- ja ajatusmaailma on kasvatustyön tulos, vanhempien ja oman. Matkan varrella on tullut vekkiä nahkaan ja sieluun, mutta aina on ollut positiivinen tapa sätkiä etenpäin. Huvinsa ja keinonsa kullakin.
Juttusi on kuin oma elämänkertani, katselen vaan peliä toisesta vaihtoaitiosta, petettyjen puolelta äijien joukkueesta. Yhdessäolovuodet ja tuntemukset täsmäävät, pelottavan hyvin (housut sentään pysyi kuivana). Äkkiseltään tuntuu siltä, että olet päässyt sinuiksi itsesi ja petollisen toimintasi kanssa. Tunnustat tehneesi väärin ja kannat siitä sopivassa määrin häpeätaakkaa mukanasi, huomisen ohjeena. Tuo ettet heti heittäydy uuteen suhteeseen, koska pelkäät huonona hetkenä hairahtavasi uudelleen on terve merkki. On hyvä työstää edellinen rikos pois alta ennen kuin alkaa suunnitella uutta. Se että tunnistat heikon kohtasi ja vaaratekijät sen ympärillä antaa hyvät mahdollisuudet välttää elon tarjoamat karikot huomisen taistossa. Kyllä sinulle tuolla asenteella vielä noutaja löytyy, enkä tarkoita nyt sitä viikateäijää.
Btw pettäminen ei vieläkään ole minun lajini, vaikka koitan katsoa teidänkin perspektiivistänne. Aina on olemassa plan B ennen pettämistä.

Haluaisin vielä tietää, annoitko puolisollesi pettämisen anteeksi ja miten tarina jatkuu? Ja tuo on loistavasti sanottu, että on hyvä työstää edellinen rikos pois alta ennenkuin alkaa suunnitella uutta. Kaikenlaisia suunnitelmia on jo :D.

joskus tuntuu kirjoitti:

Joskus vaan tuntuu, että viikatemies minut korjaa ennenkuin joku mukava mies :D. Kumpa olisin ollut viisaampi, niin olisin käyttänyt plan B:tä. En kyllä silloin tajunnut suunnitella mitään viisasta, kun oli niin paha olla. Mutta kaikesta oppii. Myös sen, että mitä kotona on opetettu, se toimii ja on oikein. Ei kukaan minua pettämään opettanut, itse olin tyhmä, perheen musta lammas. Eroa en kadu, mutta se viimeisin paha olisi saanut jäädä tekemättä. Itselläni oli ihanaa, mutta ex-puolisolla varmasti kamalaa, vaikkakin sanoi jo kauaa ennen tapahtumaa, ettei minua enää rakasta. Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa. Uskon edelleen, että voisin olla hyvä puoliso ihmiselle, joka rakastaisi minua (ja vain minua) juuri sellaisena kuin olen. Enää en nimittäin anna kenenkään miehen kävellä ylitseni, en aio muuttua itselleni vieraaksi ihmiseksi sen takia, kun mies haluaa. Edellisessä suhteessa olin nukke, jota vedeltiin narusta ja joka tyhmänä antoi vetää. Koska uskoin, että kyllä puolisoni minua rakastaa ja arvostaa, kunhan vain jaksan tehdä kaiken hänen halunsa mukaan. Ja paskat. (Sori). Mitä luulet, viisas mies, tuleeko minusta vielä kunnollinen ihminen? Jonka joku kunnollinen mies noukkii mukaansa?

että olet pudonnut tukevasti jaloillesi päästyäsi irti entisestä suhteestasi. En ole mikään tri Philli, mutta näyttää tuo itsetuntosi olevan ihan kunnossa, tervettä itsekritiikkiä ilman turhaa ziisustelua. Tehty mikä, tehty, kokeneempana, toivottavasti viisaampana, eteenpäin.
Löytää rinnalleen ihminen rakastamaan sinua sellaisena kuin olet. Minusta se ei ole liikaa vaadittu. Mitähän ihmiselle tapahtuu parisuhteen aikana kun täytyy ruveta muokkaamaan pariaan oman mieltymyksen mukaiseksi? Mikä siinä paketissa on muuttunut pastorille valehtelun jälkeen siinä määrin että sitä ei hyväksytäkkään sellaisena kuin se on? Olisiko henkisen puolen heikkoutta, pönkitetään omaa heikkoa egoa kyykyttämällä kaveria, mene ja tiedä. Kai se on jokin primitiivinen halu hallita ja alistaa.
Jos olisin viisas en turinoisi täälä. Sinussa on eineet hyväksi emännäksi kunnon karjulle. Voisit oikeastaan kokeilla tuon viimeisen kysymyksesi toimivuutta toisin päin. Ole oman purtesi kapteeni ja nouki sinä se mies. Elä omaa elämääsi, kaverin unelmaa elit jo 19v.

välistä tuntuu kirjoitti:

että olet pudonnut tukevasti jaloillesi päästyäsi irti entisestä suhteestasi. En ole mikään tri Philli, mutta näyttää tuo itsetuntosi olevan ihan kunnossa, tervettä itsekritiikkiä ilman turhaa ziisustelua. Tehty mikä, tehty, kokeneempana, toivottavasti viisaampana, eteenpäin.
Löytää rinnalleen ihminen rakastamaan sinua sellaisena kuin olet. Minusta se ei ole liikaa vaadittu. Mitähän ihmiselle tapahtuu parisuhteen aikana kun täytyy ruveta muokkaamaan pariaan oman mieltymyksen mukaiseksi? Mikä siinä paketissa on muuttunut pastorille valehtelun jälkeen siinä määrin että sitä ei hyväksytäkkään sellaisena kuin se on? Olisiko henkisen puolen heikkoutta, pönkitetään omaa heikkoa egoa kyykyttämällä kaveria, mene ja tiedä. Kai se on jokin primitiivinen halu hallita ja alistaa.
Jos olisin viisas en turinoisi täälä. Sinussa on eineet hyväksi emännäksi kunnon karjulle. Voisit oikeastaan kokeilla tuon viimeisen kysymyksesi toimivuutta toisin päin. Ole oman purtesi kapteeni ja nouki sinä se mies. Elä omaa elämääsi, kaverin unelmaa elit jo 19v.

Sinulla on totisesti kyky kirjoittaa hyvin. Olet varmasti myös verbaalisesti lahjakas? Niin, se vaikeinta onkin, löytää rinnalle ihminen joka rakastaa sellaisena kuin toinen on. Eipä se etsimällä löydy, tulee vastaan kun tulee. Jos tulee. Tai siis tietysti tulee. Juuri tuosta haaveilen, olla täydellinen puoliso kunnon karjulle. Nyt sen osaisin. Verkot on jo heitetty...

loistavaa kirjoitti:

Sinulla on totisesti kyky kirjoittaa hyvin. Olet varmasti myös verbaalisesti lahjakas? Niin, se vaikeinta onkin, löytää rinnalle ihminen joka rakastaa sellaisena kuin toinen on. Eipä se etsimällä löydy, tulee vastaan kun tulee. Jos tulee. Tai siis tietysti tulee. Juuri tuosta haaveilen, olla täydellinen puoliso kunnon karjulle. Nyt sen osaisin. Verkot on jo heitetty...

verbaalisen lahjakkuuteni tason luokittelusta on täysimääräisesti lukijalla tai kuulijalla. Lukioaikoina, 23 vuotta ja 12 kiloa sitten, äidinkielen opettajani kehui ulosantiani ainekirjoitusten pohjalta välistä sangen vuolaasti. Suositteli jotta alkaisin kirjoitella pakinoita. Oli ilmeisen ihastunut verbaaliseen tyyliini ampua alas kaikki mikä ei tuolloin ollut yhtä oman ajatusmaailmani kanssa. Sama linja näyttää pitäneen vaikka kiloja onkin kertynyt sitten lukioajan. Nyt kun on oma naisihminen ojassa ja sanaisessa arkussa painetta tämä kirjoittelu tuntuu aikas luontevalta puuhalta, vallankin kun saa asiallista "vastusta" sieltä bittiverkon toisesta päästä.
Tekstistäsi päättelen, että asiasi ovat hyvällä mallilla. Muista maksaa kalastuslupa valtiontalouden pönkittämiseksi ja käytä tarpeeksi isosilmäistä verkkoa jottet uudemman kerran joudu tekemisiin roskakalojen kanssa. Kireitä siimoja talvikalastukseesi.

haluaisin kirjoitti:

Haluaisin vielä tietää, annoitko puolisollesi pettämisen anteeksi ja miten tarina jatkuu? Ja tuo on loistavasti sanottu, että on hyvä työstää edellinen rikos pois alta ennenkuin alkaa suunnitella uutta. Kaikenlaisia suunnitelmia on jo :D.

