Tässä teille kaikille ruodittavaa. Minä olen kolmekymppinen nainen. Ulkonäön sijasta olen aina ollut kiinnostunut miehistä joilla on älykkyyttä. Tutkijat, tohtorit, insinöörit, yleisnörtit ja muuten vain hyvät hoksottimet omaavat miehet jne. Ulkonäkö näillä miehillä on joskus vähän sitä sun tätä. Paksut silmälasit, huono ryhti, oudot vaatteet ja muutenkin joskus suttuinen yleisilme. Sanalliset taidot saattavat olla myös hukassa varsinkin naisen kanssa keskustellessa. Itse kuitenkin pidän tällaisia miehiä sympaattisina.
Kaikenlainen elämöinti ja itsestäänkuuluttaminen ovat minusta merkki itsekkyydestä enkä pidä miehistä, jotka ostavat naamavoiteita ja juoksevat baareissa. Kaverini ovat samoilla linjoilla.
Siksi ihmettelen miksi miehillä on käsitys, että kaikki naiset etsivät jotain hyvännäköisiä pelimiehiä eivätkä huomaa aitoja miehiä ollenkaan. Tuskin me kuulumme mihinkään katoavaan naisvähemmistöön joka piiloutuu kodin nurkkaan. Tuolla ulkona me vietämme aikaa muiden joukossa. Suurin osa löytää sen oman nörtin joko työn tai harrastusten kautta. Siksi ihmettelen tälle palstalle kirjoittelevien "nörttien" ja ATM miesten valituksia naisista. Suurin osa meistä kun todellakin ajattelee näitä asioita syvemmin eikä ulkonäkökeskeisesti. Se miksi tällaiset ihmiset eivät kohtaa useammin johtuu varmaan siitä, että naisten ja miesten harrastukset tapahtuvat erikseen omissa tiiviissä ryhmissä ja vietämme paljon aikaa paikoissa joihin ei yleensä mennä iskemään vastakkaista sukupuolta.
Kaikenlainen elämöinti ja itsestäänkuuluttaminen ovat minusta merkki itsekkyydestä enkä pidä miehistä, jotka ostavat naamavoiteita ja juoksevat baareissa. Kaverini ovat samoilla linjoilla.
Siksi ihmettelen miksi miehillä on käsitys, että kaikki naiset etsivät jotain hyvännäköisiä pelimiehiä eivätkä huomaa aitoja miehiä ollenkaan. Tuskin me kuulumme mihinkään katoavaan naisvähemmistöön joka piiloutuu kodin nurkkaan. Tuolla ulkona me vietämme aikaa muiden joukossa. Suurin osa löytää sen oman nörtin joko työn tai harrastusten kautta. Siksi ihmettelen tälle palstalle kirjoittelevien "nörttien" ja ATM miesten valituksia naisista. Suurin osa meistä kun todellakin ajattelee näitä asioita syvemmin eikä ulkonäkökeskeisesti. Se miksi tällaiset ihmiset eivät kohtaa useammin johtuu varmaan siitä, että naisten ja miesten harrastukset tapahtuvat erikseen omissa tiiviissä ryhmissä ja vietämme paljon aikaa paikoissa joihin ei yleensä mennä iskemään vastakkaista sukupuolta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tunnettu faktahan ihmisistä on se että ryhmässä tyhmyys tiivistyy ja mitä enemmän ihmisiä täällä pallolla on niin sitä enemmän tietenkin on näitä ihmisiä joiden älykkyys nyt on mitä on. :)
Joten todennäköisyys siihen, että ikinä kohtaat jotain muuta kuin sellaista ihmistä joka arvostaa niitä sun farkkujas tai sitä hiusgeeliä mitä oon päähän läntännyt on häviävän pieni.
Ihmiset muutenkin elää täysin median armoilla ja kun sulle pienestä lapsesta asti syötetään ajatusmallia, että osta uudet coolit vaatteet ja mieti millaiset meikit laitat naamaas jotta kelpaat. Tämä automaattisesti alkaa porautua liian syvälle ihmisen mieleen ettei hän pysty ajattelemaan muuta kuin pinnallisia asioita. Ja sitten kun olet siinä parinkympin päällä ja pitäis ne suhteet saada rakennettua niin et pysty ajattelemaan muuta kuin niitä ulkonäöllisiä asioita koska sut on opetettu ajattelemaan vain ulkonäköä.
