Nuorten miesten huono asema on näemmä niin tabu aihe, että asiallisetkin keskustelut on pakko poistaa. Samaan aikaan miesvihaa tihkuvat ketjut, kuten esim. vässykkämiehet pysyy palstalla. No, onneksi välimuistista löytyi koko ketju.
"Yhteiskunnassa on olemassa kahdenlaista kulttuuria, miesvetoinen ja naisvetoinen. Kulttuurityyppi määräytyy sen perusteella, kummalla sukupuolella on yksilötasolla viime kädessä määräävä asema. Näistä yksilötason ratkaisuista muodostuu vallitseva käsitys, se tahtotila jonka ympärillä kyseinen yhteiskunta pyörii.
Suomi on perinteisesti ollut miesvetoinen yhteiskunta. Mies on hankkinut perheelle leivän, rakentanut talon ja sanonut kaapin paikan. Toisin kuin esimerkiksi Italiassa, jossa äiti, ”mamma”, on kautta aikojen ollut perheen koossa pitävä voima.
Suomessa kulttuurityyppi on 80-90 –lukujen taitteessa lähtenyt kääntymään miesvetoisesta naisvetoiseksi. Naiset ovat saaneet yhä merkittävämpiä yhteiskunnallisia virkoja, mahdollisuuden palvella asevoimissa ja tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti miesten kanssa lähes kaikilla elämän alueilla. Samaan aikaan miesten asema on heikentynyt. Nuorten miesten mielenterveysongelmista puhutaan päivittäin. Armeijan keskeyttää yhä useampi mies. Nuorten miesten yksinäisyydestä ja syrjäytetyksi tulemisesta on muodostunut isompi ongelma kuin on edes vielä julkisesti myönnetty.
Miehet ja naiset tavoittelevat Suomessa erilaisempia asioita kuin ennen. Vielä kymmenen vuotta sitten molempien sukupuolten päätavoite oli perustaa onnellinen perhe. Miehistä useimmat ovat pysyneet tässä tavoitteessa vielä 2000-luvulla, kun taas nuoret naiset tahtovat kokea pitkän ja villin sinkkuelämän ennen perheen perustamista. Tämä on seurausta samaistumisesta tv-sarjojen, netin ja muotilehtien luomaan kuvaan nykyaikaisesta elämäntyylistä. Nuoret miehet elävät selvästi lähempänä realismia ja jalat maassa –tyyppistä arkipäivää. Tästä johtuu että nuorten naisten ja nuorten miesten odotukset, toiveet ja käsitys seurustelun aloittamisesta ja sisällöstä eivät enää kohtaa toisiaan.
Italian esimerkissä miehet asuvat äitinsä kanssa keskimäärin 34-vuotiaaksi ennen kuin muuttavat asumaan yksin tai yhdessä tyttöystävänsä kanssa. Heillä yhteiskunta hyväksyy tämän erilaisuuden, mikä on erittäin hyvä asia, sillä perheensä kanssa asuva nuori mies ei pääse syrjäytymään ja putoamaan sosiaalisen elämän ulkopuolelle. Suomessa putoaminen tapahtuu kovaa ja korkealta. Sosiaaliset paineet pakottavat miehen muuttamaan pois kotoaan yleensä viimeistään parikymppisenä, koska naiset eivät hyväksy kotona asumista. Moni seuraa tätä sosiaalista pakkoa ja muuttaa yksin yksiöönsä, jossa naisvieraita nähdään erittäin harvoin. Ajan kuluksi on tarjolla lähinnä yksitoikkoisia ja epäkiinnostavia viihdykkeitä kuten internet, alkoholi ja penkkiurheilu. Mahdollisuudet sosiaaliseen elämään ja uusiin naisiin tutustumiseen ovat vähäiset, ellei olemattomat.
