Tulipa mieleeni kysäistä että onko kyseistä ilmiötä havaittavissa muiden puolisoissa?
Onko puolisosi tavoiltaan, tottumuksiltaan jne "suomalaistunut" yhdessäolonne aikana? Ovatko arvot ja ajatukset asioista muuttuneet tms.?
Jos näin on käynyt, niin pistähän esimerkkejä..
Onko puolisosi tavoiltaan, tottumuksiltaan jne "suomalaistunut" yhdessäolonne aikana? Ovatko arvot ja ajatukset asioista muuttuneet tms.?
Jos näin on käynyt, niin pistähän esimerkkejä..
Vastaukset 44
Vanhimmat
Meillä on ollut seuraavanlaista havaittavissa;
* Teen pitää olla Liptonia, ei sitä turkkilaista laatua.. Tämä mennyt niin pitkälle että myös mieheni vanhemmilla ja hänen veljensä luona on aina varasto Liptonia ukkoani varten..
* Saunoo vaikka yksikseen kuin mikäkin tukkijätkä..
* Taloon ostetaan nykyisin aina reissumiestä kun mies on vaihtanut aamuleipänsä mahdollisimman vaaleasta hötöstä rukiihen.
* Kyselee että milloinkas lähdettäisiin taas mökille, kun ennen epäili ettei siellä kuitenkaan aika mitenkään kulu..
* Soitti äitipuolelleen yksi ilta kun oli huolissaan veljensä liian vähäisestä tuesta vaimolleen, joka on juuri pari viikkoa sitten synnyttänyt vauvan..; XXXXX:lla on tänään vapaapäivä ja aamulla se oli tukussa käymässä, sitten ne oli neuvolassa ja nyt se vaan heitti XXXXX (vaimon) ja XXXXXX (vauva) teille ja lähti itse kaverin kanssa kahville..ja huomenna se menee taas koko päiväksi töihin.. Äitipuolen milestä mieheni oli ihan hassu kun tuollaisia miettii..
No, en keksi nyt muita, mutta olihan tuossa jo jotain..
"Saunoo vaikka yksikseen kuin mikäkin tukkijätkä.."
Kylläpäs onkin Turkin poika hurja, ihan yksin uskaltaa saunoakin!! Kyllä on melkein suomalainen niin! :D
hmm
- ei kestä hirmu tulisia mausteita enää.
- tykkäisi saunoa jos olisi sauna (buahah)
En keksi sellaisia yksittäisiä suomalaisuuden piirteitä. toivottavasti ajattelussa on jotain muuttunut. Mies on tykästynyt luontoon ja siihen, että asiat toimii täsmällisesti (vaikka itse on aina myöhässä;D) Ja siihen että poliisiin voi luottaa, poliisi ei ole puolueellinen tai lahjottavissa. Köyhäkin voi ostaa kotiinsa kivoja tavaroita ilman että joku tulee ja varastaa (tätä ei sano mutta itselle tuli mieleen eilen kun katsoin sitä katsomassa natokkeja läppärin ruudulta).
Hän on muuten kirjoittanut Suomesta runonkin omassa julkaistussa runoteoksessaan (nimi oli jotain lumeen peittyvä maa mutta en ole sitä ihmeemmin suomentanut, hän on ehkä tunnelma runoilija, joten uskoisin runon käsittelevän Suomen luontoa.)
Oikeastaan mies ei ole nykyään Suomeen hirmu ihastunut (ei ole täällä muuta paitsi verot, työ ja veli. Vaimohan on jo lähes toisen).
Mitä nyt sitten kenellekin tarkoittaa suomalaistuminen
onko se tyypillinen litania että
työ, ruisleipä, iltaolut, verot, kaukokaipuu, pakkasen sietokyky (pojat nauraa minulle kun minua paleltaa sisällä että hei perussuomalainen...), rehellisyys, sauna, sisu, sibelius (mies laulaa joskus Antti Tuiskua;D), rauha, demokratia ja tasa-arvo, joululahjat ja juhannus kännit sekä Kalevalan lukeminen ja piirileikit.
vai onko se jotain muuta ulkomaalaiselta vaadittavaa
(moskeijassa käymisen/rukoilemisen lopettaminen, ateismi, tietynlainen satanismi, kunnioitus kanoja kohtaan, siansyönti (erit bedelian miehelle: alkoholismi ja salilla käymisen lopettaminen;D) jne.)