Huomaahan sen jo nuorten naisten ulkonäköön liittyvistä paineista. Ei ne ota paineita sen suhteen onko mun moraaliset arvot kohdallaan tai onko mulla hyvä luonne. Ne pohtii näyttääkö mun perse hyvältä näissä farkuissa.
Iän karttuessa ja ihmisten viisastuttua alkaa nämä ulkonäköön liittyvät seikat vähitellen kadota kun kokemuksen ja tiedon kautta käy selväksi ettei se uus hieno paita nyt pelastanutkaan tätä suhdetta. Ja ne pari aivosolua siellä pääkopassa alkaa vetää kovaa rundia ympäri ja jossain kohtaa se lamppu syttyy ja tajutaan mitkä on ne tärkeät asiat siinä ihmisessä. :)
Se että sun ystävät ajattelee noin tarkoittaa vaan sitä, että olet valinnut ystävävi hyvin ja tietenkin toi seikka että olette (luulisin?) kaikki juuri yli tai kolmenkympin paikkeille jolloin teillä on jo tullut mieleen se fakta ettei ne uudet vaatteet nyt saanutkaan teitä onnellisiksi. :)
Silti vaikka sun kaveris ja sä ajatteletkin noin, ei tarkoita sitä että suurinosa naisista ajattelee noin.
Mä voin sanoa että itse en halua eikä kukaan kavereistanikaan halua sitä isorintaista blondia playboyn kannesta tyttöystäväkseen. Silti se ei tarkoita sitä etteikö suurinosa miehistä sitä haluaisi. :)
ns. atm- miehet, ktm- miehet ja muut nörtit, joilla on parisuhde eivät pidä täällä melua itsestään.
tosiahan on, että suurin osa ihmisistä on kuitenkin jossakin vaiheessa elämäänsä jonkinlaisessa seurustelu-, tai parisuhteessa.
Huomaatko itse, olet kolmekymppinen....
Siinähän se onkin, itsekin suurella todennäköisyydellä olit enemmän komeimpien pelimiesten perässä nuorempana, mutta nyt kun ikää on tullut lisää niin on kiinnostus niihin pelimiehiin hiipunut.
Sama tarina aina.
Mutta ihan hyvä juttu, että olet nyt kiinnostunut kunnollisista miehistä.
PS. Minua on sanottu sekä neroksi, että hyvännäköiseksi, eli ei niillä kaikilla ole ulkonäkö "vähän sitä sun tätä".
Aina ne sanoo "etsin kilttiä ja kunnollista pla, pla"....
Totuus on sitten vähän toinen.
Itse olen akateemisen enkä tunne utseäni mitenkään yliälykkääkksi. Yleensä akateemineura luodaan pitkäjänteisellä työllä eikä älykkyydellä. Tottakai älykkyydestä on hyötyä mutta jos olet mensan jäsen mutta keskittymiskykysi ja pitkäjänteisyytesi on nolla niin tuskin tulet akateemiseen tutkintoon valmistumaan. Akateeminen ihminen ei toki ole huono imissuhde valinta koska yleensä akateemisten suteet yleensä kestävät kauemmin mutta niitä syntyy harvemmin. Yleensäkin akateeminen ihhminen on nähnyt monta elämän astetta kun on joutunut ottamaan vastaan töitä opiskeluaikoina jota normaalita työssä käyvät eivät huoli ja koulutusta vastaassa työssä joutuvat ajattelemaan. Kun taas ammattikoulusta valmistuva tyyppi ottaa sen työn vastaan johon valmistuu eikä avarakatseisuutta muille aloille synny. Kaikki parempi palkkaiset nähdään vain herroin jotka eivät osaa mitää vaikka oikeasti nämä herrat ovat voineet tehdä työtä mikä näille "työläiselle" ei edes kelvannut.
Erittäin tyhjentävä vastaus jossa käy ilmi kaikkia stereotyyppiseen ajatteluun pohjautuvat absurdiudet. Ei mitään lisättävää.