Tähän on helppo todeta, että jokainen on oman onnensa seppä. Se ei kuitenkaan päde meillä. Suomessa rakentuu jo hyvin varhaisessa vaiheessa, peruskoulussa ja lukioaikana ne verkostot, joiden kautta sosiaalinen elämä ylipäänsä on mahdollista. Jos siellä tulee syrjäytetyksi ja jää yksin, mahdollisuudet myöhempään pärjäämiseen sosiaalisissa suhteissa ovat olennaisen heikot. Asenteet on koventuneet ja yhä enemmän ihmisiä, niin miehiä kuin naisia, jää jo nuorena yksin ja kaveriporukoiden ulkopuolelle. Siihen ei tarvita kovin ihmeellistä syytä; esimerkiksi pukeutuminen, pieni puhevika tai vaikkapa isän ammatti. Suomalainen yhteiskunta syrjäyttää niin vähäisistä tekijöistä ettei arvaisikaan.
On jo ollut korkea aika nähdä uutisissa otsikoita nuorten miesten ongelmista. Tuoreimpana se, etteivät miehet enää kestä armeijaa. Nämä ovat kuitenkin vain yksittäisiä ilmentymiä ja se varsinainen pääongelma, jonka edellä olen varsin tarkasti selostanut, on vielä yleisesti huomaamatta.
Älkää kuunnelko niitä jotka väittää että on oma vika kun ei kelpaa. Se ei pidä paikkaansa."
"Yhteiskunnassa on olemassa kahdenlaista kulttuuria, miesvetoinen ja naisvetoinen. Kulttuurityyppi määräytyy sen perusteella, kummalla sukupuolella on yksilötasolla viime kädessä määräävä asema. Näistä yksilötason ratkaisuista muodostuu vallitseva käsitys, se tahtotila jonka ympärillä kyseinen yhteiskunta pyörii.
Suomi on perinteisesti ollut miesvetoinen yhteiskunta. Mies on hankkinut perheelle leivän, rakentanut talon ja sanonut kaapin paikan. Toisin kuin esimerkiksi Italiassa, jossa äiti, ”mamma”, on kautta aikojen ollut perheen koossa pitävä voima.
Suomessa kulttuurityyppi on 80-90 –lukujen taitteessa lähtenyt kääntymään miesvetoisesta naisvetoiseksi. Naiset ovat saaneet yhä merkittävämpiä yhteiskunnallisia virkoja, mahdollisuuden palvella asevoimissa ja tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti miesten kanssa lähes kaikilla elämän alueilla. Samaan aikaan miesten asema on heikentynyt. Nuorten miesten mielenterveysongelmista puhutaan päivittäin. Armeijan keskeyttää yhä useampi mies. Nuorten miesten yksinäisyydestä ja syrjäytetyksi tulemisesta on muodostunut isompi ongelma kuin on edes vielä julkisesti myönnetty.
Miehet ja naiset tavoittelevat Suomessa erilaisempia asioita kuin ennen. Vielä kymmenen vuotta sitten molempien sukupuolten päätavoite oli perustaa onnellinen perhe. Miehistä useimmat ovat pysyneet tässä tavoitteessa vielä 2000-luvulla, kun taas nuoret naiset tahtovat kokea pitkän ja villin sinkkuelämän ennen perheen perustamista. Tämä on seurausta samaistumisesta tv-sarjojen, netin ja muotilehtien luomaan kuvaan nykyaikaisesta elämäntyylistä. Nuoret miehet elävät selvästi lähempänä realismia ja jalat maassa –tyyppistä arkipäivää. Tästä johtuu että nuorten naisten ja nuorten miesten odotukset, toiveet ja käsitys seurustelun aloittamisesta ja sisällöstä eivät enää kohtaa toisiaan.