Mies on kuvannut paljon Suomen luontoa ja jouluna piehtaroivat poikien kanssa lumessa (näytti onnessaan pätkää mutta minä en tietysti nähnyt kuin ahman). Monia laki- ja virka-asioitakin mies hoitaa paljon näppärämmin kuin minä ja yleensä jos minun pitää mennä jonnekin vieraaseen osoitteeseen voin kysyä häneltä tarkat meno ohjeet. Eli voi sekin olla osa suomalaisuutta että päässä on oman kaupunkinsa kartta.
one sick puppy.
Ja suomalaisnaiset sen kun vasatavat.
Aika harva viitsii tutustua suomalaisiin tapoihin. Mielummin notkutaan omissa oloissa ja puputetaan kaukaa maailman ääristä tuotua tuttuja ruokia
saa ihmistä millään. Vaikka se kuinka apinoisi ihmisten tekemisiä ei se silti ole ihminen.
Se on tuolla naapurin Sepolla aika tuuhea rannekarvoitus. Olen häntä kyllä tähän asti siitäkin huolimatta ihmisenä pitänyt, mutta ilmeisesti näin ei sitten olekaan.
No olipa siinä tapauksessa taas ihan turha aloitus.. Jatketaan..
tätä aloittamaasi ketjua, mutta en keksi mitään kovin erityisen suomalaistuneisuuden merkkejä. No ehkä yhden, jos oikein mietin; mieheni tykkää saunomisesta.
Mutta mutta mitään muuta ei kyllä tule mieleeni. Mitä ruokatottumuksiinkin tulee, puolisoni on äärimmäisen nirso ruuan suhteen. Anoppini on jopa joskus kysynyt miten pärjään mieheni kanssa juuri tuon ruokajutun takia. No aluksi se aiheuttikin toisinaan pientä riitaa, mutta ajan myötä olen alkanut oppimaan mistä ruuista hän pitää.
Meiltä löytyy vähän saman tyyppisiä suomalaistumisen merkkejä kuin teiltäkin. Siis juuri muuta leipää meillä ei syödä kuin ruista, saunominen on lempipuuhaa ja nyt mieskin on opetellut laskettelemaan ja hiihtämään. Ehkä vielä suomalaisempaa näihin ulkolajeihin liittyen on, että hän on oppinut nauttimaan nimen omaan luonnosta eri tavalla täällä kuin omassa maassaan.
Yksi asia on myös tiettyjen suomalaisten tapojen oppiminen ja niiden arvostaminen, esim. jos on tapaamisesta vähänkään myöhässä kuuluu ilmoittaa toiselle asiasta. Omassa maassaan häntä ärsyttää suuresti ihmisten välinpitämättämyys yhteisiä asioita kohtaan, esim. ympäristöön heitellään roskia huoletta ja yhteistä omaisuutta kohdellaan kaltoin.
Kyllä hän on joistakin asioista myös joutunut luopumaan ja niissä ikään kuin tahtomattaan suomalaistumaan. Yksi näistä on ihmisten tervehtiminen vaikkapa bussipysäkillä tai heidän kanssaan jutteleminen bussissa vaikka käytettäisiin samaa bussia päivittäin. Vastaava asia on pikkujouluissa tavattujen kaukaisempien työkavereiden tervehtiminen maanantaiaamuna töissä. Ei vaan kuulu suomalaisiin tapoihin :-)
- aamupuuro, ruisleipä (ja moni muu suomalainen ruoka)
- kahvi/tee ilman sokeria
- väentungoksessa ahdistuminen
- hiihto, laskettelu, luistelu
- saunominen
Arvoista ja ajatuksista en oikein osaa sanoa. Pitkälti arvot ja ajattelu perustuu islamiin (enemmän kuin ennen Suomeen muuttoa), mutta toki niihin on tullut paljon vivahteita suomalaisesta kulttuuristakin.
Ymmärsinkö oikein, että islamin vaikutus hepun arvoihin ja ajatuksiin on kasvanut Suomeen muuton jälkeen? Mistä tämä mahtaa johtua ja luuletko, että on vain väliaikainen vaihe vai kenties etenevä trendi?
