Kirjoittelin tänne aiemminkin, otsikolla olen se toinen nainen ja tilanne on nyt tämä: Mies on saanut sydämeni aivan kokonaan. Yksi ylimääräinen viikko ja hunps, siellä juoksee järki ja tunteet. Vilkuttelen täällä vain hyvästejä molemmille...
Ja mies on avautunut hieman enemmän, paljastanut tunteitaan vähän lisää... Ja veikkaan, että homma alkaa karata lapasesta meiltä molemmilta. Ne suudelmat... Niihin on tullut svyyttä, pehmeyttä, sellainen intohimon liekki joka kuitenkin on niin hellä. Ja sen huomaa myös miehen muista otteista, syvyytä ja pehmeyttä on tullut lisää... Rakkautta? Minä ainakin rakastan tätä miestä. Ja hän on tunnustanut, että olen osa hänen tunteitaan. Kovasti taistelee vastaan, ettei sanoisi mitään ääneen ja niin minäkin yritän. Monta kertaa on tehnyt mieleni kuiskata hänen korvaansa "rakas", mutta sydän pistää vastaan ja sitoo kieleni solmuun.
Hän on minulla vain lainassa, tiedän sen. Ja koko ajan valmistaudun siihen henkisesti, etten häntä enää näekään. Jos voisin päättää, niin hän jäisi vierelleni ikuisesti. Ei vain ole minun päätettävissä tämä asia. Ja hänellä on elämä edessään sen toisen kanssa..
Voi kun voisi tunteitaan säädellä. Silti on ihanaa rakastaa toista. En vain voi sitä hänelle sanoa niin suoraan, tietää kyllä että olen rakastunut häneen.
Sydämessä on siivet...
Ja mies on avautunut hieman enemmän, paljastanut tunteitaan vähän lisää... Ja veikkaan, että homma alkaa karata lapasesta meiltä molemmilta. Ne suudelmat... Niihin on tullut svyyttä, pehmeyttä, sellainen intohimon liekki joka kuitenkin on niin hellä. Ja sen huomaa myös miehen muista otteista, syvyytä ja pehmeyttä on tullut lisää... Rakkautta? Minä ainakin rakastan tätä miestä. Ja hän on tunnustanut, että olen osa hänen tunteitaan. Kovasti taistelee vastaan, ettei sanoisi mitään ääneen ja niin minäkin yritän. Monta kertaa on tehnyt mieleni kuiskata hänen korvaansa "rakas", mutta sydän pistää vastaan ja sitoo kieleni solmuun.
Hän on minulla vain lainassa, tiedän sen. Ja koko ajan valmistaudun siihen henkisesti, etten häntä enää näekään. Jos voisin päättää, niin hän jäisi vierelleni ikuisesti. Ei vain ole minun päätettävissä tämä asia. Ja hänellä on elämä edessään sen toisen kanssa..
Voi kun voisi tunteitaan säädellä. Silti on ihanaa rakastaa toista. En vain voi sitä hänelle sanoa niin suoraan, tietää kyllä että olen rakastunut häneen.
Sydämessä on siivet...
Vastaukset 154
Vanhimmat
tuu häntä saamaan koskaan! Pelle olet, todella oksettava ihminen.
Ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu ei vaikka miten olisi lukenut kuinka todennäköstä on jäädä yksin rannalle ruikuttamaan tuossa tilanteessa.
Itsellä suhde alkoi kakkosena ja jatkui miehen erolla itse olin jo aiemmin eronnut. Nyt häitä odotellaan ja ollaan molemmat onnellisia sattumasta joka meidät yhteen ohjasi.
En ole vienyt kenenkään miestä, ihan itse tuli ja vei minut.
Ensin oli vain tansseissa tapailua ja aika nopeesti muutamassa kuukaudessa oltiin siinä pisteessä että mies haki eroa vaimostaan.
Ei rakkaus ole hävettävä asia ja en siis häpeä tai tunne huonoa omaatuntoa tai syyllisyyttä.
Lapsia meillä on kummallakin edellisistä liitoista ja ei edes haaveilla yhteisistä.
Mehän ollaan luultavasti pian isovanhempia.
Miksi ei elämästä saisi nauttia?
Onko se piikkinen tie aina ainoa vaihto-ehto?
Onnea alottajalle rakkauden tiellä!
Toinen nainen on aina vain toinen nainen, jolla on haavekuva erityisyydestään vain omassa päässään. Kuulepas, sun erityisyys toisena naisena löytyy housuista ja hups, sellainen löytyy meiltä muiltakin naisilta. Meiltä löytyy lisäksi itsetunto ja moraali. Elä sinä vain haavemaailmassa, sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
kovin katkeria viestejä saat ja varmasti olet osannu odottaakkin näitä.
Älä anna periksi.
Jokainen oman onnensa kuitenkin takoo!
Hei entinen kakkonen. Voisitko kirjoittaa tänne uudestaan sitten kun uskollinen miehesi on pettänyt sinua? Jonain päivänä sinä olet hänelle ihan yhtä arkinen kuin hänen petetty ex-vaimonsakin. Ja sinähän tiedät jo kuinka hän siihen reagoi. Haluaisin kuulla miten sitten hehkutat toisten naisten puolesta.
Hei, en ole mikään idiootti vaikka rakastunut olenkin...
Minulla ei ole haavekuvia siitä mitä tulee tapahtumaan, ei minkäänlaisia odotuksia tämän miehen ja tulevaisuuden suhteen (muuta kuin, että menen omaan suuntaani koko ajan --> minulla on muutakin elämää kuin tämä mies!).
Ja se ei pidä yksinkertaisesti paikkaansa, että syy löytyy housuistani vaikka seksi onkin mahtavaa. On meillä aika paljon muitakin hetkiä ja ollaan liikuttu ihan julkisestikin yhdessä - kohtelee minua silloin siten kuin olisin hänen "kumppaninsa", suojelevasti ja hellästi.
Jos olisi syy pelkästään housuissa, niin ei tässä jutussa mitään syvyyttä olisi. Silloin vain ottaisimme pikaisia eriä yhdessä ja heippa. Vaan mies jää minun viereeni nukkumaan, herää aamulla hymyillen ja suutelee minua hellästi (ihan ilman sitä seksiäkin). Ystävänsä sanoi minulle, että on aivan muissa maailmoissa ollut tavattuaan minut ja kysyi minulta onko tämä mies rakastunut minuun...
Onko se silloin pelkkää seksiä? Aika paljon enemmän tarvitaan siihen, että minut joku sänkyyn saisi kuin pelkkä fyysisyys. Kyllä se kolahdus tuli ihan muulla tasolla, vaikka mies onkin täysi kymppi makuuni fyysisesti.
Ja tottahan se on, ei voi tietää miten elämä heittelee. Tarkoituksella en ole varattuun rakastunut, enkä hakenut seuraa... Se alkoi kyllä ihan toisesta päästä ja mies oli se joka sanoi minulle, älä mene, jää...
Olen rakastunut, tekeekö se minusta säälittävän? Minusta tämä tunne on kaunis ja näiden tunteiden kohde täysin niiden arvoinen. Ei ole mikään tyhjäpää mies, eikä kylmä muutenkaan... Naisia varmasti ympärillään pyörii ja miksi ei pyörisi..? Silti, on ollut yhden ja saman ihmisen kanssa kauan, pettämättä...
Nyt vain kävi näin.
Ajaako sinun katkeraa tekstiä oma pettymys?
Mistä mahtaa johtua?
Epäilen ettet ole voinut noin katkeralla ja negatiivisella asenteella samaa miestä vielä kovinkaan kauaa tyytyväisenä ja luotettavana pitämään.
Se ikävä kohtalo erota voi olla kaikilla yhtä lähellä. Kukaan vasta rakastunut ei ole osannut arvata kuinka kauan onni kestää. sitä et sinäkään tiedä etukäteen. Ja uskon että minun kokemuksillani olen vahvemmilla.Lupaan kirjottaa jos olen yhtä katkera tulevaisuudessani kun sinä.
Mielenkiintoista, että otat asiani noin. Minun mielestä kysymyksessä on realismi. "Toisten naisten" ajatuksenjuoksu on aina ihmetyttänyt minua. Ja kun kysyit: en ole katkera kenellekään ja elän pitkässä, onnellisessa liitossa. :)
Onnea vielä sinulle ja teille yhdessä.
On hienoa jos niinkin mahdottomalta tuntuneesta lähtökohdasta olette saaneet toisenne ja suhteenne on vakaalla pohjalla. Minä uskon, että on niitä ihmisiä, jotka kohtaavat sen oikean kumppaninsa myöhemmin ja elämänkokemuksella sitä tietää jo paremmin mitä tarvitsee ja haluaa. Mikä sen mahtavampaa kuin saavuttaa ytheinen onni toisen kanssa?
Ja väittäisin, että varmasti osaatte arvostaa toisianne ja yhteistä onneanne, ehkä enemmän kuin monet muut... Silloin kynnys pettää vain pettämisen vuoksi on varmasti korkea ja ainakin jos alun perin ei ollut kyse mistään jännityksen hakemisesta, vaan aidosti rakkaudesta, rakastumisesta...
Ihmiset ovat kyynisiä ja tuomitsevia. Olin itsekin joskus nuorempana hyvin mustavalkoinen ajatuksineni. En ole enää, olen kokenut niin paljon (varsinkin pahaa), että näkökulmat ovat huimasti muuttuneet.
Ymmärrän, ettei kaikilla meillä tilanne voi olla sama ja myös sen, että elämänpolku voi kiemurrella aivan eri suuntaan kuin on itse suunnitellut. On pitänyt oppia nöyrtymään ja nyt kun minulla on tämä kaunis tunne, minä nautin siitä - siitä huolimatta, että en voi saada tätä miestä kokonaan omakseni. Tiedän kuitenkin, että me tulemme aina pitämään yhteyttä toisiimme... Sen tietää meistä kumpikin...
=)
omaa totuuttasi ainoana oikeana.
Kakkoset ei ole sen erilaisempia ihmisiä kun muutkaan naiset eikä miehet jotka etsivät avioliitostaan huolimatta rakkautta ulkopuolelta yhtään petollisempia luonteita kun muutkaan miehet.
Ihmiset vaan on erilaisia ja kuitenkin yhtä hyviä ja yhtä alttiita tunteiden vietäväksi.
Noin kun sanot jotta puoliso on sulle uskollinen niin mihinkäs perustat väitteesi?
Oletko sitonu keittiön ovenkahvaan niin tiedät ja voit olla kokoajan varma?
Kerro vinkkije muillekkin.
Entäs se onnellisuus, olet onnellisessa avioliitossa ollu jo pitkään ja vahdit pettureita täällä netissä.
Onko ukkosi kans onnellinen?
Vai onko turpa tukittu siinä sitomistilanteessa jo teipillä?
..säälittävä, kun on eletty jo ennen sinua tuo kaikki. Kaikki jotka tahtoo riippua tuossa mukana, tahtoo tukea sinua, että saisivat itsekin paremman mielen.Mutta, se on muuten sen verran surkean tympeää tavaraa tuo olosi ylitys, kun tietää mihin sen johtaa.Vaikka hohohohhoijaa, nyt vaan kävi niin, kuten kuvittelet kaikella erinomaisuudella ja huippuitsekyydessäsi luulleen käyneen, sillä lopuksi ei ole muuta kuin ikävä niitä päiviä, jolloin aurinko näytti paistavaan kirkkaammin kuin koskaan aikaisemmin. Ja se on vaan silkkaa peltosta ja valetta. Pelkäämpä ettet löydä samanveroista paskavaletta uudestaan, on onni ja tyhjyys yhtä aikaa.
Hei camoon "Olin itsekin joskus nuorempana hyvin mustavalkoinen ajatuksineni". Sinulla oli nuorena aatteita. Tänään olet vanha pettävä ämmä nuorien silmissä. Sitä mitä itsekin inhosit. Mutta hohhhohhoijaa, olet löytänyt uuden ideologiam, jolla voi selittää tekojasi kun koko sukuaan naiva vanha pervo maanantai-illan dokumentissa.
samaa mieltä olen sun kanssa "entinen kakkonen". Kaikki ihmiset, jotka täälläkin haukkuu kakkosia ja kolmosia ja mitä nyt niitä nimityksiä onkaan, on ihan varmana ollut samassa jamassa. En usko, et kukaan voi sanoa, ettei muka ikinä olis ollut johonkin toiseen enemmän kuin ystävystynyt, jos ei nyt teoilla, mut ajatustasolla.
