järki vai tunteet?

tulee päättää itsetunnolla.

En tajua miten kykenet rakastamaan miestä joka on 3 kertaa sinut jättänyt. Eihän tuollaisesta soutamisesta ja huopaamisesta mitään tule. Kolmas kerta toden sanoo.

Järjellä ja tunteella, ei niiden tarvitse olla toisensa poissulkevia.
"...teenkö väärin itseäni kohtaan"? Se on itsetunnon kysymys ja sinä vain voit lopulta vastata siihen. Tahdotko elää tuon miehen kanssa vaikka koko loppuelämäsi, tuli mitä tuli. Entä jos hän pettää edelleen tai jos ei petäkään enää - sanoilla hän ei varmaankaan pysty sinua vakuuttamaan tästä (ehkä ei itseäänkään). Jos hän todella muuttuu (joku voi tulla hetkessä uskoon tai alkoholisti raitistua kertalaakista, mutta en kovin heppoisin perustein usko pikaiseen muutokseen). Se on luultavammin pitkä prosessi, ja jos miehesi oikeasti osoittaa muutosta, jatka hänen kanssaan, koska..."mies on ailahtelevainen, enkä pidä häntä hyvänä ihmisenä, mutta rakastan paljon"...joten osoitat kypsyyttä ja suhteellisuudentajua eivätkä tunteesi ole kuolleet. Lue alan kirjallisuutta, siitä voi olla apua, vaikkapa Harville Hendrixin Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu (hyvä aloituskohde).
"Kummalla tällaiset asiat pitää päättää, oikeudentunnolla vai sydämellä"? Kummallakin, ja jos annat anteeksi, silloinhan oikeudentunto muuttuu oikeastaan armoksi. Aikalisän mahdollisuus ja takaisinottaminen harkintaan, eli esimerkiksi mies asukoon muualla muutamat ajat ja osoittakoon muutosta, olethan jo kahdesti aiemmin antanut viestin, että mies voi toimia noin. Viimeisen varoituksen paikka ja aika osoittaa (ainakin jonkin aikaa armottomuutta, vaikka pahalta tuntuisikin, jotta miehesi kokee luissa ja ytimissä, että sinua ei kohdella näin, ei enää koskaan). Kirjastossa kohdat 14.8 ja 59.6.

"jos mies kahdeksan vuoden aikana jättää kolmesti ja joka kerralla aloittaa uuden suhteen, ja vielä tämän jälkeen otan hänet takaisin, teenkö väärin itseäni kohtaan?"
- Kyllä.

"mies on ailahtelevainen, enkä pidä häntä hyvänä ihmisenä, mutta rakastan paljon. vertaako hän minua näihin muihin?"
- Luultavasti

"pitäisikö minun halveksia häntä välttääkseni riittämättömyyden tunteeni? pitäisikö minun jättää hänet jo siksikin, että hän on loukannut minua pahasti? hän on pitänyt minua hyväksikäytettävänä esineenä."
- Kyllä ja kyllä.

"jos hän kuitenkin myöntää olleensa paska, ja osoittaa nyt vihdoin muuttuneensa, otanko takaisin?"
- Et missään tapauksessa

"kummalla tällaiset asiat pitää päättää, oikeudentunnolla vai sydämellä?"
- Ota järki käteen ja mieti...Pystytkö täysin sydämin ja rennosti aloittamaan suhteen uudelleen. Etkö pelkäisi, että hän taas lähtee? syytä ainakin olisi. Sinun pitäisi jo tietää, että ei hän miksikään muutu. Hän on perusluonteeltaan ailahtelevainen ihminen ja se mitä hän on nyt mieltä niin voi muuttua hetkellä millä hyvänsä. Lisäksi hän on erittäin itsekäs, kun kiusaa sinua eikä lähde lopullisesti niin että sinä saisit jatkaa elämääsi.

Suoraan sanottuna, sinä olet hänelle suvantoaikojen turvasatama, johon on aina hyvä palata huilimaan ja kun uudet seikkailut kutsuvat niin hän lähtee varmasti taas.