Olen lähes 40 vuotias nainen. Ollaan oltu yhdessä jo 20 vuotta, josta 15 vuotta naimisissa. Yksi lapsi (10v).
Mieheni petti minua (pidempiaikaisessa suhde), kun lapsi oli aika pieni. Suhde alkoi - tai minä sain sen selville kun lapsi oli noin 2 v. En tiedä kauanko suhdetta oli siihen mennessä jatkunut, mutta liitin tapahtumaan yli vuoden aiemmin tapahtuneita miehen yöpymisiä poissa kotoa. Eli kun sain selville, suhde oli jo kestänyt jonkin aikaa.
Mies tietenkin lupasi heti kiinni jäätyään lopettaa suhteen (ei aivan näillä sanoin koska ei koskaan suoraan tunnustanut).
Jonkin ajan päästä katsoin miehen kännykän ja siellä oli viestejä tältä naiselta - ja mieheni vastausviesti "nyt tulossa". Tietenkin johtopäätökseni oli, että suhde ei sitten loppunutkaan.
Tästä taas noin puolen vuoden päästä tulin työmatkalta hieman aiottua aiemmin kotiin (eli piti tulla seuraavana päivänä mutta tulinkin jo myöhään illalla). Siellä mies nukkui vieressään kaksi kännykkää - eli kun huomasi minun katsovan hännen kännykkänsä viestejä, niin oli hankkinut toisen kännykän yhdeyden pitämiseksi. Tämän riidan jälkeen en ole koskaan nähnyt tätä toista kännyä, mahtaa olla miehellä töissä...
Vaikka tästä kaikesta ja viimeisistä merkeistä on nyt kulunut jo useita vuosia, en edelleenkään pysty luottamaan mieheeni.
En halua - eikä minun mielestäni edes kuulu antaa anteeksi, koska minua kohtaan on tehty niin väärin.
Mitä ihmettä minä teen? Koko elämä tuntuu valuvan hukkaan. Onko pakko erota kun asiasta ei pääse mitenkään yli? Voinko vaatia mieheltä jotakin - tekoja tms jotka auttaisivat minut asian yli?
Pahinta ei ollut petos vaan se, että se jatkui ja jatkui ja jatkui... voinko koskaan luottaa?
Mieheni petti minua (pidempiaikaisessa suhde), kun lapsi oli aika pieni. Suhde alkoi - tai minä sain sen selville kun lapsi oli noin 2 v. En tiedä kauanko suhdetta oli siihen mennessä jatkunut, mutta liitin tapahtumaan yli vuoden aiemmin tapahtuneita miehen yöpymisiä poissa kotoa. Eli kun sain selville, suhde oli jo kestänyt jonkin aikaa.
Mies tietenkin lupasi heti kiinni jäätyään lopettaa suhteen (ei aivan näillä sanoin koska ei koskaan suoraan tunnustanut).
Jonkin ajan päästä katsoin miehen kännykän ja siellä oli viestejä tältä naiselta - ja mieheni vastausviesti "nyt tulossa". Tietenkin johtopäätökseni oli, että suhde ei sitten loppunutkaan.
Tästä taas noin puolen vuoden päästä tulin työmatkalta hieman aiottua aiemmin kotiin (eli piti tulla seuraavana päivänä mutta tulinkin jo myöhään illalla). Siellä mies nukkui vieressään kaksi kännykkää - eli kun huomasi minun katsovan hännen kännykkänsä viestejä, niin oli hankkinut toisen kännykän yhdeyden pitämiseksi. Tämän riidan jälkeen en ole koskaan nähnyt tätä toista kännyä, mahtaa olla miehellä töissä...
Vaikka tästä kaikesta ja viimeisistä merkeistä on nyt kulunut jo useita vuosia, en edelleenkään pysty luottamaan mieheeni.
En halua - eikä minun mielestäni edes kuulu antaa anteeksi, koska minua kohtaan on tehty niin väärin.