Ihmeellinen taipumus ihmisillä täällä pitää sitä haavekuvaa täydellisestä suhteesta yllä. Kun ei voi koskaan tietää ja kun sitä ei voi kontrolloida toisten elämää, vaikka kuinka on suhteessa. Toki voi yrittää, jos haluaa tukahduttaa toisen. Luottamusta kehiin menköön, miten menee. Tää on elämää.
Mistä tiedät, että "mies taistelee kovasti vastaan, ettei sanoisi mitään". Siis rakastavansako. Tuo taitaa olla nyt vain aivan omaa mielikuvitustasi, että mies taistelee vastaan. Varmasti tuntuu mukavalta kuvitella niin ja heijastaa omaa toivettaan hnen käytöksekseen. Että jospa siis oikeasti olisikin niin, että mies taistelelisi vastaan. Mutta se on vain toiveunta.
Tilanne nyt vain taitaa olla se, että maailmassa on pelimiehiä. Ja pelimiehet tykkäävät siitä, että heihin on moni nainen ihastunut. Pönkittää nimittäin mukavasti itsetuntoa, kun nainen kuiskii rakas.
No miehen otteet ovatkin varmaan helliä, johtavathan ne parhaiten sekiin. Jos siis seksiä pelimies saa, niin mksi ei sitten.
Sinä taidat kuitenkin nyt elä omassa mielikuvitusmaailmassasi, että tämä mies sinusta todella aiosti välittäisi. Ei aito välittäminen ole tuollaista. Kyllä hän sen toisen olisi jo jättänyt, jos sinusta riittävästi pitäisi. Mutta älä kuvittele liikoja, ei hän nimittäin siitä toisestakaan oikeasti välitä. muuten ei pettäisi tätä.
Jtä tuollainen mies, joka leikkii ja leikittelee naisten tunteilla. menetät ihanan miehen, jonka voisit kohdata tuhlatessasi aikaasi kyseiseen renttuun. Anna oikealle todelliselle rakkaudelle mahdollisuus. Samalla tavalla se rakkaus syttyy vapaaseen mieheen hellien suudelmien ja hellien otteiden kanssa. Mitä enemmän jatkat seksisuhdetta ja hellyyttä, sitä riippuvaisemmaksi tulet tuosta miehestä Ja kyse ei ole todellisesta rakkaudesta vaan hellyyden puutteesta ja riippuvuudesta. Etsi vapaa ihana mies ja tuhlaa tunteesi häneen. Ja anna hänen tuhlata tunteensa sinuun.
tosin epäilen, että tämä kirjoituksesi on feikki. Kukaan ei voi oikeasti luulla tuollaista. olet ilmeisesti kuitenkin se nainen, jota petetään?
Hmm, ymmärrän sinun näkökantasi myös.
Mies on sanonut, että se mitä hän haluaisi sanoa on jotain kaunista, mutta on hieman ujo (?). Ja monesti huomaan hänen katsovan minuun, hymyilevän ja sitten huokaavan syvään...Mitä hän silloin ajattelee, ei ole suostunut sanomaan ääneen. Ja tämä tilanteessa, jossa istutaan sylikkäin ja keskustellaan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Haavekuvaako? Ehkä, kaunis sellainen siinä tapauksessa.
Niin ja vielä sen verran, että minä pidän silmäni ja korvani auki koko ajan. Jos vaikka sattuisi se vapaa mies löytymään, muutama tutustumisen arvoinen ehdokaskin minulla on ja tämä varattu mies tietää sen. Yhdessä keskustelemme myös näistä asioista. On hänelle vähän vaikeaa, mutta hyväksyy sen, koska tietää minun menevän tahollani eteenpäin.
nikki, saat miehen kyyneliin ja se helppoa on. Ja jos kertomasi pitää paikkansa, niin aika vellihousuun olet näppisi iskenyt. Onni sentään, että tyyppi alkaa etoaan alle aikayksikön. Itse en ole voinut sietää tuollaisia huokailijoita koskaan. En antaisi koskea sormellakaan. Vetäisin päin lättyä, niin oksettava kuin lapamato persereijässä.
asiaan kantaa, mutta tuo että mies huokailee ja on ujo ja hymyilee..mun mielestä se on jotenkin epämiehekästä, en tykkäisi itse sellaisesta. Oon itsekin kakkonen, mies ei huokaile, vaan on suoraviivainen ja miehekäs, ei mitään harlekiinihömppää.
Noh, kaikilla on oikeus mielipiteeseen =D
Vellihousu on kyllä kaukana tuosta miehestä, kunpa tietäisitte vain... Mutta en hänestä mitään aio täällä paljastaa. Sehän se tehoaakin, kun on miehinen mies, mutta kahden kun ollaan niin näen hänessä myös sen herkän puolen. Luuletko, että huokailee jossain äijäporukassa samalla tavalla? =D =D =D
Ehkä tämä meidän juttumme on vain varastettua aikaa, mutta me elämme sitä ja nautimme toistemme läheisyydestä (sitä on muitakin tasoja kuin seksi).
Itskästä, kyllä, sitä tämä on. Meistä kumpikin haluaa toisen lähelle ja se ei ole sama kuka siinä on.
En hae täältä pönkitystä tälle teollemme, mutta otan silti kiitollisena vastaan ymmärtäväiset kommentit. Ehkä jonain päivänä löydätte itsenne vastaavasta tilanteesta, katsotaan kuinka paljon te niitä kivenheittelijöitä arvostatte VARSINKIN kun tiedostatte itse seuraukset teoillenne - ne ovat harvoin hyvät ketään osapuolta kohtaan...
Siitä huolimatta jos kaksi onnetonta löytää toisensa, rakastuu ja saa rakennettua kaikista vastoinkäymisistä huolimatta onnellisen parisuhteen, on se mielestäni onnittelemisen arvoinen asia. Niin kuin kaikki ne, jotka ovat löytäneet sen oman puolison. Uskottomuudelle on aina joku syy ja kaikki pettäjät eivät ole kylmiä narsisteja. Jotain varmasti puuttuu parisuhteesta ja ehkä siihen on kantanut kortensa kekoon kumpikin osapuoli. (En silti tarkoita, että pettäminen on oikein tai hyväksyttävää).
Minä en voi tunteilleni mitään ja olen vilpittömästi sitä mieltä, että tämä mies on tunteideni arvoinen. Olen kokenut pahimmat mahdolliset asiat aikaisemmissa suhteissani ja tämän miehen myötä olen saanut nähdä, että on toisenlaisia miehiä. Ja tällä miehellä vain on kahtaalla tunteet, minä olen se kakkos vaihtoehto ja tiedän sen. Silti rakastan...Ja kuljen avoimin silmin eteenpäin.
Ei rakkaus tunne rajoja...
kirjoitat, että on toisenlaisia miehiä kuin mitä olet kokenut aikaisemmissa suhteissasi..että tämä mies on toisenlainen: millä lailla hän on toisenlainen? Hän on pettäjä liitossaan, onko hän jotenkin 'parempi' ja arvostettavampi? Puolustat miestä, että hänellä on tunteet kahtaalla. Jotenkin mun mielestä sellaiset pettäjät ovat täydellisen käsittämättömiä, jotka sanovat rakastavansa vaimoaan ja silti väittävät rakastavansa vielä toista naista. Eikö se olekin ristiriitaista. Miksi kukaan vaimoonsa rakastunut huokailisi toisen naisen kainalossa, haloo, herätys siellä! Mikä mies sellainen. Se,e ttä ihminen on onneton liitossaan, ja tunteet kuolleet, on vaikeita ristiriitaisuuksia, niin silloin jotenkin ymmärtää, että saattaa sortua suhteeseen saadakseen lohdutusta. Mutta että rakastunut mies huokailee toisen kainalossa - ja sinun mielestäsi se on ihan o.k. ja tiedät, että olet kakkosvaihtoehto. Etkä arvosta itseäsi, miksi suostut tuollaiseen hyväksikäyttöön. Tuo mieshän on valtavan itsekäs.
vittu. Jätä nyt edes nuo helvetin fraasisisi kirjoittamatta: "tunteilleen ei mitään voi". Siellä on taas joku helvetin hienopersehelma kirjoittamassa miten helvetin hienoo perseensä jakaminen varatulle on. Jos sinun laisia tyhmiä sikiäis vähemmän, niin hyvä olisi. Nyt on lähdettävä veke tältä palstalta, samanlaisiä idioottibimboja en jaksa lukea.
kuvitellaan, et teille sitten tulisi suhde. Tulisko siitä hyvä suhde? Pystyisitkö luottamaan alkuhuuman mentyä?
Arpapeliähän nämä kaikki suhteet on ;)
on aika ristiriitaista. "(En silti tarkoita, että pettäminen on oikein tai hyväksyttävää.)" Siitä huolimatta puolustelet itseäsi, ja tätä toista miestä joka pettää vaimoaan minkä ehdit.
Kyllä asia valitettavasti on niin, että jos mies pettää nykyistä vaimoaan sinun kanssa, niin sitten jos sinä olet ykkönen saat koko ajan pelätä milloin tämä mies pettää sinua. Ja lähes aina pettäjä pettää myös uutta kumppaniaan.
Ex-vaimoni on hyvä esimerkki siitä kun hän meni avoliittoon uuden miehen kanssa, ja kehui minulle kuinka ihana, ja parempi tämä uusi mies on minuun verrattuna. Ei mennyt kuin noin vuosi kun jo tuli ero tästä uudesta miehestä, kun mies petti exääni ja moneen kertaan. Sen jälkeen meni ex.n suu tukkoon kuinka ihanan miehen hän sai.
Täällähän on sivistystaso vallan mainio ja kielenkäyttö muutenkin niin kaunista - mutta kukin tyylillään!
Tuolla joku jo kirjoittelikin, että olen varmaan todella sinisilmäinen ja naiivi ja ehkäpä näistä kirjoituksista saakin sen kuvan..? Who knows... Siitä huolimatta olen kokenut niin paljon asioita, joita en itsekään meinaa jälkeen päin uskoa saati kenellekään toiselle toivoisi: rumia, pahoja, satuttavia asioita...
Ja tämä mies on erilainen verrattuna narsistisiin, dominoiviin, miehiin jotka ovat pitäneet minua kotiorjana. Olen lähtenyt syystä näistä suhteista.
Ja tämä mies on erilainen, jo taustansa, valintojensa, muuten moraalinsa ja arvojensa vuoksi (minun kohdallani on tullut notkahdus arvoista =( Hän on erilainen ja minä olen rakastunut häneen. Naiivia..? Eikö rakkaus aina ole sitä, edes vähän..?
Tunteistani huolimatta en kuvittele, että meillä olisi tulevaisuutta yhdessä. Ei siitä huolimatta, että hänelläkin on jotain tunteita minua kohtaan. Hänellä on avioliitto niin alussa ja vielä paljon koettavaa, ettei meillä vain moni asia kohtaa. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.
Minä silti nautin tästä tunteesta, siitä että saan kokea jotain kaunista kaiken surun ja tuskan jälkeen. En oikeasti edes uskonut, että voisin rakastua näin... Oli toivo mennyt. Ja tämä mies on näiden tunteiden arvoinen, sanoi kuka tahansa mitä tahansa. Hän on melko erilainen verrattuna suureen osaan miehistä, tosin samanlainen tarpeineen. Ja mielestäni kunnioitettava, että on aikaisemmin pysynyt uskollisena (läpi niiden vuosien, jolloin kumppanin vaihtuvuus on tiuhaa yleensä), EIKÄ ole kyse siitä ettei kiinnostuneita olisi ympärillä. Kun näkisitte ja tuntisitte tapauksen... Voisi pasmat mennä sekaisin useammallakin teistä...
;)
Jos olet kokenut runia, pahoja ja satuttavia asioita, ne ovat saattaneet vahingoittaa sinua ja itsetuntoasi niin paljon, että ajaudut epätoivoisiin suhteisiin. Terveellä itsetunnolla varustettu fiksu nuori nainen ei tuhlaa elämäänsä naimisissa olevaan mieheen. Eikä kuvittele lapsellisuuksissaan, että nämä olisivat vakavissaan. Mies on hävytön, käyttää sinua hyväkseen. Olet siis kokenut pahoja ja se on selvästi jttänyt jäljet. Et suskalla oikeasti luottaa ja siksi turvallisin vaihtoehto on jo naimsissa oleva mies, hänhän pettää jo ja niin että tiedät nin eihän tarvitse enään pelätä tulevansa yllättäen petetyksi. Kun on jo nimittäin. Mutta hyvä ihminen. Tule jo järkiisi. Mies ei todellakaan ole sinulle muuta kuin itse omassa päässäsi luoma mielikuvitusolento, johon heijastat toiveesi ja tunteesi. kuvittelet enemmän kui mitä on. Käy keskustelemassa jonkun esimerkiksi kouluterveydenhoitajan kanssa. Hän auttaa sinua näkemään tilanteesi uusin silmin. Älä hukkaa elämääsi. Sinä todella ansaitset paljon paljon parempaa kuin pettävän ja velehtelevan miehen.