Hienoa, että asetut puolustamaan sitä näkökantaa, josta useimmat palstalaiset toivovat näkevänsä enemmän esimerkkejä. Sanomistesi vaikutusta nakertaa tosin se, että puhut kolmekymppisen näkökulmasta. Nörttimiesten pahin tuska osuu meihin 5-10 vuotta nuorempiin.
"Suurin osa löytää sen oman nörtin joko työn tai harrastusten kautta. Siksi ihmettelen tälle palstalle kirjoittelevien "nörttien" ja ATM miesten valituksia naisista."
Siis suuri osa naisnörteistä (?) löytää miesnörttinsä töistä - voi kuinka lohduttavaa, jos sukupuolijakauma on luokkaa 1:10. Ja vaikka naisia olisi jopa kolmasosa ja he kaikki pariutuvat samalle alalle, puolet miehistä on vielä silloin ilman. Entäs toisinpäin: onko missään kovaa ylitarjontaa älykkäistä naisista? Jossakin sukupuolijakauma on varmasti hieman naisvoittoinen, mutta edellyttääkö miehen löytäminen edes silloin pitkäjänteistä ja kovaa vaivannäköä? En tunne tällaisesta mitään stereotyyppisiä esimerkkejä.
Mainitsit myös harrastukset kohtaamispaikkana. En tiedä mitä harrastuksia ajattelit, mutta kaikissa tuntemissani vapaat ja älykkäät naiset ovat keräilyharvinaisuuksia. Tavikset jylläävät.
"Suurin osa meistä kun todellakin ajattelee näitä asioita syvemmin eikä ulkonäkökeskeisesti."
Ei-ulkonäkökeskeisyydestä on vielä pitkä matka oikeaan syvällisyyteen. Nuorilla naisilla on valinnanvaraa, ja he painottavat enemmän jännittävyyttä kuin älykkyyttä ja muita klassisen hyvän miehen piirteitä. Yksilöinä heillä on tähän täysi oikeus. Systeemitasolla tämä epäkohta kuitenkin korpeaa miehiä, mikä heijastuu myös tämän palstan kirjoituksiin.
"vietämme paljon aikaa paikoissa joihin ei yleensä mennä iskemään vastakkaista sukupuolta."
Jotakin tällaista se on. Kouluun mennään opiskelemaan, töihin tekemään töitä ja harrastuksiin harrastamaan. Kun baaritkin ovat lyhytjänteisten ihmisten temmellyskenttä, ei jäljelle jää mitään paikkaa, mihin mennään silloin kun halutaan hakea parisuhdetta. Tämän puutteen myötä epäonnistuneet parisuhdetunnustelut eivät ole missään ympäristössä sosiaalisesti hyväksyttyjä. Vain onnistujille on tilaa, aloitteissa ei voi ottaa mainittavia riskejä.
Mitenköhän tiivistäisin ajatukseni? Se, että olet olemassa, ei tarkoita että kaltaisiasi olisi lähellekään riittävästi ja kaikissa ikäluokissa. Tai että teihin voisi oikeasti törmätä tutustumiselle suotuisissa olosuhteissa. Me nörttimiehet koemme koko pariutumisen perusrakenteet epäoikeudenmukaisiksi, ja puramme ärtymystämme keskustelupalstoilla parempien vaihtoehtojen puutteessa. Julkisesti asiasta ei puhuta, koska se ei kosketa valtaväestöä, näkyviä ja tärkeiksi koettuja ihmisiä vaan hissukoista koostuvaa marginaaliryhmää, jonka on oltava itse syyllinen ongelmiinsa.
Ja moni muukin. Älykkyyttä ei voi nähdä ulkomuotoa katsomalla. Älykäs mies saattaa olla pelkkää puppua suoltava elitisti tai ujo ja hiljainen introvertti. Näin siis aikuisten maailmassa.
Minusta 20-vuotias on liian nuori tuskailemaan nörttiytensä kanssa. Siinä iässä kaikki tuskailee ulkonäköpaineiden ja tulevaisuuden suunnitelmien kanssa. Siinä on monta kasvuvuotta edessä. Mistä tiedät minkälaiseksi elämä sinut muotoilee? Sitten kun olet kolmekymppinen, kuten minä, saatat jo olla onnellisesti naimisissa:) Mutta jos et ole tähän ikään mennessä pariutunut saat alkaa vastailemaan kiusallisiin kysymyksiin toisilta. Ja kumppanin löytäminen saattaa olla vaikeaa mutta ei mahdotonta.
