Kaipaisin nyt neuvoja ja vinkkejä,saarnaamaan on kenenkään turha ruveta sillä tiedän itse tehneeni väärin ja se vaivaa minua todella paljon!Mutta minkäs teet sille rakkauden tunteelle.Seurustelin erään miehen kanssa aikoja sitten,ja nyt ko. mies on naimisissa!Olemme tilaisuuden salliessa "jatkaneet"suhdettamme(salaa) ja huomanneet että emme ole päässeet toisistamme yli ja tunteemme ovat toisiamme kohtaan erittäin suuret.Nyt kun hän meni naimisiin tilanne rauhoittui,emme pitäneet yhteyttä aikoihin,kunnes yhtenä iltana hän taas soitti ja pyysi saada tavata minut!Ja tavatessamme hän kertoi kuinka välittää vieläkin minusta ja uskoo että meillä on vielä jonain päivänä yhteinen tulevaisuus!Auts..olin juuri päättäny unohtaa tyypin ja jatkaa etenpäin kunnes hän kertoi tuon!Soittelut jatkuivat ja näimme aina aika ajoin.Eräänä yönä hän taas soitti ja puhuimme puhelimessa pitkän aikaa,vaimo oli yön pois kotoa!Ja mies kysyi että halusaisinko tulla niille ja voisimme selvittää asioita!Sanoin jyrkästi EI!Mutta kun puhelu oli loppusuoralla ja hän kysyi uudestaan niin en osannut enää sanoa ei..=(Niin hän haki minut) ja menimme sinne,kaikki oli niinkuin silloin joskus,juttelimme kaikesta menneestä!Sitten hän tuli eteeni ja nosti minut syliinsä katsoi ja rutisti!Kertoi kuinka kovasti oli kaivannut minua.Sitten muistin:vuosi sitten hän otti minut samalla lailla syliinsä,painoi päänsä rintaani vasten ja oli hiljaa!Katsoi minua,ja näin kuinka kyynneleet valuivat miehen silmistä.Sitten hän kertoi että on menossa naimisiin!Se oli isku kasvoilleni,isku sydämmeen,raivo,viha ja päällimäisenä rakkaus!Ja kun nyt huomasin taas olevani hänen sylissä jälleen,hän tuli lähemmäs ja suuteli!!!!Siinä mies oli vielä ainakin tämän kerran aivan lähellä minua!!Ilmapiiri ahdisti kovasti koska joka puolella oli heidän hääkuviaan kehyksineen!Mies sanoi että ei ajatella koko asiaa unohdetaan se että hän on naimisissa ja varattu!Mutta kaikki muu hävisi viereltä,oli vain minä ja hän!Eikä siihen muuta tarvittu se kaipuu ja ikävän tunne,ja pian olimme tehneet jotain todella kamalaa(siis minun mielestä)Pettäneet miehen vaimoa,miten saatoin tehdä sen!Siinä tilanteessa kun ei järki sano STOP!Olen kuullut sanottavan että eihän jätä miestään,ei siis eroa,eikä palaa!Tai yleensäkkään miehet eivät eroa vastaavissa tilanteissa.No nyt sitten olen raskaana miehelle!Hän ei sitä vielä tiedä,eikä kukaan muukaan!Miten naiset toimisitte minun asemassani?Olisiko parempi olla kertomatta hänelle?Sanoa vain että nyt se on ohi,näin hän ei joutuisi ongelmiin jne..Olen kamala,omatunto soi,miten saatoin tehdä niin,raskautta en kadu mutta se että lapsi on saanut alkunsa aivan väärissä olosuhteissa!!Kiitos jo etukäteen kommenteista,hyvää joulun odotusta!=)
Nyt naiset tarvitaan komentteja
-Minna-
191986
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
eli kauhean tarkeää tietää että oletko itse naimisissa/avoliitossa?
jos olet naimisissa ja "oma" miehesi luulee että hänestä tulee isä... =( huono juttu...
mutta jos olet "vapaa" niin kerro ihmeessä lapsen isälle että tulee isukiksi =)
mutta muista että et kuitenkaan ole ainoa nainen maailman merissä joten luuletko että sinä olet ainoa joka on lohduttanut exääsi?
jos pidät lapsen niin ole sille rehellinen kun se kuitenkin kysyy "joskus" missä on isä?
abortti?
