Kun olin pikkupoika, faija aina mietti, että mikä hänestä tulee isona. Noh, hänestä tuli aurinkorannikolla elävä eläkeläinen. Isän oppi meni perille ja minäkin olen lapsesta asti miettinyt, mikä minusta tulee isona. Ensin minusta piti tulla "lakaisu-lakaisu"-koneen kuljettaja, sitten kemian professori, arkkitehti ja lopuksi se, mihin oikeasti päädyin.
Nyt mietin astornautin ja aivokirurgin hommia, mutten osaa valita. Mutta sen olen jo päättänyt, että isona muutan Australiaan.
Kysymys siis kuuluu, mikä sinusta tulee isona ja milloin se tapahtuu?
Nyt mietin astornautin ja aivokirurgin hommia, mutten osaa valita. Mutta sen olen jo päättänyt, että isona muutan Australiaan.
Kysymys siis kuuluu, mikä sinusta tulee isona ja milloin se tapahtuu?
Vastaukset 32
Vanhimmat
missään vaiheessa miettinyt, mikä minusta isona tulee.
Ei ainakaan paria päivää pidempää ajatusta asian suhteen.
Juuri sellainen oldschool tyyppinen. Pitkä parta, nahkaessu, käsin pumpattavat palkeet, iso alasin, iso vasara ja ainoa valo isosta kivisestä ja kuumasta ahjosta. Torppa keskellä jotain erämaata satojen kilometrien päässä muusta sivilisaatiosta.
Käsityöammatit on niitä ainoita, oikeita ja perinteisiä ammatteja joihin on ollut aina kiinnostusta. Ajankohtaa en osaa sanoa, mutta joku päivä kunhan vaan kyllästyn nykyiseen hommaani.
Ukki oli aikoinaan käsityön opettaja, joten minä halusin puusepäksi. Onneksi yläasteella selvisi, miten huonosti niille on töitä ja millaisella palkalla.
Kukkomieshän on asiasta loistava esimerkki. Unelma työ, mutta kun syödäkin pitäisi.
arkkitehti ja sitten mä muutan jonnekin korpeen asumaan ja löydänpä vielä kaverikseni jonkun miehenturjakkeen.
Tai no, tuo viimeisin on kaikkein epävarmoin toteutettava, mutta pitäähän sitä jostain unelmoida.
Ei mieleen pasahda muuta kuin et kualla.
Ikuna en ole moista asiaa edes miettinyt ja ainakin nyt olen jo riittävän iso ;)
No ehkä se on niin et minusta tulee "isona" onnellinen aviossa oman kullan kanssa elävä ukki joka nauttii jokaisesta hetkestä mitä päivä suo.
Realististen haaveiden hyvänä puolena on se, että ne saattavat toteutuakin.
Miksi haaveilla mistään älyttömyyksistä, pidetään niistä kiinni mitkä ovat mahdollisia.
Ainahan sitä joskus toivoisi olevan vaikka viiskytä kiloa hoikempi, pyykkilauta vatsainen hurmuri varustettuna metrisellä kyrvällä. 500 neliöisen kartanon pihalla odottaisi oma Ferrari, pankkitilin saldo olis vähintään kuusi numeroinen ja pihalla heiluttelis joku herkkupeppu isoine tisseineen. Mitä hauskaa tuossa olisi ? Ei mitään, tuskin olisin yhtään onnellisempi kuin nyt.
Oma tupa, oma kulta, lapset, onnellinen elämä ja talous turvattu ne riittää mulle olemaan iso :)
vaan sitten joskus.
Sitten joskus valmistun ja saan mainetta ja kunniaa. Sitten joskus minulla on iso talo ja puutarha.
Sitten joskus asun muualla kuin Suomessa ja pelastan koiria.
Sitten joskus mulla on ihana parisuhde, toimiva keittiö, omenapuita, mökki Saarenmaalla ja kuparisia astioita ja paljon koiria, muutama vuohi ja ehkä kanojakin. Ja kaikki tämä onnistuu, vaikka asun osan vuodesta Etelä-Amerikassa ja osan Pohjois-Amerikassa ja osan Suomessa.
tuosta zombbarin vastauksesta, että tähän mennessä mun ura- ja elämänkehitykseni on mennyt vähän niinkuin tarina siitä kun hiiri oli kissalle räätälinä. Nyt mennään kintaissa.
Suosittelen lämpimästi skitsofreniaan sairastumista. Persoonasi jakautuneet osat voivat sitten toteuttaa kaikki haaveesi yhtä aikaa. ;-)
ongelmaa ei kuitenkaan ole, sillä haaveiden toteutumisen suurimpana esteenä on aina ollut tyytyväisyyteni. Mä olen aivan liian helposti onnellinen ja tyytyväinen, kuten nytkin. En keksi suurempaa vikaa vallitsevasta asiaintilasta. :/
Minun filosofiani mukaan ihmisellä täytyy olla toteutumattomia unelmia ollakseen onnellinen. Minä aina intomielisesti tavoittelen omiani, jolloin joudun keksimään uusia tilalle. Sinun luonteellasi pääsee helpommalla. ;-)
Mainetta ja kunniaa on kertynyt jo ihan tarpeeksi.
Noista sinun vaihtoehdoistasi astronautti tuskin tulee kysymykseen, kaikki joita olen tavannut ovat olleet 45-kiloisia kuivettuneita käppänöitä. Miksi turhaan rahdata avaruuteen isoa miestä kun samalla painolla hapen- ja ruuankulutuksella sinne saa kaksi kääpiötä.