pitää. Sanotaan jotta kaiken se kestää, minun tapauksessani, ei aivan kaikkea. Ennen kuin omalle kohdalle osui petetyksi tuleminen olin varma että homma olisi poikki samalla sekunnilla mikäli näin kävisi. Asenne pettämistä vastaan on aina ollut hyvin kielteinen. Yllätyin etten kiidättänyt vaimoani tontin rajan ulkopuolelle välittömästi aviorikoksen tultua julki vaan aloin miettimään tilannetta ensihöyryt ulos puhallettuani kasvamismahdollisuutenani ihmisenä. Mietin alkuun olenko aivan tohveli, oikein reino ( moni näin ajattelee ) enkä se The Mään kun en ota ja pistä emäntää kierrätykseen. Purin tilannetta sillä aatoksella, jotta tuo kaverihan se on hölmöillyt, en minä. Kuukausia olen seurannut vierestä tätä katumusnäytelmää, itkua joka päivälle, aidon oloista katumista, pettymistä omaan toimintaan arjen paineessa. Tämä aika on vain vahvistanut sitä käsitystä että pettäminen ei ole ratkaisu parisuhteen ongelmiin, päinvastoin. Olen entistä vakuuttuneempi, jottei ole olemassa ongelmaa tai asiaa mistä ei kaverille voi puhua. Vaimo näytti tällä kohtaa olevan heikompi lenkki meidän orkesterissamme ja kokeili toista keinoa. Väärä valinta.
Niin se kyssäsi, ei en ole antanut anteeksi. Ei ole ollut tarve antaa anteeksi. Pyydetty on ja vakuuteltu, jottei rikos toistuisi. Itsellä on sellainen ajatus ettei anteeksi saa eikä pidä antaa sen vuoksi että pyydetään. Se tapahtuu sitten kun olen siihen valmis, jos on ylipäätään tapahtuakseen. Rikoksen paljastuttua koko komeudessaan ja emännän vajottua syvälle omaan synkkyyteensä miettimään minuuttaan, tuli luvattua ääneen auttaa hänet jaloilleen. Avustusoperaatio jatkuu. Sitten kun kaveri on saatu elävien kirjoihin teen omat päätelmäni suhteemme jatkosta, niin tai oikeammin toimenpiteet jatkon suhteen. Tarinan jatkoon omalta osaltani toteaisin vanhan slouganin; luottamus on kuollut laakista, onneksi sielu voi elää haavoitettunakin. Oman rakentamisen palikat on sillä mallilla, että tutkii sisuksiaan löytyykö sieltä anteeksiantoon eväitä. Muuta kuin auttaa en ole puolisolleni luvannut, avoimin silmin ja mielin tässä kaahitaan. Se mikä on luvattu pitää, kuten tähänkin asti.
Aiempaan sanailuumme palatakseni, totesit jossakin välissä, jottet uskonut että toimisit petollisesti, mutta niin vain kävi. Olen ymmärtänyt että sinä, kuten vaimonikin, olit niitä jotka olivat sitä heimoa jonka toiminta- ja ajatusmetodeihin pettäminen ei kuulunut. Onko tunne vähintään Paavillinen, vaiko enemmän, kun havaitsee toimineensa periaatteidensa vastaisesti, pettäneensä itselleen rakkaimman ihmisen, itsensä? Tuota kysymystä olen pohtinut, vaan en ole tohtinut kysyä meidän Juudakseltamme korjaustyön tässä vaiheessa.
Hyvä että kykenet suunnittelemaan huomista, historiaa ei voi suunnitella, se on kirjoitettu.

PS itsellesi kirjoitti:

pitää. Sanotaan jotta kaiken se kestää, minun tapauksessani, ei aivan kaikkea. Ennen kuin omalle kohdalle osui petetyksi tuleminen olin varma että homma olisi poikki samalla sekunnilla mikäli näin kävisi. Asenne pettämistä vastaan on aina ollut hyvin kielteinen. Yllätyin etten kiidättänyt vaimoani tontin rajan ulkopuolelle välittömästi aviorikoksen tultua julki vaan aloin miettimään tilannetta ensihöyryt ulos puhallettuani kasvamismahdollisuutenani ihmisenä. Mietin alkuun olenko aivan tohveli, oikein reino ( moni näin ajattelee ) enkä se The Mään kun en ota ja pistä emäntää kierrätykseen. Purin tilannetta sillä aatoksella, jotta tuo kaverihan se on hölmöillyt, en minä. Kuukausia olen seurannut vierestä tätä katumusnäytelmää, itkua joka päivälle, aidon oloista katumista, pettymistä omaan toimintaan arjen paineessa. Tämä aika on vain vahvistanut sitä käsitystä että pettäminen ei ole ratkaisu parisuhteen ongelmiin, päinvastoin. Olen entistä vakuuttuneempi, jottei ole olemassa ongelmaa tai asiaa mistä ei kaverille voi puhua. Vaimo näytti tällä kohtaa olevan heikompi lenkki meidän orkesterissamme ja kokeili toista keinoa. Väärä valinta.
Niin se kyssäsi, ei en ole antanut anteeksi. Ei ole ollut tarve antaa anteeksi. Pyydetty on ja vakuuteltu, jottei rikos toistuisi. Itsellä on sellainen ajatus ettei anteeksi saa eikä pidä antaa sen vuoksi että pyydetään. Se tapahtuu sitten kun olen siihen valmis, jos on ylipäätään tapahtuakseen. Rikoksen paljastuttua koko komeudessaan ja emännän vajottua syvälle omaan synkkyyteensä miettimään minuuttaan, tuli luvattua ääneen auttaa hänet jaloilleen. Avustusoperaatio jatkuu. Sitten kun kaveri on saatu elävien kirjoihin teen omat päätelmäni suhteemme jatkosta, niin tai oikeammin toimenpiteet jatkon suhteen. Tarinan jatkoon omalta osaltani toteaisin vanhan slouganin; luottamus on kuollut laakista, onneksi sielu voi elää haavoitettunakin. Oman rakentamisen palikat on sillä mallilla, että tutkii sisuksiaan löytyykö sieltä anteeksiantoon eväitä. Muuta kuin auttaa en ole puolisolleni luvannut, avoimin silmin ja mielin tässä kaahitaan. Se mikä on luvattu pitää, kuten tähänkin asti.
Aiempaan sanailuumme palatakseni, totesit jossakin välissä, jottet uskonut että toimisit petollisesti, mutta niin vain kävi. Olen ymmärtänyt että sinä, kuten vaimonikin, olit niitä jotka olivat sitä heimoa jonka toiminta- ja ajatusmetodeihin pettäminen ei kuulunut. Onko tunne vähintään Paavillinen, vaiko enemmän, kun havaitsee toimineensa periaatteidensa vastaisesti, pettäneensä itselleen rakkaimman ihmisen, itsensä? Tuota kysymystä olen pohtinut, vaan en ole tohtinut kysyä meidän Juudakseltamme korjaustyön tässä vaiheessa.
Hyvä että kykenet suunnittelemaan huomista, historiaa ei voi suunnitella, se on kirjoitettu.

Paavillinen tunne? En oikeastaan vieläkään tiedä, kumpi oli pahempaa. Sekö, että tuotin puolisolle pettymyksen ja häpeän vai se, etten pystynytkään toimimaan periaatteitteni mukaisesti. Miettinyt olen myöskin sitä, miksi en lähtenyt ns. siististi, vaikka tiesin ettei puolisoni minua enää rakasta eikä halua ja on aika kääntää uusi sivu molempien elämässä. Jälkiviisaus on tyhmintä viisautta, tiedän.
Sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet jatkaa eteenpäin puolisosi kanssa. Hän kuitenkin tuntuu katuvan tekojaan. Paitsi kyyninen minäni ottaa tuossakin vallan ja ajattelen, että itkee, kun pelkää seuraumuksia, pelkää jäävänsä yksin. Onko aitoa katumista kuitenkaan? Sitä näytät miettivän itsekin.

tiiä sitäkään kirjoitti:

Paavillinen tunne? En oikeastaan vieläkään tiedä, kumpi oli pahempaa. Sekö, että tuotin puolisolle pettymyksen ja häpeän vai se, etten pystynytkään toimimaan periaatteitteni mukaisesti. Miettinyt olen myöskin sitä, miksi en lähtenyt ns. siististi, vaikka tiesin ettei puolisoni minua enää rakasta eikä halua ja on aika kääntää uusi sivu molempien elämässä. Jälkiviisaus on tyhmintä viisautta, tiedän.
Sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet jatkaa eteenpäin puolisosi kanssa. Hän kuitenkin tuntuu katuvan tekojaan. Paitsi kyyninen minäni ottaa tuossakin vallan ja ajattelen, että itkee, kun pelkää seuraumuksia, pelkää jäävänsä yksin. Onko aitoa katumista kuitenkaan? Sitä näytät miettivän itsekin.

mutustellut oman juttusi perusteellisesti, analysoinut järkevästi. Et vain pettäjän näkökulmasta, osaat pohtia juttua petetynkin vinkkelistä. Aaarrgh, osuit oikeaan miettimisieni suhteen; onko aitoa katumista olemassakaan. Pelko parisuhteen päättymisestä saattaa hyvinkin olla kantava voima, antaa muutaman lisätipan silmäkulmaa kostuttamaan. Puran ajatusta pidempiaikaisen pettämisen jälkeisestä katumisesta siten että en näe syytä miksi ja mitä kadutaan. Pettäjä, ihminen yleensä, hakee itselleen hyvää oloa keinolla millä hyvänsä. Hyväksytyksi tulemisen tarve ajaa välistä vääriin ratkaisuihin. Loppujen lopuksi pettäjä kuitenkin vastaa itse valinnoistaan ja niiden seurauksista. Kertaluontoinen hairahtuminen ventovieraan punkkaan 14 promillen humalassa, täysin tiedottomana tekemisistään ja tämän jälkeinen katuminen saattaa saada jopa minulta hieman ymmärrystä. Näin voisi kuvitella tapahtuvan sadussa. Katuminen voi olla aitoa.

