Olen seurustellut muutamia vuosia poikaystävän kanssa, jonka vanhemmat aiheuttavat minulle harmaita hiuksia.Omat vanhempani ovat aina ottaneet poikaystäväni huomioon ja kohtelevat häntä samalla tavalla kuin minuakin- näin sen kuuluu ollakkin.
Poikaystäväni vanhemmat ovat erimaata- minua kohtaan ollaan siltä taholta oltu jopa töykeitä. Olen vienyt kakkua, omenia, syntymäpäivä/äitinepäivä lahjoja, yrittänyt olla ystävällinen ja tutustua. Omenat ei kelvanneet ja kakkukin meinattiin lähetettää minulle takaisin.Kahvia anoppi on kaatanut itselleen ja pojalleen, minulle tokaisi: "on sitä tuolla sullekkin keittimessä". Aina kun käymme siellä yhdessä katsoo todella mustasukkaisena jos olemme poikakaverini kanssa lähekkäin.Esim. viimeksi usutti kissaa käymään jalkaani kiinni kun istuin poikakaverini sylissä.
Hän on ollut vuosikaudet työttömänä, joten poikaystäväni "lainaa" hänelle rahaa, jota ei saa koskaan takaisin. Poikaystävä opiskelee, ja on joutunut elämään koko elämänsä minimi budjetilla. Käyttörahaa jää kuukautta kohden ehkä pari sataa euroa vuokran jälkeen.Kerran ei lainannut, kun poikaystävä ajatteli, että miksi hän työntää äidilleen koko ajan rahaa, kun se ei ratkaise ongelmaa pidemmän päälle-anopin pitäisi löytää töitä ja elättää itse itsensä. Siitä syntyi melkein puoli vuotta kestänyt mykkäkoulu ja vittuilu pojalleen. Näin hän sai mitä halusi- taas poika antaa rahaa, vaikka omat tulotkaan ei ole opiskelija budjetilla kovin suuret. "Anoppi" ei ole millään tavalla sairas,ettei voisi tehdä töitä, vaan on elellyt yhteiskunnan varoilla ainakin 20 vuotta!Poikaystäväni on joutunut kärsimään hänen miesystävistään, jotka ovat kaikki olleet juoppoja tai muuta vastaavaa.Anoppi osti poikaystävällenikin alaikäisenä (noin 15- vuotiaana) ollessaan kirkkaita viinoja- minusta se on täysin vastuutonta!
Mietin vaan, mitä joudunkaan kärsimään sitten jos menemme naimisiin tai saamme lapsia...?En ainakaan ikinä antaisi lapsia hänelle hoitoon.Hyvä puoli hänessä on se,että ainakin hän jättää meidät rauhaan ettei ole koko ajan ovi kelloa soittamassa.Pelkään häntä, koska hän voi laukoa suustansa ihan mitä tahansa.Mitä olette mieltä?
Poikaystäväni vanhemmat ovat erimaata- minua kohtaan ollaan siltä taholta oltu jopa töykeitä. Olen vienyt kakkua, omenia, syntymäpäivä/äitinepäivä lahjoja, yrittänyt olla ystävällinen ja tutustua. Omenat ei kelvanneet ja kakkukin meinattiin lähetettää minulle takaisin.Kahvia anoppi on kaatanut itselleen ja pojalleen, minulle tokaisi: "on sitä tuolla sullekkin keittimessä". Aina kun käymme siellä yhdessä katsoo todella mustasukkaisena jos olemme poikakaverini kanssa lähekkäin.Esim. viimeksi usutti kissaa käymään jalkaani kiinni kun istuin poikakaverini sylissä.