Yleisellä tasolla sanoisin, että sopeutumisessa ja kotoutumisessa tärkeintä on sopeutua juuri paikallisiin arvoihin. Mitä väliä nyt jollain ruisleivän syömättömyydellä tai saunomattomuudella on, mutta jos omat arvot ovat kovasti ristiriidassa ympäröivän yhteiskunnan arvojen kanssa, seuraa ongelmia.
enkä oikein osaa sanoa mistä se johtuu. Kenties jonkinlainen koti-ikävä, ja täällä kun tuntee olevansa erilainen, niin se oma kulttuuri-identiteetti vahvistuu.
Mies on kyllä mielestäni erittäin hyvin sopeutunut Suomeen, vaikka uskookin Jumalaan, rukoilee päivittäiset rukouksensa ja käy perjantaisin moskeijalla. Hän puhuu sujuvasti suomea, käy töissä, viettää aikaa minun ja ystävien kanssa, harrastaa jne. Eli ihan hyvin suomalainen kulttuuri ja islam synkkaavat keskenään, kun ei mene äärimmäisyyksiin.
ovat niitä tapauksia joista saa lukea, toivotaan että viranomaiset saavat "miehesi" ulos maasta ennenkuin luemme Suomen ensimmäisestä terroriteosta.
"Miehesi" kaltaiset radikalisoituvat todella nopeasti ja suomalaisten pitäisi ymmärtää että nuo radikaalimuslimit pitää yksinkertaisesti karkoittaa Suomesta.
mikäköhän kohta viestissäni viittasi radikalisoitumiseen? Työssäkäynti, ystävien tapaaminen vai rukoilu? Aika moni supisuomalainenkin sietäisi lentää maasta ulos noilla periaatteilla ;).
Mikä olisi mielestäsi sitten oikeanlaista sopeutumista suomalaiseen kulttuuriin ja arvoihin?
myös minun puolisolla, hänelle uskonto on tullut aina vain tärkeämmäksi Suomeen muuton jälkeen.
Tuohon varmasti vaikuttaa se, että täällä hänelle on ollut enemmän aikaa tutkia uskontoa objektiivisemmalta kannalta ja toisaalta Suomeen muutto tuonut tullessaan uudenlaisia kysymyksiä elämän merkityksestä noin ylipäätään.
Selvennykseksi sanottakoon, etten ole tuo äskeinen huutelija, vaan se ensimmäinen. Niin, asiaan. Tuli nimittäin mieleeni vielä lisäkysymys (tämä on mielenkiintoinen ja tärkeäkin aihe). Mitä ajattelet mahdollisten lasten kasvatuksesta? Luuletko, että miehesi haluaisi kasvattaa heidät islaminuskoon? Miten itse haluaisit lapsesi kasvattaa? Monastihan se väljä ja muille tilaa antava moniarvoisuus loppuu, kun omat lapset ovat kyseessä.
Tiedän, että mieheni haluaa kasvattaa lapset islamin uskoon. Tämä on minulle ok, minulla ei ole tarvetta kasvattaa lapsiani mihinkään uskoon tai uskomattomuuteen. Mies saa siis hoitaa sen puolen. MUTTA luonnollisesti minä tulen myös opettamaan lapsilleni arvoja, mutta mielestäni omat arvoni ja miehen arvot ovat hyvinkin samanlaiset.
Lasten kasvatuksesta olemme keskustellut jo vuosia, sillä selvää on, että asian tiimoilta voi helposti syntyä erimielisyyttä. Mies haluaa kasvattaa lapset islamiin, mutta ymmärtää toki, että viime kädessä hän ei kuitenkaan asiasta päätä. Lapset uskovat jos uskovat.
Ja korostaisin vielä, että vaikka mieheni on uskova muslimi, on hän silti hyvin moderni. Ei yritä noudattaa Koraania kirjaimellisesti tms.
Nimenomaan kyse uskonnosta. Erittäin monet muslimit yksinkertaisesti eivät kykene elämään normaalien ihmisten kanssa. Länsimaisessa yhteiskunnassa on liian paljon vapauksia rajoittuneille muslimeille.
Radikalisoituminen nimenomaan alkaa kasvavalla kiinnostuksella islamin uskoa kohtaan ja se opn kuin dominoefekti.... lopputulos on terroristi.
Todellakin o;isi toivottavaa että noita muslimeja valvottaisiin hieman paremmin.
radikalisoitumisesta.
Totisesti toivon että sinä olet ensimmäinen uhti, kun "miehesi" vihdoin sekoaa.