Omaa tapaustani ja vaimoni katumusnäytelmää en vielä ole sisäistänyt, faktaa vai fiktiota. Kyse ei ole sattumasta, alkoholi kun ei ravintosisältöön hänellä kuulu. Kuukausien huoraaminen, omasta vapaasta tahdosta. Kärähtivät työkaverin vaimolle ja jatkoivat fiksuina toimiaan. Sitten kun homma tuli tietooni alkoi helvetillinen katuminen. Miksi? Miksi katua omasta halustaan tehtyjä tekoja? Onko oman hyvän olon haluaminen niin raastavaa että sitä surraan kuukausia, kukaties vuosia? Eikö kuukausien pettämisen aikana tule missään välissä mieleen että toimii väärin puolisoaan ja itseään kohtaan, kuten nyt katumuksen kyynelmeren alta annetaan ymmärtää? Niin, onko sitä aitoa katumista olemassakaan?
Tuo mainitsemasi kyynisyyden peikko tyrkyttää itseään väkisin aatoksiin. Ajatus siitä että antaa pettäjälle uuden mahdollisuuden ja joutuu kokemaan saman ei innosta. Itsetutkiskelu ja kaverin prosessin seuraaminen on antoisaa puuhaa, löytää itsestään uusia ominaisuuksia ja tunteita. Jotain mitä ei jo "kaiken" kokeneessa tomumajassaan aatellut olevankaan. Hyvää evästä huomisen taistoon.
Tuo lohdutuksen lausahdus jatkomahdollisuuksillemme, niinpä niin, kauniisti sanottu, mutta, mutta.

ymmärtäväinen kirjoitti:

mutustellut oman juttusi perusteellisesti, analysoinut järkevästi. Et vain pettäjän näkökulmasta, osaat pohtia juttua petetynkin vinkkelistä. Aaarrgh, osuit oikeaan miettimisieni suhteen; onko aitoa katumista olemassakaan. Pelko parisuhteen päättymisestä saattaa hyvinkin olla kantava voima, antaa muutaman lisätipan silmäkulmaa kostuttamaan. Puran ajatusta pidempiaikaisen pettämisen jälkeisestä katumisesta siten että en näe syytä miksi ja mitä kadutaan. Pettäjä, ihminen yleensä, hakee itselleen hyvää oloa keinolla millä hyvänsä. Hyväksytyksi tulemisen tarve ajaa välistä vääriin ratkaisuihin. Loppujen lopuksi pettäjä kuitenkin vastaa itse valinnoistaan ja niiden seurauksista. Kertaluontoinen hairahtuminen ventovieraan punkkaan 14 promillen humalassa, täysin tiedottomana tekemisistään ja tämän jälkeinen katuminen saattaa saada jopa minulta hieman ymmärrystä. Näin voisi kuvitella tapahtuvan sadussa. Katuminen voi olla aitoa.

Omaa tapaustani ja vaimoni katumusnäytelmää en vielä ole sisäistänyt, faktaa vai fiktiota. Kyse ei ole sattumasta, alkoholi kun ei ravintosisältöön hänellä kuulu. Kuukausien huoraaminen, omasta vapaasta tahdosta. Kärähtivät työkaverin vaimolle ja jatkoivat fiksuina toimiaan. Sitten kun homma tuli tietooni alkoi helvetillinen katuminen. Miksi? Miksi katua omasta halustaan tehtyjä tekoja? Onko oman hyvän olon haluaminen niin raastavaa että sitä surraan kuukausia, kukaties vuosia? Eikö kuukausien pettämisen aikana tule missään välissä mieleen että toimii väärin puolisoaan ja itseään kohtaan, kuten nyt katumuksen kyynelmeren alta annetaan ymmärtää? Niin, onko sitä aitoa katumista olemassakaan?
Tuo mainitsemasi kyynisyyden peikko tyrkyttää itseään väkisin aatoksiin. Ajatus siitä että antaa pettäjälle uuden mahdollisuuden ja joutuu kokemaan saman ei innosta. Itsetutkiskelu ja kaverin prosessin seuraaminen on antoisaa puuhaa, löytää itsestään uusia ominaisuuksia ja tunteita. Jotain mitä ei jo "kaiken" kokeneessa tomumajassaan aatellut olevankaan. Hyvää evästä huomisen taistoon.
Tuo lohdutuksen lausahdus jatkomahdollisuuksillemme, niinpä niin, kauniisti sanottu, mutta, mutta.

Miksi sitä pettämistä toinen katuu? Jaa-a, mene ja tiedä. Kun on kuitenkin hakenut sitä hyvää oloa itselleen, nauttinutkin siitä, tosin moraalittomin keinoin. Vaikea mennä sanomaan, kun en ole itsellenikään asiaa vieläkään selvittänyt. Petoskumppanihan oli ja on edelleen mitä ihanin ihminen ja hyvä ystävä. (Jos nyt pettäjät ihania voi ollakaan?)
Tuli vielä mieleeni: Teitä on sopassa aika monta. Mitenkähän nämä toiset osapuolet välejään selvittelevät? Kyse ei tainnut kuitenkaan olla siitä, että pettäjät olisivat toisensa loppuiäkseen halunneet? Itse taistelin kynsin hampain siitä, ettei tämän toisen osapuolen vaimo saanut koskaan asiasta tietää. En halunnut pilata toisen avioliittoa. Kyseessähän oli alunperinkin meidän välinen sotku, johon tämä mies joutui sotketuksi mukaan (tosin ihan omasta halustaan). Taas moraalittomasti toimittu? Ex-puolisoni pettämisen selvittyä ihmetteli vaan kovasti sitä, että pitikö ukkomieheen sotkeutua, olisi edes ollut vapaa. Ihmettelin tuota, mikähän logiikka tuossa oli, en ole sitä vieläkään käsittänyt.

noin..... kirjoitti:

Miksi sitä pettämistä toinen katuu? Jaa-a, mene ja tiedä. Kun on kuitenkin hakenut sitä hyvää oloa itselleen, nauttinutkin siitä, tosin moraalittomin keinoin. Vaikea mennä sanomaan, kun en ole itsellenikään asiaa vieläkään selvittänyt. Petoskumppanihan oli ja on edelleen mitä ihanin ihminen ja hyvä ystävä. (Jos nyt pettäjät ihania voi ollakaan?)
Tuli vielä mieleeni: Teitä on sopassa aika monta. Mitenkähän nämä toiset osapuolet välejään selvittelevät? Kyse ei tainnut kuitenkaan olla siitä, että pettäjät olisivat toisensa loppuiäkseen halunneet? Itse taistelin kynsin hampain siitä, ettei tämän toisen osapuolen vaimo saanut koskaan asiasta tietää. En halunnut pilata toisen avioliittoa. Kyseessähän oli alunperinkin meidän välinen sotku, johon tämä mies joutui sotketuksi mukaan (tosin ihan omasta halustaan). Taas moraalittomasti toimittu? Ex-puolisoni pettämisen selvittyä ihmetteli vaan kovasti sitä, että pitikö ukkomieheen sotkeutua, olisi edes ollut vapaa. Ihmettelin tuota, mikähän logiikka tuossa oli, en ole sitä vieläkään käsittänyt.