Onhan se ristiriitaista.
Näille tunteille kun en voi mitään, pitkään taistelin niitä vastaan, mutta kun sitten kerran nähtiin, niin siinä sitä taas oltiin.
Ja onhan se asia niin, että jos meistä pari tulisi (mitä ei kyllä tule tapahtumaan), niin lähtökohta olisi hurjan hankala uuden suhteen rakentamisen kannalta. Ei se silti tarkoita, ettei sitä luottamusta voisi olla. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että jokainen tekee omat ratkaisunsa ja jos se toinen haluaisi mennä, niin minä en sitä päätöstä kenenkään puolesta tee. Ja vapaa saa olla sovituissa rajoissa: mennä ja tulla sitten takaisin omasta vapaasta tahdostaan. Jos ei enää halua tulla takaisin, niin on sitten vapaa lähtemään (mutta takaisin ei tarvitse ruinata).
Minä antaisin suhteessa kyllä liikkumavaraa ja toivoisin sitä myös itselleni. Enkä tiedä kuinka helposti se pettämisen tarve sitten nousisi, jos on kaksi samankaltaista, samanhenkistä ja suurin piirtein saman libidon omaavaa yksilöä. Arpapeliä - niin kuin joku täällä kommentoi.
Eikä sitä todellakaan voi täysin tietää minkälainen se toinen loppujen lopuksi on... Vain aika näyttää. Silti, tämä mies on erilainen verrattuna kaikkiin tapaamiini miehiin. Olen nähnyt vaikka minkälaista ja minua on piiritetty kyllä niin monelta taholta, että ymmärrän eron miesten välillä.
Harvaa olen lähelleni päästänyt ja tämä joka nyt sydämeni on vienyt on erityinen. Ei varmasti siinä mielessä että pettää... Ruma teko, mutta pohjaa hänellä varmasti omaan henkilökohtaiseen kriisiin. Oli hänelle otollinen aika ja tilaisuus, ehkä myös huonoa tuuria että tapasi minut. Uskoisin silti, että jos en minä, niin sitten joku muu.
Hei
Voin sanoa, etten ole enää ihan missään kouluterveydenhoitaja-iässä =D Kyllä minulla on hyviä ystäviä, jotka sitä järjen ääntä edustavat eivätkä hyväksy tätä kuviota. Ja minä kyllä kuuntelen ja pohdin tätä tilannetta.
Tiedän sen, että on niitä kunnollisia miehiä, jotka minut ottaisivat mielellään. Ja olen jo matkalla tutustumaan kahteen potentiaaliseen ehdokkaaseen. Kirjoittelusta se on lähtenyt, tapaaminen vain puuttuu. Mutta kaksi kivanoloista VAPAATA miestä olisi kiinnostunut tutustumaan minuun. En ole niin typerä, että jäisin kotiin itkemään tämän miehen perään, mutta se ei tarkoita etten häneen olisi rakastunut ja etten häntä rakastaisi. Rakastan häntä hänen itsensä vuoksi, sellaisena minkälaisena hänet olen oppinut tuntemaan, nähnyt ystäviensä seurassa ja muutenkin. On vain sellainen kokonaisuus, josta monet naiset haaveilevat (tietty tätä pettämistä lukuunottamatta).
Minä rakastan tätä ihmistä ja mietin mielessäni miltä tuntuu ottaa toinen siihen eteeni, halata toista, suudella toista... Kuinka pystyn antautumaan toiselle kun sydän on missä on. Aion silti yrittää... Ja uskokaa pois, olen miettinyt myös sitä, miten ihmeessä tämä mies pystyy palaamaan vaimonsa luokse ja elämään sitä "ns. normaalia elämää" sen jälkeen kun on viettänyt kanssani niin paljon aikaa... Se on asia jota en voi ymmärtää, minusta ei olisi siihen. En voisi suudella toista, saati rakastella toista jos itse olisin tämä mies. Ehkä hän vain on sitten se enemmän sekaisin oleva, tai vain haluaa kaiken...
En tiedä vielä, mutta eiköhän se selviä hiljalleen.
Siis luuletko todella, että maailmassa on vain yksi mies. Ei ole. Ja olisi kauheaa, jos jokaiselle kuudesta miljardista olisi vain se yksi ainoa oikea. Kyllä niitä oikeita voi olla monia. Ja onkin. Et ole riippuvainen vain yhdestä miehestä. Ihminen pystyy rakastumaan elämässään monta kertaa. Älä soita hänelle, älä vastaa hänelle aläkä ole yhteydessä häneen. Sinä saat hänet kyllä pois mielestäsi. Ja sen jälkeen tulee tilaa uudelle ihanalle miehelle. Kyllä, sinä voit suudella häntä ja halata häntä. Ja mikä parasta, hän on sinun arvoisesi ihana mies, jonka kanssa voit suunnitella perheen perustamista ja johon voit luottaa. Nykyinen"rakkaasi". Oletko varma että kyse on oikeasti rakkaudesta. Mitä rakkaus on? Se on ihanan romanttinen sana eikö totta. Onko kyse ehkä sittenkin himosta vai ehkä riippuvuudesta. Suloiselta se sana tuntuu suussansa makustella. Siinä tunteessa on niin kivaa velloa eikö totta. Mutta niin toivotonta tuo sinun rakkautesi. pelkkää illuusiota. Todellinen rakkaus odottaa vielä tuloaan niin kauan kuin roikut tuossa luuserissa, joka pettää ja velehtelee sekä naurattaa naisia. Lakkaa kuvittelemasta rakkautta , jota ei oikeasti ole. mies ei sinua rakasta. Tuskin edes pitää sinusta. jos pitäisi, ei tekisi sinulle näin. oikea rakkaus antaisi sinun mennä ja nauttia nuoruudestasi ja elämästäsi. oikea rakastava mies ei sitoisi sinua itseensä tuolla tavoin "rakkauden" sitein vaan jos rakastaisi, niin lopettaisi suhteen. Tuollaisen suhteen lopettaminen olisi oikeaa vilpitöntä rakkautta, jossa ajatellaan myös toisen elämää ja tunteita. Mies pitää sinua löysässä hirressä ja siinä riiput. tahtomattasi. Pois jo pian tuosta suhteesta.
Hmm... Oikeassa olet monessa asiassa.
Me tosin olemme myös ystäviä. Ja on tästä tilanteesta puhuttu minun kannaltani. Kyllä tämä mies kaihoisasti puhuu minun tulevaisuudestani jonkun toisen kanssa, toivoo aidosti...hmm... sanoo tietävänsä, että jossain on minullekin se oikea. En ole vastaan väittänyt vielä kertaakaan. Ja minä olen avoin kohtaamaan sen ihmisen, jos vain vastaan sattuu kävelemään.
Ei tämä mies ole aivan niin pelle, mitä tunnuttu kaikki yleisesti ottaen ajattelevan. Kyllä hän minusta välittää, eikä halua seistä "onneni" tiellä... Enkä minä hänen annakaan estää itsenäni suuntaamasta ajatuksiani muualle. Yritän mennä eteenpäin.
Silti tämä tilanne ei tee minusta "tyhmää huoraa" tai "typerää lehmää". Vaikka kuinka sitä täällä toitotetaan, niin tiedän mitä olen ja myös mitä en ole. En ole ensinnäkään houra, enkä tyhmä. Tekoni on silti yhteiskunnan normien mukaan väärä ja myös typerä... Mutta mitäpä sitä täällä selittelemään =D Tiedän kuitenkin mitä olen ja yöunia ei tämä palsta minulta vie...
Kiitos silti asiallisista kommenteista. Järkeä saa takoa päähän, luen kuitenkin kaikki kirjoitukset. Ja saahan täältä hyviä näkökulmia, tosin ei aina niin asiallisten kirjoitusten muodossa!
Luulen, että mies yrittääkin hienotunteisesti vihjata sinulle, että sinun olisi parempi olla jonkun toisen kanssa. Olet oikeassa, mies ei sano sinulle rakastavansa sinua. Sillä hän on liian rehellinen valehdellakseen. Hän ei halua valehdella sinulle eikä luvata sellaista, mitä ei aio pitää. Ehkä hän toivoo, että sinä jotenkin käsittäisit, ettet sinä ole hänelle se oikea. Kuitenkin hän saattaa sääliä sinua, kun olet niin kovasti "rakastunut" häneen eikä henno lopettaa suhdetta, kun se on kuitenkin myös niin kivaakin. Mutta aitoa se ei ole. Kaikista noista viesteistäsi voi päätellä, että mies ei ole tosissaan sinun kanssasi. Ja niin kauan kuin hänessä roikut ja kuvittelet häntä rakastavasi,(ja mikä pahinta, kuvittelet miehen rakastavan sinua) niin niin kauan et voi tavata uutta miestä etkä rakastua aidosti. Anna oikealle aidolle rakkaudelle tilaisuus. Tämä mies on tuskin edes ystävyytesi arvoinen, toisaalta hän kokee ehkä kuitenkin olevansa kanssasi vain pelkkä ystävä. Vaimo on hänelle rakkaampi, vaikka rakas ei taida vaimokaan olla. Miehellä lienee omia ongelmia, ehkä jokin alkoholiongelma tai muu vastaava eikö totta, mieti hiukan mikä hänen ongelmansa on, huomaat sen kyllä tai kysy ystäviltäsi. Normaalilla tunne-elämällä varustettu terve mies ei elä tuollaista kaksoiselämää vaan aitoa rehellistä elämää ja haluaa oikean aidon parisuhteen.
todellisuudentajun pettäminen. Kirjoitat, että mies on kokonaisuus, josta monet haaveilevat - ihan kuin kyseessä olisi maapallon ihmeellisin mies. Sulla on täydellisesti vaaleanpunaiset lasit silmilläsi. ´Lopussa esität pohdintaa siitä, miten mies voi mennä kotiinsa ja rakastella vaimonsa kanssa. Arvelet syyksi sitä, että hän on kenties vain enemmän sekaisin oleva - auta armias, miten lapsellista! Tuolla ihmemiehellä ei omatunto paina, hän rakastelee ilolla kahden kanssa. Hänellä on nyt kaksi naista, jotka palvovat häntä. Mieti, samoja huokailuja esittää vaimolleen. Ajattele nyt, miten hän muka sinua rakastaisi, hän on pelkkä hyväksikäyttäjä! Ja sinä et suostu ottamaan lainkaan edes ajatuksen tasolla vastaan sitä mahdollisuutta, mitä täällä useampi kirjoittaja tuo esiin, että tosiasiassa mies ei välitä sinusta. Hän pitää sinua 'rakkauden' koukussa. En usko sitä, kun kirjoitat, että et usko teistä koskaan tulevan paria. Päinvastoin, sinä toivot koko sydämesi pohjasta, että mies jättää vaimonsa, ja teistä tulee pari. Olet pelkkä teennäinen hurkastelija, jos muuta väität. Noin rakastunut nainen ei toivo muuta kuin, että mieskin rakastaisi häntä. Sinussa on jotain hyvin teennäistä,mikä aiheuttaa ärsytystä. Siksi tähän on tullut näin paljon kommenttejakin. Et muka hermostu nimittelyistä, toivottelet hyviä jatkoja - todellisuudessa olet valtavan loukkaantunut näistä kommenteistä. Hajoa tai hakeudu psykiatrille.
Että maailmassa on ihmisiä, jotka ovat huomiota herättävän erikoisia? =D
Kyllä tätä miestä piiritetään. Olen sen omin silmin nähnyt. Ja minua lähinnä ärsyttää se, että joillakin ei ole muuta tapaa kommentoida kuin haukkua toisia. Se vasta on ala-arvoista. Ja jos minua loukkaisi niin hirveästi, niin enköhän minä piiloutuisi peiton alle itkemään!
Minua kiinnostaa ihmisten mielipiteet, sillä yritän oppia virheistäni ja myös peilata tätä tilannetta muiden kokemusten/ näkemysten kautta...