Itse olen miettinyt useinkin sitä miksi juuri älykkyys viehättää minua. Uskon sen johtuvan siitä, että tulen perheestä jossa ei koulutusta ja opiskelua olla pidetty tavoiteltavana asiana. Vain työntekoa. Itse olen kuitenkin poikennut laumasta tässä asiassa. Älykäs mies on minusta mielenkiintoinen.
Tottakai kiinnitän huomiota ulkonäköön mutta tarkoitan tällä yleistä siisteyttä. Hampaat ok, terveys ok.
Mutta sekään ei selitä miksi olen tällä iällä ja näillä ajatuksillani sinkku.
Johtuuko se ns. tarjonnan puutteesta? Ei voi johtua, koska ikäisiäni naimattomia miehiä on paljon. Ja älykkäitä ja sympaattisia taatusti löytyy.
Johtuuko se harrastuksistani? Osittain, koska vietän vapaa aikaa paikoissa joissa hankala tutustua vastakkaiseen sukupuoleen ja siellä ei miehiä paljon ole.
Johtuuko se minusta? Tottakai. Uusiin ihmisiin tutustuminen on nykyään kiven takana. Pitäisi olla pienimuotoinen ADHD jotta pysyisi muiden mukana. Pitäisi käydä siellä sun täällä ja yrittää löytää ne rehelliset yksilöt monenkirjavasta joukosta. Todella vaikeaa.
Koulutukseni pitää minut vielä vähän aikaa tietokoneen äärellä myös viikonloppuisin. Ja kotoahan ei kukaan tule hakemaan.
Koska pidän itsestäni tällaisena en halua myöskään muuttua. Koska pidän itsestäni en ole miehille vihainen. Teidän nörttimiesten pitäisi ajatella ihan vain omaa henkistä hyvinvointianne vähän aikaa. Pitäkää silmänne kuitenkin auki kun liikutte tuolla ulkona. Oli se sitten paikallinen kirjasto tai PC-kauppa.
Sinkkuuteni on monen asian summa. Asuinpaikka, oma arvomaailma, harrastukset, hiljainen luonne, elämäntilanne. Olenkin päättänyt keskittyä nyt vain itseeni. Mutta en ole kuitenkaan miehille sokea.
Pointtini oli se, että kyllä nörtti-ihmisille pari löytyy. Se vain sattaa kestää kauemmin ja siinä ajassa on jo moni pelimies ja pissisnainen eronnut kahteenkin kertaan;)
Eli tästä:
"kyllä nörtti-ihmisille pari löytyy. Se vain sattaa kestää kauemmin ja siinä ajassa on jo moni pelimies ja pissisnainen eronnut kahteenkin kertaan"
Kumpi loppujen lopuksi on onnellisempi: (tilastollisestikin) todennäköisesti myös se nörtti eroaa aikanaan, jos sitä ennen jonkun parikseen löytää - hukattuaan sitä ennen valtaosan nuoruudestaan, kun taas pelimies on pelaillut iloisesti ja itseensä tyytyväisenä saman ajan eikä noista eroistaan ehkä paljoakaan masennu. Vastoinkäymisistä huolimatta pelimiehen elämä on sitä mitä hän itse haluaa, mutta nörtin on tyydyttävä haaveilemaan siitä, mikä kenties ei koskaan tule vastaan ja jos tuleekin, ei ehkä osoittaudukaan haaveilemisen arvoiseksi.
On pelimiehen näköinen mut ujo ja sulkeutunut älykkötyyppi?
Mulla on roteva ruumis, pärstä on hyvinkin miehekäs ja palttiarallaa 13 vuotiaan tytön tunnemaailma. Ja olen... noh. Fiksu.
Huomaan että mun pärstän ja fyysisten ominaisuuksien puolesta muhun kohdistetaan ties mitä odotuksia joita tietenkään en ikinä täytä koska luonteeni on toisenlainen.
että ulkonäöstään huolehtiva ihminen on automaattisesti joku pinnallinen paska, jonka päässä ei muuta pyöri kuin talven huulikiiltosävyt tai Seiskan viimeisimmät "uutiset"? Ei se, että joku mimmi tai kundi laittaa muodikkaat ja hyvännäköiset vaatteet päälle ja tuunaa hiuksensa trendikkäästi tarkoita, että ko tyyppi on idiootti.