kirjaa olet opiskellut kuin minäkin, taisi olla Ojalan laskuoppi millä aloitettiin. Kahdesta parista saa neljä, kertoi tai ynnäsi. Teidän tapauksessa kaavana ilmeisesti oli 3 1, kolme tietoisia tapahtumista, yksi autuaan tietämättömänä. Toisen pariskunnan keskustelumetodit eivät ole jostakin kumman syystä olleet oman mielenkiinnon keskipisteenä. Välinpitämättömyyttä kohtalotovereita kohtaan? Ei sentään, mutta jokainen vetäköön oman rokkinsa. Keskusteltuani muutamaan otteeseen vaimoni rikoskumppanin emännän kanssa jäin siihen uskomukseen, että kyseisellä rouvalla on käsissään hieman erilainen mies. Joko tuo rouva on hyväuskoisin olento päällä maan tai sitten miehensä manipuloinnin mestari, alistamisen keisari ja linssiinviilaamisen paavi. Epäilen jälkimmäistä. Rivien välistä oli luettavissa ettei ollut ensimmäinen kerta kun isännän vehkeet olivat muualla kuin kotipesässä. Nooh, he painivat oman ottelunsa, ilman minua.
Tuppaa käymään petettäessä kuten rapatessa, roiskuuhan se vaikkei tahtoisi. Kyllä siinä taitaa käydä useimmiten silleen jotta se avioliiton pursi karahtaa kiville korjauskelvottomaksi pettämisen myötä, halusi sitä pilata toisen liittoa tai ei. Moraalittomasti toimittu? Niin, et kai sinä sitä kumppaniasi aseella uhaten selkääsi hoputtanut. Saattoi päättää pettämisestään ihan itse, aikuinen kuiteskin. Kyllä, moraalitonta molempain puolelta.
Sitten tuo logiikkapähkinäsi. Vuoden tsykolokian lukio-opintojen rohkaisemana heitän sinua olettamuksella ex-puolisosi ihmettelystä sotkeutumisestasi ukkomieheen. Olisiko niin että silloinen puolisosi olisi pettänyt sinua aiemmin kuin sinä sorruit omiin kuvioihisi? Olisi kenties kyennyt elämään synkän salaisuutensa kanssa vuosia ilman hajoamista. Nyt kun sinä toit vieraan miehen ruokapöytään herkuista nauttimaan, ei ex-puolison psyyke olekkaan kestänyt omia temppujaan. On tajunnut oman toimintansa vääryyden, tajuamalla miltä petetyksi tuleminen tuntuu ja sen että on itse mahdollisesti hajottanut jonkun "perheidyllin". Omaa oloaan helpottaakseen sitten heesustelee sinun valinnoillasi. Mistäpä näitä tuntee ja tietää. Ei sen puoleen, rohkenisin väittää, että siinä vaiheessa kun pettäminen tulee ilmi ja vetelän on pöksyssä noita elämää suurempia lausahduksia varmaan syntyy ilman mitään logiikkaa, oli mies tai nainen. Meidän Juudaksen sanomiset käryämisensä jälkeen kun olisi ymmärtänyt pistää lyijyllä tuohelle talteen niin olisin jo ensimmäisen viikon jälkeen voinut soitella Potter-kirjailija Rowlingille, jotta turha enää satuja kirjoitella nyt on sellainen seppä kirjasimien ääressä että oksat pois. Hädän hetkellä ihmisen verbaalinen lahjakkuus hipoo taidetta, näin meidän perheessä.

Ihmeitä täynnä. kirjoitti:

kirjaa olet opiskellut kuin minäkin, taisi olla Ojalan laskuoppi millä aloitettiin. Kahdesta parista saa neljä, kertoi tai ynnäsi. Teidän tapauksessa kaavana ilmeisesti oli 3 1, kolme tietoisia tapahtumista, yksi autuaan tietämättömänä. Toisen pariskunnan keskustelumetodit eivät ole jostakin kumman syystä olleet oman mielenkiinnon keskipisteenä. Välinpitämättömyyttä kohtalotovereita kohtaan? Ei sentään, mutta jokainen vetäköön oman rokkinsa. Keskusteltuani muutamaan otteeseen vaimoni rikoskumppanin emännän kanssa jäin siihen uskomukseen, että kyseisellä rouvalla on käsissään hieman erilainen mies. Joko tuo rouva on hyväuskoisin olento päällä maan tai sitten miehensä manipuloinnin mestari, alistamisen keisari ja linssiinviilaamisen paavi. Epäilen jälkimmäistä. Rivien välistä oli luettavissa ettei ollut ensimmäinen kerta kun isännän vehkeet olivat muualla kuin kotipesässä. Nooh, he painivat oman ottelunsa, ilman minua.
Tuppaa käymään petettäessä kuten rapatessa, roiskuuhan se vaikkei tahtoisi. Kyllä siinä taitaa käydä useimmiten silleen jotta se avioliiton pursi karahtaa kiville korjauskelvottomaksi pettämisen myötä, halusi sitä pilata toisen liittoa tai ei. Moraalittomasti toimittu? Niin, et kai sinä sitä kumppaniasi aseella uhaten selkääsi hoputtanut. Saattoi päättää pettämisestään ihan itse, aikuinen kuiteskin. Kyllä, moraalitonta molempain puolelta.
Sitten tuo logiikkapähkinäsi. Vuoden tsykolokian lukio-opintojen rohkaisemana heitän sinua olettamuksella ex-puolisosi ihmettelystä sotkeutumisestasi ukkomieheen. Olisiko niin että silloinen puolisosi olisi pettänyt sinua aiemmin kuin sinä sorruit omiin kuvioihisi? Olisi kenties kyennyt elämään synkän salaisuutensa kanssa vuosia ilman hajoamista. Nyt kun sinä toit vieraan miehen ruokapöytään herkuista nauttimaan, ei ex-puolison psyyke olekkaan kestänyt omia temppujaan. On tajunnut oman toimintansa vääryyden, tajuamalla miltä petetyksi tuleminen tuntuu ja sen että on itse mahdollisesti hajottanut jonkun "perheidyllin". Omaa oloaan helpottaakseen sitten heesustelee sinun valinnoillasi. Mistäpä näitä tuntee ja tietää. Ei sen puoleen, rohkenisin väittää, että siinä vaiheessa kun pettäminen tulee ilmi ja vetelän on pöksyssä noita elämää suurempia lausahduksia varmaan syntyy ilman mitään logiikkaa, oli mies tai nainen. Meidän Juudaksen sanomiset käryämisensä jälkeen kun olisi ymmärtänyt pistää lyijyllä tuohelle talteen niin olisin jo ensimmäisen viikon jälkeen voinut soitella Potter-kirjailija Rowlingille, jotta turha enää satuja kirjoitella nyt on sellainen seppä kirjasimien ääressä että oksat pois. Hädän hetkellä ihmisen verbaalinen lahjakkuus hipoo taidetta, näin meidän perheessä.

Olen tuosta samaa mieltä, että jokainen vetäköön oman rokkinsa. Ja huonoa omaatuntoani hieman lievittää se ikuinen ajatelma, että mitä ei tiedä, sitä ei voi surra. Kaikilla asioilla kyllä tuppaa olla taipumus paljastua, ennemmin tai myöhemmin.Jos asia joskus paljastuu, olen valmis kohtaamaan seuraukset ja vaimon vihan. Se vieras mies on edelleen paras miesystäväni, jolle kerron kaiken, mikä mättää milloinkin ja missä. Voipa olla, että vaimo tulee ja läiskii kuonoon eräänä kauniina päivänä?
Tuo päättelysi, että ex-puolisoni olisikin "ehtinyt" ennen minua vieraille apajille, pitää varmastikin osittain paikkaansa. Ehkäpä häntä vaivasi huono omatunto, mene ja tiedä. Lapsille kuitenkin esiteltiin uusi naisystävä kaksi viikkoa minun poismuuton jälkeen...
Et uskokaan, mihin verbaaliseen lahjakkuuteen minäkin pystyin hädän hetkellä. Kunnes tajusin, että mitä selitellä, tehty mikä tehty. Sinun vaimosi sentään itkee ja katuu. Minä en sitä tehnyt. Päätin, että pysyn lujana, vaikka vastapuoli sanoisi mitä. Itkeskelin sitten öisin yksinäni. Osa siinä itkussa oli kaipausta toisen miehen syliin, osa pettymystä omaan toimintaan, suurin osa pelkoa siitä, pärjäänkö yksikseni. Olen pärjännyt ja pärjään vastakin. Verkkoja veteen heittelen, mutta vain luvallisilla vesillä.

allikkoon kirjoitti:

Olen tuosta samaa mieltä, että jokainen vetäköön oman rokkinsa. Ja huonoa omaatuntoani hieman lievittää se ikuinen ajatelma, että mitä ei tiedä, sitä ei voi surra. Kaikilla asioilla kyllä tuppaa olla taipumus paljastua, ennemmin tai myöhemmin.Jos asia joskus paljastuu, olen valmis kohtaamaan seuraukset ja vaimon vihan. Se vieras mies on edelleen paras miesystäväni, jolle kerron kaiken, mikä mättää milloinkin ja missä. Voipa olla, että vaimo tulee ja läiskii kuonoon eräänä kauniina päivänä?
Tuo päättelysi, että ex-puolisoni olisikin "ehtinyt" ennen minua vieraille apajille, pitää varmastikin osittain paikkaansa. Ehkäpä häntä vaivasi huono omatunto, mene ja tiedä. Lapsille kuitenkin esiteltiin uusi naisystävä kaksi viikkoa minun poismuuton jälkeen...
Et uskokaan, mihin verbaaliseen lahjakkuuteen minäkin pystyin hädän hetkellä. Kunnes tajusin, että mitä selitellä, tehty mikä tehty. Sinun vaimosi sentään itkee ja katuu. Minä en sitä tehnyt. Päätin, että pysyn lujana, vaikka vastapuoli sanoisi mitä. Itkeskelin sitten öisin yksinäni. Osa siinä itkussa oli kaipausta toisen miehen syliin, osa pettymystä omaan toimintaan, suurin osa pelkoa siitä, pärjäänkö yksikseni. Olen pärjännyt ja pärjään vastakin. Verkkoja veteen heittelen, mutta vain luvallisilla vesillä.

