Minulla ei ole ollut koskaan kovin hyvät välit minun ja sisarusteni äitiin. Isäni on kuollut liki kymmenen vuotta sitten.
Muutin kotoa pois 17-vuotiaana, tai muutin ja muutin, äitini heitti minut ulos. Kun tulon kotiin koulun jälkeen niin huomasin vain että avaimeni ei toiminut lukkoihin, ikkunat olivat pimeinä ja ulkona muutama jätesäkillinen vaatteitani, levyjäni ja muita tavaroitani. No, muutin poikaystäväni luo ja jatkoin elämääni. En yrittänyt soittaa äidilleni mutta hän soitti minulle noin kuukauden verran haukkumapuheluita jotka yleensä katkaisin. Vaihdoin numeroni salaiseksi. Äitini puhui minusta pahaa siskolleni ja veljelleni, jotka olivat jo muuttaneet pois kotoa.
Äitini kuoli viime joulukuun alussa ja nyt siskoni syyttää minua äitimme kuolemasta. Että minä hylkäsin hänet ja mursin hänen heikon sydämmensä. Veljeni ei ota oikein mitään kantaa. Minulla ja siskollani oli ennen äitimme kuolemaa hyvät välit. Mitä ihmettä oikein teen?
Muutin kotoa pois 17-vuotiaana, tai muutin ja muutin, äitini heitti minut ulos. Kun tulon kotiin koulun jälkeen niin huomasin vain että avaimeni ei toiminut lukkoihin, ikkunat olivat pimeinä ja ulkona muutama jätesäkillinen vaatteitani, levyjäni ja muita tavaroitani. No, muutin poikaystäväni luo ja jatkoin elämääni. En yrittänyt soittaa äidilleni mutta hän soitti minulle noin kuukauden verran haukkumapuheluita jotka yleensä katkaisin. Vaihdoin numeroni salaiseksi. Äitini puhui minusta pahaa siskolleni ja veljelleni, jotka olivat jo muuttaneet pois kotoa.
Äitini kuoli viime joulukuun alussa ja nyt siskoni syyttää minua äitimme kuolemasta. Että minä hylkäsin hänet ja mursin hänen heikon sydämmensä. Veljeni ei ota oikein mitään kantaa. Minulla ja siskollani oli ennen äitimme kuolemaa hyvät välit. Mitä ihmettä oikein teen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä kuoli lasteni isä.
Hänen vanhempansa syyttävät minua siitä, kun olin ollut niin omahyväinen.
Aina on helppoa etsiä syytä muista!!
Osanottoni äitisi poismenon johdosta.
Onpas teillä mutkikas tilanne, mutta ensimmäiseksi sinun on opeteltava irti turhasta syyllisyydestä. Tapahtuipa äitisi ja sinun välillä aikoinaan ihan mitä tahansa, niin ne asiat ovat todellakin jo eletty ja vain sinä olet enää todistamassa mikä oli välillänne totta ja mikä ei. Siskosi ei siis ole sinun ja äitisi välisen suhteen oikea tuomari/asiantuntija ja sen takia kannattaisi jättää hänen syytöksensä _täysin_ omaan_arvoonsa.
Siskosi suree omalla tavallaan äitinne kuolemaa ja yksinkertainen keino purkaa tunteita on hakea syypää, mikä saat nyt olla. Kenties lopunkin ikääsi, mutta siskoasi et voi muuttaa ja sinun on jaksettava ainakin vielä ottaa hänet rauhallisesti. Jos hän jatkossa yhä jatkaa syytöstään, eikä suostu keskustelemaan äitisi kuolemasta järkevästi ja rauhallisesti on sinun pakko silloin pysytellä hänestäkin erossa.Teet kuitenkin viisaasti, jos sanot sen hänelle silloin suoraan ja annat hänen valita muuttaako ajatuksiaan vai katkaisetteko välinne.
Siskosi tekee surutyötä tuolla tavoin. On hyvin tavallista, että jonkin aikaa läheisen kuoleman jälkeen, etsitään syyllistä kuolemalle. Se kuuluu surun käsittelyn prosessiin. Kyllä siskosi siitä rauhoittuu. Koeta kestää.
Avomieheni kuoli syöpään ja pikkuhiljaa sukulaisensa alkoivat vieroksua ja syyttää minua kaikenlaisesta vanhasta.
Erosin hänestä kolme vuotta ennen taudin toteamista.
No, tottahan oli että minä halusin eron hänestä, koska laspen synnyttyä hän esimerkiksi lukitsi minut ja muutaman kuukauden ikäisen lapsen kylppäriin sammuttaen valot vahdaten puukon kanssa ja ym. kivaa.
Hän oli erittäin suosittu kaveripiirissään ja vieläkin minua karsastetaan vaikka hänen kuolemastaan on jo 12 vuotta.
Ihmeellistä.
Häntä muistellaan jonain kummallisena sankarina "hyvänä jätkänä" jne.
Minä olen aina van se "piru" joka aiheutti hänen kuolemansa.
Älä ota kuuleviin korviin mitään syyttelyä, se kuluttaa ihmistä.
Jos ihmiset ovat niin pieniä aivokapasiteetiltaan että syyllistävät muita toisten kuolemisesta niin, johan on.