Hän on ollut vuosikaudet työttömänä, joten poikaystäväni "lainaa" hänelle rahaa, jota ei saa koskaan takaisin. Poikaystävä opiskelee, ja on joutunut elämään koko elämänsä minimi budjetilla. Käyttörahaa jää kuukautta kohden ehkä pari sataa euroa vuokran jälkeen.Kerran ei lainannut, kun poikaystävä ajatteli, että miksi hän työntää äidilleen koko ajan rahaa, kun se ei ratkaise ongelmaa pidemmän päälle-anopin pitäisi löytää töitä ja elättää itse itsensä. Siitä syntyi melkein puoli vuotta kestänyt mykkäkoulu ja vittuilu pojalleen. Näin hän sai mitä halusi- taas poika antaa rahaa, vaikka omat tulotkaan ei ole opiskelija budjetilla kovin suuret. "Anoppi" ei ole millään tavalla sairas,ettei voisi tehdä töitä, vaan on elellyt yhteiskunnan varoilla ainakin 20 vuotta!Poikaystäväni on joutunut kärsimään hänen miesystävistään, jotka ovat kaikki olleet juoppoja tai muuta vastaavaa.Anoppi osti poikaystävällenikin alaikäisenä (noin 15- vuotiaana) ollessaan kirkkaita viinoja- minusta se on täysin vastuutonta!
Mietin vaan, mitä joudunkaan kärsimään sitten jos menemme naimisiin tai saamme lapsia...?En ainakaan ikinä antaisi lapsia hänelle hoitoon.Hyvä puoli hänessä on se,että ainakin hän jättää meidät rauhaan ettei ole koko ajan ovi kelloa soittamassa.Pelkään häntä, koska hän voi laukoa suustansa ihan mitä tahansa.Mitä olette mieltä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olisin tyytyväinen anoppiin, jos hän meidän siellä käydessään edes keskustelisi minullekkin eikä vaan omalle pojalleen.Ja omaisi edes jonkunlaiset käytöstavat, hänellä ei ole sivistystä edes kohteliaaseen käytökseen. Mietin vaan tässä, että onko tuo jonkun viestiketjun aihe jossa mies ja hänen vaimonsa ja perheensä elättää anoppia myös minun tulevaisuuttani?
Tähän mennessä poikaystäväni äiti on vedonnut siihen,että äitikin on elättänyt poikaansa niin pojankin täytyy nyt antaa rahaa. Jokaisen vanhemman velvollisuus on elättää lastaan, mutta ei lapsella ole vanhempiaan.Kyllähän jos ihminen on hädässä, niin pitää auttaa, mutta hänellä on vähän väliä rahantarvetta. Itsekkin olen kyllä lainannut poikaystävältäni, mutta maksanut aina takaisin. Anoppi ei maksa koskaan. Huh, tulipas purkaantuminen :)
Tosta viestistä tuli ensinnäkin se mieleen heti että nii-in onko parempi anoppi, joka hysää, huolehtii liikaakin vai sitten anoppi, joka taas toisinpäin tarvitsee lastansa esim. rahallisesti ja no ei niin paljon välitä...
Hyysäävän anopin omistajana mitä minäkin oikeastaan valitan? Hyvähän se on, että on ihminen joka välittää vaikkakin vähän yli ja omasta verestään vieläkin tupla yli...
Mutta joo sun asiaan... Kannattaa miettiä itsensä poikaystäväsi asemaan. Olen itse huomannut että eivät nämä napanuorat ole niin helposti irroitettavissa. Ja onhan sen ymmärrettävää jos oma äiti tarvitsee apua, epäreilustikkin niin kyllä se jokin tuolla sisällä vaan saa auttamaan. Äitihän siinä on epäreilu, todellakin ja eikai tuosta ongelmasta sitten pääse eroon ku vetämällä tiukasti rajat hänellekkin... Poikaystäväsi tehtävähän se on... Varmasti kirpaisee mutta kun on tyttöystävä, joka ymmärtää niin helpompaa.
Ja naimisiin mennessä kannattaa vaan tehdä kunnolla selväksi toisillenne nuo asiat. Ainahan sitä on puhuttava ja vieläpä suoraan.. Ymmärtäkää nyt vain toisianna ja puhukaa!!!