Uskon kuitenkin tuntevani mieheni paremmin kuin sinä ;). Vastaisitko vielä minulle, että mikä onkaan se oikea tapa sopeutua suomalaiseen kulttuuriin ja arvoihin, jos kielen oppiminen, työskentely, lakien noudattaminen ja suomalaisiin tutustuminen eivät riitä. Pitää siis luopua uskosta Jumalaan ja rukoilemisesta? Pitääkö pettää pikkujouluissa, syödä joulukinkkua ja sammua lumihankeen? Jos muuttaisit Intiaan, tulisiko sinusta hindu? Vai voisitko kenties elää maan lakien mukaan ja samalla silti ylläpitää omaa uskoasi ja arvojasi?
Tämä onkin taito, johon kaikki eivät pysty tai edes halua pystyä. Mielestäni yhteiskunnan pitää auttaa sopeutumisessa, mutta lopullinen vastuu on yksilöllä itsellään. Sinä vaikutat ihmiseltä, joka ei halua sopeutua, eikä halua että sopeudutaan. Kiva vaan kun saa haukkua ja valittaa, eikö vain?
Mikä oli ensimmäinen, entä mikä toinen? Se, että minä haluan opettaa lapsilleni omia arvojani, vai se että mies haluaa opettaa omiaan?
Mikä sinua muslimeissa niin pelottaa?
Tässä on lastesi tulevaisuus!
http://www.youtube.com/watch?v=gi-c6lbFGC4
tulee luopua uskonnostaan. Miksi ei käänny kristityksi? Samalla lailla voi palvoa oletettua jumalaa.
Muslimit eivät yksinkertaisesti sopeudu.
Nyt kannattaa sitten vilkuilla liikenteessä ympärillesi, kenties törmäät radikaaliin mieheeni työmatkalla tai hiihtoladulla! Kenties lyö sinua läppärillä päähän, tai tökkää sauvalla silmään ;).
Tai sitten voisit mennä jollekin pelonhallintakurssille.
Eiväthän kaikki suomalaisetkaan ole kristittyjä. Eihän muslimaihin muuttavia kristittyjäkään oakoteta uskomaan islamiin. Sinä ilmeisestikään et kannata uskonvapautta ja länsimaisia arvoja, kun noin radikaalisti ajattelet. Luulenpa, että SUPO on enemmänkin kiinnostunut ja huolissaan sinusta kuin miehestäni ;).
"Mielestäni yhteiskunnan pitää auttaa sopeutumisessa, mutta lopullinen vastuu on yksilöllä itsellään."
Asia on tismalleen näin. Otolliset olosuhteet sopeutumiseen tulee luoda, mutta aikuisen ihmisen vastuu itsestään on viimekädessä tietysti yksilöllä itsellään. Liika holhoaminen on tuhoisaa. Liika "lelliminen" on alentuvaa: toisesta tehdään objekti, joka on kyvytön tekemään järkeviä päätöksiä ja hallinnoimaan omaa elämäänsä. Usein otollisten olosuhteiden luomisen vaatimus vain sekoitetaan vaatimukseen, että maahanmuuttaja voisi tuoda koko kotimaansa mukanaan, eli elää täällä tarvitsematta muuttaa mitään itsessään. Tämä on vaikea rajapinta. Kuinka paljon voimme vaatia tänne saapuvaa muuttumaan? Mihin kaikkeen suomalaisen yhteiskunnan on sopeuduttava? Yksinkertaisia vastauksia ei ole.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että hienoin mahdollinen skenaario suomalaisen muslimiväestön suhteen olisi, jos täällä kyettäisiin luomaan eräänlainen "pohjoismainen islam", joka todella määrittelisi vahvasti muslimiyhteisöä täällä. Se olisi maltillista uskonnollisuutta, joka olisi sopusoinnussa pohjoismaisten arvojen kanssa ja integraatiossa yhteiskunnan kanssa. Siitä olisi karsittu tarkkaan pois kaikki ne barbaariset ja taantumukselliset elementit, joita vanhoillisiin arabikulttuureihin juurtunut islam saa. Tästä esimerkkinä naisen asema: pohjoismainen islam olisi tasa-arvon islam. Ei puhettakaan esim., etteikö musliminainen saisi mennä naimisiin ei-muslimin kanssa (mitä mieltä muuten miehesi olisi tästä?). Siitä olisi radikalisoituminen kaukana. Päin vastoin: se voisi näyttää tietä tulevaisuuteen koko maailman muslimiväestölle. Ja aivan varmasti tällaisen islamin suhde muuhun väestöön, muihin uskontokuntiin ja yhteiskuntaan ylipäänsä olisi terevellä pohjalla.