Italian esimerkissä miehet asuvat äitinsä kanssa keskimäärin 34-vuotiaaksi ennen kuin muuttavat asumaan yksin tai yhdessä tyttöystävänsä kanssa. Heillä yhteiskunta hyväksyy tämän erilaisuuden, mikä on erittäin hyvä asia, sillä perheensä kanssa asuva nuori mies ei pääse syrjäytymään ja putoamaan sosiaalisen elämän ulkopuolelle. Suomessa putoaminen tapahtuu kovaa ja korkealta. Sosiaaliset paineet pakottavat miehen muuttamaan pois kotoaan yleensä viimeistään parikymppisenä, koska naiset eivät hyväksy kotona asumista. Moni seuraa tätä sosiaalista pakkoa ja muuttaa yksin yksiöönsä, jossa naisvieraita nähdään erittäin harvoin. Ajan kuluksi on tarjolla lähinnä yksitoikkoisia ja epäkiinnostavia viihdykkeitä kuten internet, alkoholi ja penkkiurheilu. Mahdollisuudet sosiaaliseen elämään ja uusiin naisiin tutustumiseen ovat vähäiset, ellei olemattomat.
Tähän on helppo todeta, että jokainen on oman onnensa seppä. Se ei kuitenkaan päde meillä. Suomessa rakentuu jo hyvin varhaisessa vaiheessa, peruskoulussa ja lukioaikana ne verkostot, joiden kautta sosiaalinen elämä ylipäänsä on mahdollista. Jos siellä tulee syrjäytetyksi ja jää yksin, mahdollisuudet myöhempään pärjäämiseen sosiaalisissa suhteissa ovat olennaisen heikot. Asenteet on koventuneet ja yhä enemmän ihmisiä, niin miehiä kuin naisia, jää jo nuorena yksin ja kaveriporukoiden ulkopuolelle. Siihen ei tarvita kovin ihmeellistä syytä; esimerkiksi pukeutuminen, pieni puhevika tai vaikkapa isän ammatti. Suomalainen yhteiskunta syrjäyttää niin vähäisistä tekijöistä ettei arvaisikaan.
On jo ollut korkea aika nähdä uutisissa otsikoita nuorten miesten ongelmista. Tuoreimpana se, etteivät miehet enää kestä armeijaa. Nämä ovat kuitenkin vain yksittäisiä ilmentymiä ja se varsinainen pääongelma, jonka edellä olen varsin tarkasti selostanut, on vielä yleisesti huomaamatta.
Älkää kuunnelko niitä jotka väittää että on oma vika kun ei kelpaa. Se ei pidä paikkaansa."
Vastaukset 9
Vanhimmat
samanlaista menoa
Kirjoittanut: olen huomannut 29.1.2009 klo 15.38
Mikä silti estäisi perustmasta paikkakunnille yksinäisten kerhoa? Vaikkapa yhdessä lenkkeilyä, hiihtämistä, retkiä jne. Kuka olisi se rohkea joka perustaisi tälläisen yhdistyksen. No onhan tietysti eurosinkut, mutta tarvittaisiin tämmöistä pienemmässä mittakaavassa. SPR:n ystäväpalvelua olen katsellut, olisiko kenelläkään kokemusta. Olen hieman ennakkoluuloinen SPR:ää kohtaan.
Yhteiset harrastukset puuttuu
Kirjoittanut: miehiltä ja naisilta 29.1.2009 klo 15.41
On totta, että harrastustoiminta olisi pelkästään hyväksi sosiaalisille suhteille.
Miehille kyllä on olemassa vaikka mitä yhteisiä harrastuksia, aina metsästyksestä erilaisiin peleihin ja vehkeisiin.
Ainoa ongelma on se, ettei näissä harrastuksissa kohtaa naisia.
Johan tää on jo tiedetty
Kirjoittanut: beefcake 29.1.2009 klo 15.40
Ettei tääl suomes kaikki olekkaan ihan kohdallaan ja niin hyvin kuin väitetään. "on lottovoitto syntyä suomeen" sanonta on lähinnä ironinen vitsi nykyään.
