Voisitteko te, jotka olette tekemässä avio-/avoeroa yrittää pysyä erossa uusista ihmisistä, jotka tosimielellä etsivät itselleen kumppania ja tästä olette tietoisia.
Itselleni eräs mies kertoi olevansa eronnut, mutta osoittautuikin, että oli kyllä muuttanut vaimonsa luota pois, muttei edes harkinta-ajan papereita oltu tehty. Kuin olisi puulla päähän minua lyöty.
Yrittäkää pitäytyä vaikkapa "irtonumeroissa", jotka ovat samalla mielellä liikkeellä. Jättäkää tosissaan etsivät "kokeilematta". Siinä vain satutatte toista pahasti.
Itselleni eräs mies kertoi olevansa eronnut, mutta osoittautuikin, että oli kyllä muuttanut vaimonsa luota pois, muttei edes harkinta-ajan papereita oltu tehty. Kuin olisi puulla päähän minua lyöty.
Yrittäkää pitäytyä vaikkapa "irtonumeroissa", jotka ovat samalla mielellä liikkeellä. Jättäkää tosissaan etsivät "kokeilematta". Siinä vain satutatte toista pahasti.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Varsinkin kun olette tietoisia!
Loukattu minäkin!
Itselläni oli exliittoni aikana rinnakkaissuhde, ihan tosimielellä. Se jatkuu nyt vakisuhteena, ihan tosimielellä :). Näin myös mieheni puolelta! Järjettömän hyvä mies minulla onkin nyt, paras.
Monet asuvat erossa kaksi vuotta ja vievät eropaperit sitten.
Miehenä pääsen tai paremminkin joudun kuulemaan huoraavien miesten elvistelyä. Ei kovin mairittelevaa, enkä ymmärrä miksi siitä pitää vielä kertoa jollekin.
Eivät edes ymmärrä hävetä.
Tietoisesti pettävä mies tai nainen ei ole luotettava kumppani, ja suhteelle tulee loppu, kun tämä taas kyllästyy.
En viitsi edes onnitella "hyvästä" suhteestasi, sillä sitä se ei ole. Tulet vielä huomaamaan.
tuollaista naista kun sinä olet! Ja kehtaat retostella näillä sivuilla rinnakkais suhteestasi,luulenpa että tämä uusi "ihana" miehesi herää ajattelemaan että teetkö hänelle samaa kuin entiselle ukollesi....Terv.Ajatteleva mies.
Aivan niin. Pettämällä alkanut suhde ei voi olla hyvä. Jokaisen olisi pystyttävä olemaan niin aikuinen ja vastuullinen, että lähtee entisestä ennenkuin alkaa mitään uutta yrittää rakentaa.
Alkuper. viestissäni purin tuskaani siitä, että pelottaa, että olen lopultakin se laastarisuhde.
Itse olen elänyt vuosia kahden lapsen yksinhuoltajana, toki pitkiä seur.suhteita ollut, muttei yhteenmuuttamiseen asti johtanutta.
Nyt pelkään koko ajan, että mies jonain päivänä lähtee... Vaikka hän vakuuttelee rakkauttaan, tuntuu pahalta, että hänen itse haluttua perheemme elämään ja arjen keskelle hyvin pian (itsestänikin se tuntui mahtavalta ja oikealta), jossain vaiheessa tämä loppuu. Johtuu varmasti siitäkin, että hän on melko erilaista elämää viettänyt, kaikki mennyt loistavasti avioeroa (tulevaa) lukuunottamatta. Riitänkö hänelle? Itse sanoo, ettei voi luvata mitään tulevaisuudesta. Emmehän ole kauaa tunteneetkaan kyllä. Ja itse kun olen aivan rakastunut ja vuosia odottanut tällaista tunnetta, ihmistä, jonka kanssa on niin hyvä olla. Surullista.
Tuo oli se sanoma mitä mun eksäni, eroamassa ollut mies toistamiseen mulle viestitti. Ajattelin, että tosiaankin, kukaan ei voi luvata mitään, ja annoin asian mennä ohi korvieni. Kun avioeron viimeinen hakupäivä koitti, koitti samalla viimeinen aamu minun ja hänen suhteessa: vaimo ei halunnut että eroa haetaan, eikä miehelläkään ollut mitään asian raukeamista vastaan.
Ei lupaa hyvää tuo sinunkaan asetelmasi, joka on melko sanalleen samanlainen kuin minun, kauan kaivanneen.
Olen pahoillani sinulle tapahtuneen johdosta.
Oman miesystäväni tapauksessa en pelkää hänen palaavan entisensä kanssa yhteen, siitä hän on puhunut ja tietäen eronsa syyt en todellakaan siihen usko. Mutta se, että nyt on alkanut elämään osittain minun perheeni arjessa kaikenlaisen sähinän keskellä, voi pelästyttää ja hän tulee lopputulokseen: " Ei enää !" .Siis luulen, että hän haluaa kuitenkin lopulta elää ainakin jonkin aikaa vapaan, itsenäisen aikuisen elämää eikä tätä teinien kanssa sompailua.
Niin pahalta tuntuu, kun joudun pähkäilemään ja pelkäämään. Tietenkään niin ei pitäisi tehdä, mutta väkisinkin mielessä pyörii. Niin monta suhteen aloitusta takana ja juuri sitä Odotusta!
