En oikein tiennyt mihin kategoriaan olisin tämän viestini lykännyt koska aiheeni koskee parisuhdetta, yrittäjyyttä, rahaa ja yhteistä taloutta..
Mielipiteitä, kokemuksia ja kommentteja kaipaan kuitenkin tähän pohdintaani..
Olen 30-vuotias nainen, opiskelen ja teen satunnaisesti oman alani töitä. Rahaa tulee siis opintotuen lisäksi joskus enemmän ja joskus ei juuri yhtään. Mieheni on opiskellut nuorempana samaa alaa kuin mitä itse nyt ja nykyään hänellä on oma yhdenhengen yritys opiskelemaltaan alalta.
Olen opiskellut nyt pian kolme vuotta ja tämän kolmen vuoden aikana miehelläni on ollut "henkisesti" päävastuu taloudestamme vaikka käytännössä olen joinakin kuukausina tienannut enemmän kuin hän ja taas on ollut kuukausia kun en ole tienannut mitään.
Olen jossain määrin mukana myös mieheni yritystoiminnassa. Autan häntä paljon firmman töissä (ilman palkkaa) ja onhan se minulle ammatillisesti erittäin antoisaa.
Autan miestäni hänen töissään vähän oman kalenterini mukaan; jos on paljon koulutöitä tai omia ansiotöitäni, en ole mukana niin paljoa mutta jos vain ehdin olen mukana välillä erittäin paljon.
Mieheni maksaa kaikki yrittämiseen liittyvät laskut kuten tilavuokrat, yrittäjäeläkkeet yms.. Siinä mielessä kuitenkin osallistun firman maksuihin koska olen usein ollut toisena osapuolena tekemässä sitä rahaa työnteon muodossa.
Ongelma on se että kodin laskut, kuten lainanlyhennykset, sähkölaskut ym. kaatuvat usein minun niskaani.
Kyllä miehenikin niitä maksaa mutta suhtautuu aina hyvin nihkeäasti kun kysyn että voisiko maksaa esim. seuraavan sähkölaskun.
Mieheni yritys ei tuota mitenkään erityisen hyvin ja joskus on kuukausia kun rahat riittävät hänellä hädintuskin firman maksuihin (niitä kuukausia on kuitenkin onneksi hyvin harvoin).
Mieheni mielestä hänellä on niin paljon maksuja firman puolesta että usein rivien välistä saan lukea että minun pitäisi hoitaa kodin laskut. Minä hoidan ruokakuluistammekin kuitenkin noin 70 %.
Olen luonteeltani hyvin tunnollinen ja tuntuu välillä että mieheni hyödyntää sen vähän liiankin hyvin.
Olen pitänyt kirjaa siitä kuinka kodin laskujen maksut menevät ja sen mukaan maksan kodin laskuja aavistuksen enemmän kuin mieheni.
Mutta eihän nämä ole koskaan mustavalkoisia asioita, se että minä maksan suurimman osan ruokakuluista, mieheni maksaa taas usein autoon liittyvät kulut (paitsi bensakulut jaetaan).
Miten tämä tilanne pitäisi purkaa..?
Jos meillä kummallakin olisi selkeät kuukausitulot, olisi helpompaa jakaa kulut mutta molempien ansiot vaihtelevat hyvin paljon kuukaudesta riippuen..
Neuvoja kaipaan!
Kiitän paljon.
Mielipiteitä, kokemuksia ja kommentteja kaipaan kuitenkin tähän pohdintaani..
Olen 30-vuotias nainen, opiskelen ja teen satunnaisesti oman alani töitä. Rahaa tulee siis opintotuen lisäksi joskus enemmän ja joskus ei juuri yhtään. Mieheni on opiskellut nuorempana samaa alaa kuin mitä itse nyt ja nykyään hänellä on oma yhdenhengen yritys opiskelemaltaan alalta.
Olen opiskellut nyt pian kolme vuotta ja tämän kolmen vuoden aikana miehelläni on ollut "henkisesti" päävastuu taloudestamme vaikka käytännössä olen joinakin kuukausina tienannut enemmän kuin hän ja taas on ollut kuukausia kun en ole tienannut mitään.