"Beefcake" päättelee ettei isotissinen blondi voi olla muuta kuin "isotissinen blondi"? Yksi tietämäni kohtuu isotissinen ja meikkaava vetyperoksidiblondi on nimittäin esim. akatemiatutkija Jalkanen, jota en nyt heti tuomitsisi pinnalliseksi pikkupilluksi..
Sellainen tyyppi olis jotenkin avoin ja helposti lähestyttävä ja jos niin tekeekin niin silti on vähä umpi?
Mullon viesti teille kaikille ATM-tyypeille, ujoille ja sellaisille: Mitä enemmän näytätte stereotyypiltänne sitä todennäköisemmin teillä edes joskus käy jotain flaksia. Kun näyttää "menestyvältä" tai itsestään huolehtivalta ihmiset odottaa tietynlaista käytöstä. Kun sitä odotettua ei sitten löydykään niin hyljeksintä on kahta kauheamnpaa.
Ja miax - useimmat ihmiset ovat pinnallisia. Myös monet niistä jotka luulevat etteivät ole.
Voihan pinnallisella pikkupillulla olla ura ja taitoja ilman että hänen se ääripinnallinen puoli katoaa minnekään.
Usein nimenomaan ns. älykkäät (lue: taitavat jossain alueella) ovatkin juurikin sellaisia pellejä sosiaalisessa yhteydessä ettei mitään rajaa. Nirppanokkia kuppikuntaisia semi-idiootteja kaikessa muussa paitsi siinä kapeassa sektorissa minkä osaavat. Elitistejä joissa ei ole mitään eliittiä vaan jotka ovat heittäeet inhimillisyytensä turhana syrjään. Pätijöitä.
Olkoon "kuori" millainen tahansa voi kyseessä olla kuitenkin pohjimmiltaan pinnallinen pikkupillu.
edes tajua mitä sillä pinnallisuudella tarkoitetaan. Se, että ihminen huolehtii ulkonäöstään on huono juttu, kska sellainen ihminen on pinnallinen, ja vaikka hän olisi älykäs ja oman alansa kansainvälisesti arvostettu spesialisti, niin silti hän on vain pinnallinen paska? Vuosien sitkeällä työllä saavutettu kunnioitus tiedemaailmassa on vain kuorta?
Ovatko ei-pinnalliset (syvälliset?) ihmiset sitten niitä, jotka eivät huolehdi ulkonäöstään? Ja nämä ei-pinnalliset sitten eivät ainakaan ole oman alansa spesialisteja, vaan kaikesta kaiken tietäviä uomo universaleja? Miksi se ulkonäöstä huolehtiminen on niin iso mörkö?
"Se, että ihminen huolehtii ulkonäöstään on huono juttu, kska sellainen ihminen on pinnallinen, ja vaikka hän olisi älykäs ja oman alansa kansainvälisesti arvostettu spesialisti, niin silti hän on vain pinnallinen paska?"
Miten se ura liittyy asiaan lainkaan?
Tai ulkonäkökään.
Kyllä se on ihan jotain muuta. Se miten kohtaa toiset ihmiset esimerkiksi. Eräs ystävättäreni - hyvin kaunis ja menestynyt nainen - tapas kadulla kerran sellaisen laitapuolen kulkijan joka pyysi rahaa että sais safkaa. Ystävätär ei halunnut antaa rahaa koska pelkäs että se vetää viinaa tai kamoja niillä rahoilla - mut se kipaisi kotiin, teki pari voileipää ja toi ne sille pummille.
Tossa on jotain niin syvällistä ja kaunista että arvostus siitä. Siinä on kyse jostain muusta kuin urasta tai naamasta. KUMMANKAAN osapuolen urasta tai naamasta.
Mut ilmeisesti tälläset on vähä vaikeita hahmottaa... ja miksiköhän....
Mistähän lähtien älykkyys on vienyt ulkonäön?........
Minulla on älykäs ja hyvännäköinen mies.