Häntä olen katsellut jo miltei ikuisuuden, lähes päivittäin. Pakko tunnustaa, että alussa pidin hänestä vähän- vaikka yhtään en tuntenutkaan. Jotain tai niin paljon on kuitenkin, hänessä sellaista. Joka saa minut ärsyyntymään, melkein kyllästyneenä koetan kuitenkin ratkaista vasta- hakuisuuteni. Enkä minä ole meistä se, joka tuntee minkäänlaista kemiaa, muutakaan yhteyttä olevan välillämme. Mutta hänestä näen kaiken selkeästi. Hän raukka, yksinäinen- sydän tuskaa tulvillaan. On rakastunut minuun. Kuvitelmaansa naisesta, juuri hänelle oikeasta.En voi milloinkaan,lausua hänelle rakkauden sanoja- ystävyys ikuinenkin on mahdotonta. En voi muuta kuin. Jättää- ja olemalla oma itseni, toivoa että hän ymmärtäisi- voisi antaa itsellensä luvan unohtaa minut.
Omituisin ystävyys
Jää ikuisesti selvittämättä
4694
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
nyt menny vellit ja puurot sekasin?Kylmää on ystävyytesikin!
paistaa tekstistäsi. Ei kiva. Ehkä kaiken lisäksi tulkitset väärin.
Hoh hoi! Enpä muuta odottanutkaan, kuin tuollaista reagointia kirjoitukseeni! Niin kylmää, niin kuumaa. Väliäkös sillä sitten on sinulle, kun et ole osallisena tässä millään tavalla?
Ei kaikkien ihmisten kanssa tarvitse olla ystävä ei edes ole tervettä olla! Eikä liion voi pakottaa, itseänsä pitämään kaiken maailman täydellisyyksistä! Joten älä stressaa tällä yhtään.
niin tiedän miltä tuosta toisesta tuntuu samaistun täysin häneen.