Olen jossain määrin mukana myös mieheni yritystoiminnassa. Autan häntä paljon firmman töissä (ilman palkkaa) ja onhan se minulle ammatillisesti erittäin antoisaa.
Autan miestäni hänen töissään vähän oman kalenterini mukaan; jos on paljon koulutöitä tai omia ansiotöitäni, en ole mukana niin paljoa mutta jos vain ehdin olen mukana välillä erittäin paljon.
Mieheni maksaa kaikki yrittämiseen liittyvät laskut kuten tilavuokrat, yrittäjäeläkkeet yms.. Siinä mielessä kuitenkin osallistun firman maksuihin koska olen usein ollut toisena osapuolena tekemässä sitä rahaa työnteon muodossa.
Ongelma on se että kodin laskut, kuten lainanlyhennykset, sähkölaskut ym. kaatuvat usein minun niskaani.
Kyllä miehenikin niitä maksaa mutta suhtautuu aina hyvin nihkeäasti kun kysyn että voisiko maksaa esim. seuraavan sähkölaskun.
Mieheni yritys ei tuota mitenkään erityisen hyvin ja joskus on kuukausia kun rahat riittävät hänellä hädintuskin firman maksuihin (niitä kuukausia on kuitenkin onneksi hyvin harvoin).
Mieheni mielestä hänellä on niin paljon maksuja firman puolesta että usein rivien välistä saan lukea että minun pitäisi hoitaa kodin laskut. Minä hoidan ruokakuluistammekin kuitenkin noin 70 %.
Olen luonteeltani hyvin tunnollinen ja tuntuu välillä että mieheni hyödyntää sen vähän liiankin hyvin.
Olen pitänyt kirjaa siitä kuinka kodin laskujen maksut menevät ja sen mukaan maksan kodin laskuja aavistuksen enemmän kuin mieheni.
Mutta eihän nämä ole koskaan mustavalkoisia asioita, se että minä maksan suurimman osan ruokakuluista, mieheni maksaa taas usein autoon liittyvät kulut (paitsi bensakulut jaetaan).
Miten tämä tilanne pitäisi purkaa..?
Jos meillä kummallakin olisi selkeät kuukausitulot, olisi helpompaa jakaa kulut mutta molempien ansiot vaihtelevat hyvin paljon kuukaudesta riippuen..
Neuvoja kaipaan!
Kiitän paljon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerron sinulle FAKTAA! Etenkin suht uusi yrittäjä (olen itse ollut jo 15 vuotta kokeillen eri busineksia) ei välttämättä tajua sitä mikä on oikeasti kannattavaa yritystoimintaa. Toden. miehesi (niinkuin mainitsit) busines ei ole oikeasti sitä. Firmasta pitäisi saada hyvä säännöllinen palkka pitkällä juoksulla josta siis maksaa oman ja (tässä teidän) talouden menoja. Kaikkien kulujen lisäksi firman pitäisi tuottaa voittoa jolla kehittää firmaa (ja sitä voitostakin vielä maksetaan
ensiksi verot) jne. jne. yksinkertaistettuna. Mitä todennäköisimmin siis tilanne on oikeasti teillä se ettei miehesi pysty yksinkertaisesti nostamaan esim. vuositasolla riittävästi palkkaa jotta yhteisesti tulette toimeen. Se on tosiasia vaan, että pienyrittäjillä on suurilta osin ihan helvetin tiukkaa nykyään. Poikkeuksiakin toki on.
Yrittäjä on ottanut riskin yrittäjäksi ryhdyttyään ja sitä vastaan pitäisi myös jopa oman palkan olla parempi keskivertoisesti ajatellen ns. palkkatyösä oleviin. Näin ei valitettavasti enää tilanne ole.
Meillä myös `avokkaani´ säännöllistä palkkatuloa on käytetty jatkuvasti firmani `tukemiseen´ eli en
ole pitkällä juoksulla minäkään onnistunut tahkoamaan miljoonia. Yrittäjyys on aikamoinen sairaus. Jos ole `kunnon´ yrittäjä niin toimit yrittäjänä niin kauan kuin henki pihisee ja uskottelet aina vaan itsellesi, että KYLLÄ JONAKIN PÄIVÄNÄ tai ETTÄ NYT TÄMÄ ON SELLAINEN BUSINES Ja kun katsot viiden vuoden keskiansiot niin hyvä kun 1500 euroa on kuulle jäänyt.