on näemmä moneen junaan. Toisilla ei koppa kestä omia valintojaan (vaimoni) ja toiset on rinta rottingilla, katse huomisessa, sinut itsensä ja tekojensa kanssa, läksyt luettuna (Sinä). Valmiutesi kantaa tekojesi seuraamukset osoittavat henkistä lujuutta, sitä ei kaikilla ole.
Se että exäsi roudaa lastenne katsastettavaksi uuden kodin hengettären vain kaksi viikkoa muuttosi jälkeen kielii käsitykseni mukaan kaverin heikosta itsetunnosta. Halu näyttää sinulle, että olet korvattavissa käden käänteessä on ajanut hänet hankkimaan tuon laastaripaketin huusholliinne pikalähetyksenä. Sanoisin, jotta pienillä sukukalleuksilla varustetun äijän toimintaa. On ilmeisesti lähtösi ollut herralle sen verran ylpeyttä koetellut paikka, että on sortunut noin pian The Äijämäiseen toimintaan, ensimmäinen kotileikeistä kiinnostunut lyyli keittiöön. Ja ilmeisesti huudellut vielä perääsi, kuinka hyvin hänellä nyt menee. Jotkut äijät osaa kasvattaa peenistään vielä nelikymppisenäkin, eläköön evoluutio! Salli minun epäillä ettei lapsillesi esitelty kokki-kolmonen enää kuulu tuon kortteerin keittiön vakiokalustoon. Olikohan sen keittokirja jäänyt kirjastoon?
Vaimoni itkee ja katuu. Siinäpä hasseli purtavaksi. Mitä itkee ja katuu? Pettymystä itseensä ja toimintaansa? Pelkoa huomisesta, suhteen kariutumisesta? Aviorikoskumppanin ja salapanojen tuoman hyvän olon tunteen ainakin väliaikaista menetystä? Vai kaikkea tuota? Herkempi uskoisi katumuksen aitouteen, sikäli herkässä vesihuolto silmäkulmassa on päivin öin. Ei meinaan ole ollut kolmeen kuukauteen ollut tarvetta täyttää akvaarion vesivajetta kunnallistekniikan tuotteella, on hanat omasta takaa. Kovin lujassa käsitys pettäjän tekojen kyvystä uusia temppunsa allekirjoittaneella istuu. Toisaalta kolme kuukautta on kaiketi lyhyt periodi tässä tilanteessa. Toki täytyy myöntää, että keskustelu kanssasi, niin pettäjä kuin olet.. korjaan olitkin, on avannut uusia näköaloja omaan tilanteeseeni. Not bad at all.
Se verbaalisen lahjakkuuden kasvu kriisitilanteessa on muutoin totisinta totta. Välistä tuntuu alladinin taikalamput ja muut eeppokset aika sisällöttömiltä veivauksilta kun kuuntelee näitä kotijoukkojen mietteitä. Kuuntelemisen lahjasta ei ole ollut ainakaan haittaa oman taisteluni kohdalla. Partneri laukoo tunnontuskissaan välillä niin syvällisiä mietteitä ettei niitä välttämättä ymmärrä samalla viikolla. Positiivisuus ennen kaikkea, hädänkin hetkellä.

Kiva sää kirjoitti:

on näemmä moneen junaan. Toisilla ei koppa kestä omia valintojaan (vaimoni) ja toiset on rinta rottingilla, katse huomisessa, sinut itsensä ja tekojensa kanssa, läksyt luettuna (Sinä). Valmiutesi kantaa tekojesi seuraamukset osoittavat henkistä lujuutta, sitä ei kaikilla ole.
Se että exäsi roudaa lastenne katsastettavaksi uuden kodin hengettären vain kaksi viikkoa muuttosi jälkeen kielii käsitykseni mukaan kaverin heikosta itsetunnosta. Halu näyttää sinulle, että olet korvattavissa käden käänteessä on ajanut hänet hankkimaan tuon laastaripaketin huusholliinne pikalähetyksenä. Sanoisin, jotta pienillä sukukalleuksilla varustetun äijän toimintaa. On ilmeisesti lähtösi ollut herralle sen verran ylpeyttä koetellut paikka, että on sortunut noin pian The Äijämäiseen toimintaan, ensimmäinen kotileikeistä kiinnostunut lyyli keittiöön. Ja ilmeisesti huudellut vielä perääsi, kuinka hyvin hänellä nyt menee. Jotkut äijät osaa kasvattaa peenistään vielä nelikymppisenäkin, eläköön evoluutio! Salli minun epäillä ettei lapsillesi esitelty kokki-kolmonen enää kuulu tuon kortteerin keittiön vakiokalustoon. Olikohan sen keittokirja jäänyt kirjastoon?
Vaimoni itkee ja katuu. Siinäpä hasseli purtavaksi. Mitä itkee ja katuu? Pettymystä itseensä ja toimintaansa? Pelkoa huomisesta, suhteen kariutumisesta? Aviorikoskumppanin ja salapanojen tuoman hyvän olon tunteen ainakin väliaikaista menetystä? Vai kaikkea tuota? Herkempi uskoisi katumuksen aitouteen, sikäli herkässä vesihuolto silmäkulmassa on päivin öin. Ei meinaan ole ollut kolmeen kuukauteen ollut tarvetta täyttää akvaarion vesivajetta kunnallistekniikan tuotteella, on hanat omasta takaa. Kovin lujassa käsitys pettäjän tekojen kyvystä uusia temppunsa allekirjoittaneella istuu. Toisaalta kolme kuukautta on kaiketi lyhyt periodi tässä tilanteessa. Toki täytyy myöntää, että keskustelu kanssasi, niin pettäjä kuin olet.. korjaan olitkin, on avannut uusia näköaloja omaan tilanteeseeni. Not bad at all.
Se verbaalisen lahjakkuuden kasvu kriisitilanteessa on muutoin totisinta totta. Välistä tuntuu alladinin taikalamput ja muut eeppokset aika sisällöttömiltä veivauksilta kun kuuntelee näitä kotijoukkojen mietteitä. Kuuntelemisen lahjasta ei ole ollut ainakaan haittaa oman taisteluni kohdalla. Partneri laukoo tunnontuskissaan välillä niin syvällisiä mietteitä ettei niitä välttämättä ymmärrä samalla viikolla. Positiivisuus ennen kaikkea, hädänkin hetkellä.

Aurinkokin paistoi tänään ja sain makeat naurut juttusi luettuani! Kiitos siitä. Jos noin paljon suolaista vettä riittää, niin mikset hankkisi oikeita syvänmeren kaloja sinne akvaarioosi...
Ei vaan, varmasti tunteesi ailahtelee puoleen ja toiseen, kun joudut vaimon katumusharjoitusta seuraamaan. Ymmärsin, että pystyt myös nauramaan tilanteelle. Ehkäpä hieman nautitkin, kun odotat, mitähän toinen seuraavaksi sanoo.
Kokki kolmonen on tainnut jo ex-puolisollani vaihtua useampaan kertaan. Puurot vissiin palaneet pohjaan. Tiedä häntä, lapset on tietämäni mukaan pidetty ulkopuolella asioista. Sydäntäni raastoi tuo uuden tyttöystävän nopea esittely lapsille tosi pahasti. Mietin, että mistä se sen siihen tempaisi niin nopeasti, jos ei ollut jo valmiiksi katsottuna? Kukahan loppujen lopuksi petti ja ketä? Lasten kommentit kieltämättä hykerrytti minua, "hirveesti meikkiä, paljon vanhempi kuin sinä, ainaskin viiskyt, eikä yhtään kaunis". Lapset puhuu mitä puhuu, mutta sen kerran jälkeen eivät ole iskän uusista mitään sanoneet. Kumma juttu, havaitsin viime viikolla, kun lapsia "vaihdettiin", ettei ihminen, jonka kanssa puolet elämästäni elin, enää hetkauta minua mitenkään. En vihaa, en rakasta, sama kuin joku naapurinmies tulisi kadulla vastaan ja tervehtisi.

aurinkokin paistoi kirjoitti:

Aurinkokin paistoi tänään ja sain makeat naurut juttusi luettuani! Kiitos siitä. Jos noin paljon suolaista vettä riittää, niin mikset hankkisi oikeita syvänmeren kaloja sinne akvaarioosi...
Ei vaan, varmasti tunteesi ailahtelee puoleen ja toiseen, kun joudut vaimon katumusharjoitusta seuraamaan. Ymmärsin, että pystyt myös nauramaan tilanteelle. Ehkäpä hieman nautitkin, kun odotat, mitähän toinen seuraavaksi sanoo.
Kokki kolmonen on tainnut jo ex-puolisollani vaihtua useampaan kertaan. Puurot vissiin palaneet pohjaan. Tiedä häntä, lapset on tietämäni mukaan pidetty ulkopuolella asioista. Sydäntäni raastoi tuo uuden tyttöystävän nopea esittely lapsille tosi pahasti. Mietin, että mistä se sen siihen tempaisi niin nopeasti, jos ei ollut jo valmiiksi katsottuna? Kukahan loppujen lopuksi petti ja ketä? Lasten kommentit kieltämättä hykerrytti minua, "hirveesti meikkiä, paljon vanhempi kuin sinä, ainaskin viiskyt, eikä yhtään kaunis". Lapset puhuu mitä puhuu, mutta sen kerran jälkeen eivät ole iskän uusista mitään sanoneet. Kumma juttu, havaitsin viime viikolla, kun lapsia "vaihdettiin", ettei ihminen, jonka kanssa puolet elämästäni elin, enää hetkauta minua mitenkään. En vihaa, en rakasta, sama kuin joku naapurinmies tulisi kadulla vastaan ja tervehtisi.