Eli en ole itse naimisissa,enkä varattukaan.Ajatukseni hyppivät poulelta toiselle vauva vai abortti,vauva...Aijon kyllä pitää tämän lapsen,eikä kukaan tule koskaan sitä vahingoittamaan!!Mutta kun olen miettinyt ajatusta että kertoakko miehelle vai ei,sitä siksi että jos mies ottaisi eron ja selviäisi tämä kaikki,mikä sotku se olisikaaan!Mutta minä ainakin kannan vastuun tekosista vaikka tiedän että se tulee olemaan kamala kokemus!Mitä mahdoitkaan tarkoittaa "ainut"joka on lohduttanut ex:ää?Ja jos vaimo saisi tietää tästä niin se vasta olisikin,siksi mietin että olisikohan parasta jättää kertomatta.Vaimo on mitä pahimmasta päästä,mustasukkainen kuin mikä!Ei voinut edes hyväksyä sitä että mies on ollut joskus aikoinaan tekemisissä kanssani,hän luuleen nimitäin ja kaikki muut myös että emme ole missään tekemisissä toistemme kanssa!Vaimo ei voi sietää jos edes vilkasenkaan miestä,huh huh!kiitos vastauksestasi...-minna-
..ehkä vaimo vaistosi aikanaan aivan oikein, että olisit valmis viemään hänen miehensä eikä siksi voinut sietää sinua.
Voi paska tollasia sekaantujia.
Tilanne on vaikea. Mutta jos olisin sinä pitäisin ehdottomasti lapsen (niinku kai aiot tehdäkkin?).
Sitten miettisin ja ottasin selvää tämän miehen ja sen vaimon avioliitosta. Rakastaako mies naista ja meneekö hyvin, jne jne. Jos niillä on asiat hyvin ja sinä rakastat tätä miestä, miksi menisit pilaamaan sen avioliittoa ja elämää. En usko että se mies olis menny naimisiin kenenkään kanssa ilman mitää järkevää syytä. Toinen vaihtoehto on kertoa isukille miten kävi...hänenkin on otettava vastuuta teoistansa. Päättäkää sitten yhdessä mitä teette...(päätökset helpottuvat huomattavasti kun on kaksi päättämässä).
Mutta toisaalta jokaisen ihmisen on oltava ainakin vähän oman onnensa perään...
En voi kuin toivottaa voimia ja hyvinvointia sulle ja masulle! =)
Mitä ikinä teetkin tee se järkevästi ja päätös kaikessa rauhassa!
Minä kertoisin joka tapauksessa miehelle. Hän on myös kuitenkin teoistansa vastuussa. Antaa hänen tehdä omat päätöksensä. Jos hän ei eroa, tiedät että hän ei oikeasti sinua halua. Jos hän eroaa, niin aina parempi =)
Näin minä tekisin, kuten yllä kirjoittava.
Onnea -minna- jatkolle. Et todellakaan ole "ainut" jolle on käynyt rakkaudesta vahinko.
Hänellä on oikeus tietää lapsesta ja lapsella oikeus tietää että hänellä on isä.. ja kuka hän on.
Tsemiä.
Täähän on kuin suoraan kauniista ja rohkeista. Huoh.
"hän kertoi kuinka välittää vieläkin minusta ja uskoo että meillä on vielä jonain päivänä yhteinen tulevaisuus!"
No nythän on hyvä aloittaa se yhteinen tulevaisuus kun lapsikin on tulossa!
Jaa-a, onpas teillä tilanne. Tuon kirjoituksesi perusteella sinun pitäisi ehkä nyt katsoa tosiasioita silmiin, niin rumia kun ne ehkä ovatkin.
Tosiasia on se, että mies olisi voinut valita sinut, hän olisi halutessaan voinut kosia sinua ja olisitte nyt pari. Hän valitsi kuitenkin toisin. Ikävä sanoa, mutta näyttää siltä, että olet hänelle vähän sellainen hätävara, jolle hän soittaa, kun vaimo ei ole kotona, mutta tekee naisen seuraa mieli. En itse ottaisi noita kaipaus- ym. valituksia kovin tosissani. Niiden avullahan hän taas sai, mitä halusi. Mutta mitä saat sitten sinä? Kyllä toisesta välittäminen on jotain muuta kuin katteettomien lupausten latelua vuodesta toiseen.
Sinusta saa vähän kuminauhamaisen kuvan, eli päätät, kumoat päätöksen, päätät ja taas kumoat. Mies pompottelee sinua mielensä mukaan, ja kun aina pyörrät päätöksesi, hän ei päätöksillesi paljon arvoa tunnu antavan. . Kaikenlaisia asioita voi tapahtua, jos ei osaa seistä päätöstensä takana.
