Olen 43 v, nuorekkaan näköinen,lapseton sinkku mies. Minuun ihastui 17 vuotta nuorempi tyttö. Hän haluaisi tapailla. Minua ikäero haittaa, sillä jos olisin nuorena hankkinut lapsia niin ne oisivat jo jonkun ikäisiä. Miten kertoa neidolle että ei tää oikein käy loukkaamatta? Vai pitäskö suostua deitille?
Liikaako ikäeroa
juttufrendi
111813
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
muusta mutta ajatellaan että nainen olisi edes pari vuotta vanhempi lähempänä 30 niin olisiko tapailu sinusta sitten ok?
Tiedän yhden melkein vastaavan ikäisten seurustelun (mies oli päälle 40 ja nainen just jotain päälle 25) joka kesti kymmenisen vuotta. Lapsikin heille syntyi mutta taisi sitten tulla miehen ikä vastaan kun naisen menojalka vipatti vielä.
Voithan sinä kokeilla kun molemmat ovat aikuisia mutta kannattaa miettiä onko siitä pitemmän pääälle mihinkään.
Erot naisten välillä tuossa 26 iässä ovat suuria. Osa kun on melkein teinejä melkein ja osa aikanaisia jo.
Olin avoliitossa 7 vuotta itseäni 17 vuotta nuoremman kanssa eikä ikäero tullut koskaan vastaan meitä.
Kerrot just tollee: "Minua ikäero haittaa, sillä jos olisin nuorena hankkinut lapsia niin ne oisivat jo jonkun ikäisiä" ja jos haluaa olla kiltti ja oikeasti ajattelee näin, niin siihen voi lisätä sen, että ihmisenä tyypissä ei ole vikaa, vaan että itse ei halua seurustella niin paljon nuoremman kanssa. Ja näin se on, piste.
Mun mielestä sinänsä ei ole este ikäero, mutta se lapsiasia on jossain kohtaa edessä ja jos etsii vakavampaa suhdetta, niin ei kannata sille tielle lähteä, jos kantansa tietää jo. Se olis epäreilua molempia kohtaan. Ei aina kaikkien kivojen tyyppien kanssa voi seurustella, kyllä se 26-vuotias sen jo tietää. Ei se mikään lapsi kuitenkaan ole enää. (Eli siis 26-vuotias ei kyllä ole nää tyttö, vaan ihan nainen.)
Ketään ei voi torjua koskaan täysin loukkaamatta, mutta terve ihminen kyllä kestää sen ja sairaan kanssa taas ei kannata ehkä olla muutenkaan.
Ja jos sä oikeesti ajattelet, että se on joku "tyttö" ja puhut jo tuollatavalla holhoavaan sävyyn "miten ilmoittaa neidolle", niin anna olla vaan, sä selkeesti et oikeestaan suhtaudu häneen vakavasti otettava aikuisena ihmisenä. Eikä se ole hyvä pohja parisuhteelle ollenkaan. Eikä se, että "suostuu deitille", hemmetti, onko se jotenkin säälittävä tapaus sun mielestä, että sä voisit suostua, vaikket haluaisikaan. Unohda vaan suosiolla koko suhde ja etsi sellaista seuraa kun haluat, mitä pidät itsekin aikuisena ja arvossa.
Että teillä on kyllä liikaa eroja ja ikäeroa tässä tapauksessa.
Kyllä meilläpäin naisia vielä tytöiksi joskus sanotaan ja ovat jopa hyvillään siitä.
Ja kyllä sairatkin tarttee suhteita siinä missä terveet. Ei sairaita sais jättää vaan tukea. Mistä tietää millon ite sairastuu.
Muuten neuvo on tosi hyvä. Ikäero on siinä rajoilla että poikkeustapauksessa korkeintaan.
Suosittelen että ei pariakymmentä vuotta ikäeroo.
:)
Olette molemmat aikuisia. Piste.
Mieheni oli 43 kun tavattiin, minä juuri tuon 17 vuotta nuorempi. Nyt mieheni on 52 ja minä edelleen tuon 17 vuotta nuorempi :) Olemme naimisissa ja meillä on lapsi. Miehelläni on edellisestä liitostaan lapsia, joista vanhin on minua kymmenen vuotta nuorempi.
Ikäerosta ei ole ollut ainakaan meillä mitään haittaa. Kukaan ei ole sen kummemmin sitä päivillyt ja itselläkin se tuppaa unohtumaan.Ehkä se tulee vielä vastaan,mutta tähän asti ei ole haitannut.
Minä olin 26-vuotiaana itsellinen, työssäkäyvä, muutamia pitkiä suhteita läpikäynyt aikuinen nainen. Ei mies pitänyt minua pentuna, enkä minä miestä. En pentuna enkä kääkkänä :)
Aluksi miestä ehkä häiritsi se, mitä muut ajattelevat, kun ei ollut profiloitunut mnuorempien metsästäjänä. Mutta sekin angsti meni muutamassa viikossa ohi.
Varmaan tärkein seikka asiassa on miten itse suhtaudut asiaan, jos pidät naista liian nuorena/sopivana niin silloin varmaan kannattaa antaa olla. Meillä ikäeroa pari vuotta enemmän kuin teillä. Minä en itse vähän yli parikymppisenä tiennyt mieheni ikää mutta sen tiedon saatua hän olite hnyt minuun jo vaikutuksen omana itsenään eikä ikä ollut enää tärkein seikka. Aina riittää ihmisiä jotka pitävät ikäeroa pahana asiana ja aina sitä asiaa ihmiset pohtivat mutta tärkeintä on minusta se wttä itse on onnellinen. Tietenkin ajanmyötä saattaa tulla pohdintaa naisen puolelta lasten saamisesta mutta senkin asian voi keskustelemalla ja sopimalla kumppanin kanssa hoitaa.. =)
Mun entinen mies oli 14v.vanhempi.erottiin sit 4 yht.lasta.Nykyään olen 8v. nuoremman kans naimisissa.
on väliä, ei numeroilla. Jos tämä nainen tuntuu elämäsi naiselta niin siitä vaan.
Kyseessä ei ole mikäään "tyttö" vaan 26-vuotias nainen. Jos vaan ikäeroanne mietit etkä ihmistä joka haluaisi tutustua sinuun on vastaus selvä: teistä ei tule paria.
Aika paljon on ikäeroo. Ei kannattane alkaa millekkään, paitti jos se nainen (tyttö) on aivan erityinen ja just sulle sopiva. Luulisin että löytyy parempi kolmikymppinen tai yli. Enempi toki merkitsee tunteet ja sopivuus seikat. Mutta mistäpä sitä mies heti tietää miten sopiva joku on jos ei aina silmiin katsomallakaan voine luottaa. Millainen lie tytön sisin, sehän se tärkeintä on. Tosin jos lapsia meinaa hommata niin se on helpompaa kun on katseenkestävä puoliso.(ja muutenkin mukavampaa vaikka kyllä kaikennäköisillä lienee oikeus suhteisiin).