kieron luonteeni ( perua Savon sydänmailta, sukurasitteena ? ) huonoon hetkeen suomaa helpotusta, pystyn tosiaan nauramaan ja nauttimaan. Tunneskaala on kirjava. Nauran itselleni, kaverilleni, meille. Jottei tilanne lähde lapasesta, riistäydy ylenpalttiseksi iloksi, itken välillä, en kuitenkaan sen akvaarion luona (rouva hoitaa kalat). Luonne on ilmeisesti sen verran "vammainen", että koittaa löytää tästäkin elämän hailaitista sen hienon puolen, ammentaa oppia huomista varten. Toiveena on saada sen verta evästä tapahtuneesta, jotta ei tulevaisuudessa törmää vastaavaan. Sen verran kuluttavalta homman käsitely tuntuu että tavaksi en ottaisi.

Vai on keittokirja ja kokki vaihtunut useampaan otteeseen, niin epäilinkin. Jotenkin tuntuu että exäsi esitteli sen uusvanhan tuotteen lapsillenne lähinnä petetyksi tulleen kostotoimenpiteenä. Lasten avulla kun on äärimmäisen helppo aiheuttaa tuskaa. Petetty voi näemmä sortua kaikkeen. Saattoihan se "rotko", kuten lapsesi häntä kuvailivat, olla kulman takana jo valmiina, mutta joskus olen kuullut "rakkauden" iskevän kuin salama kirkkaalta taivaalta. Näin kävi meillä, kaikki kuulemma osui nappiin. Itsestä tuntuisi kuitenkin mahdottomalta idealta, mikäli emäntää alan päivittämään, esitellä uutta "äitiä" parissa viikossa. Kallistun siis petetyn provosoivaan huonoon käytökseen, en "tosirakkauteen".
Tuo kumma juttusi on suomenkielellä sitä että elät tätä päivää, suunnittelet huomista ja olet päässyt henkisesti eroon exästäsi. Se on hieno saavutus. Oma taisteluni on siinä jamassa että luotto huomiseen nykyisen puolison kanssa ei ole ihan siitä vahvimmasta päästä. Pääkoppa kyllä kestää petetyksi tulemisen aiheuttaman nöyryytyksen, mutta järki sanoo että parempaa kohtelua olisi tyrkyllä. Kiirettä suuntaan tai toiseen minulla ei ole, arki kuitenkin rallattaa suht mukavasti eteenpäin ja vähään olen aina ollut tyytyväinen. Sen kuitenkin olen keksinyt että yliajetuksi en enää aio tulla nykyisen rouvan toimesta.
Keskustelumme on edennyt sangen rakentavasti, vaikka eri joukkueita edustammekin, kiitos siitä.

Mee ny saunaan! kirjoitti:

kieron luonteeni ( perua Savon sydänmailta, sukurasitteena ? ) huonoon hetkeen suomaa helpotusta, pystyn tosiaan nauramaan ja nauttimaan. Tunneskaala on kirjava. Nauran itselleni, kaverilleni, meille. Jottei tilanne lähde lapasesta, riistäydy ylenpalttiseksi iloksi, itken välillä, en kuitenkaan sen akvaarion luona (rouva hoitaa kalat). Luonne on ilmeisesti sen verran "vammainen", että koittaa löytää tästäkin elämän hailaitista sen hienon puolen, ammentaa oppia huomista varten. Toiveena on saada sen verta evästä tapahtuneesta, jotta ei tulevaisuudessa törmää vastaavaan. Sen verran kuluttavalta homman käsitely tuntuu että tavaksi en ottaisi.

Vai on keittokirja ja kokki vaihtunut useampaan otteeseen, niin epäilinkin. Jotenkin tuntuu että exäsi esitteli sen uusvanhan tuotteen lapsillenne lähinnä petetyksi tulleen kostotoimenpiteenä. Lasten avulla kun on äärimmäisen helppo aiheuttaa tuskaa. Petetty voi näemmä sortua kaikkeen. Saattoihan se "rotko", kuten lapsesi häntä kuvailivat, olla kulman takana jo valmiina, mutta joskus olen kuullut "rakkauden" iskevän kuin salama kirkkaalta taivaalta. Näin kävi meillä, kaikki kuulemma osui nappiin. Itsestä tuntuisi kuitenkin mahdottomalta idealta, mikäli emäntää alan päivittämään, esitellä uutta "äitiä" parissa viikossa. Kallistun siis petetyn provosoivaan huonoon käytökseen, en "tosirakkauteen".
Tuo kumma juttusi on suomenkielellä sitä että elät tätä päivää, suunnittelet huomista ja olet päässyt henkisesti eroon exästäsi. Se on hieno saavutus. Oma taisteluni on siinä jamassa että luotto huomiseen nykyisen puolison kanssa ei ole ihan siitä vahvimmasta päästä. Pääkoppa kyllä kestää petetyksi tulemisen aiheuttaman nöyryytyksen, mutta järki sanoo että parempaa kohtelua olisi tyrkyllä. Kiirettä suuntaan tai toiseen minulla ei ole, arki kuitenkin rallattaa suht mukavasti eteenpäin ja vähään olen aina ollut tyytyväinen. Sen kuitenkin olen keksinyt että yliajetuksi en enää aio tulla nykyisen rouvan toimesta.
Keskustelumme on edennyt sangen rakentavasti, vaikka eri joukkueita edustammekin, kiitos siitä.

Niimpä tietenkin, kaksi savolaista tässä vaihtaa ah, niin viisaita ajatuksia keskenään! Tuo tunneskaala on sinun käytävä läpi, ennenkuin pystyt tulevaisuutta suunnittelemaan. Älä tee hätiköityjä päätöksiä tai toisaalta, menee se yksi ainoa elämä hukkaan, jos odotatkin turhaan sitä paremmpaa huomista. Ja aivan takuulla sinulle olisi parempaakin kohtelua tarjolla. Ei kaikki naiset luojan kiitos ole samanlaisia kuin minä ja vaimosi. Jos sinut livenä kohtaisin, saattaisin vähän lirkutella sinulle :D. Sauna pehmitti pään, sori.

saunottu jo kirjoitti:

Niimpä tietenkin, kaksi savolaista tässä vaihtaa ah, niin viisaita ajatuksia keskenään! Tuo tunneskaala on sinun käytävä läpi, ennenkuin pystyt tulevaisuutta suunnittelemaan. Älä tee hätiköityjä päätöksiä tai toisaalta, menee se yksi ainoa elämä hukkaan, jos odotatkin turhaan sitä paremmpaa huomista. Ja aivan takuulla sinulle olisi parempaakin kohtelua tarjolla. Ei kaikki naiset luojan kiitos ole samanlaisia kuin minä ja vaimosi. Jos sinut livenä kohtaisin, saattaisin vähän lirkutella sinulle :D. Sauna pehmitti pään, sori.

kybään osunut, älä pety, olen 1/2-savolainen. Tosin sen pään sukulaiset ovat todenneet minussa olevan enemmän sikäläistä kuin heissä konsanaan.
Viisaita ajatuksia? Vai onko niin matalaotsaisten sananvaihtoa etteivät muut tajua olleskaan. Jotain tolkkua mietinnöissämme kuitenkin ilmeisesti on. Perustan näkemykseni siihen että viestiketjua on käyty katsastamassa yli 1200 kertaa, eikä meidän dialogiamme ole kukaan tohtinut häiritä. Rohkenen väittää alasampumisemme alkaneen juuri edellisen lauseen myötä, kannattaisi katsoa mitä laukoo näppikseltään. No, kyllä me se kestetään.
Toiselta puolen olen hämäläinen, joten hätiköityihin päätöksiin en tällä geeniperimällä todennäköisesti kykene. Naatiskelen tunnekuohuista joissa melon. Väliin tuntuu kanootin kokka vajoavan syvyyksiin, mutta ei helewata, sieltä sitä taas noustaan hymyssäsuin ylös. Totesin aiemmin kaahivani avoimin silmin ja mielin huomiseen, joten huolta huomisesta ei ole. Kaikki otetaan vastaan mitä tulossa on, niin hyvä kuin paha. En koe eloni valuvan hukkaan vaikka palan aikaa nykyisessä suhteessani jatkaisinkin. Lupasin kaverilleni auttaa häntä heikkona hetkenään ja siitä en ole tinkimässä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole jäädä vuosiksi roikkumaan toisen surkeuteen, mikäli asioissa ei edistymistä tapahdu. Kohtelu kotona on tällä hetkellä, niin, ei kaukana kuninkaallisesta, no ei nyt sentään. Kummasti se vaan on aviorikoksesta (kauniinpi sana kuin se raamatullinen) käryäminen lisännyt vaimon intoa viettää aikaansa miehensä läheisyydessä. Mistähän moinen muutos? Kulissia? Aitoa katumista?
Turhan takia sinä anteeksi pyytelet saunomisiasi. Kyllähän sinä lirkutella saat, koulusi käynyt vapaa ihminen. Livetapaaminen,? Kaikkea kanssa. Olisitko valmis jonain päivänä kohtaamaan minut, unelmiesi pitkän, varakkaan, hunks-kroppaisen,hengen jättiläisen, kohteliaan, luotettavuuden kivijalan, ah, komean palvojasi? Ja samma po vinska; sohvalla uuno-puvussa piereskelevän, kaljaa turpeaan mahaansa kittaavan, korviaan myöten veloissa olevan, vaimoa pieksevän ja alistavan, pienimunaisen ja -aivoisen sosiaaliavulla hengissä pysyvän metrisen luuserin? Mairitteleva cv. Toivotaan ettei unikuvaasi tullut häiriöitä. Kaikki mahdollista.

