Vaimoni on ylipainoinen,eikä hän ole kiinnostunut tekemään asialle mitään.Ongelmaksi alkaa kehittyä hänen oma hyvinvointinsa,samoin seksielämä on lähes kuollut tämän takia.En ole itsekkään mikään valio yksilö,lähinnä normaali.Olen yrittänyt saada häntä mukaani kävelylle ym. ja kaikki tuntuu jäävän lähinnä aikomisesi.Tiedän että hänen itsetuntonsa on heikko ja omalla tavallani myös ymmärrän.EN halua lopettaa suhdetta tai pettää,koska rakastan häntä,eli hyvät neuvot olisivat nyt enemmän kuin tarpeen.Varsinkin ihmiset jotka ovat selviytyneet tällaisesta tilanteesta,kertokaa jos olette löytäneet toimivan ratkaisun.
Nautilus
Nautilus
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet varmaan lukenutkin, että naisella painonvaihtelut liittyvät syvällisemmin parisuhteen hyvinvointiin. Huonossa parisuhteessa elävät naiset lihovat herkemmin. Varaa aikaa kunnon keskustelulle. Sano, että kulta rakas, haluaisin jutella kanssasi, koska olen huomannut että sinulla ei ilmeisesti ole kaikki hyvin. Oletko onnellinen?
Naisesi on joko onneton, tylsistynyt tmv. Silloin oma huonovointisuus näkyy myös ulkonäössä; tulee laiminlyötyä omaa kehoa. Kannattaa siis avata ne tunnelukut, jotka saavat aikaan sen ettei naisesi ole kiinnostunut esim. laihduttamaan. Huolehtiiko hän muuten itsestään? (hiukset, hygienia, kasvovoiteiden käyttö). Onko hänellä omaa aikaa? Onko hänellä varaa käydä kampaajalla, kosmetologilla?
Seksin vähyyskin kielii masentuneisuudesta ja siitä, ettei hän voi hyvin teidän suhteessanne. Nainen ei halua seksiä miehen kanssa, jota kohtaan hän kokee vastenmielisyyttä. Onko teillä lapsia? Kuka huolehtii kodistanne? Mikä on sinun roolisi ja mikä naisesi rooli kodin hoitamisessa? Kasautuvatko työt vain yhden ihmisen harteille? Myös lihominen masentaa entisestään ja vähentää seksihaluja.
On siis kyse paljon monimutkaisemmasta ja syvällisemmästä ongelmasta kuin siitä, että naisesi ei lähde kävelylle kanssasi. Voit houkutella häntä kävelylle ja sanoa, että kävelyn aikana haluaisit kuulla mitä sinulle kuuluu? Noista kävelylenkeistä voisi tulla hyvä tapa parantaa suhdettanne kun hyödynnätte ajan keskustelemalla avoimesti ja riidattomasti.
Lähinnä tämä seksi puoli on hiipunut minun puolelta.Samoin kodin hoito,imuroiminen,tiskaaminen tms. on jäänyt minun kontolleni.Meillä on (onneksi) samoja mielenkiinnon kohteita omine eriävine mielipiteineen,mikä on mielestäni hyvä.Huomasin kirjoituksestasi että vikaa on myös minussa - Puhuminen on enemmän kuin tärkeää.Oma varovaisuuteni on ehkä vain pahentanut tilannetta,koska tiedostan heikon itsetunnon ja haluaisin sitä vahvistaa.Lähinnä ehkä joudunkin miettimään miten avata keskustelun aiheesta rakentavalla tavalla.
Nautilus
Kertomasi perusteella vaikuttaa kyllä siltä, että naisesi on masentunut. Jos hän ei siis osallistu omalta osaltaan edes kodin hoitamiseen.
Tuo seksi on niin arka aihe. Jos seksi on hiipunut sinun puoleltasi, naisesi ajattelee, että et halua häntä (ylipainon vuoksi) ja se masentaa entisestään.
Mielestäni rakentavan keskustelun voi aloittaa vain nostamalla ns. kissan pöydälle. Varatkaa kunnolla aikaa ja, mikä tärkeintä, pyri sinä ainakin olemaan rauhallinen ts. älä kiihdy, syyllistä tai kärjistä asioita. Voit aloittaa vaikka kertomalla omista tuntemuksistasi tällä hetkellä "Minusta tuntuu siltä, että..." "Minua painaa se, että..." jne. Anna sitten naisellesi aikaa kertoa samoin.
Tietenkin voi aina myös kääntyä esim. parisuhdeterapeutin puoleen, jos se tuntuu teistä molemmista tai jommasta kummasta (sinne voi mennä yksinkin) hyvältä idealta. Siellä maaperä olisi puolueeton.
Toivottavasti saatte asianne järjestymään.
Ja joitain naisia vaan kiinostaa vetää bisseä jne. eikä liikunta ole koskaan kuulunut elämäntapoihin. Lisäksi suominaisella ei ole `tarvetta´ oman miehensä vuoksi itsestään huolta pitää. Kyllä te naispsygologit tiedätte nää jutut ja yritätte meille miehille vielä uskotella tota soopaa!
Ensiksikin vaimollasi on onni omistaa fiksu, ajattelevainen ja rakastava aviomies, joka todellakaan ei ole tänä maailman aikana mikään itsestäänselvyys.