Uskonnon muuntuminen ei tietenkään tapahdu hetkessä, mutta toivon asioiden kehittyvän Suomessa ja muuallakin ajan mittaan kuvailemaani suuntaan. Tällä hetkellä Euroopan muslimiyhteisön kehityksessä on todella huolestuttavia piirteitä radikalisoitumisen suuntaan, mutta toivottavasti kyseessä on vain välivaihe.
päin vastoin! Jos sinusta muslimimaat ja muslimien tavat ovat skeidaa, niin miksi ihmeessä haluat Suomen ottavan niistä mallia? Eikö Suomi voisi olla moderni länsimainen maa, jossa ymmärretään JA tuetaan erilaisuutta?
Jokainen kokee uskonsa omalla tavallaan, siksi yhteneväisen modernin pohjoismaalaisen islamin luominen on kyllä todella vaikeaa. Ja vaikka usko olisikin sama ja moderni, silti yksilöissä on eroa. Aivan kuten täällä Suomessakin (tapa)kristittyjen joukosta löytyy homovihaajia, rasisteja, sovinisteja jne.
Mieheni suhtautuu kieltoihin ja määräyksiin pitkälti "between you and god-periaatteella". Eli jokaisen oma asia loppupeleissä on, mitä ohjeita noudattaa ja mitä ei. Jumala niistä sitten palkitsee tai rankaisee, ei mieheni.
ei voi edes olettaa.
Muslimit tulisi sulkea omiin maihinsa. Eivät ne pysty elämään meidän ihmisten joukossa. SIKSI on ajan ja rahan hukkaanheittämistä moiset kotouttamiset yms.
erittäin ristiriitaisia. Siksi miehesi pitää karkoittaa mitä pikimmiten.
Kyllä MONESSA muslimimaassa saa elää hyvinkin omia länsimaisia arvojaan ja tapojaan noudattaen. Saa juoda alkoholia, syödä sianlihaa (ja ostaa sitä myös kaupasta,)käydä baarissa, ottaa aurinkoa bikineissä rannalla, käydä kirkossa, kulkea länsimaisissa vaatteissa jne. Vähemmistönä ovat ne muutama muslimimaa, jossa länsimaalaisille tuttu elämäntapa on kielletty lailla.
Kyllä maahanmuuttajat joutuvat noudattamaan Suomessa Suomen lakia. Ymmärrettävistä syistä siis myös Suomalainen joutuu tekemään näin ulkomailla.
Mieheni on viitä vaille suomalainen, joten pistäpäs nyt äkkiä se karkoitusmääräys täytäntöön, pian on jo liian myöhäistä.
joten I rest my case ;).
Siis mitä sekoilet? Etkö kykene enää keksimään lisää valheita????
on nimenomaan sulle,Babylous,vaikka mulla onkin toisenlainen tilanne.Olen itse näitä keski-ikäisiä lorttoja ja mies puolet nuorempi kurdi ja asuu turkissa ja aikookin pysyä siellä.mut on kyllä esitelty suvulle ym. mut ei aiota naimisiin.Hän on hyvin perinteinen muslimi, vaikka nuori onkin, mutta toisaalta taas länsimaalainen..Vaikee yhtälö ,vai mitä.Kaikkea onnea teille, ehkä mekin joskus löydämme sopivan keskitien,mun lasten kanssa,kunhan saan sen ekaks tänne visiitille.
Viimeksi lomalla miehen kotimaassa vitsailivat toisen Suomessa asuvan maanmiehensä kanssa olevansa turisteja..
Tosiasiassa Suomessa asumisen ja suomalaisen kulttuurin vaikutus kyllä näkyy miehen käytöksessä. Ihan ensimmäisenä tietenkin se, että on luopunut poskisuudelmista tervehdittäessä ;) Asenteetkin ovat jossain määrin muuttuneet, aiemmin mies oli esim. sitä mieltä, että toisten riidat eivät kuulu meille (eiväthän ne kyllä kuulukaan). Siitä ei kuitenkaan ole kauankaan, kun kuulin hänen neuvovan kaveria puhelimessa, että "odota siellä, minä tulen hakemaan sinut, rauhoitu ulkona, voit tulla meille yöksi, älä nyt mene takaisin pahentamaan riitaa vaimon kanssa". Suomeen tullessaan hän ei varmasti olisi tällaiseen ryhtynyt, olisi vain todennut, että ei kuulu hänelle.