Uskon kyllä tarinasi; niin läheltä liippaa omanikin. Vaikka puhut tällä hetkellä poikaystävästäsi, varmaankin hän tulevaisuudessa on miehesi ja lastesi isä. Hyvä, että jo tässä vaiheessa huomaat todellisen olemassa olevan ongelman, toivottavasti pystyt keskustelemaan asiasta poikaystäväsi kanssaa asiallisesti ja hän pystyy näkemään tilanteen myös sinun kannaltasi.
Lapsella ei ole elatusvelvollisuutta vanhempaansa! Jos vanhempi on sairas, vammainen tms, tietenkin lapsi välittää ja voi pystyessään auttaa myös taloudellisesti. Tässä tapauksessa näin ei todellakaan ole! Läheisriippuvainen äiti käyttää hyväkseen poikaansa taloudellisesti. Tyttöystävä on uhka rahastukselle, joten hänet tulkitaan viholliseksi.
Pyrkikää auttamaan äitiä tulemaan toimeen omillaan... tässä yhteiskunnassa se on mahdollista. ja sitten ystävällisesti sopivankokoinen hajurako ennenkuin aloitatte perheen perustamisen..Teette selväksi oman parisuhteenne (lue=perheenne) aseman suhteessa häneen. Poikaystäväsi on avainasemassa tässä tilanteessa, hänen pitää pystyä tekemään selväksi lähinnä itselleen, kenen joukoissa seisoo!
Kiitos myötätunnostasi ja vastauksesta! Minä olisin onneni kukkuloilla, jos minulla olisi "hyysäävä" anoppi. Hän ainakin yrittäisi tehdä ystävyyttä ja tutustua. Ex-poikaystävän äiti oli tällainen, oikea kodinhengetär. Oma äitini on myös samanlainen, vaikka huolehtiminen menee vähän ylikin.Olen itse samanlainen: leivon, laitan, siivoan, huolehdin ja välitän. Siksi ajattelin, että anoppi ilahtuisi synttärikakusta jonka tein. Niin kuin hän poikansa läsnäollessa sanoikin,mutta kuulin mitä hän sanoi miesystävälleen että oli pahaa kakkua ja seuraavaksi tuli antamaan sen meille kotiinviemisiksi. En siis enää edes yritä ilahduttaa :(
Kiitos asiallisesta viestistäsi ja ymmärryksestä!Se ongelma onkin ollut siinä, että poikaystävä ei tiedä kenen joukossa seisoo.Välillä haukkuu äitiään ja sitten jos minä sanon jotain poikaystäväni äidistä, hän alkaa puolustella äitiään.Kun kuulemma ei voi käydä äitiään vastaan, vaikka minä olisin oikeassa.Miten se on äitiään vastaan käymistä jos hänen äitinsä on ollut se, joka on ollut minulle töykeä?Jos minun kumpikaan vanhemmista olisi aiheetta töykeä poikaystävälleni niin varmasti vanhempani saisivat siitä kuulla, ei siinä ole mitään puolen valitsemista.
Kirjoituksesi taitaa olla provo ja vielä huono sellainen.
1)Puhut poikaystäväsi tylyistä vanhemmista ja seuraavaksi "anoppisi" juopoista miesystävistä?
2) Miksi ihmeessä veisit poikaystäväsi äidille äitienpäivälahjan?
3) Miksi ihmeessä istuksit anoppisi luona poikaystäväsi SYLISSÄ? Melko lapsenomaista käytöstä varsinkin jos ei nyt olla ihan vastarakastuneita vaan olaan seurusteltu jo vuosia.
4) Kissaihmisenä tiedän ettei kissaa pysty käskemään käymään kenenkään kimppuun, höpöhöpö, mielikuvituksesi tuotetta.
5) Mitä sinulle kuuluu poikaystäväsi raha-asiat?
6) Mitä sinulle kuuluu joku vuonna jotain tapahtunut äidin ja pojan välinen, vaikkakin vastuuton, viinan ostaminen?