Ihmeitä täynnä. kirjoitti:

kirjaa olet opiskellut kuin minäkin, taisi olla Ojalan laskuoppi millä aloitettiin. Kahdesta parista saa neljä, kertoi tai ynnäsi. Teidän tapauksessa kaavana ilmeisesti oli 3 1, kolme tietoisia tapahtumista, yksi autuaan tietämättömänä. Toisen pariskunnan keskustelumetodit eivät ole jostakin kumman syystä olleet oman mielenkiinnon keskipisteenä. Välinpitämättömyyttä kohtalotovereita kohtaan? Ei sentään, mutta jokainen vetäköön oman rokkinsa. Keskusteltuani muutamaan otteeseen vaimoni rikoskumppanin emännän kanssa jäin siihen uskomukseen, että kyseisellä rouvalla on käsissään hieman erilainen mies. Joko tuo rouva on hyväuskoisin olento päällä maan tai sitten miehensä manipuloinnin mestari, alistamisen keisari ja linssiinviilaamisen paavi. Epäilen jälkimmäistä. Rivien välistä oli luettavissa ettei ollut ensimmäinen kerta kun isännän vehkeet olivat muualla kuin kotipesässä. Nooh, he painivat oman ottelunsa, ilman minua.
Tuppaa käymään petettäessä kuten rapatessa, roiskuuhan se vaikkei tahtoisi. Kyllä siinä taitaa käydä useimmiten silleen jotta se avioliiton pursi karahtaa kiville korjauskelvottomaksi pettämisen myötä, halusi sitä pilata toisen liittoa tai ei. Moraalittomasti toimittu? Niin, et kai sinä sitä kumppaniasi aseella uhaten selkääsi hoputtanut. Saattoi päättää pettämisestään ihan itse, aikuinen kuiteskin. Kyllä, moraalitonta molempain puolelta.
Sitten tuo logiikkapähkinäsi. Vuoden tsykolokian lukio-opintojen rohkaisemana heitän sinua olettamuksella ex-puolisosi ihmettelystä sotkeutumisestasi ukkomieheen. Olisiko niin että silloinen puolisosi olisi pettänyt sinua aiemmin kuin sinä sorruit omiin kuvioihisi? Olisi kenties kyennyt elämään synkän salaisuutensa kanssa vuosia ilman hajoamista. Nyt kun sinä toit vieraan miehen ruokapöytään herkuista nauttimaan, ei ex-puolison psyyke olekkaan kestänyt omia temppujaan. On tajunnut oman toimintansa vääryyden, tajuamalla miltä petetyksi tuleminen tuntuu ja sen että on itse mahdollisesti hajottanut jonkun "perheidyllin". Omaa oloaan helpottaakseen sitten heesustelee sinun valinnoillasi. Mistäpä näitä tuntee ja tietää. Ei sen puoleen, rohkenisin väittää, että siinä vaiheessa kun pettäminen tulee ilmi ja vetelän on pöksyssä noita elämää suurempia lausahduksia varmaan syntyy ilman mitään logiikkaa, oli mies tai nainen. Meidän Juudaksen sanomiset käryämisensä jälkeen kun olisi ymmärtänyt pistää lyijyllä tuohelle talteen niin olisin jo ensimmäisen viikon jälkeen voinut soitella Potter-kirjailija Rowlingille, jotta turha enää satuja kirjoitella nyt on sellainen seppä kirjasimien ääressä että oksat pois. Hädän hetkellä ihmisen verbaalinen lahjakkuus hipoo taidetta, näin meidän perheessä.

Viesti tulee nyt ihan vika paikkaan, mutta hierarkia oli jo liian suuri, vai miten menikään... Puoliksi savolainen itsekin olen, siitä johtunee kierot teot ja ajatukset? Muuten vikkeläkielinen karjalainen.
Yöllä unissani, johtuen ilmeisesti keskusteluistamme, pyöri se ukkomies... Huoh.
Keittääkö vaimosi sinulle iltakahvit pyytämättä? Tekee hyvää ruokaa? Ehdottelee, josko lähtisitte jonnekin yhdessä, ihan kaksistaan? Kehuuko sinua? Jos noin toimii, kyllä huono omatunto ainakin vaivaa. Utelias kun olen, etkö huomannut mistään, että vaimollasi oli jotain peliä meneillään? Itsehän en tunnustanut, vaikka viestejä sateli ja puhelin soi mitä ihmeellisimpiin aikoihin. Niin ja tietenkin piti käydä lenkillä joka päivä, että pääsi puhelimessa puhumaan. Pari kertaa jätin lähtemättä sukulaisiin, kun oli aivan muita suunnitelmia.
Ex-puolisoni oli erittäin dominoiva persoona. Kaikista tärkeintä oli raha, oma ura ja se, että näytettiin muiden silmissä erittäin onnellisilta ja tasapainoisilta, malliperheeltä. Viimeisinä vuosina minulle sanottiin, miten pukeutua ja käyttäytyä missäkin tilanteessa, ettei vaan tarvitse hävetä tyhmää vaimoa. Uskottomuudesta minua epäili koko liittomme ajan. Luulen, että olikin sitten oikeastaan tyytyväinen, kun niin tapahtui. Pääsi ajattelemaan, että olihan se sellainen, hänhän tiesi. Tunnusti kyllä muuttoa tehdessäni, ettei ollut minulle hyvä puoliso, ajatteli vaan itseään, ei meitä kaikkia kokonaisena perheenä. No, mitäs näistä, ollutta ja mennyttä. Katse vakaasti kohti tulevaisuutta.
Erehdyit noissa hunk-jutuissasi. Olispa maailman irvokkain näky joku bodattu äijä minun sohvallani makaamassa. Mieluummin se piereskelevä sika, tosimies.

hyvin nukutti kirjoitti:

Viesti tulee nyt ihan vika paikkaan, mutta hierarkia oli jo liian suuri, vai miten menikään... Puoliksi savolainen itsekin olen, siitä johtunee kierot teot ja ajatukset? Muuten vikkeläkielinen karjalainen.
Yöllä unissani, johtuen ilmeisesti keskusteluistamme, pyöri se ukkomies... Huoh.
Keittääkö vaimosi sinulle iltakahvit pyytämättä? Tekee hyvää ruokaa? Ehdottelee, josko lähtisitte jonnekin yhdessä, ihan kaksistaan? Kehuuko sinua? Jos noin toimii, kyllä huono omatunto ainakin vaivaa. Utelias kun olen, etkö huomannut mistään, että vaimollasi oli jotain peliä meneillään? Itsehän en tunnustanut, vaikka viestejä sateli ja puhelin soi mitä ihmeellisimpiin aikoihin. Niin ja tietenkin piti käydä lenkillä joka päivä, että pääsi puhelimessa puhumaan. Pari kertaa jätin lähtemättä sukulaisiin, kun oli aivan muita suunnitelmia.
Ex-puolisoni oli erittäin dominoiva persoona. Kaikista tärkeintä oli raha, oma ura ja se, että näytettiin muiden silmissä erittäin onnellisilta ja tasapainoisilta, malliperheeltä. Viimeisinä vuosina minulle sanottiin, miten pukeutua ja käyttäytyä missäkin tilanteessa, ettei vaan tarvitse hävetä tyhmää vaimoa. Uskottomuudesta minua epäili koko liittomme ajan. Luulen, että olikin sitten oikeastaan tyytyväinen, kun niin tapahtui. Pääsi ajattelemaan, että olihan se sellainen, hänhän tiesi. Tunnusti kyllä muuttoa tehdessäni, ettei ollut minulle hyvä puoliso, ajatteli vaan itseään, ei meitä kaikkia kokonaisena perheenä. No, mitäs näistä, ollutta ja mennyttä. Katse vakaasti kohti tulevaisuutta.
Erehdyit noissa hunk-jutuissasi. Olispa maailman irvokkain näky joku bodattu äijä minun sohvallani makaamassa. Mieluummin se piereskelevä sika, tosimies.