Mitä ihmettä minä teen? Koko elämä tuntuu valuvan hukkaan. Onko pakko erota kun asiasta ei pääse mitenkään yli? Voinko vaatia mieheltä jotakin - tekoja tms jotka auttaisivat minut asian yli?
Pahinta ei ollut petos vaan se, että se jatkui ja jatkui ja jatkui... voinko koskaan luottaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et voi luottaa.
Eri asia on jaksatko pyörittää asiaa päässäsi?
---mies---
Saman olen itsekin käynyt läpi noin puolitoista vuotta sitten. Olen yrittänyt unohtaa ja myös mieheni on yrittänyt pitää meidän suhdetta kasassa, mutta mieleni on edelleen surullinen. Pahinta ei ollut minunkaan mielestä se pettäminen, toki sekin aiheuttaa aikamoisen kolauksen naisen itsetunnolle. Itsekin olen yli 40 v ja tämä nainen oli paljon nuorempi. Valehtelu ja selän takana puuhailu oli se kaikkein pahin juttu ja sekin oli jatkunut vuosia. Mieheni sanoi, että ei ole minua pettänyt mutta minä en sitä usko vieläkään. Ei tietenkään halunut enää loukata. Ikinä en saanut selville naisen nimeä sillä puhliittymä oli salainen tai prepaid. Totuus helpottaisi asiaa silloin pääsee asioista yli. Olemme edelleen yhdessä meillä myös yksi 13 v lapsi. Päivä kerrallaan mennään mutta luottamusta en saa ikinä takaisin. Voimia sinulle!
>Sinäkin saisit maistaa kiellettyä lihaa?Vaimoni
petti minua ja minä hain itselle vieraan naisen
niin kas kummaa,vaimo soitti minun salalle,ja
haukkui hänet miehensä vokottelusta.Vaimoni on
lopettanut salaisen tapaamisen,mutta minä en lopeta
koska vaimo oli pettänyt kaksi vuotta minua.Minä
olen vasta 3 kuukautta tavannut,ja pyrin samaan...
mutta jos olet onnellinen näin niin en voi muuta kun toivottaa hienoa elämää!
jos et pysty luottamaan mieheesi? Turhaa kulutat itseäsi huonossa suhteessa. Myös lapsesi huomaa kireät välit vanhemmilla ja olisi loppujen lopuksi onnellisempi jos eroisitte ja löytäisitte paremman elämän sillä tavoin. Omat vanhempani kituuttivat avioliitossaan koko nuoruuteni ja kärsin siitä 100 kertaa enemmän kuin jos olisivat eronneet aikoja sitten. Ovat edelleen yhdessä ja mikään ei ole muuttunut: epäilyjä, kyttäämistä, masennusjaksoja sairaalassa, tulisia riitoja jne.
"aikuiselta" ihmiseltä! Tuhlaat elämäsi katkeruuteen ja vihaan. Mitä järkeä roikkua suhteessa jossa ei ole toivoa?
Et voi luottaa enää koskaan. Mies on salannut sinulta asioita niin kauan ja edelleenkin valehtelee. Miten muka voisit koskaan luottaa täysin mieheesi kaiken jälkeen vaikka hän mitä lupaisi? Vaikeaa suhdetta on rakentaa huonolle pohjalle jossa ei ole luottamusta eikä rehellisyyttä.
Anna tunti aikaa pakata laukut ja pihalle .Miksi elää pahassa olossa ,ei hän siitä muutu .Elämä voittaa usko pois.
Samaa mieltä olen minäkin tuo tuommoinenhan sinut ajaa aivan loppuun, etkä todellakaan elä nyt omaa elämääsi pyörittelet mielessäsi asiaa ja onko silloin asiat niinkuin pitäisi. Kyllä jokaisen elämän pitäisi olla parisuhteessa semmoista ettei tarvitsisi koko ajan miettiä onko toinen luotettava ja uskollinen. Siinä jää oma elämä kokonaan elämättä kun odottaa toisen muuttuvan sitähän se on ja olet varmaan huomannut ettei muutosta ole tullut ja itse taidat olla aika loppu asian kanssa.