Äläpä nyt mene asioiden edelle, olet VAIN tyttöystävä, et vaimo tai edes avovaimo.
En todellakaan ole provo, vaan tämä on oikeasti ongelmani!Ja asumme yhdessä, joten olen myös avovaimo!Osa lahjoista oli minun itseni leipomia, toiset lahjoista taas ostettiin yhteisillä rahoilla, eikö ne ole yhteisiä lahjoja? Istuin poikaystäväni sylissä, koska hän pyysi minua ja penkit oli vähissä, mitä ihmeellistä siinä on? Saatoin kirjoittaa asiat epäselvästi, mutta suurin osa kuitenkin ymmärsi yskän...
El kannata hermostua tälläisistä pikkulasten vastauksista.Ihan huvittaa tuo miksi ja miksi?
Miksiköhän siinä onkin teini pennulle illaksi mietittävää:D
Tunnet yhden ihmisen, josta ehkä tulee anoppisi.
Miksi arvelet, että jokainen sen ikäinen naisihminen on tämän tulevan anoppisi klooni. Ei jokaisella miniällä ole sinun kokemuksiasi.
Me anopit saamme kylmää suihkua jatkuvasti tällä palstalla. Ei tunnu hyvältä joutua kantamaan jokaisen epämiellyttävän naisiihmisen syntejä harteillaan. Ikä ei muuta meitä sen kummallisemmiksi kuin mitä nuorina olimme.
Tämä pitäisi jokaisen miniän tiedostaa. Millainen olet nyt? Miten tulet toimeen muiden kanssa? Miten suhtaudut erilaisuuteen, eri ikäisiin, huonosti käyttäytyviin, ystävällisiin, miehiin tai naisiin?
Katkeroidutko? Oletko pitkävihainen?
Kaikki tunteet jättävät sinuun jälkensä ja ikäihmisenä, kun ympyrät ympärillä pienenevät, monet luonteenpiirteet terävöityvät.
Nuorena olemme morsiamia, avovaimoja, vaimoja, miniöitä, äitejä. Se on pitkä tie, ennen kuin ollaan anopin ikäisiä. Kaikki kokemukset ovat jättäneet jälkensä. Itsestä riippuu, mitkä tunteet valitsee päälimmäiseksi: hyväksynnän ja toisten kunnioituksen vai katkeruuden ja ylimielisyyden, joka estää jopa kahvin tarjoamisen toiselle.
Huomaammeko sen ajoissa, ennen kuin meistä tulee se vihattu anoppi?
Jotkut ovat huomanneet, ja siksi on raskasta olla alituisesti yleistyksen kohteena. Ei kaikilla ole välit poikki jälkikasvunsa kanssa.
Olen itse opiskelemassa sellaisella alalla, jossa ollaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä, ja TÄYTYY tykätä ihmisistä. Jos/kun saan itse lapsia, haluisin olla lapseni elämässä koko ajan! Ja kun miniä/vävy kokelaita tuodaan näytille, niin olisin kiinnostunut tutustumaan ihmiseen, joka on lapselleni tärkeä. JOs anoppi on ilkeä miniää kohtaan, voi olla varma ettei miniä halua olla tekemisissä silloinkaan kun on lapsia ja mummo ehkä kaipaisi nähdä lapsen lapsiaan tai apua siivoamisessa, ruuanlaitossa, leipomisessa. On turha edes toivoa kutsua joulun viettoon jos itse on ollut töykeä! Jotkut voi olla anoppinsa kanssa hyviä ystäviä- niin kuin äidit ja tyttäret! Tämä olisi minunkin unelma... mutta todellisuus on kaukana kaukana siitä!