En tiedä selventääkö tämä sinulle mitään!?
Mutta siis ilmeisesti rahaa ei vaan tule firmaan eikä tätä kautta miehellesi tarpeksi. On kyllä mukava kuulla että osallistut talkoilla kuitenkin yhteiseen hyvään. Jossain vaiheessa myös sinua alkaa todella ottaa kaaliin jos tilanne jatkuu loputtomiin eli meidän suhteessa on jo tullut isoja riitoja siitä etten tuo rittävästi rahaa ´KOTIIN´ Yritin itse hiljattain päästä ns. palkkatyöhön, mutta koulutukseni ei nykyjään riitä oikeastaan mihinkään ja niinpä taidan olla itse yrittäjä lopun ikäni. Eli heti vaan jos ei firma ala oikeasti toimia niin muille hommiin. Silloin on myös paljon helpompi suunnitella rahakuvioita kun tarkalleen tietää mitä tulee.
Voihan myös olla, että miehes laittaa rahojaan muualle? Sitä voit itse miettiä mihin!
T: yrittäjä 43v.
...ole mitään patenttiratkaisua, joka sopisi joka tilanteeseen. Teidän on vain selvitettävä asia keskenänne: keskusteltava millaiset ovat näkemyksenne, ja miten ne saisi parhaiten kohtaamaan.
Tässä kuitenkin joitain asioita, jotka ensimmäisinä tulivat mieleen.
Jos haluatte pitää erilliset tilit ja kummallakin omat rahat, niin siinä tapauksessa:
- Sinun ei todellakaan pitäisi työskennellä palkatta miehesi yrityksessä, olipa se kuinka antoisaa tahansa!
- Jos yritys on miehesi, ja hän kerää sen tuottamat voitot, niin hänen tehtävänsä on ilman muuta maksaa sen kulutkin. Sillä että miehesi maksaa yrityksen kulut ei pitäisi olla mitään tekemistä sinun kanssasi. Sinulla ei ole mitään syytä kompensoida sitä maksamalla enemmän teidän henkilökohtaisen taloutenne kuluja.
- Taloutenne kulut pitäisi maksaa joko puoliksi tai esim. vuositulojen mukaisesti oikeudenmukaisiin prosettiosuuksiin jaettuna. (Jaon perusteet teidän pitää päättää itse.)
Koska kuukausitulonne eivät ole tasaisia joka kuukausi, niin teidän kannattaisi ajatella asioita esim. vuosineljänneksittäin. Avatkaa ensin yhteinen taloustili. Määritelkää keskimääräiset kulut esim. kolmen kuukauden ajalta. Ne kannattaa tietenkin arvioida hieman yläkanttiin, ettei tili mene miinukselle. Sitten kumpikin siirtää omalta tililtään joko kerralla kolmen kuukauden osuuttanne vastaavan summan yhteiselle tilille (jos rahaa on varastossa), tai kuukausittain/viikoittain pienemmän summan. Tältä tililtä maksetaan kaikki yhteiset kulut kuten vuokra, ruokaostokset, sähköt, internet, auton kulut jne. (Ja muistakaa myös määritellä, mitkä ovat hyväksyttyjä yhteisiä kuluja; Jomman kumman baari-illan kulut? Miehesi liikelounas?)
Elämä on kyllä yhtä kompromissia, mutta kannattaa kuitenkin pitää talousasioissa ainakin jonkin verran puoliaan. Eron mahdollisesti sattuessa sitten harmittaa, jos on rakkauden huumassa ja hyvää hyvyyttään mennyt sponsoroimaan toista taloudellisesti, ja rahaa ei olekaan tilillä vaikka asuntolainaan tai muihin tärkeisiin hankintoihin niin paljon kuin olisi oikeudenmukaista.
niin ois parempi jakaa noi asumisen kulut fifty-fifty, koska jos tulee ero joskus niin tässä tapauksessa sä olet aika reippaasti tappiolla.
