olemme eläneet muutaman vuoden yhdessä, hyvin pitkään, ihan viime aikoihin asti olen ollut tyytyväinen ja jopa vain makoileminen rakastettuni lähellä on tuntunut maailman suloisimmalta asialta.
nyt olen jotenkin välillä tosi kyllästynyt ja joskus tekisi mieli olla ilkeä ja haukkua ja keljuilla vaan oikein ivallisesti tätä sielunkumppaninani pitämääni ihmistä.
kun mietin omaa ihmissuhdehistoriaani, en voi hurrata, muutamaa vuotta pitempään en ole pystynyt pysymään parisuhteessa.
ehkä tämä on vain normaalivaihe, joka tulee kaikilla ja pitäisi vain nyt kestää sen yli ja odotella, ja ehkä myöhemmin suhteemme on entistäkin läheisempi ja parempi.
Kenelläkään kokemuksia?
en haluaisi luovuttaa, vaikka välillä tekisi mieli paiskata hanskat tiskiin ja muuttaa yksin asumaan.
emme ole liian liimaantuneita, kummallakin on omia kavereita ja menoja yhteisten juttujen lisäksi. viime aikoina olen huomannut olevani onnellisempi niinä iltoina kun kumppanini ei ole kotona.
any ideas how to go on?
en oikesti haluaisi erota kuitenkaan....
nyt olen jotenkin välillä tosi kyllästynyt ja joskus tekisi mieli olla ilkeä ja haukkua ja keljuilla vaan oikein ivallisesti tätä sielunkumppaninani pitämääni ihmistä.
kun mietin omaa ihmissuhdehistoriaani, en voi hurrata, muutamaa vuotta pitempään en ole pystynyt pysymään parisuhteessa.
ehkä tämä on vain normaalivaihe, joka tulee kaikilla ja pitäisi vain nyt kestää sen yli ja odotella, ja ehkä myöhemmin suhteemme on entistäkin läheisempi ja parempi.
Kenelläkään kokemuksia?
en haluaisi luovuttaa, vaikka välillä tekisi mieli paiskata hanskat tiskiin ja muuttaa yksin asumaan.
emme ole liian liimaantuneita, kummallakin on omia kavereita ja menoja yhteisten juttujen lisäksi. viime aikoina olen huomannut olevani onnellisempi niinä iltoina kun kumppanini ei ole kotona.
any ideas how to go on?
en oikesti haluaisi erota kuitenkaan....
Vastaukset 4
Vanhimmat
seurustelee vuosia vaikka lampaan kanssa, mutta yhdessäasuminen kertoo viimeistään vuoden jälkeen, että mille se suhde on perustettu.
Varsinkin jos rahaa ei ole ja molemmilla on vielä jotain ylimääräistä stressiä. Varmasti jokaisessa suhteessa voi olla pitkiäkin aikoja, että vituttaa sen toisen naamakin jo iha helkkaristi. Asiasta pitää keskustella ja molempien pitää panostaa siihen suhteeseen.
Jos mitään parannusta ei tapahdu, niin pitäiskö vaan myöntää, ettei parin välillä ole tarpeeksi sitä jotain? Seurusteluun voi riittää ihastuminen&kiintyminen, mutta yhdessä asumiseen vuodesta toiseen vaaditaan jo kovempia paukkuja.
vanhempieni suhteeseen. 35v yhdessä ja vieläki ne juoksee ympäri taloa ja jahtaa toisiaan. Ei kehtaa viedä vieraita vanhemmille, kun ei tiedä onko ne edes vaatteet päällä siellä. Heidänkin elämäänsä mahtuu vaikeuksia rahapulasta lapsen kuolemaan. Ei voi kun toivoa, että joskus sais kokea edes hitusen siitä mitä heillä on.
Itse olen huomannut ongelmaksi sen, että oma napa on ollut minun kumppaneilleni se tärkein asia. Muutetaan yhteen ja sitten tuleekin jotain vaikeuksia. Sitä huomaa äkkiä, että yksin ei pysty suhdetta pitämään yllä. Kyllä se vähän aikaa menee, mutta se syö ihmisestä kaiken energian. Jos molemmat ei satsaa siihen juttuun, niin se on entinen juttu hyvin äkkiä. Kaverit käskee jättämään sen muijan, mutta kun itse näkee tämän kaikkine vikoineen sellaisen vaaleanpunaisen usvan läpi, niin ei voi myöntää tosiasioita itselleen.
3 pitkän suhteen jälkeen en ole silti vielä katkeroitunut. Ihmisten kanssa värkkääminen on aina tuuripeliä. Kyllä tuolla jossain varmaan on joku keijukainen minuakin varten.
..ja terveisiä vanhemmille! Ois hienoa jahdata toisiaan pitkin taloa joskus viiskymppisenä, vaikka luulenpa että kädestä piteleminenkin tuossa vaiheessa suhdetta ois melko ok juttu.
ehkä olet kyllästynyt ihan omankin elämäsi tavanomaisuuteen, minkä sitten heijastat parisuhteeseesi? kyllästyminen mihin tahansa tärkeään osaan elämäänsä voi johtua elämäntavan "helppoudesta", yllätyksettömyydestä, tuttuudesta, haasteiden puutteesta, ja sitten sitä lähtee tiedostamattaan hakemaan ratkaisua jokin perustavanlaatuisen, kuten parisuhteen, tuhoamisesta, saadakseen aikaan muutosta. keskity johonkin uuteen juttuun ja opi arvostamaan ihmistä joka jakaa kanssasi elämänsä. monia parisuhteita pidetään liian itsestäänselvyyksinä tai niihin saatetaan suhtautua jotenkin fatalistisesti tyyliin "se on tätä loppuun asti tai ero", ja unohdetaan ne pienet tarpeelliset muuttumiset yhdessä, kasvu ja mielen avartaminen yhdessä. toivottavasti tiedät rakastavasi häntä, jottei kyse ole ainoastaan tottumuksesta siihen toiseen, missä tapauksessa sinun on erottava; jos ei ole rakkautta, suhde ei ole oikea!