En todellakaan menetä yöuniani jonkun huora-kommentin takia =D Lähinnä siksi, että tiedän olevani jotain aivan muuta kuin huora. Ja onhan minulla varmasti rakastuneena ne vaaleanpunaiset lasit silmilläni... Silti myös yritän ajatella realistisesti ja todennäköistä onkin, ettei tämä mies rakasta minua. Hänelle se vaimo on ykkönen. Silti hänellä on jotain tunteita myös minua kohtaan.
Ja tottahan se on, kun pystyy tekemään näin, elämään kahtaalle, niin jotain on oltava pielessä. En tiedä miten läheisiä tämä mies vaimonsa kanssa loppujen lopuksi on. Ehkä suhde on vain arkipäiväistynyt ja mies saa minulta sitä huomiota, jota toivoisi vaimoltaan saavan...
Se eit todista mitään miehestä, että häntä piiritetään. Se ei todista, että hän on ihana mies. Kun tutustuu luonteeseen ja huomaa, että mies on naimisissa mutta valmis suhteeseen toisten kanssa, menettää mies todennäköisesti kiinnostavuutensa monien piirittäjien silmissä. Kuka oikeasti viitsii piirittää varattua miestä. Silläkö todistelet itsellesi miehen ihanuutta, että muut piirittävät häntä. Sydän on se joka ratkaisee. ja tuolla miehellä ei sydäntä ole. ilmeisesti hänellä on vain heikko itsetunto, koska hän sallii piiritykset eikä lopeta niitä alkuunsa. rehellisesti sormus sormeen ja vaimosta puhumaan, niin eiköhän piiritykset lopu.
Mutta entäs sinä. Riittävätkö almut sinulle tältä mieheltä elämäsi sisällöksi. Rippeet siitä, mitä vaimolta jää. Almuihinko aiot tyytyä koko loppuelämäsi. Oletko loppuelämäsi rakkauden kerjäläinen joka kerjää kiintymystä ja armopaloja kuin pieni koira miehen jalkojen juuressa. ja riittää kun mies silloin tällöin hiukan rapsuttaa.
Miksi tyytyisit almuihin, kun voisit saada elämältä kaiken toivomasi oikean ihmisen rinnalla. Sinulla täytyy myös itselläsi olla todella huono itsetunto, että tuollaiseen suhteeseen ja armopaloihin suostut. Rakasta itseäsi sen verran, että lakkaat olemasta knnysmatto tälle miehelle, joka ei sinun tunteistasi piittaa. Hän on pelimies. Elämäsi pelimiehen kanssa olisi yhtä painajaista.
Toisen onnea ja rakkautta??
Tosi katkeria sanoja nää vastaukset joita enimmäkseen aloittaja on saanut.
Kaikkiko tarviis olla samanmoisia ihmisiä?
Jos joku ei kykene rakastamaan ku yhtä kerrallansa se ei tarkota et kaikki ois yhtä tunteettomia.Eikä se oo muitten syy.
Maailmansivu on monet rakastanu ja joissain maissa avioiduttukki useemman kanssa. Silti ne on onnellisia jotenka tää malli joka tääl suomessa on vallalla ei ole ainoa ja ei edes takuuvarmaan paras. Kukas sen vois sanoa ja ei kaikille sovi sama malli.
Sanon vaan et tosi suppeeta ajattelua kun ei kelpaa kun omat käsitykset, kyl ihmisen tarvis oppia omia aivoja käyttään ja joskus edistyä siittä vanhasta tavasta ja siirtyä nykyaikaan.
Aika on joustavampi ja tosiaan muuttunu noista hysteerisistä ajoista joita täälä osa vauhkoaa.
Sekootte noissa tiukoissa kaavoissanne kun ette hetkekskään osaa rentoutua.
Kukaan nykysin enää oo huora ainakaan samas merkityksessä kun ennen sotia.Vaikka tapaileeki useita miehiä.
Vanhat tavat väistyy uusien tieltä.
Sorry vaa Hohottajatäti.
Kyllä itsetunnnon on oltava hyvä kun kakkosena saa kaiken paskan kateellisilta niskaan ja kuitenkin jatkaa samaarataa.
Todistaakko mukamas tarvii jonkun ihanuus?
Ei tosiaan tarvi kun ei kaikki samaa ihaile. Jos unohtaa sen yhden pinttyneen ajatuksen siitä että joku ois ihmisen varannu niin silmät huomaa että niittä ihania on oikeestaan aika paljonkin täällä ja ei kukaan ole täydellinen eikä tarvikkaan olla.
Sydän ratkasee ja jos rakastaa hyväksyy monia pikkujuttuja rakkaaltaan. Kaikkien kannattaa huomata toisten ihanuus siittä saa voimaa rakastaa.
Ainahan ne saadut huomionosotukset on rippeitä tai voi niit nimittä almuiksi. Kaikkea kun ei saa vaikka oisikin naimisissa. Ei toista voi kokonaan omistaa vaimot kerjää huomiota ja lapset kummaltakin vanhemmalta. Niinhän se elämä menee vaikka kuin sitä ylpeä kirkossa vihitty vaimo voisi ääneen tunnustaa.
Sil miehelläkin on hyvä itsetunto kun on toisenkin naisen hankkinut elämäänsä. Surkeella itsetunnolla ei kehtaa mies edes yrittää.
Elämä miehen kun miehen kans on vaan elämää miehen kanssa. On sitte pelimies tai merimies.
Mies kuitenkin.
Kateelliset yrittää sun onnen kaataa tyhmillä kotipsykologi opeillaan puhuvat vaan enemmän kun tietävät ja koittaa näyttää fiksulta.
Ei sitä rakkautta tarvi todistaa kun sen tuntee. Ei se kel on isoin timantti sormessa ole eniten rakastettu. Muille esittämistä varten ne sormukset on.
..tunnistaako kukaan mies tästä itsensä? Tällainen miestä epäillään lopuksi narsismista ja ties mistä patologisesta ongelmasta. Sinä itse tulet kirjoittamaan ne sanat vielä blogiisi.
>Ja tämä mies on erilainen verrattuna narsistisiin, >dominoiviin, miehiin jotka ovat pitäneet minua >kotiorjana. Olen lähtenyt syystä näistä suhteista.
>Ja tämä mies on erilainen, jo taustansa, >valintojensa, muuten moraalinsa ja arvojensa vuoksi
Tuskin.
Jotain olen oppinut vaikka se ei täällä näy. Yksi tärkein lähtökohta on se, että tiedostin syyn miksi olen valinnut niin väärin. Isäni on myös enemmän tai vähemmän narsisti, joten hälytyskellot eivät soineet siinä vaiheessa kun olisi pitänyt...
Tajusin sen vasta syvällisen pohdiskelun ja itsetutkiskelun myötä. Miellyin myös miehiin, joissa oli ns. "tulisuutta". Ja tämä mies jota nyt olen tapaillut on täysi vastakohta luonteensa puolesta. On rauhallinen, tasainen ja varma (huom. Ei TODELLAKAAN NÖSSÖ). On vain miehinen ja miehekäs ja samalla noita. Edelliset olivat selkeästi erilaisia ja heillä oli myös yhdistäviä tekijöitä yllättävän paljon.
Siitä huolimatta en väitä, etteikö sieltä pinnan alta jotain vajaavaisuuksia paljastuisi ajan myötä - me ihmiset emme ole täydellisiä. Minä tiedostan myös tämän asian ja hyväksyn sen. Hyväksyn itsenikin, vaikka virheitä teenkin ja olen kaukana täydellisestä.
Olen tullut varovaisemmaksi näiden edellisten miessuhteiden myötä ja nyt etsin miestä aivan eri tavalla ja aloitan rauhallisesti, keskustelemalla netin välityksellä.
Jos tämä tapailemani mies olisi narsisti (mitä en kyllä usko), niin sittenhän minä olisin onnekas. Minä en hänen kanssaan arkielämää jaa... Uskon silti, että jokin syy on oltava siihen, että hänen vaimonsa haluaa hänet rinnalleen. Eikö?
jos tämän miehen vaimo saakin tietää teidän suhteesta? "Uskon silti, että jokin syy on oltava siihen, että hänen vaimonsa haluaa hänet rinnalleen. Eikö?" Haluisiko aikuisten oikeesti jos tietäisi, että mies pettää häntä toisen naisen kanssa?
Tuossa valitettavasti ei tule käymään hyvin, aina kun suhde pohjautuu petokselle, ennusmerkit ovat todella huonot. Minä en voi ymmärtää, että jotkut osaavat niin hyvin selittää mustan valkoiseksi, ja valkoisen mustaksi.
Mitä tulee alaarvoiseen kielenkäyttöön, niin ainakaan minä en ole siihen syyllistynyt, haukkumalla huoraksi, tai muuta vastaavaa, koska se todellakaan ei kuulu hyviin tapoihin, mutta silti olen sanonut selvästi sen, että vaikka mies on tässä suurin syyllinen, niin kyllä ainakin osavastuu kuuluu myös sinulle, kun varatun kanssa pidät teerenpeliä.
Kukaan meistä ei voi sanoa mitä sitten tapahtuu, jos vaimo saa tietää. On avioliittoja, jotka jatkuvat pettämisen jälkeenkin ja on liittoja, jotka kaatuvat muihin asioihin kuin pettämiseen.
En voi vaimon suulla puhua kumpaankaan suuntaan, mutta oletan, että näitä kahta ihmistä yhdistää muukin kuin tottumu (joskaan, siitäkään minä en voi tietää kun en heidän elämäänsä ole elänyt).
Kannan oman vastuuni kyllä. Tiedänhän minä sen, että voisin tiukasti vain sanoa ei... Enpä silti ole sanonut. Ja teerenpelistä ei ole kyse, ollaan vakavammalla asteella. Tämä juttu kuitenkin tulee päättymään, se on ainoa mahdollisuus. Ihan vielä en ole valmis päästämään kokonaan irti tästä miehestä... Mutta sekin päivä koittaa kun niin tulee käymään.
Hän tieää minusta paljon ja on myös ystävä minulle, sen vuoksi varmasti pidämme yhteyttä jatkossakin. Vain vaihtaaksemme kuulumisia. En kuitenkaan ole valmis pettämään, jos löydän itselleni miehen jonka kanssa rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Silloin viimeistään fyysiset siteet katkeavat...
Vastuutani en väistele. Jos vaimo saisi tietää ja vaatisi saada tavata minut, niin kyllä sen hänelle soisin.
mitä todennäköisemmin vaimon haukut. Oletko muuten miettinyt sitä, että jos sinä et olisi toinen nainen tälle miehelle, niin se olisi joku muu nainen?
Ja jos pettää vaimoaan/miestään toisen kanssa, ja on siis salasuhteessa tämän kanssa, niin monesti näillä henkilöillä on myös muita kumppaneita millä petetään omaa puolisoa kuin vain tämä salasuhde.
Tiedän muutaman tapauksen työpaikaltani kun on suhde toiseen naiseen, niin ei se toinen nainen suinkaan ole ainoa nainen jonka kanssa omaa vaimoa petetään vaan siinä kynnys madaltuu selvästi pettämiseen useamman naisen kanssa.
..mutta ei vaivaudu lukemaan ketjua.
Kirjoitin aikaisemmin tuonne jo, että todennäköisesti paikallani olisi joku muu, jos minä en olisi tämän miehen kanssa tässä tilanteessa. Ja syy on tämän miehen henk.koht kriisi... Näin ajattelen.
Ja olen miettinyt sitäkin, että vaikka vaimonsa luokse jääkin, niin varmasti on helpompi pettää jatkossa. Eli olen tavallaan portti sinne vieraille maille - ikävä kyllä =(
Vaikka hänellä ei ollut tarkoitus ajautua suhteeseen kanssani (kova pala hänelle), niin siitä huolimatta uskon, että tämä on vain alkua. En siis ole niin naiivi, mitä minusta luullaan.
Ja siitä huolimatta sydän tuntee mitä tuntee...
vielä suhteisiin varattuihin, niin minulla oli vajaa vuosi mahdollisuus aloittaa suhde varattuun naiseen, kun hän itse ehdotti suhteen aloittamista, ja eikä ollut kysymys mistään "seinästä revitystä" naisesta, vaan kaikin puolin ulkoisesti kauniista naisesta.
Heillä kuulemma vaimon puheen mukaan meni miehensä kanssa huonosti, mutta sanoin tälle naiselle, että minun moraliini ei salli sitä , että olen suhteessa varatun naisen kanssa. Eikä kysymys ollut siitä etteikö tämä nainen olisi minua kiinnostanut.
