Itseltä unohtuu luvattoman usein... ja monesti kiitokseni tulevat vähän jälkijunassa.
Mutta sitten on eräs ihminen, joka keskuteluhetken jälkeen kiittelee minua ajastani ja jutuistani. Sellaiseen en ole oikein tottunut ja siitä jää vähän outo tunne, kun enhän mä nyt sille toiselle mitään palvelusta ole tehnyt. Ja itse varmaan saan niistä juttutuokioista enemmän.
Mutta sitten on eräs ihminen, joka keskuteluhetken jälkeen kiittelee minua ajastani ja jutuistani. Sellaiseen en ole oikein tottunut ja siitä jää vähän outo tunne, kun enhän mä nyt sille toiselle mitään palvelusta ole tehnyt. Ja itse varmaan saan niistä juttutuokioista enemmän.
Vastaukset 11
Vanhimmat
muistutuksesta.
...
Muistan. Noi typeryyksistä kiittelevät on yleensä joko todella yksinäisiä, liikaa jenkkisarjoja tuijottaneita (tai jenkkejä) tai uskossa.
Ole hyvä.
tai sitten se on tapa joillekin. Tai sitten seurani on vaan niin taivaallisen ihastuttavaa, että keskustelukumppanin vain tekee mieli suudella maata jalkojeni alla... ja rukoilla ja anella seuraavaa tapaamista... tai sitten ei... ;)
Mulla sama. Hetki kanssani valloittavan Persoonani hehkussa saa ihmiset niin totaalisen hämmennyksiin, että kiittävät Minua heille suomastani ajasta vuolaasti jopa. Ihme otuksia :/
onpa sitten todella hyvä, etten tässä yhteydessä kiittänyt sua muutamasta oikein miellyttävästä keskustelusessiosta viime vuosina tällä palstalla. Ajatteles nyt minkä hämmennyksen oisin taas saanut aikaan sun herkkään sieluusi. Varsinainen läheltä piti -tilanne.
Asialinjalla. Ja tiukasti. Se on jämpti näin.
Asialinjalla. Aina.
aiheesta aina. Aiheeksi riittää mikä vain, kunhan se on musta kiitoksen arvoinen asia.
kukaan koskaan kiitostesi tarkoitusperiä? Tai tuntuuko, että joku kiittää aiheetta?
Oikeastaan tämä aloitus inspiroitui jostain aiemmasta keskustelesta, jossa oltiin sitä mieltä, että kumppania tulisi muistaa kiittää. Silloin toinen tuntisi itsensä tarpeelliseksi ja tyytyväiseksi. Ja pitäisi kiittää, vaikkei aihettakaan olisi ja tämä sitten saisi aikaan sellaisen positiivisen kierteen... Jäin sitä sitten miettimään...
mutta olen näköjään ainoa. Prkl. En kyllä anna enää ikinä tietä kenellekään Kehä I:llä.
vaikken Kehäteillä oo koskaan ajanutkaan... Luulisi, että pienellä huomaavaisuudella kaikilla olisi mukavampaa.