Ruokatavat ovat muuttuneet huomattavasti suomalaiseen suuntaan, mm. ruisleipä ja kaurapuuro kuuluvat päivittäiseen ruokavalioon. Mies on myös oppinut kestämään paljon rankempaa huumoria sekä tottunut siihen, että naiset kiroilevat. Kotimaassaan miehen ei olisi tarvinnut ikinä edes ajatella jäämistä kotiin pieniä lapsiaan hoitamaan, mutta täällä tekisi sen ihan mielellään. Yhtenä syynä on toki se, että mies tietää lasten arabian oppimisen olevan pitkälti hänen vastuullaan.
Niin, ja tietenkin on oppinut näkemään äitinsä huonossa valossa. Tästä otan kaiken kunnian.
En ymmärrä miksi pakotatte miehenne syömään kaurapuuroa. En pysty itsekään syömään kaurapuuroo oksentamatta.
Tehkää miehellenne joskus hyvin ja tarjotkaa herkullista ruispuolukkapuuroa.
Varmasti on terveellistä.
Puolukat voitte käydä itse poimimassa supisuomalaisesta mäntymetsästä.
Kiitos teitittelystä.
En pakota miestä syömään mitään, ja vielä vähemmän sellaista, mitä en itsekään syö.
Mieheni ihastui ennen kuin minuun, siis ihan ensi syönnillä maitoon keittettyyn kaurapuuroon. Jota sitten pyysi aina keittämään, kun vieraili luonani.
Eipä ole minun ukkokultani kovasti suomalaistunut, eikä välttämättä mielestäni tarvitsekaan. Toisaalta hän on Suomessa vasta puolitoista vuotta asunut, joten sekin saattaa olla osasyynä siihen, ettei mitään kovin mainittavaa suomalaistumista ole päässyt tapahtumaan.
Mieheni tykkää saunomisesta ja mökkeilystä - mutta on kyllä tehnyt sitä koko ikänsä kotimaassaankin.
Kahvia hän on kyllä alkanut juoda päivittäin, ennen pelkästään teetä. Vaikka ei kai sitä Suomessa kahviksi edes sanottaisi - puolet maitoa, ja siihen vielä päälle kaksi kukkurallista teelusikallista sokeria. :-)
Suomalaiset ruoat uppoavat hyvin myös. Tykkää jopa mämmistä.
alkaa litkiä liikaa viinaksia, käyttäytyy aggressiivisesti, vihamielisesti, on ilkeä ja oirehtii mielenterveysongelmaisesti. Nämä ovat pääkriteerit suomalaistumisessa.
Kyllähän tuo niin kovin samoalainen on vieläkin, mutta joitain tapoja on tarttunut.
Suomen kieli taittuu ihan hyvin ja koska työskentelee raavaitten äijien keskellä, niin tuohan on oppinut sitten suomalaiset sivistyssanatkin ihan kiitettävästi, valitetettavasti. Sauna ja ruisleipä ovat viikottaisessa ohjelmassa.
Kyllä nuo aika pinnallisia muutoksia ovat. Tosin arvot ja ajatukset eivät niin kovin suomalaisesta eroa, joten siinä mielessä ei muutettavaakaan juuri ole.
Katseltiin viime viikolla jotain suomalaista hääohjelmaa, jossa suunniteltiin suomalaiskiinalaisen pariskunnan häitä. Mies totesi, että tässä on selkeä ero Suomen ja Samoan välillä: kaikki suunnitellaan puitteita myöten upeaksi, ohjelmaa järjestellään ja ruoat valmistetaan täsmällisesti häävieraiden mukaan. Samoalla taas kutsutaan vaikkapa 200 vierasta, ruokaa kokataan vähintään 400 vieraalle, sillä vaikka puitteet ja ohjelma olisivat kuinka upeat hyvänsä, häät ovat aivan hanurista, jos ruokaa ei ole riittävästi eli kaikille kuokkavieraillekin ja poikkeamaan pistäytyneille ja ruokaa pitää riittää kaikille myös kotiin viemisiksi.