Enkä sano tätä siksi, että haluisin tällä asialla jotenkin leuhkia, vaan siksi, että tulee tilanteita missä on pakko tehdä valinta, eikä kyseinen päätös minullekaan ollut helppo, mutta tunnen, että rikon liian monen ihmisen elämän jos olisin alkanut suhteen tähän naiseen.
muistanut, että olit jo aiemmin sanonut tuon asian. Luin kyllä ketjun, mutta tuo asia meni pääsi menemään ohi.
Ei voi edes puhua samana päivänä olla kiinostunut jostain tai rakastunut johonkin.
Ihan eritason tunteet!
naurattaa tuo sun kirjoittelusi. Näen siinä kyllä paljon itseänikin, paitsi silloin kun olin avioliiton omasta halusta solmineen miehen salasuhteena, en kirjoitellut tänne onnestani, en kuvaillut millaisissa pilvissä elelin. En jotenkin ilennyt kuitenkaan. Ajattelin, että se kaikki jää tänne näkyville. Samoin ajattelin, etten ole niin yksin asiani kanssa, että olisin kaivannut tätä tai jotain muuta foorumia kertoakseni vaikka edes tuntemattomille siitä ihanuudesta jota sain toistamiseen kokea niinä varastettuina hetkinä, jotka tuo elämäni toivo ja valo oli minulle suonut.
" .. kokea jotain kaunista kaiken surun ja tuskan jälkeen" Useampi moisen autuuden läpihuokaillut nainen tietää, että kyse on paitsi surun ja tuskan jälkeen, niin myös surua ja tuskaa ennen.
Ehkä minulla on syyni siihen. Sinä et tiedä menneisyydestäni, tai edes lähimenneisyydestäni.
Voin olla varma, että tilanteemme ovat hieman erilaiset. Ja minä haen vertailukohtaa omalle tilanteelleni. Jos tänne tulee kirjoitetuksi tunteista (pitäisikö kirota täällä rakkautta ja käyttää ärräpäitä ja muita kauniita sanoja kuten huora..?), niin ne ovat niitä minun kokemuksiani. Ihan liikaa monelle, sen kyllä huomaan.
Eikö tämä palsta ole juuri keskustelua varten, sitä varten, että tänne voi kirjoittaa? Miksi sinä tälle palstalle eksyit...? Miksi yleensäkään ihmiset tulevat tänne lukemaan ja ottavat osaa, jos eivät kestä kuulla mitä oikeasti jollekin on tapahtunnut?
Tuolla toisessa ketjussa kirjoitellaan taas, että minä olen huora. Sitä minä en ole. Tiedän sen itse, vaikka kuka kirjoittaisi täällä mitä. Harmittaa tuon sanan viljely, koska on yksi rumimmista sanoista maan päällä.
Varmasti meissä kahdessa on muutakin eroa, mutta en koe olevani tekopyhä vain koska kirjoittelen täällä. En väitä kenenkään muunkaan tunteita tai kokemuksia tekopyhiksi.
Ja minä en kadu näitä tunteita, kadun sitä, että mies on varattu. Kadun sitä jo etukäteen, jos tämän miehen vaimo saa tietää. Muuten en tiedä mitä katua ja mitä en.
Ja meidän suhteellemme on loppu näkyvissä. En vain aio tulla siitä tänne toitottamaan. Kaipasin kommentteja tähän hetkeen, jatkossa ei kukaan täällä minusta tule kuulemaan.
kun sanot et susta ei jatkossa enää tulla kuulemaan tällä palstalla toivottavasti häivyt täältä mahdollisimman pian.
sä reagoit huomaamattasi, vaikka toisin väitätkin ainakin noihin nimittelyihin, ellet johonkin muuhunkin.
Olet kovin loukkaantunut, kun et saanutkaan täältä ehkä tarvitsemaasi tukea tuossa rakkaudessasi, ja etenkin kun ne jotka jo ovat omat vaaleanpunaiset lasinsa riisuneet silmiltään sanovat sulle melko suoraan miten tuossa käy kaikesta huolimatta.
Älä suotta ilmoita häipyväsi täältä, koska sitten kun sua osuu leukaan, sitten sä vasta tukea tarvitsetkin. Se sattuu useimmiten, kun joutuu suuresta rakkaudestaan luopumaan, olipa se sitten ollut vaikka yksipuolista. Pate Mustajärvi laulaa eräässä kappaleessaan, että "onneton se on ken rakkautta turhaan tunnustaa". Tuohan sullakin on edessä, sä tunnustat turhaan rakkauttasi, koska et saa sille loppujen lopuksi vastakaikua. Sä huomaat sen sitten kun olet yksin, oli jättämisesi tapahtunut miten hellävaraisenoloisesti tahansa.
piiritetään, muitakin on kiehnäämässä ympärillä, on suosittu, on hyvin erikoislaatuinen ja kaikki muut superlatiivit päälle onkin hyvin merkitsevää, ehkä se ensimmäisin merkki, mistä pitäisi ymmärtää ettei lähde samaan rinkiin.
Aika harva tuikitavallinen, vähemmän ulospäin suuntautunut on edes niin houkutteleva, että häneen kiinnittäisi paljon huomiota. Harmaa hiirulainen, mikä aamulla lähtee töihin, illalla palaa kotiinsa, harrastaa kenties koirankanssa kävelyä, sellainen joita tuntuu mahtuvan 13 tusinaan, jota ei edes huomioi muuten kuin ettei kävele päälle jos kävelee vastaan, väistää kuin varjon.
Tokihan mies, jonka perässä kaikki muka huokailevat, ja jota kaikki piirittävät on myös sen mukainen. Mun entinen maailmavalo ja sydämeni ehdoton valtias on täällä pienellä paikkakunnalla hyvin näkyvä persoona, tahtoen ja osaksi tahtomattaan, mutta joka tapauksessa mies, joka erottuu joukosta monine piirteineen. Jos laittaa toisen samanikäisen rinnalle, sellaisen hiirulaisen, hiirulainen häviää välittömästi.
Kuitekin tuo hiirulainen saattaa olla todella sydämellinen, uskottava ja rakastava, vaimoaan kohtaan, siinä missä loisteliaampi, näkyvämpi, itseään tykö tuova mies pettää silmääkään räpäyttämättä, jos tilaisuus tarjoutuu.
Ihan omasta kokemuksesta sanoisin, että piirittäjiä aina riittää. Tuollakin "edesmenneellä" rakkaudenruhtinaallani on niitä, keitä hän on jo pyörittänyt suhteessa, siirtänyt sivuun (tosi hellästi ja nätisti, olosuhteitten pakosta ;D) mutta kuitenkin siteensä säilyttäen. Hän on varmaan pahimmasta päästä, ja se on ihan yleisessä tiedossa,ettei malta olla tarttumatta mihinkään kanasta suurempaan kaksijalkaiseen mikä osuu kohdalle. Silti vaan aina pyrkijiä riittää,vuodesta toiseen.
Ei se nyt ihan noinkaan mene.
Kyllä minua loukkaa tuo huoraksi haukkuminen, mutta enemmän kuitenkin säälittää ne haukkujat. En voi ymmärtää sitä kielenkäyttöä...
Ja se mitä täältä hain, on kyllä ihan kasvojen edessä (tuota haukkumista lukuunottamatta).
Minä en ole niin naiivi kuin mitä täällä väitetään, minulla on ruusunpunaiset lasit kun katson tähän mieheen MUUTEN EI.
Alkaa vain tuntua energian ja ajan tuhlaukselta tämä palsta, ihan sen puolesta miten ja mitä täällä osa ihmisistä kommentoi. Luojan kiitos niitä asiallisia(kin) kommentteja on tullut.
Annan kyllä aivan eri tavalla arvoa niille kommenteille, joissa ihmiset kertovat ASIALLISESTI omista kokemuksistaan verrattuna näinin "typerä-perse, lortto, huora tms." kommentteihin. Eikö sinun mielestäsi ero ole valtava?
Ja varsinkin kun minun elämäni ei näistä kommenteista kuitenkaan muutu miksikään. Minä olen yhä se sama ihminen, samojen tunteiden edessä.
Muistan lukeneeni tuolta sinkku-puolelta, että joku mies saa henkisen orgasmin onnistuessaan itkettämään naista. Tulee väistämättä mieleen, että ehkä nämä haukkujat ovat vähän samaa kategoriaa..? Ehkä joku herkempi olisi juossut jo karkuun, mutta minä olen mielenkiinnolla seurannut tämän keskustelun etenemistä.
Siitä reagoinnista vielä... Kyllä minä olen saanut täältä ihan oikeasti ajattelemisen aihetta. Ne aiheet vain ovat tulleet muualta kuin noista haukkumasanoista. Ja aika tyhmä pitäisi olla, jos ei mikään sisällä liikahtaisi suuntaan eikä toiseen. En ole missään vaiheessa väittänyt olevani kivipatsas, joka olisi tunteeton vai olenko? Ja se, että jätän nuo haukkumakommentit taakseni ne kerran luettuani, ei tee minusta pelkuria.
Tämä keskustelu muutenkin vetelee viimeisiään. Ei enää uusia näkökulmia nouse esiin vaan kaikki keskittyy aivan epäoleelliseen.
Niin ja vielä heille, joiden mielestä olen kirjoittanut valeita tänne. Mikään kirjoituksissani ei ole valetta. Minä olen todellinen ihminen, todellisten tunteiden edessä. Jos olette olleet joskus rakastuneita, tiedätte ettei järjellä ole paljon sanavaltaa... Ja siitä huolimatta en tätä toivonut. Enkä toivo kenellekään muulle. On tainnnut unohtua se lähtökohta, josta kaikki alkoi..?
toisinaan näitä juttuja täältä, ja nyt kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa. Enpä ole nähnyt juuri koskaan noin kaksinaismoraalista naista kuin tämä kisu. Voi taivas tuota selitysten määrää mitä hän selittää, eikä ole älyä edes lopettaa vaan aina vaan vastaa kun joku selittää ihan asiallisestikin miksi vieraaseen sekaantuminen on väärin. Moraalista ryhtiä kisulla ei ole vähääkään. Osaisi edes poistua selittämästä täältä, mutta kun ei sitten millään. Tee palvelus ja lopeta noiden valheiden syytäminen tänne ja jätä varatut miehet rauhaan.
eli väärin on Kisu toiminut, mutta siltikin kerrankin joku analysoi tekemisiään ja uskaltaa niistä puhua.
Noitavainolta ja lynkkaukselta ilmapiiri täällä vaikuttaa.
Kyllä senkin ymmärrän: pettäminen on traumaattista ja loukkaa syvältä. Toivon teille haukkujille voimia päästä eteenpäin vihasta ja katkeruudesta.
..että olisi vähemmän tätä paskaa pettämistä tässä maailmassa, jolloin katkeria ihmisiä olisi myös vähemmän. Tämä suurempi totuus, kuin katkerien syyllistäminen, eikö totta?
Luin läpi postit, ja huomasin, että Kisun petturimiehellä ei ole lapsia ja avioliittokin on vasta alussa. Koska lapsia ei ole, voi Kisu yksinkertaisesti pyytää miestä tekemään valinnan. Se on vaikea, mutta huomattavasti helpompi ja moraalisesti oikein, kuin jos lapsiperhe rikottaisiin.
Muussa tapauksessa Kisu voi lukea itsensä sinne tavanomaisten kakkosten joukkoon. Ihanaa autuutta ja kaipausta, mutta lopulta katkeruutta siitä, että mies oli sittenkin samanlainen heikko pelkuri ja vastuunpakoilija, kuin tavalliset miehet vastatakseen teoistaan.
Kirjoituksestasi päätellen uskomattoman naiivi ja sinisilmäinen. Mies taistelee vastaan, ettei sanoisi rakastavansa sinua - mistä sinä sellaisia päättelet, muuta kuin omista haaveajatuksistasi!
mies puhuu kauniita ja sä tyhmä lehmä uskot.Pillua sulta saa,kun puhuu kauniisti,mut ei voi jättää vaimoaan.Miksi ei voi jättää,jos rakastaa sua ja tunteet on mukana? Vittu että oot tyhmä. mies nauraa ja saa persettä muijalta ja sulta tyhmältä Huoralta.Sä oot pelkkä vitsi.Kyllä mies nauraa sulle sun selän takana.Tyhmä huora...
Kiitos vain oikein asiallisesta kielenkäytöstä ja kommenteistasi.
Jos lähdetään käsitteestä "huora". Eikö yleisesti puhekielessä ja kirjoitetussakin "huora" määritellä maksulliseksi naiseksi, eli ottaa maksua siitä, että harrastaa seksiä tai muuta fyysistä kanssakäymistä ns, asiakkaidensa kanssa? Jollen ole jotenkin pahasti erehtynyt asia on näin...