Mies vois ajatella sun ilmaista työtäs hänen firmassa ja osallistua ihan reilusti kaikkiin kuluihin.
Mun mielestä ois järkevintä että avaatte sellaisen kodinkustannus tilin jonne kumpikin laittaa yhtäsuuren summan rahaa, ja noilla rahoilla sit maksetaan yhteiset menot.
Tämmöinen aamupöpperöinen analyysi...
1. Miehen firma ei nähtävästi kunnolla elätä edes yhtä saati kahta.
-> Älä tee lainkaan töitä miehen firmaan vaan käytä se(kin) aika työhön, josta saat riihikuivaa rahaa. Se nostaa reaalisesti tuloja ajatellen sinua yksilönä tai teitä parina.
Jos mies ei saa firmaa siihen kuntoon, että se aidosti alkaa elättää häntä, niin pillit pussiin ja muulla kuviolla tienaamaan. Ei kannata paistatella nimikkeellä yrittäjä jos homma ei kannata. Alkuvaihe on erikseen, useimmat puulaakit ei ala tuottaa päivästä nolla. Mutta jos ei ole pääomaa johon nojata niin tuottokauden on alettava pian.
2. Avatkaa yhteinen tili, johon kumpikin laittaa saman summan kuukausittain. Tästä sitten yhteiset menot (asuminen, ruoka, yhteiset vapaa-ajan jutut, liikkuminen). Suhteuttakaa menot tuloihin. Kirjoituksessai vilahtaa minusta ajatus että olette yrittäjä ja jo melko pakjon opiskellut tulevaisuuden tekijä. Niinkin, mutta toisaalta olette opiskelija ja osa-aikainen nyrkkipajan pyörittäjä. Laskekaa mihin on varaa.
Tämän ei ole tarkoitus mollata, vaan idea on että laskekaa tulot ja lähtekää niiden pohjalta. Varoitus: miehesi ei ehkä ole ihan realisti raha-asioissa. Onko hänellä työhistoriaa muualla kuin tässä omassa puljussaan? Onko sosiaalisesti työmarkkinakelpoinen? Verkosto kunnossa?
Varmista ettet toimi puskurina loivaliikkeiselle haaveilijalle, josta on mukavampi olla "yrittäjä" nollatuloilla kuin "valkokaulusduunari" parilla tonnilla kuussa.
Onko kaikki turhaa.. Totta on ettei firma tuota vielä riittävästi eikä sen tuoton voi taata parantuvan vaikka kehitystä on tapahtunut usealla saralla. Rahaa on vaikea jakaa jos sitä ei ole tarpeeksi. Lähtökohtatilanne on se että joudun valitsemaan poltanko omat ja yrityksen luottotiedot jättämällä laskut pystyyn ja osallistun tasaveroisesti aina kodinlaskuihin? Kodin laskuihin osallistuisin mielelläni jos tilanne sen sallisi. (Olethan kuitenkin saanut omalla panoksellasi pidettyä pystyssä kodinmakuja). Eihän se minusta hyvää miestä tee, mutta olen muutenkin ilmeisen vajavainen? Tosiasiassa nämä puheet sinulta Annina, rupeaa vituttamaan.Voin toki olla jatkossa itsenäisempi, kuten haluat. Yritän olla sotkematta sinua projekteihimme suorittaen työt itse verkostoamme hyödyntäen.Tiedät hyvin miten stressaantunut olen kaikkien osa-alueiden hoitamisesta ja panokseesi kiitollinen. Onko se mielestäsi niin että erottelemme laskut jatkossa puoliksi ja voidaan erotella itsemmekin tässä parisuhteessa? Emme kuitenkaan ilmeisesti halua erota toisistamme nykyisen rahatilanteen johdosta ja ihmettelen osaltani taloudellisen vastuun jakamista yhteiseksi hyväksemme. Tuohan kuulostaa siltä että saan pakollisten kulujen jälkeen tulevaisuudessa sijoittaa vain itseeni ylimääräisen rahan jota firman toiminnasta liikenee. Ei hullumpi ajatus, täytyy vain lisätä itsekkyyttä peliin niin alkaa minullakin elämä maistumaan.