Tässä sitä ollaan yksinäisenä sinkkuna edelleen kohta 7v. eron jälkeen. On ollut miessuhteita, mutta eivät onnistuneet. Erosin exästä n. 7v sitten ristiriitojen vuoksi, kaksi poikaa jäi sinne taloon, mutta muutin kuitenkin heidän lähelleen, n.300m, 5v olin noin lähellä, että lähes joka päivä nähtiin ja tavattiin perhettäni. Pojat jo 20v ja 14v nykyään. Kunnes 1,5v sitten muutin synnyinseudultani lähes 100km päähän asumaan opintovapaalle 2vuodeksi, henkisesti työpaikan kiusaamisen takia, olen edelleen opintovapaalla. Nyt vain ikävä raastaa nuorinta poikaani, joka siellä edelleen asuu isänsä kanssa, vaikka edelleen saan nähdä hänet niin usein kuin pystyn,mutta ei enää niin usein. 20v asuu lähelläni tyttöystävineen, muuttivat perässäni. Exän kanssa nykyään hyvissä väleissä, pehmeämmäksi muuttunut paljon, auttavainen. Nyt mietin kuumeisesti, mitä teen, palataanko takaisin samaan vanhaan nuoremman poikani luokse? Toisaalta tykkään olla itsenäinen, mutta teiniäni on ikävä ja viihdyn myös täällä uudessa kotikaupungissani. Voi kun ongelma ratkeaisi helpommaksi, mutta kun ei. Mikä sitten on ratkaisuksi?
Mitä ihmettä teen?
manta65
1606
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
lapsesi luo. Jos mieskin on siihen valmis niin yrittäkää ihmeessä uudelleen. En usko että tulet katumaan jos annat miehelle uuden mahdollisuuden.