Itsehän olen aina koittanut välttää tota äärimmäistä ponnistelua ja yhteiskunnan painostusta sen suhteen minkälainen ihmisen pitäisi olla. Tiedän, että jos jaksaisin välittää muiden mielipiteistä niin masentuisin parissa päivässä kun en ehkä sovikkaan siihen lokerikkoon mihin yhteiskunta mut haluais. :)
Tota kyllä vaan ihmettelen, että miksi nuorten miesten huonoon tilaan ei kiinnitetä mitään huomiota. Johan se kertoo aika paljon jos 20-35v miesten kuolinsyistä 1/3 on itsemurhia. Jokin siis kusee ja todella pahasti. Asia kuitenkin halutaan vain pyyhkiä maton alle ja vihellellä ja pitää yllä kulissia "suomi on hieno valtio".
Tän hetken kuva suomesta maailmalaa on masentunut valtio missä ihmiset ampuu toisiaan kouluissa.
Miksi kukaan päättäjä ei halua tehdä asialle mitään? Noh ehkä sen yhen "luuserin" henki ei ole niin tärkeä että asiaan jaksetaan kiinnittää huomiota. Voi olla, että mä jopa toivoisin näiden lukemien vain kasvavan kunnes lopulta ihmiset oikeasti heräis tästä paskasta ja tajuis et asiat on oikeasti vituillaan. Näyttää sille että kantapään kautta pitää kaikki oppia, luupäitä kerta ollaan.
Ja toi asenne "oma vikas jos olet syrjäytynyt" kertoo suomalaisuudesta kaiken. Eli siis ikinä vika ei voi olla minussa ja meidän tekemisissä vaan syytetään ja potkitaan jo sitä maassa makaavaa kaveria niin pitkään kunnes se päättää päivänsä niin ei tarvii sen itkua kuunnella.
Harvemmin sä alkoholistille joka haluais hoitoa sanot että "oma vikas kun juot, koita nyt vittu ryhdistäytyä" tai koska kukaan on mennyt sanomaan lihavalle naiselle "miks syöt aina, syytä ittees kerta olet lihava ja alkaisit laihduttamaan". Ei, noihin aina ollaan ymmärtäväisia ja pyritään auttamaan ja lohduttamaan. Mikä ero masentuneissa on alkoholisteihin ja lihaviin verrattuna?
Asian ytimessä
Kirjoittanut: hyssyttelyt pois 29.1.2009 klo 15.45
Olen täysin samaa mieltä ja odotankin, että jotain vastuullisuutta alkaa näihin hommiin pikku hiljaa ilmestyä.
Yhteiskunnan on toimittava niin ettei tavalliset miehet syrjäydy.
Naiset pitää pudottaa pilvilinnoista, että heille alkaa taas kelvata tavallinen suomalainen mies.
Onni on vähästä kiinni, mutta kun suomalainen nuori mies ei tällä hetkellä saa sitä vähääkään.
Väärin.
Kirjoittanut: Tavallinen... 29.1.2009 klo 19.21
suomalainen mies nimenomaan kelpaa. Suurin osa miehistä pariutuu ja juurikin suomalaisten naisten kanssa. Se, mitä enemmistö edustaa, on tavallista. Eli tavalliset miehet kelpaavat kyllä. Poikkeavilla on vähemmän kysyntää, mutta heistäkin suurin osa pariutuu jossain vaiheessa. Yhteiskunnan ei tule sekaantua ihmisten parinvalintaan.
Yhteiskunnan estettävä
Kirjoittanut: syrjäyttämistä 29.1.2009 klo 21.10
Eipä yhteiskunta tietenkään voi parinvalintaan puuttua, mutta syrjäytymistä ja syrjäyttämistä sen olisi estettävä tuntuvasti nykyistä kovemmin ottein.
Eipäs
Kirjoittanut: kuse! 29.1.2009 klo 19.14
"Johan se kertoo aika paljon jos 20-35v miesten kuolinsyistä 1/3 on itsemurhia."
Niin. Se kertoo tasan siitä, että Suomessa nuorten ihmisten kuolleisuus luonnollista tietä on melkoisen vähäistä, jos itsemurhat muodostavat nuorten muutekin vähäisestä kuolleisuudesta noin suuren osan. Suomessa miesten elinajanodote on muistaakseni n. 78 vuotta.