Jälkiviisautta, mutta sinun olisi teidän eronne jälkeen kannattanut hankkia uusi elämä. Kai siihen eroonkin joku syy oli, vai mitä?
Vähän huonolta näyttää tulevan lapsen kasvatus, joten mieti todella, haluatko tuon lapsen. Jos et halua aborttia, myös adoptio on erittäin hyvä ratkaisu. Oma serkkuni on saanut alkunsa vahingosta, joten tiedän, että se on ihmiselle aika vaikea asia. Varmaan moni avioliiton aikana syntynyt lapsikin on vahinko, mutta he eivät sitä välttämättä ikinä saa tietää. Lapsen adoptoiville vanhemmille lapsi taas on aina toivottu. Mieti myös tuota kasvatusasiaa. Äidiltä vaaditaan melkoista jämäkkyyttä ja suoraselkäisyyttä, eli lupausten ja kieltojen tulee myös pitää.
Olen itse pian naimisiin menossa, ja sen perusteella sanoisin, että vaimolle on kerrottava. Totuudella on ikävä (tai sitten hyvä) taipumus tulla joka tapauksessa ilmi, ja tästä asiasta vaimolla on kyllä ehdottomasti oikeus tietää. Kerro siis asiasta ensin miehelle. Siitä, miten hän asiaan reagoi, näet myös selvemmin, mitä hän sinusta oikeasti ajattelee ja mitkä hänen elämänsä prioriteetit oikeasti ovat. Pelkään pahoin, että hän vaatii sinua salaamaan asian ja tekemään mahdollisesti abortin, koska ajoitus on huono. Tulevaisuudessa voitte varmaan hänen mukaansa hankkia yhteisiä lapsia. Tarpeetonta varmaan sanoa, mutta älä lankea enää tuohon soopaan. Jos hän olisi sinut halunnut, hän olisi jo asiat sille mallille hoitanut kauan sitten. Jos mies ei sitä itse tee, kerro sinä hänen vaimolleen. Voi olla aika ikävä homma, jos vaimo on sinua jo ennemmin epäillyt, mutta kanna nyt edes sinä vastuu teoistasi.
On mahdollista, että tuloksena on avioero ja mies huolii lopulta sinut, kun vaimo ei häntä enää siedä silmissään. Siinä tapauksessa kannattaa kuitenkin miettiä, haluatko itsellesi tuollaisen miehen ja lapsellesi tuollaisen isän. Aika harva ihminen kun valehtelee ja pettää vain yhdessä asiassa …
En ikinä antaisi lastani pois,en abortin keinoin enkä adoption keinoin!Mitä se asiaa muuttaisi jos joku adoptoisi lapsen,vahinkohan se silti olisi!Ja toisekseen itselläni on sisaruksista ainakin 5 ns: "vahinkoja" eikä se heidän elämäänsä ole mitenkään vaikuttanut!Eikä omat vanhempani ole kertaakaan katuneet lapsien saantia!Meille kaikki syntyvät lapset ovat rakkaita ja tervetulleita olivat ne sitten "tarkoituksella" tehtyjä tai "vahinkoja".Eromme syytä en sen tarkemmin jaksa alkaa selittämään kuin vain se että meille ei annttu mahdollisuutta,meidät pakotettiin eroamaan,uskonnollisten syiden vuoksi!Väitätkö että minusta tulee huono kasvattaja sen perusteella että lapsi on vahinko,ja joudun ehkä yksinhuoltajaksi,sitäkö koitat sanoa?Enkö muka yksin kykene kasvattamaan lastani,sitäkö tarkoitit?Kuules olen niiin paljon hoitanut lapsia elämäni aikana ja tiedän kyllä mitä se on!!Mutta onnea avioliitollenne,ja joskus jopa tulevalle kasvattajalle!
En ikinä antaisi lastani pois,en abortin keinoin enkä adoption keinoin!Mitä se asiaa muuttaisi jos joku adoptoisi lapsen,vahinkohan se silti olisi!Ja toisekseen itselläni on sisaruksista ainakin 5 ns: "vahinkoja" eikä se heidän elämäänsä ole mitenkään vaikuttanut!Eikä omat vanhempani ole kertaakaan katuneet lapsien saantia!Meille kaikki syntyvät lapset ovat rakkaita ja tervetulleita olivat ne sitten "tarkoituksella" tehtyjä tai "vahinkoja".Eromme syytä en sen tarkemmin jaksa alkaa selittämään kuin vain se että meille ei annttu mahdollisuutta,meidät pakotettiin eroamaan,uskonnollisten syiden vuoksi!Väitätkö että minusta tulee huono kasvattaja sen perusteella että lapsi on vahinko,ja joudun ehkä yksinhuoltajaksi,sitäkö koitat sanoa?Enkö muka yksin kykene kasvattamaan lastani,sitäkö tarkoitit?Kuules olen niiin paljon hoitanut lapsia elämäni aikana ja tiedän kyllä mitä se on!!Mutta onnea avioliitollenne,ja joskus jopa tulevalle kasvattajalle!