Vakavan varoituksen sanan annan sinulle kommentistasi: "haluan olla mukana lapseni elämässä kokoajan". Muuten kommentoin asiaasi että "anoppikokelas" on ilmeisen sairas henkisesti. Raha-asian voi poika ratkaista vastaamalla äitinsä rahan kerjuuseen, tyynesti ettei nyt ole rahaa. Täytyy myös jaksaa seisoa sanojensa takana ja antaa mamman käsittää että rahaa nyt vain ei yksinkertaisesti ole, itselle saati hänelle asti.
Sanot poikaystävällesi että kun anoppi seiraavan kerran tarvitsee rahaa niin poikaystäväsi sanoo äidilleen että pitää ensin maksaa vanhat velat pois ennen kuin saa uutta velkaa. Anoppi on ihan vapaaehtoisesti saanut lapsen ja lain mukaan hanet on elätettävä eikä lapsen velvollisuus ole elättää työtöntä ja muutenkin työtävieroksuvaa äitiään. Anoppi kun kiukuttelee pojalleen niin pojan pitäisi sanoa samalla mitalla äidilleen ja sanoa tälle että meneppä töihin niin saat rahaa ja niin edelleen.
Anoppisi on katkera ihminen ja häntä ärsyttää, kun yrität mielistellä häntä. Hän ihmettelee, että mitä ihmettä se miniä noin ystävällinen on vaikkei siihen ole minkäänlaista aihetta.
Olet vaan ihan vapautuneesti anopin luona. Kun hän usuttaa kissaansa jalkasi kimppuun niin sanot, että vie tuo kissa vittuun mun silmieni edestä. Tälläistä puhetta anoppisi varmasti ymmärtää ja myös arvostaa. Vähän epäsuorempaa puhetta hän todennäköisesti halveksii.
Kiitos hyvistä kommenteista!!
Minäpä kerron ihan vertailun vuoksi millainen olisi unelma anoppini:
-Välittäisi aidosti pojastansa ja hänen tyttöystävästä/ perheestä
-Anoppi ja miniä voisi käydä yhdessä ostoksilla,lenkillä,joskus ottaa viinilasilliset, vaihtaa reseptejä, leipoa yhdessä
-Miniän ja anopin välit olisi lämpimät ja asioista voi keskustella ja neuvotella
-yhteydenpito puolin ja toisin, vaihtaa kuulumisia
-Miniä voi auttaa anoppiiaan kotitaloustöissä ja anoppi voisi silloin tällöin hoitaa lapsen lapsiaan
-Olla oikea perhe: puolisoiden vanhemmat olisi tekemisissä keskenään ja kaikki olisi yhtä suurta perhetta...
Mutta mikään kohta ei ainakaan tämän hetkisen "anoppikokelaan" kanssa tule toteutumaan, joten voin unohtaa tällaiset unelmat...
lista kaikkineen ei (välttämättä)toimi tosielämässä. Joku juttu noista voi toimia toisen,toinen juttu toisen kanssa.
Tuosta yhden anoppishenkilön p-puheesta, tässä on muutama provo anoppi näillä ketjuilla ilkeilemässä joka ikisessä keskustelussa.
Pistäs vaan pötköä pesään ja sanot anopille suorat sävelet. Älä koita kaveerata, ei kaikkien anoppien/anoppi-kokelaitten kanssa vaan VOI tulla toimeen (olen 40 ja on toinen anoppi, plus muutama kokelas ollut siinä ennen ja välissä..)
Anopillesi voit sanoa itsekkin ettei ole rahaa lainata eikä ainakaan lahjoittaa. Se raha kun on sinultakin pois kun yhdessä elätte ja asutte.Tarvitsette omanne.
Anoppia voitte todella auttaa vain esim viemällä työvoimatoimistoon, sosiaalitoimistoon tms rakentavalla keinolla koittaa saada hänelle elämään muutakin kuin pullonkaulan halaamista..
Oikein kovasti tsemppiä sinulle- pitäkää te nuoret nyt vaan toisistanne huoli, se on pää-asia!
ps. Sylikkäin istuminen on kaunista ja romanttista, ja toisten seurassa passaa pussaillakkin hieman.. Mikäs siinä!