Mitä tulee alkoholisteihin ja syrjäytyneisiin, niin molempien kohdalla pätee se, ettei henkilö pääse eroon kurimuksestaan ilman omaa aktiivisuuttaan. Apua pitää hakea itse. Ei ne alkoholistitkaan siitä parannu, jos vastentahtoisesti hoitoon raahataan. Muutoksen täytyy lähteä omasta itsestä.
Hyvinvointiyhteiskunta ei ole synonyymi yhteiskunta-pyyhkii-perseesikin -yhteiskunnalle. Kyllä täällä on vielä toistaiseksi loistavat resurssit olla ja elää ihmisarvoista ja elintasoltaan erinomaista elämää. Eri asia miten on tulevaisuudessa, jos joukkoirtisanomiset jatkuvat.
Vika ei siis ole tällä hetkellä yhteiskunnassa, vaan kenties tiettyjen ihmisten kasvatuksessa. Jos ei kasvateta omatoimiseksi ja aktiiviseksi, vaan tottuu siihen, että joku hoitaa asiat puolestasi, niin omasta itsestä huolehtimaan joutuminen on varmasti aikamoinen shokki. Yhteiskunnan tehtävä ei ole olla äidin tai isin korvike, vaan tarjota kansalaisilleen toimivat ja turvalliset puitteet elää.
tosi kuin vesi..
Kirjoittanut: #m34v.. 29.1.2009 klo 15.43
Minä asuin nuorena kaukana syrjäkylässä, 35 kilsaa lähimpään vähän isompaan tuppukylään, jossa ei ollut edes liikennevaloja, mutta katuvalot sentään löytyi.
Eli vaikka koulussa olikin kavereita ja en ollut koulukiusattu niin ei niihin kavereihin juuri koulun ajan ulkopuolella tullut törmättyä.
Eli tavallaan sitä "erakoitui" jo pennusta lähtien ja oppi olemaan yksikseen jo tuolloin. Harrastuksena oli lähinnä tähtien tuijottelu kaukoputkella, tietokoneet ja mopolla rällääminen.
Sosiaalisen verkon muodostuminen riippuu varmasti myös muistakin ihmisistä. Esim. nykyisen työpaikkani ihmiset ovat juuri sellaisia ettei niitä tapaa muualla kuin työpaikalla. Eli tutun kuulosta on elämä kotona mitä aloittajakin kirjoitti. Eipä sitä naisia tule tavattua muualla kuin kaupoissa. Baareissa tulee käytyä lähinnä kesäisin.
Opiskeluaikana oli taas hyvät kämppäkaverit ja silloin mulla oli kavereita varmaan eniten mitä koskaan ollut. Vielä tänäkin päivänä pari kaveria näistä tulee tavattua silloin tällöin.
Kuule..........
Kirjoittanut: Sot-uri 29.1.2009 klo 16.53
yhteiskunta on haaskannut valtavia summia tasa-arvon ninmissä kaikkeen humpuukiin. On tullut humanitäärisiä koulutussuuntia ja muuta höpö, höpö juttuja.
Tämä yhteiskunta pyörii vielä joten kuten suurten ikäluokkien voimin, mutta kun tämä citysinkkuikäluokka pääsee todelliseen vallankahvaan, tiputus on kova. Mitään uutta nousua ei nähdä. Valot sammutetaan.
Itsehän
Kirjoittanut: beefcake 29.1.2009 klo 17.47
Haluaisin nähdä sen miten nämä 80-90-luvuilla syntyneet hyljeksityt ja masennuksen kokeneet miehet nousevat vallankahvaan kiinni. Se voisi olla aika mielenkiintoista nähdä mitä sitten tapahtuu kun kaiken paskan kestäneet ihmiset pääsevätkin päättämään miten asiat menee. :) Voi olla että "pienehkö" muutos olisi edessä tässä yhteiskunnassa.
Ellei kaikki näiden vuosikymmenten miehet ole jo tappaneet itseään siihen mennessä.
Ristiriitaista...