MINÄ SEN SIJAAN EN MYY ITSEÄNI. Ja typerä voin olla, rakastuneena ei kaikki ruuvit ole varmasti tallella kenelläkään. Ja en usko tippaakaan siihen, että tämä mies minulle nauraisi selän takana. En hetkeäkään. Jos uskoisin asian olevan näin, ei todellakaan olisi asiaa luokseni. Me olemme kaikesta huolimatta myös ystäviä... Onkohan sana ystävä sinulle tuttu, vai pitäisikö sekin määritellä erikseen?
Minä en ketään haukkuisi noin, en vaikka mitä minulle on tehty. Sinä tosin edustat juuri sitä miestyyppiä, jonka kiertäisin kaukaa. Jos ei ole malttia/ sivistystasoa sen vertaa, että pystyisi normaalitasoiseen keskusteluun, niin en kyllä kovin kauan eergiaani moiseen tuhlaisi (tosin tällä hetkellä teen juuri niin).
Jos ei minun äitini ole ylpeä minusta tekojeni vuoksi, niin ei kyllä sinun vanhemmillasikaan ole paljon kehumista... Et ole yhtään minua parempi... Ruma mieli sinulla... Sinun ainoa tarkoituksesi on varmasti vain provosoida ja loukata.
Minä olen tunteineni itsekäs, mutta en silti toivo pahaa kenellekään.
p.s. Onnea elämääsi...
että tämä mieshän tässä on se petturi kun hän pettää vaimoaan. Oletko silti miettinyt mitähän ajatuksia tämän miehen vaimo ajattelee sinusta, tai tehdään ajatusleikki, että sinä olisit tämän miehen vaimo, ja nykyinen vaimo olisi se kuuluisa kakkonen, miten reagoisit?
Onko tällä miehellä lapsia vaimonsa kanssa, ja jos on oletko miettinyt miten mahdollinen suhteenne paljastuminen lapsille vaikuttaa heihin?
Vaikka pettäjät eivät yleensä tippaakaan piittaa muista, niin kyllä noita kysymyksiä mitä äsken tein kannattaisi miettiä sekä pettäjän, että myös sen kakkosnaisen.
Lähtökohta on se, että vaimo ei tiedä (ainakaan vielä). Minä en aio kertoa, mutta voihan olla että tämä tilanne heijastuu jo heidän suhteeseensa.
Lapsia heillä ei ole - vielä. Jos olisi, niin olisin ollut varmaan vahvempi. Toivon ainakin niin.
Vaimo varmasti vihaisi meitä kumpaakin jos tietäisi... Mutta minä olen ollut se petetty ja kyllä syy puhtaasti oli mielestäni miehessä. Eipä ole minun mieheni enää. Ja minä olin uskollinen, rakastava, tein kaikkeni hänen vuokseen. Niinpä vain vietti työnstä puolesta reissuelämää ja kyllä niitä naisia taisi olla. Tosin tämä mies oli aivan selkeästi narsisti. Oli muutenkin jäätävän kylmä ihminen ja käytti niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa.
Aika erilaisia ovat nämä kaksi miestä... Ja olen aidosti sitä mieltä, että tämä mies jota olen tapaillut vain etsii itseään ja ehkä elää nyt sitä nuoruutta, joka häneltä jäi tuon pitkän suhteen vuoksi elämättä. Ehkä kaipaa enemmän hellyyttä, läheisyyttä, sitä, että joku huomaisi hänet. Harmi, että kohtasi minut joka on nähnyt niin paljon pahempia tapauksi, että arvostan sitä mitä hän on.
Ehkä emme olisi nyt tässä tilanteessa, jos hän ei minulle edustaisi jotain, mitä en oikeasti uskonut olevankaan...
mutta sinusta saa vaikutelman, että olet kasvanut norsunluutornissa, ja sinussa on naiivia luottamusta ihmisiin - jolloin sinä tulet helposti hyväksikäytetyksi. Näinhän sinulle on kertomasi mukaan käynyt ennenkin. Narsistiset hyväksikäyttäjät löytävät aina uhrinsa. Kirjoitit, että sinulla on paljon elämänkokemusta. Kenties niin, mutta et ole ottanut opiksi kokemuksistasi. Siinäpä lyöt päätäsi seinään ja elät vaaleanpunaisessa haavemaailmassasi. Tulet vielä alas ja ryminällä.
ihan kokemuksesta sen, että kun vaimoni, siis nykyään ex, petti minua, ja kuinka paljon se minua satutti, niin koskaan en aio sekaantua varattuihin jo senkään takia, että tiedän sen tunteen kuinka hirveää on kun joku muu kuin minä saan olla omalle vaimolle se ainoa oikea mies.
Tosin myönnän, että ex-vaimo oli tietysti suurin syyllinen pettämiseen, mutta kyllä joku vastuu pitää olla myös sillä toisella osapuolella.
Olen muuten samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja, että tulet vielä alas ja ryminällä.
Uskot että vaimo varmaan vihaisi teitä molempia jos saisi tietää. Jos vaimo saisi tietää, niin hän olisi vain surullinen ja pettynyt. Mutta lopulta ehkä helpottunut, kun olisi paljastunut millaisn sian kanssa hän on naimisissa. Ottaisi eron. Ja sitten sinä saisit tuon miehen itsellesi. Ja uskottelisit itsellesi, että vaimo vihaa teitä molempia. Sehän olisi oivallinen yhdistävä tekijä teille kahdelle. Teitä yhdistäisi vaimon viha, teillä olsi jotain yhteistä. Te olisitte sitten samanlaisia, vaimon vihaamia kumpikin, ei parempia eikä huonompia, molemmat samassa junassa, vaimon vihaamia. Mutta niin se ei ole. Ei vaimo teitä vihaisi. Eikä se riittäisi avioliittonne yhteiseksi pohjaksi tuo kuvittelemasi vaimon viha, se voisi olla jopa erottava tekijä.
Annat ilmeisesti vahingon kiertää, koska olet itse ollut petetty.
Kerrot, että harmi kun mies kohtasi sinut, joka on nähnyt paljon ja siksi arvostat sitä mitä hän on. Mitä mies siis on. Petollinen, omaa elämäänsä ja menetettyä nuoruuttansa takaisin hakeva selkärangaton vätys. Oli joskus jossain suhteessa pitkään uskollinen, se ei tee hänestä sankaria. Mitä hän oikeasti sinulle edustaa, ei niin mitään muuta kuin perikuvaa selkärangattomasta miehestä, joka valehtelee, pettää ja käyttää hyväuskoista naista hyväkseen. Älykäskään hän ei taida olla, kun toimintansa on noin läpinäkyvää. taitaa olla hukassa oman itsensä kanssa. Mutta mies hän ei ole, ei sellainen, jonka "jokaikinen nainen haluaisi". Ulkonäkö ja seksi ei riitä monellekaan naiselle, on oltava myös rehti ja rehellinen.
Tulen alas ja ryminällä...
Ok, mihin tämän väitteen perustatte? Ensinnäkään en missään vaiheessa ole ajatellut, että mies jättäisi vaimonsa enkä jäänyt laakereilleni makaamaan - yritän tutustua uusiin vapaisiin miehiin, jotka vaikuttavat kivalta. Minä en elättele toiveita yhteisestä tulevaisuudesta, vaan tiedän, että tapaamiset loppuvat ennemmin tai myöhemmin. Sen luopumistyön olen tehnyt jo mielessäni, ei vain ole vielä konkreettisesti tapahtunut. Itsekäs toki olen kun hänen seurastaan nautin...
Se tekee minusta ihmisen, joka toimii väärin, toimii vastoin omia periaatteitaan. Se on se asia, joka minua tässä eniten voi satuttaa.
Mutta mistä minä tulen ryminällä alas? Haluaisin kuulla perustelut tälle väitteelle. Olen kokenut niin paljon, ettei minua ihan pienet asiat hetkauta.
Pahoitteluni niille, jotka luulevat minun romahtavan tai hajoavan käsiin. Ja vielä suuremmat pahoittelut niiden ihmisten puolesta, jotka toivovat niin käyvän.
Minä en aio tulevaisuudessa koskea tikullakaan varattuihin miehiin. Etsin vapaata ihmistä, jotta onnistuisi se suhteen rakentaminen ja siten myös se, että voisi itsensä antaa yhdelle miehelle ja omistautua... Enhän voi tietää löydänkö tapauksen, joka minua pettää...
Ei tietenkään ole sitä enää.
Ei tämän episodin myötä. Mutta väitän, että hän erottui muista juuri kunnollisuutensa tähden. Ehkä minä olen se sitten jota syyttää, kun en lyönyt luukkua kiinni ajoissa?
Kaksi vain, jotka kaipasivat läheisyyttä ja hellyyttä. Minun tunteeni ovat VARMASTI syvempiä. Tämä mies on silti mies. Jos tietäisitte hänestä enemmän, niin ehkä olisitte samaa mieltä. Näillä tiedoilla vain kukaan ei voi saada kokonaiskuvaa hänestä. Siitä huolimatta en hänestä aio paljastaa enempää.
Paljon pahempia ihmisiä on maapallo täynnä. Kohdalleni on ikävä kyllä osunut paljon näitä elämänkoulimia. Ja tarkoitukseni ei ole ollut laittaa vahinkoa kiertämään. Aikaisemmin ajattelin, etten ikinä varattuun sotkeudu. Olen joutunut syömään sanani ja kovin koulu, jonka olen käynyt on itseni kanssa. Se tehtävä on vielä kesken... Ja tulee varmasti se piste, jolloin tämä loppuu ainakin fyysisellä tasolla. Se on viimeistään piste, jolloin tapaan jonkun toisen ja aloitan suhteen. En voi enää siinä vaiheessa tätä varattua miestä luokseni ottaa.
Toivottavasti mahd. pian tapaisin jonkun, joka veisi ajatukseni muualle...
olet täysin rakastunut varattuun mieheen, miten ihmeessä voit väittää, että jtkossa et enää rakastu niihin? Eikö se päätös olisi pitänyt tehdä jo ennen kuin kuin aloitit suhteen tähän mieheen?
Puheesi, ja tekosi eivät mene alkuunkaan yksiin, vaan ovat tosi pahasti keskenään ristiriidassa.
ristiriitaisia; kommenteista tulee selkeästi ilmi umpirakastunut nainen, ja toisaalta hurkasteleva, muka katuva, nainen, joka muka tosissaan etsii vapaata miestä. Tiedät hyvin, että olet niin rakastunut, että roikut tässä miehessä armopalojen varassa. Siksi tulet vielä alas ja ryminällä, kun putoat harhaluuloistasi todellisuuteen. Et todellakaan ole mitään luopumistyötä tehnyt..jos olisit, et olisi enää suhteessa mieheen. Minusta sinä olet hyvinkin vaarassa romahtaa; sinun kirjoituksesi ovat ristiriitaisia ja ne kuvaavat sekavaa ajatusmaailmaasi. Kirjoitat,e ttet aio tulevaisuudessa koskea tikullakaan varattuun mieheen - miksi sitten nyt toimit niin?
'Tunteet vain syvenevät' ja mies on vienyt sinut kokonaan - ja etsit muka tosissasi vapaata miestä, olet aivan epälooginen ja epäuskottava kirjoituksissasi.
et ainakaan ihan täysillä kulje.
Aika hyvin osaat esittää tai sitten tosiaan olet
pipipäätä.
Viisas ja fiksu ei kirjoittaisi tollasta soopaa
kun sinä "Typerä perse". Inkkari nimi selvästi.
Siis sinun on mennyt rattaat sekasin yläpäässä ja se selittää kankeen ja ykssuuntasen aivotoimintasi.
Kauhee hinku sulla karppa kertoa kuin sinua on vaimo huijannu joskus. Voi että ja sinussahan ei ollut vikaa tai ainakin SUURIN syyllinen on joku muu kun sinä. Voihan niin ollakki mutta onko se sitten varmasti ihan samanlainen tapaus kun aloittajan suhde?
Ei siis tainnut olla mitään oikein samanlaista yhteistä kohtaa. Niin paitsi että aina sattuu kun kaks ihmistä yhdessä koittaa huseerata.
Vaikeudet on voittamista varten.
Oletko selvinny erostasi todella karppa?
Ei vaikuta siltä kun jaksat vatvoa menneitä tpahtumia.
Ja vieläkin pohdit kuinka syyllinen on vaimosi ollut.Ja tekstistäsi paistaa vahingonilo kun olet sitä mieltä että taas vaimo on epäonnistunut.
