Olen kohta nelikymppinen, naimisissa oleva nainen. Liekö neljänkymmenen kriisiä vai mitä, mutta huomaan ajautuvani lähemmäs ja lähemmäs pettämistä - tai varmasti olen jo rajan ylittänyt monen mielestä.
En aio jättää miestäni. En ole hänestä taloudellisesti riippuvainen, päinvastoin. Täällä oli juttua sairaasta puolisosta.. puolisoni on vammainen. Hän on aina ollut sitä, mutta ajan myötä vamma on pahentunut ja hän on joutunut jäämään pois työelämästä. Se on ollut vaikeaa, hänelle ja koko perheelle. Kaikki pyörii mieheni ympärillä, minäkin. Teen kokopäivätyötä, suurimman osan kotitöistä, avustan miestäni. Hyväksyin nämä suhteen alussa, ja suuremman osan aikaa kaikki on ok. Mutta joskus tuntuu kuin eläisin pienessä kultaisessa häkissä. Seksielämä on kyllä ihan vilkasta, joten en elä missään orgasmipuutteessakaan.
Olen kokeillut nettiseksiä, kylläkin ihan tekstipohjalta - eli olen siis tavallaan jo pettänyt. Lisäksi olen kerran käynyt 'treffeillä' työmatkallani. Suutelin treffiäni. En ole kuitenkaan mennyt pidemmälle. Vielä. Olen ilmeisesti aika egoisti, mutta joskus mäkin haluan olla keskipisteenä. Ja se suudelma maistui suloisenkirpeältä.
En oikein tiedä edes miksi kirjoitan. En hae hyväksyntää, tappelen omantuntoni kanssa. Ehkä vain haluan tunnustaa?
En aio jättää miestäni. En ole hänestä taloudellisesti riippuvainen, päinvastoin. Täällä oli juttua sairaasta puolisosta.. puolisoni on vammainen. Hän on aina ollut sitä, mutta ajan myötä vamma on pahentunut ja hän on joutunut jäämään pois työelämästä. Se on ollut vaikeaa, hänelle ja koko perheelle. Kaikki pyörii mieheni ympärillä, minäkin. Teen kokopäivätyötä, suurimman osan kotitöistä, avustan miestäni. Hyväksyin nämä suhteen alussa, ja suuremman osan aikaa kaikki on ok. Mutta joskus tuntuu kuin eläisin pienessä kultaisessa häkissä. Seksielämä on kyllä ihan vilkasta, joten en elä missään orgasmipuutteessakaan.
Olen kokeillut nettiseksiä, kylläkin ihan tekstipohjalta - eli olen siis tavallaan jo pettänyt. Lisäksi olen kerran käynyt 'treffeillä' työmatkallani. Suutelin treffiäni. En ole kuitenkaan mennyt pidemmälle. Vielä. Olen ilmeisesti aika egoisti, mutta joskus mäkin haluan olla keskipisteenä. Ja se suudelma maistui suloisenkirpeältä.
En oikein tiedä edes miksi kirjoitan. En hae hyväksyntää, tappelen omantuntoni kanssa. Ehkä vain haluan tunnustaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
on parempi ensin jättää kuin pettää. Pettäminen on aina petetylle kova paikka.. ja kun luottamus on kerran mennyt sitä on todella vaikea rakentaa uudestaan...