Kirjoittanut: Toisaalta... 29.1.2009 klo 19.28
vingutte täällä, miten naisten vika mukamas on kaikki miesten ongelmat. Sitten toisaalta sinäkin esität heti olettaman, että vallankahvassa ovat nimenomaan MIEHET. Kiintoisaa myös, että sinusta masennuksen kokeneet hyljeksityt miehet ovat empatiasi arvoisia, mutta naiset eivät. Meitäkin nimittäin löytyy ja ihan itse on pitänyt se helvetti läpi taistella.
Tasa-arvosta.
Kirjoittanut: Mies1985 29.1.2009 klo 16.58
"Naiset ovat saaneet yhä merkittävämpiä yhteiskunnallisia virkoja, mahdollisuuden palvella asevoimissa ja tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti miesten kanssa lähes kaikilla elämän alueilla."
Naisten tasa-arvoa edistäisi se että myös naisilla olisi oikeus tulla pakotetuksi armeijaan,sivariin tai vankilaan,oikeus olla sanomatta mitään syntymättömän lapsensa kohtalosta,oikeus suoriutua fyysisyyttä vaativien ammattien kriteereistä kuten miehet,oikeus opettaa naistutkimuksen ohella kouluissa myös miestutkimusta,oikeus tulla ympärileikatuksi pienenä,oikeus päästä eläkkeelle myöhemmin,oikeus saada pienempiä tuomioita rikoksista,oikeus saada vähemmän huomiota joutuessa väkivallan uhriksi,oikeus luopua sukupuolikiintiöistä,oikeus tulla syyllistetyksi erilaisista pahuuksista jotka eivät ole yksistään naisten vikoja jne.
Nainan tahtoo, mies toteuttaa
Kirjoittanut: näin_ se menee 29.1.2009 klo 17.11
Kyllä ennen oli enemmän niin, että asioita ei vaan päätetty, vaan niitä myös tehtiin yhdessä. Minunkin isovanhempien talo on heidän yhdessä rakentamansa ja molemmat teki kaikkia töitä joita tarjolla oli, että pärjäsivät.
Nykyään nainen tahtoo sen, minkä hän telkkarista ja kavereiden luona näkee. Kahdensadan neliön omakotitalon joka on sisustettu trendihuonekaluilla, tallissa kaksi autoa joiden väristä hän saa päättää, ja pihalla leikkii lapset joille hän on antanut nimet. Miehen tehtävä on lähinnä rahoittaa kulissit ja pitää niitä yllä.
Ikäluokassa 40-60v miehet mielellään pyörittävät tätä karusellia. Jotkut nuoremmistakin. Mutta kuinka kauan, sen ratkaisee taloudelliset olosuhteet ja hermojen kestävyys.
Suomalainen mies...
Kirjoittanut: hävettää olla mies 29.1.2009 klo 20.07
Suomalainen mies on naisensa koira joka laskee sotakirveensä ruokkiakseen naisensa laiskuutta.
Yllättävän moni mies viihtyy koiran virassa vain pillua saadakseen. Tseh tseh, istu, paikka.
Kaikki totta.
Kirjoittanut: SteveJonathanPhil 29.1.2009 klo 20.20
Tämä on todellinen ongelma, mutta kuka sille osaisi tehdä jotain? Yhteiskunnassa on vahvasti läsnä kilpailuhenki, ja sosiaalisen verkoston suuruus määrää hyvin pitkälti yksilön arvostuksen.
Omassa elämässäni olen saanut tuntea nämä asiat. Olen siis 26-vuotias yliopistokoulutuksen saanut mies. Asepalveluksenkin suorittanut. Uskon tietäväni jotenkuten mitä herrat Auvinen ja Saari tunsivat sisimmässään. Olen joskus ihmetellytkin valtamedian suhtautumista heihin "häiriintyneinä" yksittäistapauksina.