Painoin 10 v. sitten kuopukseni syntymän jälkeen muhkeat 100 kg. Kaiken piti olla kunnossa (ulkoisesti). Oli hyvä ja rakastava aviomies, kolme toivottua lasta, kaunis koti, työtä ja kavereita. Oltiin miehen kanssa päästy sinne, mistä nuorena haaveiltiin. Silti olo oli kumman ahdistunut ja tyhjä. Huomasin innostuvani yhä harvemmin seksistä (joka kuitenkin oli meillä aina ollut säännöllistä ja antoisaa), yhä useammin illat alkoivat mennä sohvalla pullaa ja voileipiä mutustellen. Lakkasin välittämästä omasta ulkonäöstäni ja ahdoin epämääräiseen ahdostukseeni aina vaan lisää pullaa ja voileipiä.
Muistan yhden saunaillan, jossa katselin itseäni vanhemman mutta liikunnallisen ja pirtsakan ystävättäreni sopusuhtaista vartaloa ja häpesin omia muhkuraisia reisiäni, pulleana roikkuvaa vatsaa ja hyllyviä käsivarsia. Muistan myös kuinka syvästi loukkaannuin kun mieheni kerran huomautti painostani ja kertoi olevansa huolissaan siitä, miten vähän liikun. Pikkuhiljaa oli pakko myöntää, etten voinut hyvin.
Jonkinlainen käännekohta tapahtui kun olimme mieheni kanssa viettämässä kylpyläviikonloppua, jonne hän melkein väkisin minut raahasi, kun en olisi halunnut lähteä kilojeni kanssa minnekään. Menin kasvohoitoon, hierontaan ja aromaterapiaan. Tajusin siellä, että olin pitkään hakenut mielihyvää vain syömisestä. En muistanut miten hienolta tuntui kun joku oikeasti kosketti minua, hieroi, rasvasi ja paneutui minun hyvinvointiini.
Rakastelimme mieheni kanssa pitkästä aikaa kunnolla ja kiirettä. Tunsin, että hän edelleen halusi Minua. Tuntui kuin kroppa olisi herännyt satavuotisesta unesta!
Muutenkin pääsimme lähemmäksi toisiamme ja kykenimme puhumaan asioista suoraan. Hän kertoi omista riittämättömyydentunteistaan ja väsymyksestä silloiseen työhönsä. Puhuimme avioliitostamme, lapsista ja pitkästä aikaa myös tulevaisuudesta. Mitä haluamme vielä tehdä jne. Vaikka mitään radikaaleja päätöksiä (edes minun laihduttamisestani) ei tehty niin pikkuhiljaa muutos lähti liikkeelle koko elämässämme.
Pian mieheni vaihtoi työpaikkaa, itse päätin lähteä töihin aikaisemmin kuin olin alunperin suunnitellut ja päätimme myös muuttaa isompaan asuntoon naapurikuntaan. Kuin huomaamatta tajusin oman energiani lisääntyvän. Pian jaksoin ja halusin käydä lenkillä. Paino lähti hitaaseen, mutta varmaan laskuun. Laihduin vuodessa 12 kg ja toiset saman verran muutaman vuoden kuluttua painonvartijoissa.
Joten laihduttamisen sijasta voisit keskustella vaimosi kanssa ylipäätään tulevaisuudestanne, tästä elämästä, jota yhdessä elätte. Mistä hän unelmoi? Mistä itse unelmoit? Koska jotenkin ylipaino liittyy yleiseen turtumiseen ja elämään, joka on mennyt sarjaksi rutiineja. Tarkastelkaa yhdessä elämäänne, oletteko oikeasti tyytyväisiä?
Ilo ja energia ovat minusta avainsanoja muutokseen, eivät mitkään pakot. Ja sinä jos kuka voit auttaa vaimoasi kokemaan mielihyvää muillakin tavoilla kuin syömällä.
Hyvä kysymys ja hyviä vastauksia. Myös minun avovaimoni on reilusti ylipainoinen. Asia ei suoranaisesti minua häiritse, en ole sen takia menettänyt halujani tai mitään. Näen kuitenkin että hän itse kärsii ylipainostaan henkisesti ja fyysisesti. Koska rakastan häntä, haluaisin jotenkin auttaa, mutta en oikein tiedä miten. Nämä kirjoitukset ovat auttaneet minua ymmärtämään että olen ollut iso osa prosessia jo lihomisvaiheessa.
Ymmärrän nyt, että isona syynä lihomiseen ovat olleet meidän parisuhteemme ongelmat, tai oikeastaan minun ongelmani, joista puolisoni on joutunut kohtuuttomasti kärsimään. Toki hänellä omiakin ongelmia on ollut, mutta kuitenkin. Masentavaa tässä on se, että en edelleenkään tiedä miten estäisin omia ongelmiani olemasta myös hänen ongelmiaan. Muuten kuin lähtemällä suhteesta, minkä taas pelkään olevan hänelle liian rankka paikka. Mutta ehkä akuutti sydänsuru on kuitenkin parempi kuin pitkäaikainen kidutus?
seksin suhteen saa kilot kertymään. Kun ei teitä pikku paskiaisia saa "painostaa" seksiin ja (tuomiopäivään asti) odottaminen ei mitään auta niin alkaa herkästi jääkaapin ovi paukkua. Asiaa ei auta yhtään se korvikeseksi jos himot hyrrää omaa miestä kohtaan.