Hyvä kun joku edes osaa rakastaa pyyteettömästi niinkun ketjun alottaja.
Se ryminällä alastuleminen tapahtuu tasan kaikilla joilla on tunteita.
en muuta. Sitä paitsi olen tätä nykyä ollut aika vähän kommentoimassa tällä palstalla, on ollut ihan muuta tekemistä. Ja mitä tulee siihen miten olen selvinnyt erosta, niin voin vastata, ettei sinun kannata kantaa siitä huolta, olen selvinnyt siitä oikein hyvin.
Tänä iltana vaan kun tulin tänne palstalle, niin tämän aloittajan kommentit olivat sellaisia, että päätin vastat niihin, kun siinä menivät puurot, ja vellit liian pahasti sekaisin.
Mitä tulee siihen, että vahingonilo paistaa kirjoitusteni läpi, niin ei pidä paikkansa se väite. Totesin vain miten tilanne on. Jos joku, kuten sinä haluat puoltaa ketjun aloittajaa, niin siitä vaan, mutta minulta hän ei saa minkäänlaisia pisteitä. Korkeintaan säälipisteitä.
Siis mitä minun oikein pitäisi sitten tehdä, että olisin looginen ja järkevä mielestänne? Olisihan se kiva tietysti kuulla teiltä "viisaammilta" kun olen niin täysin poissa oikeilta raiteilta.
Tässä faktat:1) Olen rakastunut, tunnen rakastavani tätä ihmistä sellaisena kuin hän on, pyyteettömästi, antaen anteeksi hänen inhimilliset virheensä (en ole itsekään täydellinen, en lähelläkään sitä), 2) Yritän mennä eteenpäin ja se tapahtuu vain etsimällä sinkkumiestä (jännitän kyllä sitä, voinko oikeasti aloittaa suhteen, syttyykö tunteita toista kohtaan --> yritän kuitenkin ilman ennakkoluuloja antaa toisille mahdollisuuden), 3) vaikka rakastan tätä miestä, olen hyväksynyt että me emme tule olemaan yhdessä JA SIITÄ HUOLIMATTA tunteeni ovat syventyneet ja syvenevät vielä varmasti...
Minä koen, että ainoa mahdollisuuteni päästä ulos tästä tilanteesta on löytää itselleni joku järjellisempi kohde. Varattua en etsi ja se, että tässä nyt kävi näin oli alunperin puhdas vahinko. Se vahinko vain ehti tapahtua ja aika vaikea sitä nyt on enää jälkeenpäin muuttaa... Ristiriitaista, kyllä KOSKA MINULLA ON OLLUT TIETYT ARVOT JA NORMIT. Minä kuitenkin yritän. Ja tarkoitukseni ei ole ollut satuttaa ketään, ei itseäni, ei tätä miestä, ei hänen vaimoaan. Kuka hullu tahallaan sellaista tekisi? Miettikää nyt hyvät ihmiset järjellä, ei kukaan halua tähän tilanteeseen siten että hakemalla hakisi...
Ja minä en ole kasvanut missään norsuunluutornissa, en ole elänyt elämääni ruusuilla tanssien. Kolhuja on tullut, mutta siitä huolimatta uskon tässä maailmassa olevan hyvää ja kaunista.
Mielessäni tämä meidän kahden kohtaaminen on sitä kadotettua onnea, jotain joka ei tule olemaan osa kummankaan arkea koskaan. Ehkä me vain nyt pienen hetken nautimme toistemme läsnäolosta ja läheisyydestä ja rakastamme. Välillämme kuitenkin on muutakin kuin seksiä. Ja kun tämä kohtaaminen on ohi, jatkamme molemmat omiin suuntiimme. Se ei silti tarkoita sitä, että minä lakkaisin rakastamasta. Se vahinko on jo tapahtunut.
En näe asiaa siten, että olen niin haavoittunut etten kykenisi rakastumaan vapaaseen mieheen, vaan nautin siitä, että olen rakastunut ihanaan ihmiseen. Se antaa minulle toivoa, että voin rakastaa yhä edelleen vaikka kauhukokemuksia menneisyydestä löytyykin.
En halua muuttua kyyniseksi, katkeraksi ja vihaiseksi ihmiseksi. Ja pyrin siihen, etten toistaisi samoja virheitä. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että pysyn kaukana varatuista... Enhän voi sitä vannoa, etten voisi ihastua varattuun, mutta kuka voi? Kuka teistä tuomitsijoista voi sanoa, ettei niin voisi koskaan käydä teille? Jos olette sitä mieltä ettei, niin mikä teistä tekee niin erikoisia, etteikö olisi edes se pieni mahdollisuus olemassa?
Ja minä peilaan itseäni kaikkien kokemusteni kautta. Olen ainakin vahvoilla siinä, että uskallan myöntää mitä tunnen. Kun kohtaa omat tunteensa ja tilanteen sellaisena kuin se on, voi lähteä kulkemaan johonkin suuntaan. Minä vielä roikun näissä tapaamisissa, koska on niin vaikea päästää irti. Liian vaikeaa. Tiedän kuitenkin sen hetken koittavan ja sen vuoksi etsin sitä kunnollista, mukavaa ja rakastettavaa miestä.
En minäkään mikään riihen seinästä reväisty piru ole. Kyllä miehiä ympärilläni pyörii, enemmän kuin tarvitsisi. Mutta edelleen, kenen tahansa mukaan en lähde...
Luin ketjun läpi ja yritin luoda jotain kuvaa tilanteestasi.
Rakastuminen on hieno juttu, kunhan vain tietää mistä siinä oikeastaan on kysymys. Sitä tunnetta edeltää koko joukko asioita ja sen jälkeen seuraa kaikenlaista. Olet nyt ”myrskyn silmässä” ja silloin on vaikeaa hahmottaa, mitä edessä on.
Ei järkeä ja tunnetta voi laittaa erilleen, vaikka moni niin luulee. Tunteita me ohjaamme omilla ajatuksillamme. Jopa niillä ajatuksilla joita ei edes uskalleta itsellemme tiedostaa. Tunteet puolestaan vaikuttaa ratkaisuihin mitä teemme, ja näistä olemme vastuussa.
” Kun kohtaa omat tunteensa ja tilanteen sellaisena kuin se on, voi lähteä kulkemaan johonkin suuntaan.” Erittäin hyvä lähtökohta, jota sinun tulisi ajatella nyt vähän syvemmin. Mitkä seikat johtivat siihen että olit valmis rakastumaan? Millainen oli elämäntilanteesi? Halusitko kenties monien pettymysten jälkeen kokea jotain hyvää ja ihanaa?
Rakastuminen on tunne, joka koetaan miellyttävänä kaikin tavoin. Rakastumiseen voi myös rakastua - on ihanaa olla rakastunut, vaikkei siitä todellista suhdetta synnykään. Parasta on, ettei sitä tarvitse testata reaalimaailmassa! Nuoret opettelevat näin – kohde on usein saavuttamaton. Romanttista ja kaunista. Samoin ne jotka eivät rohkene vielä antautua syvempään suhteeseen (eli voi olla pelkkää itsesuojelua!).
Tuo tunteesi joko vahvistuu tai heikkenee, riippuen kuinka käsittelet sitä itsessäsi. Koska se on jo johtanut tekoihin, se tavallaan ”kuuluu” nyt muillekin ihmisille. Niille, jotka koskettavat teitä kahta. En usko ettei tilanne voi olla vaikuttamatta miehen varsinaiseen suhteeseen. Älä sulje siltä silmiäsi.
Laita itsesi vaimon tilanteeseen ja mieti, kuinka todellisuudessa kohtaisit hänet? Kuinka hänelle perustelisit tunteesi ja tekosi? Olisiko sinussa naista istumaan samaan pöytään ja keskustelemaan tilanteesta?
Täällä on moni yrittänyt sanoa, että tilanne jatkuu, ja mitä sitten tapahtuu. Ei aina ihan asiallisesti mutta kuitenkin. Nyt ehkä yrität vielä etsiä uutta miestä ja uskot että ero tapahtuu ”mukavasti”. Nälkä saattaa kasvaa syödessä.
Kun teet vertailuja (ajattelet) muiden tapaamiesi miesten kesken, kenet valitset parhaaksi? Ellei parempaa löydy, alat kaihomaan enemmän ja enemmän tuolta varatulta rakastajaltasi. Alat vaatimaan mieheltä yhtä sun toista, lopulta selvää päätöstä siitä kumman kanssa hän jatkaa. Tähän kuluu kuukausia ja jopa vuosia!
Jos löytyy edes välttävä, oletko varma että se mies haluaa olla suhteessa jossa hän puolestaan joutuu olemaan ”kakkonen”? Jaksatko itse olla sellaisessa (kaveri/ystävyys/ järki) suhteessa? Vai onko sinusta manipuloimaan toista ihmistä niin paljon että pystyt uskottelemaan tuntevasi jotain enemmän? Kuten nyt tämä varattu saattaa tehdä sille vaimolleen tai sinulle?
Miten todellakin aiot suojata itsesi katkeruudelta? Se hiipii takavasemmalla koko ajan. Entä jos mies todellakin hylkää sinut vuoden parin päästä. Sitä ennen hän on hehkuttanut ja antanut ”ymmärtää”, mutta sitten se loppuu. Tänä aikana et ole kohdannut ”rakastumista” muihin ja ehkä kohtaat vain muutaman laastarin. Näet varatun ja hän hohtaa onnellisuutta sen toisen kanssa, kenties on ylpeä isä. Sinä olet yksin – mitä arvelisit tuntevasi?
Uskon että näitä asioita jotkut kirjoittajat saattoivat tarkoittaa sillä ”maahan pudottamiseksi”…
Tunteet on vahvemmat kun se järki jonka voimaan tällä palstalla kivenkovaan uskotaan. Mitä elämää on jos tunteet täytyy vangita ja peittää?
Ei ainakaan todellista elämää eikä rehellistä.
Rehellisyyshän on yksinään tärkeintä suhteessa ja se että olet rakastunut ja sen avoimesti kerrot on rehellisyyttä. Ei siinä ole mitään väärää eikä mitään hävettävää.
En sinuna irrottaisi otettani rakkaudesta vaan sen paljon kehutun järkevän ratkasun vuoksi. Elämähän muuttuu mauttomaksi, kuin ruokaa joka on pelkkää vehnäjauhoa.
Ihmiset joille tunteiden kanssa eläminen on liian hallitsematonta siis eivät kestä sitä voimaa ottavat järjen käteen ja kulkevat suoraa polkua poikkeematta sivuun edes hetkeksi vaikka siitä saisivat enemmän sisältöä. Poikkeat suoralta tieltä ja oikaiset läpi metsikön ja elämän seikkailu on sinun.
Muista elää, näitä massan mukana tallaajia pelokkaita riittää.
Pienenä täsmennyksenä, rakkaus ei ole yksin tunne vaan tunteita on kymmeniä. Toiset meistä osaa tunnistaa ne, osa ei. Järki ei ole välttämättä tunteen vastakohta, mutta koska elämme yhteisöissä ja muiden ihmisten kanssa, meitä sitoo tietyt säännöt ja normit. Jos haluaa elää ”tunteiden” vallassa, se väistämättä johtaa kahnauksiin ja ongelmiin. Heitä ovat vankilat täynnä!
Eli on kaksi eri asiaa: tuntea ja toimia. Mitä paremmin itsensä tuntee (oman tapansa ajatella, luonteensa, heikot paikkansa jne.), sitä viisaammin osaa toimia. Ei tunteitaan siis tarvitse kieltää eikä peittää. Omaa toimintaansa voi ohjata.
Suosittelisin kuitenkin että seikkailtaisiin tässä elämässä kokonaisvaltaisesti eikä ihmissuhteissa. Väitän että ne ovat niitä pelkääjiä, jotka rakentavat elämänsä ”niin kuin pitää”, uskaltamatta tehdä erilaisia ratkaisuja (koulutuksen, ammatin, asuinpaikan, elämäntavan jne.) suhteen, ovat niitä jotka seikkailevat sitten ihmissuhteissaan. He pelkäävät tehdä elämästään oman näköisen - kuten usein eivät parisuhteestaankaan. Saaden aikaan liian usein pahaa aikaan.
Rakkaus on tunne samoin on viha järkevää toimintaa ohjaa opitut tavat ja tietysti säännöt.
Rakkauden vastakohta on vaan ihan välinpitämättömyys siis ei tunne mitään. Ei siis viha.