Kilpailuhenki tekee pahaa
Kirjoittanut: eurooppalainen 29.1.2009 klo 21.20
Äärimmilleen vedetty kilpailuhenki tekee pahaa jälkeä. Sosiaalinen verkosto on juuri se ratkaiseva tekijä, jonka eteen yhteiskunnan on ryhdyttävä nopeisiin toimiin. Yksilötasolla ei ole mitään vaikutusmahdollisuuksia ja ollaan jo nähty, miten epätoivoisiin tilanteisiin se heikompien yksilöiden osalta voi johtaa. Kenenkään ei pidä joutua sellaiseen umpikujaan, ongelmiin on puututtava jo ennen kuin niitä alkaa syntyä. Nuoret suomalaiset pitää saada uudella yhteisöllisellä tavalla oikeasti välittämään toisistaan ja yhteisestä hyvinvoinnista.
Kiitos re-postista. Mielestäni täysin asiallisesta aiheesta lähtenyt ketju poistettiin täysin syyttä.
Ylläpidolta lienee turha toivoa selitystä. Uuden sensuuriaallon varalta tallensin itsekin ketjun uuden katoamisen varalta.
Miksi tuo keskustelu poistettiin? Kuka.. eiku mikä idiootti poistanut?
(monet) nuoret miehet kokevat elämänsä niin lohduttomana? Miksi katkeruus juuri naisia kohtaan, naisetko ne pilaavat elämänne?
Naisen puute tuodaan usein esille elämänlaatua heikentävänä tekijänä, mutta emmehän voi pakottaa hyvännäköisiä hoikkia naisia kiinnostumaan ATM:stä tai edes ns. tavallisista miehistä. Eihän Suomessa edes ole niin paljon kaunottaria, että niitä riittäisi joka jampalle. Miksi menestykselle naismaailmassa annetaan (miehet antavat?) niin suuri paino? ATM-keskusteluistakin on käynyt selville, että tavoitteena ei edes ole mikään vakaa ja onnellinen parisuhde vaan mahdollisimman monta hyvännäköistä kaatoa. Miten kuvittelette irtoseksin muuttavan elämäänne paremmaksi?
Mitä tasa-arvoon tulee, niin siinähän nyt on epäkohtia suuntaan ja toiseenkin, kuten juuri aikaisemminkin mainittu vain miehille pakollinen asepalvelus/sivari/linna/maanpako. Mitä taas aborttiin tulee, niin biologia rajoittaa. Ei sitäkään pidetä tasa-arvo-ongelmana, että naiset esim. laajamittaisesti kärsivät lantionpohjan ongelmista tai suonikohjuista synnytyksien jälkeen tai että vain naiset keskimäärin joutuvat elämänsä aikana kokemaan sellaista kipua kuin synnytyksessä koetaan, monet vieläpä revittävät genitaalinsa jopa peräsuoleen asti. Se vain kuuluu asiaan, koska nainen nyt on se raskaana oleva ja synnyttävä osapuoli. Mielestäni ei olisi kohtuullista, että mies voisi pakottaa naisen aborttiin. Toimenpide ja sen riskit kuitenkin kohdistuvat naiseen. Elatusvelvollisuuskin kohdistuu lapseen, ei siihen lapsen synnyttäneeseen naiseen. Ei yksikään nainen (Suomessa) hankkiudu raskaaksi rikastumisen toivossa, kyllä se satanen tai pari kuussa menee täysin lapsen tarpeisiin. Elatusvelvollisuuden poistuessa oltaisiin taas siinä tilanteessa, jossa mies voi naida ympäriinsä miten lystää tai luistaa suunnitellunkin lapsen tapauksessa vastuusta jos ei isileikki sitten kiinnostakaan. Ei hyvä. Kuinka paljon valtion tulisi puuttua ihmisten yksityiselämään? Pitäisikö esim. jokainen pariskunta velvoittaa tekemään laillisesti sitova sopimus siitä miten raskauden alkaessa toimitaan? Työllistäisi ainakin kivasti porukkaa kun jatkuvasti saisi päivittää tietoja. Sitä paitsi irtosuhteet jäisivät edelleen ulkopuolelle. Toki salaa raskaaksi hankkiutuva nainen on minunkin mielestäni vastenmielinen sika, mutta hankala se on kontrolloida milloin kysymys on vahingosta ja milloin tahallisuudesta.
