Mieheni on aina harrastanut sitä että ei paljon kerro ilman kysymistä omista asioistaan.
Ylityöt jää usein ilmoittamatta tai äidillä poikkeaminen työmatkalla,joka venyttää jo muutenkin pitkää päivää.
Muistakaan menoista ei kerrota kuin viimemetreillä.
Hän sanoo että olenhan aina tulossa kotiin enkä ole pahoilla teillä,älä nipota.
Minulla ei ole tarvetta lähteä hakemaan uutta!
Nyt hän on väsynyt ja näyttää rasittuneelta mutta ei kerro onko jokin "huonosti" sanoo vaan että
pitäisi hiljentää...
Olen kysellyt ja tarjoutunut tilaamaan lääkäriä,
ei kuulu minulle -yksityisasioita!
Pitäisikö vaan tyytä siihen ettei minulle kerrota juuri mitään,mieshän on uskollinen.
Haluaisin jakaa enenmän asioita ja tunteita.
Nyt minusta tuntuu ,että minusta ei välitetä kun kanssani ei haluta jakaa asioita.
Miehellä on jokin kammo siitä että jos kertoo omista asioistaan voi joku päästä niillä vielä
isketään vyön alle.
Hän on ihan perhetuttujenkin kanssa hyvin pidättyväinen asioistaan ja sanoo aina että oman perheen asiat on oman perheen asioita,eivät kuulu muille!
Olisiko täällä miehiä vastaamaan tähän?
Ylityöt jää usein ilmoittamatta tai äidillä poikkeaminen työmatkalla,joka venyttää jo muutenkin pitkää päivää.
Muistakaan menoista ei kerrota kuin viimemetreillä.
Hän sanoo että olenhan aina tulossa kotiin enkä ole pahoilla teillä,älä nipota.
Minulla ei ole tarvetta lähteä hakemaan uutta!
Nyt hän on väsynyt ja näyttää rasittuneelta mutta ei kerro onko jokin "huonosti" sanoo vaan että
pitäisi hiljentää...
Olen kysellyt ja tarjoutunut tilaamaan lääkäriä,
ei kuulu minulle -yksityisasioita!
Pitäisikö vaan tyytä siihen ettei minulle kerrota juuri mitään,mieshän on uskollinen.
Haluaisin jakaa enenmän asioita ja tunteita.
Nyt minusta tuntuu ,että minusta ei välitetä kun kanssani ei haluta jakaa asioita.
Miehellä on jokin kammo siitä että jos kertoo omista asioistaan voi joku päästä niillä vielä
isketään vyön alle.
Hän on ihan perhetuttujenkin kanssa hyvin pidättyväinen asioistaan ja sanoo aina että oman perheen asiat on oman perheen asioita,eivät kuulu muille!
Olisiko täällä miehiä vastaamaan tähän?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen mies eikä tapoihini kuulu kertoa ongelmistani. Pidän ongelmani mielelläni omana tietonani, koska ajatus siitä, että ongelmani tulisi yleiseksi puheenaiheeksi, ei ole houkutteleva. Lisäksi hieman häpeilen ongelmiani, ja koitan hoitaa ne ilman muiden apua (paitsi lääkereiden)...
Mutta jos kyse ei ole ongelmista vaan esim. tuosta venyvästä työpäivästä, niin jostain syystä hän ei näe tarpeelliseksi ilmoittaa asiasta sinulle. Hänen mielestään ei ole ilmeisesti niin tärkeä asia, että sinun tarvitsee heti saada tietää..
Mitä pelkäät? Eikö parisuhteessa eläminen tarkoita
jakamista ja tuen saamista.
Vai oletatko että naisesi kertoo heti asiat "kymmenelle parhaalle kaverilleen"?
Ja jos jakaisikin joitakin asioita ei se sinua huonontaisi mitenkään. Joskus jopa päinvastoin,
ymmärrys sinua kohtaan voisi kasvaa kun ongelmat tiedostetaan ja osataan suhtautua esille tuleviin tilanteisiin.Sama koskee omaa naistasi!
Eikö ilmoittaminen venyneistä aikatauluista olisi jo normaalistikkin kohteliasta toista kohtaan?
Tai kertominen ns.vaivoistaan jo edesauttaisi jos tulisin niin vakava tilanne että itse ei pystyisi kertomaan aikaisemmista vaivoista.
Silloin nainen voi kertoa jo apua hakiessaan niistä ja saada tilanteeseen toimivan ensiavun.
Vai estääkö miehinen ylpeys kertomisen vaikka se voisi johtaa avun saamisen hidastumiseen tai vakavampiin tilanteisiin?
Oletko ajatellut asiaa tältä kantilta?
ongelmat miehen niskaan joka lisää miehen huolia entisestään. Mutta miehen ei kannata huoliaan kertoa naiselle, ne käännetään vain miehen syyksi ja heikkouksia tullaan varmasti käyttämään myöhemmin miestä vastaan riidoissa ja muissa.
Itse en ainakaan käännä huolia miehen syyksi,viaksi tai ongelmaksi. Itsellä vähän samantapainen tilanne, joka on taas jatkunut melkein kaksi viikkoa. Se on parisuhteen toiselle osapuolella aika rankkaa nähdä, että toisella ei ole kaikki hyvin, mutta sitten kun kysyy, että onko kaikki hyvin tai että miten voisi auttaa, niin saa vain osakseen kiukkua ja turhautumista..
Itse haluaisin osata auttaa ja tukea, mutta se on vaikeaa silloin kun ei tiedä mikä toisella on.
myös omaa rauhaa ja tilaa ratkoakseen ongelmiaan. Tämä on se juttu jota naiset eivät tajua, vaan peilaavat taas tämän asian itseensä, se ei varmaan välitä musta kun ei ole läsnä, vaikka asia on ihan päin vastoin.
Eikö se ongelmien ratkominen voisi olla yhteistä puntarointia puolin ja toisin!?
Miksi naisen asioiden kertominen tuntuu huolien niskaan kaatamiselta? Eikö meisten päähän mahdu kuin omat asiat ja nekin yritetään lakaista maton alle......
Kyllä jokaisella pääsee riidan aikana sellaista mitä ei oikeasti tarkoita.
Ja miehethän ovat oikein ottaneet asiakseen heittää joka väliin ;- Että mikäs aika kuukaudesta nyt sattuu olemaan?
Niinkuin nainen ei voi vaikka olla ärtynyt sen miehensä teoista tai tekemättä jättämisistä,
vaikka kierto olisi mikä.