Pilasit inhorealismillasi päiväni ja haaveeni. :-(
Joskus kirjoittelin tuolla nimmarilla, sana jäi pysyvästi suomenkieleen. Joskus meinasi mennä kahvi väärään kurkkuun kun luin Kauppalehdestä omat mielipiteeni nimmarin kanssa paluulennolla Genevestä.
Ala-asteikäisenä keksin, että haluaisin asianajajaksi, yläasteella ja lukiossa ajattelin, että haluaisin lääkäriksi. Muutin mieltäni noin kuukautta ennen lääkiksen pääsykoetta, koska luonteeni ei sopisi siihen hommaan. Laboratoriotyöskentely sopii paljon paremmin. Kandin tutkinto melkein valmis, maisterin tutkintoa tarvitaan kuitenkin tällä alalla, ja sitten vaikka väitöskirjaa tekemään. Ei sen kummempia.
Ei kai kaikki haaveet liity ammatillisiin asioihin?
Se, että pysyisi terveenä, perheenlisäystä tulevaisuudessa, äiti ehdotti, että kirjoittaisimme kirjan yhdessä, toivottavasti kaverin bändiprojekti alkaa, häämatka vielä tekemättä ja haluaisin Japaniin...
ja se tapahtuu viimeistään neljän vuoden päästä. Se miten itseäni tulevaisuudessa ammattinimikkeen suhteen toteutan, ni on vielä auki.
Miltä opiskelu tuntuu "vanhoilla päivillä"?
Saadaan suamenmaahan yks "viisas"insinööri lisää :)
Mitä yhteistä on insinöörillä ja salamalla ???
Ensi välähtää ja sit tarkistetaan vahingot :D
Opiskelu tuntuu hyvältä, sitä on koulussa oikeasti oppiakseen, eikä vain läpipääsyn vuoks. Toisaalta, aika paljon käydään sellasia asioita läpi, jotka ovat tähän ikään mennessä itsestäänselvyyksiä.
Mut ymmärrän kyllä, että nuorille ne ei ole ja ku luokkakavereista puolet on syntyneet samana vuonna kun minä olen siirtynyt lähes täyspäiväisesti työelämään, ni pakkohan nekin asiat on käydä läpi. Pääsenpähän vähä muita vähemmällä.
insinööri on evoluution suurin saavutus. ;)
suunnittelin kakarana että isona musta tulee ratsastaja ja eläinlääkäri. Myöhemmin päätin että musta tulee isona opettaja joka on oikeasti opettaja ja lasten läsnä. Päätin myös että minusta tulee vanhempi joka on oikeasti vanhempi eikä vain nimikkeenä, myöhemmin päätin että musta tulee yhtä viisas ihminen ja yhtä hyvä erityisluokanmaikka kuin mun oma maikka oli joskus...No siis sehän on parasta aikaa toteutumassa ja toteutuu tämän vuoden aikana mutta siitä viisaudesta olen luopunut se toteutukoon vasta kuolinvuoteellani.
on jo pitkään ollut muuttaa maalle asumaan ja ruveta puuhastelemaan jotain maataloustuotantoa...
Maalle olen muuttanut, mutta entisissä kaupunkiammateissani roikun edelleen. Puoliksi toteutettu haave - jotenkin tyypillistä mulle.
Mutta ehkä vielä joskus perustan jonkun amatööriranchin, viljelen lampaita ja kasvatan pecorinoa.
Pecorino juustoa? Niin muistelen kuulleeni, koskaan en ole moista herkkua päässyt maistamaan.
lampaan maidosta tehtyä juustoa. En ole itsekään maistamnut koskaan - se kuuluu vaan tuohon haaveeseen...
kasvattaa=D=D=D=D
Kuulostat hyvinkin amatöörirancherilta jo valmiiksi.
että mulla voisi olla annettavaa amatöörisarjassa?
Tarttis löytää jotain niin helppoa kasvatettavaa, että se kukoistaisi minusta huolimatta.
miusta tulee aikuinen ja lapset on isoja ja lentäneet pesästä, aion matkustella ja valokuvata kaikkea ihanaa. Kuvilleni löytyy ostajia ympäri maailmaa, kovaan hintaan! :) Tuota odotellessa tyydyn tekemään tätä mihin koulutuksenikin hankin- sosiaalityötä. Tämäkin oli haaveissani jo ihan pienestä pitäen.
Lapsena haaveilin monistakin ammateista, mm. parturi-kampaaja, opettaja, kirjastonhoitaja
muuttaa mahdollisimman etelään, en kuitenkaan tropiikkiin asti. Välimeri riittää mulle. Ja mielellään mahdollisimman pian, jaksa eläkeikään odottaa.
Mitä mä sitten siellä tekisin, sen keksiminen on vielä työn alla mutta jos saa antaa mielikuvituksen lentää vapaasti niin voisin pyörittää bed&breakfastia. Soma pikku mökki mulle ja toinen himpun verran isompi siinä lähistöllä jota sitten vuokraisin.
nyt ensin maisteri, ei tosin valitettavasti siltä alalta kuin olisin halunnut, sitten olen töissä pari vuotta, sitten tohtoriksi, 20 vuoden päästä jätän kaiken ja ostan pienen hotellin ehkä Skotlannista, eläkkeellä asun syksyt ja talvet Suomessa ja keväät ja kesät Ranskassa. Ja tässä välissä työskentelen Suomen ulkopuolella niin paljon kuin mahdollista. Ihan selvät sävelet.