Huoltajuuskiistoissa suositaan enemmän naista, mutta toisaalta se on yleensä edelleen nainen, joka ne lapset hoitaa. Luulisin, että miehellä, jolla on dokumenttia siitä, että on esim. jäänyt töistä pois vuodeksi tai pariksi lapsia hoitamaan ja on myöhemminkin ottanut vapaata kun kakru on ollut kipeä on paremmat mahdollisuudet säilyttää yhteys lapsiinsa kuin miehellä, joka on toiminut lähinnä siittäjänä.
Kautta aikojen on ollut suosittuja vähemmän suosittuja ihmisiä, sekä miehiä että naisia. Ei naistenkaan elämä aina ole ruusuilla tanssimista, vaikka niin kuvittelette. Luuletteko todella ettei tyttöjä sorsita huonon ulkonäön, puhevian, epämuodikkaiden vaatteiden jne vuoksi tai että kaikkien naisten oven takana on pitkä jono kivoja ja mukavia kosijoita? Pakostikin tulee mieleen, että teille ne, mistä puhutte naisina, ovat vain niitä niitä upeita megabeibejä, joiden perään kaikki miehet kuolaavat, ettekä lainkaan huomaa niitä muita. Ihan sama kuin jos vain komeimpia pelimiehiä pidettäisiin miehinä ja vaahdottaisiin kuinka joakinen mies saa kyllä seksiä aina kun haluaa.
"tavoitteena ei edes ole mikään vakaa ja onnellinen parisuhde"
Onko sellaisia muka todella olemassa? Lasten takia tai taloudellisista syistä pystyssä väkisin natisevia liittoja varmasti on, mutta miksi tähdätä sellaiseen, joka kuitenkaan ei toteudu. Parempi sen sijaan tavoitella sitä irtoseksiä, joka sentään tuottaa hetkellistä iloa.
"Lasten takia tai taloudellisista syistä pystyssä väkisin natisevia liittoja varmasti on, mutta miksi tähdätä sellaiseen, joka kuitenkaan ei toteudu. Parempi sen sijaan tavoitella sitä irtoseksiä, joka sentään tuottaa hetkellistä iloa."
pakko se on ostaa omakotitalo maalta ja tehdä liuta kakaroita heti alkuun? Suurin osa kuitenkin ensin tapailee jne ja suurimmassa osassa suhteita ainakin pari ekaa vuotta menee hyvin. Sitten voi katsos erota, jos näyttää siltä, että homma ei toimikaan. On muitakin vaihtoja kuin pikainen umpikännissä puolilöysällä elimellä suoritettu hutaisu tai elinikäinen pakkoliitto. Oletko vakuuttunut, että yhdenillanjuttu on todella parempi kuin edes muutama kuukausi sellaisen ihmisen kanssa, josta todella välittää?
Siis vastaus tähän:
"Oletko vakuuttunut, että yhdenillanjuttu on todella parempi kuin edes muutama kuukausi sellaisen ihmisen kanssa, josta todella välittää?"
Ensinnäkään yhdenillanjuttu ei jätä jälkeensä mitään sellaisia pettymyksen ym. tunteita, joita taatusti kokee, kun tuo muutaman kuukauden jakso "tärkeän" ihmisen kanssa päättyy. Toiseksi noita jaksoja sellaisten ihmisten kanssa, joista välittää, ei voi olla kovin monia, koska tuskin sitä nyt kovin monista niin paljon välittää. Sen sijaan yhdenillanjuttujen määrällä ei ole mitään ylärajaa. Joten onnellisen elämän varmempi tae on tasainen yhdenillanjuttujen sarja kuin epävarmojen ja kuitenkin aikanaan pettymykseen päättyvien pitkien suhteiden tavoittelu.
Ja täyttä totta.
...on synonyymi tyhmyydelle.