No siis serkkuni on todella vahinko, ja syntynyt satunnaisesta suhteesta naimisissa olevan miehen ja yksinäisen naisen välillä. Tiedän asioita sivustakatsovana, että ihmiselle voi olla tosi rankka juttu syntyä niin selkeästi ei-toivottuna lapsena.
Tarkoitin tuolla huolellani kasvatustaidoistasi, että kun sinua ohjaillaan noin selkeästi muiden toimesta (pakotetaan eroamaan, puhutaan ympäri tulemaan käymään, vaikka olet päättänyt jatkaa eteenpäin, hupsista tekemään aviorikoksen yms.) sinulta tuntuu puuttuvan sellaista itsestä huolehtimisen taitoa ja jämäkkyyttä, jota äidiltä, etenkin yh-äidiltä vaaditaan. Itselläni on paljonkin kokemuksia lasten hoidosta, joten tiedän kyllä, mitä se on.
No,Minnat yleensä näyttävät olevan aina tuuliajolla tällaisissa asioissa,joten nimesihän kertoo paljon ja siksi sinäkin reppana olet kokenut kovia.Kuka käski lähteä seikkailemaan ukkomiehen kanssa-tuskinpa kukaan.Eikös sitä yleensä sanota,että "sitä saa mitä tilaa"...
en tarvii kuules yhtään sun myötä tuntoa,enkä sääliä en arvosteluja enkä mitään!!!Niin se on hyvä että joskus saa mitä haluaa,onnistuimpas ainakin siinä ja nyt olen iki onnellinen!Kaikki menee vallan loistavasti,joulua odotellaan kovasti ja vihdoin olen saanut perheeni kokoon.Joskus pieni seikkailukin piristää elämää ja vielä yhdessä unelmien miehen kanssa;)hyvää ja rauhallista joulua sullekkin...-minna-
milloin tietää pettävänsä? silloin, kun sydän ei ole enää rakkaansa luona.
mielestäni tuo seksi ei ollut ainoastaan pettämistä, vaan ne kaikki kerrat, joina olette tavanneet, koska tunteenne ovat tuota luokkaa.
tottakai kerrot miehelle miten on käynyt! sitten yhdessä mietitte mitä teette asian eteen. aloitatteko yhteisen elämän vai aloitatko sinä uuden elämän lapsen kanssa kahdestaan, mikä on miehen osuus... kysynyksiä on paljon, eikä olisi reilua tehdä niitä kaikkia yksin. sitä paitsi mies vaikuta ihan roistolta, haluaa varmasti olla mukana teidän elämässä.
toivoa ja uskoa,että päädyt onnelliseen loppuratkaisuun,mitä sitten teetkin.Neuvoa en osaa antaa,mutta jaksamista toivotan!
meni osoite pieleen...tämä oli siis Minnalle tarkoitettu viesti.
Niin halusin vain kertoa kuulumisia,eli suhde miehen kanssa katkesi ja tämä päätös oli minun!Mies ei tiedä tänäkään päivänä raskaudestani,kaikki meni hyvin!Raskaus eteni todella hyvin eikä ollut mitään ongelmia!Kunnes tammikuussa jouduin pahaan auto-onnettomuuteen ja menetin pienokaiseni=(Nyt vasta kävin lukemassa komentteja.Nyt vasta olen yksin kotona,ja itkuhan taas pääsi.Kun muistin kuinka ennen joulua olin käynyt kirjottamassa ja muistan sen onnellisuuden tunteen.Ja sen tunteen kun uusielämä kasvoi mahassani.Kun menetin pienokaisen,en voinut enää tavata miestä.Hän on kysynyt että miksi ja puhunut siitä meidän "yhteisestä" tulevaisuudesta.Mutta sinä yönä kun pieni-enkelini kuoli kuoli myös osa minua.Yöt menee pientä poikaani ajatellessa,ja mietin missä vaiheessa raskauteni olisi nyt jne...Tuska ja suru on aivan kamala,nyt vasta alan ymmärtämään että omakin henki oli lähellä lähteä..Että tälläistäpä tänne tänään!hyvää kesän odotusta kaikille!-minna-