Sinulle hyvää jatkoa ja onnea toivottavan uuden ihmisen löytymiseen!
huoraavaa käyttäytymistä en minäkään hyväksy, mutta vanhan voi jättää ja aloittaa uuden
Toivon sinulle onnistumista. Vaikka parisuhde alkaisi miten hitaasti ja täysin vapaina, ei se takaa ikuista onnea. Ero tuli.
ihan sama mitä sinä mietit. Vaihtaisin koska tahansa reilun 20vuotisen exsuhteeni nykyiseen suhteeseeni. Toivon, että tämä kestää. Ellei kestä, niin ei voi mitään. Tässä suhteessa on kuitenkin jo nyt ollut sisältöä enemmän kuin exsuhteessa koskaan. Exsuhteessa ei todellakaan ollut kysymys kyllästymisestä, vaan monista paljon vakavammista asioista.
Vai retostelen, kun kerron asiat sillä tavalla kun ne nyt ovat. Jo on aikoihin eletty.
Vaikka nykyinen mieheni on entistä ehompi ja parempi kaikin puolin, niin ei se tarkoita, ettemmekö keskustelisi vaikeistakin asioista. Se menee niin, että suhteessa kuin suhteessa pitää pelätä menneisyyden mörköjä, jos niitä lähtee pelkäämään. Mutta oikeasti ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu vuoden, viiden vuoden, 10 vuoden päästä. Koska kaikkea VOI tapahtua: Minä saatan löytää toisen tai mieheni saattaa löytää toisen. Me molemmat voimme haluta eroa jostain toisesta syystä/syistä. Jompikumpi tai molemmat kuolee. Ainoa asia mikä tässä maailmassa on varmaa on epävarma. Ja vielä; jos oikein äityy pelkäämään menneisyyden mörköjä, niin elämä menee ohi pelätessä. Ei voi "heittäytyä" yhteenkään suhteeseen, koska aina voi tapahtua jotain, josta saa pienempiä tai suurempia sydänsuruja.
Eli siis jos olet kerran "ajatteleva mies" niin ajattele loppuun asti. Ihmissuhteille ei ole takuita.
Kirjotin juuri tuosta pelkäämisestä toisaalla.
Eiköhän nyt siis hyväksytä vain se tosiasia, että yhdellekään ihmissuhteelle ei ole takuita. Mitä enemmän pelkää, sitä paremmin ihmissuhteet menevät päin seinää. Jos kerran sinulla on hyvä olla toisen ihmisen kanssa, nauti siitä! Sillä, että osoittaa pitävänsä toisen seurasta, tuskin on negatiivisempaa vaikutusta kuin sillä, että on epävarma, pyrkii ripustautumaan ja pelkää toisen lähtöä.
Sitten tuo "ensin erotaan, sitten vasta kohdataan toinen" on todella hämmästyttävä lause (joka pohjautuu mitä ilmeisemmin pelkkään teoriaan). Minunkin tapauksessa ex oli se, jonka takia liittoa jatkoin - hampaat vähän irvessä tosin. On mielestäni typerää erota (ellei ole aivan pakko), ellei saada aikaan edes jonkinlaista sopueroa. Eikä sopueroa useinkaan saa, jos toinen ei tahdo erota (lue: ole valmis eroon). Enkä edes tuntenut pettäväni exää; meidän suhteemme oli kuollut ajat sitten. Ja varmaankin vain minä toivoin suhteelta lämpöä, läheisyyttä ja aikaa. Ex puolestaan kaipasi hyötyä. Sitä saikin - ja siksi hänen olikin vaikea päästää minusta irti.
Minun eroni on vielä kesken, muuta miehelläni on jo ainakin kolmas laastarisuhde (ihana nimitys) menossa sen jälkeen kun muutin 6 viikkoa sitten pois yhteisestä kodistamme. Ihmetyttää vaan mistä näitä naisia riittää, varsinkin kun mies on alkkari ja väkivaltainen.
Onneksi ero on lopullisesti selvä vielä tällä viikolla ja minäkin voin kääntää uuden lehden elämässäni ja ehkä katsella uutta suhdetta.
Siis miehelle tuntuu löytyvän hoivaajia ja laastareita. Naisille ei.
Ovatko miehet realistisempia? Mistä näitä hyväuskoisia ja sinisilmäisiä naisia löytyy.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Jos on tuore ero, pitää sanoa selvästi, että ei halua kuin tukea ja lohdutusta. Kai se sitten on sen laastarin vastuulla, että jatkaako hän siitä huolimatta suhdetta?
Kummallakin on vastuunsa. Kai nyt selväjärkinen uusi nainen tai mies käsittää, että ero ei ole parissa kuukaudessa selvä. Toipumisessa voi mennä vuosia.
että tässä tapauksessa mies ei osaa olla yksin. Tämä laastari ei paranna. Siellä ne haavat laastarin alla muhivat. Jossain vaiheessa on kuitenkin se surutyö ja luopumisen tuska koettava.
Uusi suhde joko ymmärtää tilanteensa tai sitten ei. Se on onneksi ihan hänen oma ongelmansa. Tässä EXän kanssa hoidellessa jäljellä olevia yhteisiä asioita on ihan riittävästi kestämistä.
niilehän niitä just löytyy lohduttajia.
hyö ossoo just peitellä asioitaan ja leperellä.
miulle on sattunut ja tapahtunut tapaus ja eräs.
kai oon sit niin sinisilmäinen. tais sit oikea "roskapankki".
kenenkään roskapankiksi älä rupia, kenkänkuva vaan persuksiin tuollaisille ukoille.