ukko sillain pyöriskeli unissasi, oisit sanonut, jotta oo paikallas pölöjä. Toivottavasti keskustelumme ei aiheuta painajaismaisia näkyjä öihisi. Joo ei ole neidolla kielenkannat ruosteessa, sen verran hyvin lesti lentää.
Keitteleehän tuo, aamuzaikat, on ollut tavoilleen uskollinen. Hyvää ruokaa se on aina tehnyt, näkyy kyllä kun varjoni profiilia oikeen tarkasti katselen. Matkaakin ehdottelee, se kyllä tullee lähinnä pyöreiden vuosiensa juhlistamistarpeesta veikkaisin. Ei se minua kehu,koska tietää etten vaatimattoman luonteeni ansiosta ole siitä moinaskaan.
Meitin juudas hoiti hommat tyylikkäästi keskellä päivää, minun ollessa vetämässä piiiitkää työpäivää. Ammattinsa suomat päivätauot loivat otolliset olosuhteet käydä päiväpanoilla työtoverinsa kanssa paikallisissa majoitusliikkeissä. Ja kun hotellielämä kyllästytti helmenä esiteltiin kotiamme, ihan pohjia myöten. Mukaan mahtui jotain mökkikeikkaa vanhan työkaverin (nainen tietysti)luo syystalkoisiin etc. Tilanteen ollessa ns päällä vaimoni kykeni peittämään homman erinomaisesti. Kotiaskareet hoituivat kuten ennenkin, sänkypuuhat, nyt kun kelaa olivat vähentyneet ja jotenkin oli tunne että hän ei ollut läsnä. Kännykkä hänellä on aina ollut äänettömällä ja näppislukot päällä. En tiedä onko kyseessä alan ammattilainen, mutta ihailtavan hyvin hän aviorikoksensa peitti. Toisaalta itse oli viime suven kuin jyrän alla työkiireidensä takia, ei edes jaksanut miettiä olisiko puolisolla jotain meneillään. Ehkä sekin antoi oivan maaperän petolliseen toimintaan. Sokea luottamus häneen, no nyt tiedetään mikä tuo on, enää ei yllätä. Näin typeränä jälkiviisasteltuna, kai siinä jotain merkkejä oli, muttei mitään sellaista mistä olisi voinut päätellä asian olevan niin persiillään kuin ne olivat.
Omatunto tuntuu meidän joukkueen naisväellä olevan huonolla mallilla. Tuskin on vedetöntä päivää ollut käryn jälkeen, Nokian pehmopaperipuoli kiittää tuestamme näin ankeina talousaikoina. Saattaa alkaa itkemään ilman motivoimistani tekipä mitä hyvänsä. Näkee ettei ihmisen ole hyvä olla kun ei ole sinut itsensä ja tekojensa kanssa. Itselläkin on halu uskoa aitoon katumukseensa, tuskin kukaan jaksaa kuukausia syyttä suotta porata.

Minä annan pitkät sille miltä näytän muiden silmissä. Joku tolkku pitää olla, muttei niin ettei kehtaa paskaisissa haalareissa mennä kesken työpäivän kauppaan asioimaan,"jos joku näkee, hui kaamee mitä sillä on yllä"-tyyliin. Vaimo on meillä se jonka naaman pitää olla sen näköinen kuin yleisö haluaa. Rahaa on aina ollut riittävästi kun on töitä tehnyt, oma lafka suo siihen hyvät edellytykset. Raha ei kuitenkaan merkitse minulle sukukalleuksien jatkotarvetta. Dominointi rajoittuu osaltani keksipaketin rapisteluun. Tuntuu kohdelleen exäsi sinua aiemmin kuvailemasi sätkynuken tavoin, pukeutumisohjeita myöten. Aikas pelle, anteeksi entinen puolisosi kuitenkin. Nöyrtyi kuitenkin paskat housussa tunnustamaan menettäneensä helmen.
Aika paha tuo viimeinen heittosi, että possua paitsi.

kuin edellinen kirjoitti:

kirjoittaja. Lähes kaikki liitot jotka päättyvät eroon, johtuu juuri pettämisestä.

tarvinnee oikaisua sanajärjestykseensä? Ei kai ne liitot jotka päättyvät eroon johdu pettämisestä, vaan liittojen eroon päättyminen johtuu pettämisestä. Tuota uumoilin sinun tarkoittaneen.

Vähemmän hunksi kirjoitti:

ukko sillain pyöriskeli unissasi, oisit sanonut, jotta oo paikallas pölöjä. Toivottavasti keskustelumme ei aiheuta painajaismaisia näkyjä öihisi. Joo ei ole neidolla kielenkannat ruosteessa, sen verran hyvin lesti lentää.
Keitteleehän tuo, aamuzaikat, on ollut tavoilleen uskollinen. Hyvää ruokaa se on aina tehnyt, näkyy kyllä kun varjoni profiilia oikeen tarkasti katselen. Matkaakin ehdottelee, se kyllä tullee lähinnä pyöreiden vuosiensa juhlistamistarpeesta veikkaisin. Ei se minua kehu,koska tietää etten vaatimattoman luonteeni ansiosta ole siitä moinaskaan.
Meitin juudas hoiti hommat tyylikkäästi keskellä päivää, minun ollessa vetämässä piiiitkää työpäivää. Ammattinsa suomat päivätauot loivat otolliset olosuhteet käydä päiväpanoilla työtoverinsa kanssa paikallisissa majoitusliikkeissä. Ja kun hotellielämä kyllästytti helmenä esiteltiin kotiamme, ihan pohjia myöten. Mukaan mahtui jotain mökkikeikkaa vanhan työkaverin (nainen tietysti)luo syystalkoisiin etc. Tilanteen ollessa ns päällä vaimoni kykeni peittämään homman erinomaisesti. Kotiaskareet hoituivat kuten ennenkin, sänkypuuhat, nyt kun kelaa olivat vähentyneet ja jotenkin oli tunne että hän ei ollut läsnä. Kännykkä hänellä on aina ollut äänettömällä ja näppislukot päällä. En tiedä onko kyseessä alan ammattilainen, mutta ihailtavan hyvin hän aviorikoksensa peitti. Toisaalta itse oli viime suven kuin jyrän alla työkiireidensä takia, ei edes jaksanut miettiä olisiko puolisolla jotain meneillään. Ehkä sekin antoi oivan maaperän petolliseen toimintaan. Sokea luottamus häneen, no nyt tiedetään mikä tuo on, enää ei yllätä. Näin typeränä jälkiviisasteltuna, kai siinä jotain merkkejä oli, muttei mitään sellaista mistä olisi voinut päätellä asian olevan niin persiillään kuin ne olivat.
Omatunto tuntuu meidän joukkueen naisväellä olevan huonolla mallilla. Tuskin on vedetöntä päivää ollut käryn jälkeen, Nokian pehmopaperipuoli kiittää tuestamme näin ankeina talousaikoina. Saattaa alkaa itkemään ilman motivoimistani tekipä mitä hyvänsä. Näkee ettei ihmisen ole hyvä olla kun ei ole sinut itsensä ja tekojensa kanssa. Itselläkin on halu uskoa aitoon katumukseensa, tuskin kukaan jaksaa kuukausia syyttä suotta porata.

Minä annan pitkät sille miltä näytän muiden silmissä. Joku tolkku pitää olla, muttei niin ettei kehtaa paskaisissa haalareissa mennä kesken työpäivän kauppaan asioimaan,"jos joku näkee, hui kaamee mitä sillä on yllä"-tyyliin. Vaimo on meillä se jonka naaman pitää olla sen näköinen kuin yleisö haluaa. Rahaa on aina ollut riittävästi kun on töitä tehnyt, oma lafka suo siihen hyvät edellytykset. Raha ei kuitenkaan merkitse minulle sukukalleuksien jatkotarvetta. Dominointi rajoittuu osaltani keksipaketin rapisteluun. Tuntuu kohdelleen exäsi sinua aiemmin kuvailemasi sätkynuken tavoin, pukeutumisohjeita myöten. Aikas pelle, anteeksi entinen puolisosi kuitenkin. Nöyrtyi kuitenkin paskat housussa tunnustamaan menettäneensä helmen.
Aika paha tuo viimeinen heittosi, että possua paitsi.

keskustelujakso teillä, nainen vaan petti jälleen kerran, hih-hih.

Varmasti suomenmaassa se alkoholi on suurin syy eroihin!

???? kirjoitti:

Varmasti suomenmaassa se alkoholi on suurin syy eroihin!

ja se penteles soikoon taitaa olla syypää siihen jotta noita eroon päättyviä liittoja solmitaan. Hyi hyi alkkomahooli kun olet katala juoma, niin paljon on surua ja murhetta juomisesi tuonut.

Ranges kirjoitti:

ja se penteles soikoon taitaa olla syypää siihen jotta noita eroon päättyviä liittoja solmitaan. Hyi hyi alkkomahooli kun olet katala juoma, niin paljon on surua ja murhetta juomisesi tuonut.

Alkoholin vaikutuksen alaisena varsinkin petetään.