Jos ihminen on eronnut ja tuntee vihaa ex puolisoa kohtaan on siis vielä tunteita häneen.
Mitäänsanomatonta kohtaan ei tunne edes vihaa.
Tunteiden vallassa elää monet rakastuneet ja myös tunteiden vallassa soditaan.
Seikkailla rakkaudessa ja muussa arkielämässä on ihan eriasioita.
Voit ottaa ja irtautua vakaasta työstä ottaa riskin siis seikkailla ja heittäytyä ihan tuulen vietäväksi tai alkaa kehitellä itse ammattia.
Seikkailuja voi olla vaarallisia ja ei vaarallisia. Elämä sisältää aina vaaroja, myös rakastuminen on seikkailu jos ei sitä sotke harkitsevaan järkeen. Jotku ihmiset tuntevat onnen tunteen järkevistä ratkasuista ja siitä ettei ole riskiä tai vaaraa joka kyllä kuuluu elämään. Toiset taas antavat tunteen siis rakkauden viedä miettimättä sen vaaroja ja riskejä.
Ei toinen ole parempi toista. Vaan muiden hyväksyntä asettaa paremmuusrajotteita.
Kaikille ihmisille varmaan kaikki on huomannu ei ole tärkeintä muiden hyväksyntä. Ja näillä taiteilioilla on kyky elää nauttien riskeistä.
Sekään ei ole väärin jos riskin ottaa itse.
Vaikeus on yhteisöön sopiminen ja sen tapoihin ja rajoihin sopeutuminen. Monet eivät suostu antamaan omasta tunteestaan palaa koko yhteisön hyväksi. Sekin ihan ymmärrettävää. Rakkaus on tavoteltava ja kadehdittava tunne. Voittaa kaikki muut tunteet ja siksi toisille tosiaan liian voimakas kestää.
Sillon sitä yritään hillitä järjellä ja siitä tulee ristiriitoja. Järki ja tunteet ei kovinkaan hyvin sovi samaan tilaan.
”Rakkaus on tavoteltava ja kadehdittava tunne. Voittaa kaikki muut tunteet ja siksi toisille tosiaan liian voimakas kestää.
Sillon sitä yritään hillitä järjellä ja siitä tulee ristiriitoja. Järki ja tunteet ei kovinkaan hyvin sovi samaan tilaan.”
Elämäni keskeisin arvo on rakkaus. Teen valintani tämän arvon pohjalta. Se vaatii etenkin itsensä alttiiksi panemista ja omien välittömien tunteiden tutkimista. Toisinaan myös oman itsensä syrjään laittamista. Aina rakastaminen ei ole helppoa, itsekkyys ottaa vallan. Voimakkaimmin tämä näkyy lasten kanssa, puolison kanssa ja ystävien kanssa. Rakkaus on myös rehellisyyttä niin itseään kuin toisia kohtaan.
Eli sana rakkaus on turhan laaja käytettäväksi tässä. Tarkoittanet rakkaudella ilmeisesti sitä seksuaalista intohimoa, ihastumista tai hullaantumista?
Tarkennatko vaikka tämän avulla?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rakkaus
”Seikkailla rakkaudessa ja muussa arkielämässä on ihan eriasioita. ”
Ainakin minulla ne ovat yksi ja sama asia. Todellakin tämän yhteiskunnan normien mukaan eläminen vaatii rohkeutta sanoa ja tehdä toisin. Kun sitä seikkailun jännitystä, ihania hetkiä ihmisten kanssa (ilman salailua, peittelyä ja valheita), tai erimielisyyksiäkin on oikeassa elämässä, ei ”aikuisten ilmisuhdepeleihin” enää riitä mielenkiintoa eikä energiaakaan.
”Toiset taas antavat tunteen siis rakkauden viedä miettimättä sen vaaroja ja riskejä. ”
Oletko koskaan miettinyt mistä nämä tunteet tulevat? Mitä tarpeita (ja kenen?) olet tyydyttämässä näiden tunteiden avulla? Käykö niin, että kun ei uskalla olla rehellinen, on helpompi väistää vastuu vain tuntemalla kyllin voimakkaasti? Ei tarvitse tutkia itseään tai motiivejaan. Ei tarvitse ottaa vastaan seurauksia joita siitä tulee? Ymmärrän että joskus sitä polttaa siipensä ja pahasti, mutta on minulla oikeus rikkoa muiden ihmisten elämää?
Kysyt oikeata ja järkevää tapaa toimia. Kenelläkään ei liene siihen asiaan mitään viisasten kiveä. Yksi hyväksi havaittu tapa on kuitenkin se, että lopetat suhteen ja käyt mielessäsi jonkin aikaa niin kutsuttua surutyötä. Käyt läpi asiaa, pohdiskelet ja annat ajan kulua. Kun olet tehnyt tarvittavan ajattelutyön ja surutyön asian läpikäymiseksi ja suhteesta riittävästi toipumiseksi, voit alkaa etsiä utta miestä. Silloin vasta olet valmis kohtaamaan ja rakastumaan uuteen, kun olet riittävästi irrottautunut vanhasta ja antanut ajan kulua. Ei kannata etsiä laastarisuhdetta joka alkaisi nyt kun vielä olet suhteessa. Et ole valmis vielä uuteen suhteeseen eikä uusi suhde rodellisuudessa auta sinua riuhtaisemaan itseäsi irti kuin aivan tilapäisesti. Todennäköisesti uusi suhde toimisi siis ainoastaan laastarisuhteena. Mutta kun antaisit ajan kulua ja tekisit tarvittavan surutyön asian käsittelemiseksi, olisi uudella suhteellakin aivan erilainen mahdollisuus. Ei siis suhteesta suhteeseen ryntäämistä vaan mietiskelyä ja väliaikoijen pitämistä suhteiden välillä.
Täytyy myöntää, että sinä taidat olla oikeassa.
Ja olen kanssasi samaa mieltä. Nyt vain vielä pitää ratkaista miten asiasta sovin tämän miehen kanssa. Kyllähän se kirpaisee, tuntuu pahalta etten häntä enää näkisi. On vain niin lähellä koko ajan, että voi olla vaikeaa pitää sitä etäisyyttä.
Olenhan sopan itselleni keittänyt, pakko kai se on niellä...
sen pyytteettömyyden olevan? Jo se, että täällä ilmaisee tarvetta julkistaa asiaansa, kertoo muusta kuin pyytteettömyydestä. On tarvetta olla esillä ja huomioitu. Narsistista, eikö totta? Luultavasti mies on vielä pahassa liemessä tämän "pikkupyytteetömyyden" johdosta.
Parhaani mukaan koitan vaan omia ajatuksiani selittää.
Useimmat ihmiset käsittääkseni ihan luonnostaan etsii rakkautta ja en tarkota tässä intohimoa.
Ja olen samaa mieltä siitä alttiiksi panemisesta.
Ja uskon vakaasti että ihmisten rakkauden tunteissa ja tuntemuksissa on eroja niin paljon ettei niihin voi toinen sanoa paljoakaan.Ei voi tyrmätä tai moittia. Omia mielipiteitään vaan jokainen. Itsekkyyden katson itsesuijeluun liittyväksi tunteeksi. Monen toiminta joka on selvää pelkoa kohdata joku ihminen tai tapahtuma on itsensäsuojelua varsinkin rakkausasioissa. Ihminen kun riittävän rankasti pettyy rakkaudessa alkaa vaistomaisesti toimimaan sitä vastaan ja joskus liiankin korostetusti. Jopa peläten rakastumista.
Rakkauden osoittaminen on todellista rehellisyyttä.
Vaatii rohkeutta olla omaitsensä ja näyttää kokotodellinen itsensä ilman naamiota. Naamiohan on jokaisella erilainen eri tilanteissa.
Vaan ihminen joka kestää itsensä ilman maskia voi myös toiselle itsensä paljastaa.
ei ymmärrä löytäneensä sen jo. Etsitään vaan yhä uudestaan jotain uutta ja entinen hylätään. Kuka haluaa elää ja jaksaa sellaisen ihmisen rinnalla? Kulutushyödykekö ihminen on?
Ei ihmistä tai rakasta vaihdeta kun paitaa.
Moni neuvoo jättämään ja etsimään uuden mutta ei se todellisuudessa niin vaan käy.
Tai voihan ihminen olla monenkin kanssa mutta ei tunteitaan voi vaan lopettaa edelliseen jos on tunne todella ollut ja jos se on rakkauden tunne ei se katoa vaan napista painamalla.
Kyllä se on niin että mies vain tyhjentää pallit mikäs on tyhjentäessä suojaamattomassa yhdynnässä..kysypä siltä mieheltä että olenko vain siemennesteen laskiämpäri..menee vaikeaksi kuin rysänpäältä yllätetty...
Sekö on sinun tapasi hoitaa asia? Hienoa sinulle...
olen ollut samassa tilanteessa ja ymmärrän sinua hyvin. kuullostat hyvin fiksulta ihmiseltä. tuo
rakkaus saattaa tosiaankin syttyä niin arvaaamattomasti. niin kävi myös minulle.
koskaan aiemmin en ole ollut niin totaalisesti rakastunut ja kuitenkin olin jo melkein nelikymppinen.
alkuun en tosiaankaan edes ajatellut mitään tulevaisuutta yhdessä mutta pikkuhiljaa nekin ajatukset tulivat mukaan hiipien.
myöskään alkuun ei se että hän palasi vaimonsa luokse luoltani haitannut mieltäni. mutta sekin alkoi tunteiden syvetessä haitata. kuvaan tuli myöskin muita tunteita. joskus vihaa ja katkeria
ajatuksia. kuitenkaan ei voinut lopettaa.
alkuun en tapaillut ketään toisia ja olin vaan niin onnellinen tästä suhteesta että se riitti minulle. aloin kuitenkin tapailemaan toisia ja
mies tiesi sen ja oli kovin mustasukkainen.
hän alkoi hallita elämääni ja kysellä ja vahtia
tekemisiäni. vaikka kyllä itsekkin myönti ettei hänellä siihen ole oikeutta.
minä vieroitin itseni hänestä. suostuin tapaamisiin yhä harvemmin. tapaamisilla en tahtonut harrastaa seksiä. suhde jatkui kuitenkin. lopetin kaiken viestien lähettämisen enkä vastannut hänen viesteihin kun tosi harvoin.
en ottanut vastaan mitään lahjoja häneltä. en myöskään niitä antanut. eli siis hiljakseen opettelin elämään ilman häntä. viiden yhdessäolo vuoden jälkeen tein lopullisesti lopun suhteesta.
tapaan häntä vieläkin vaikka ainoastaan "ystävänä". välillämme ei ole mitään fyysistä kontaktia emmekä puhu mistään toisen elämää koskettavista asioista. ainoastaan joka päiväisistä asioista.
ja nyt on siis kulunut kymmenen vuotta siitä kun tapasimme. muutama suhdekkin minulla on ollut tämän viimesen viiden vuoden aikana mutta tunteita ole löytynyt tarpeeksi. eikä varmaan löydy niin kauan kun ne on toisaalla.
mitä haluan siis sinulle kertoa? että tee itsellesi palvelus ja laita suhde poikki. tiedän
että se on helppo sanoa. mutta pitemmän päälle se kuitenkin on parempi. lopeta alkuun kaikki koskettaminen ja seksi. alkuun se tuntuu että kuolisi mutta se menee ohi.
et varmaan ole kovin nuori enään ja jos jäät tähän suhteeseen niin sinulta menee elämä ohi.
itse olen hieman katkera itselleni koska olisin vielä silloin voinut tavata vapaan miehen ja ehtiä vielä perustamaan perheenkin. sitten se olikin liian myöhäistä. jos hän ei olisi pitänyt niin kovasti kiinni minusta niin olisin helpommin päässyt eroon. mutta hänkään ei halunnut luopua minusta. eli siis hieman katkeruutta saa hänkin osakseen minulta.
toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivon tosiaankin että katkaiset suhteen.
Ei ikinä saa heittää rakkautta roskakoriin vaan muitten takia et saa hyväksyviä katseita.
Kaikki rakastuneet joutuu jossai vaiheessa huomaan et joku ei ymmärrä tai ihmettelee miks
kannattaa tota rakastaa. Mitä sitten?
Ei kaikkia voikkaan miellyttää.
Älä anna periks ku kerran olet sen rakkaan löytäny!!
Seisotko sanojesi takana silloinkin kun esim. oma rakastettusi/miehesi on rakastunu toiseen naiseen?
Tai kun toinen nainen on rakastunut mieheesi ja haluaa hänen kanssaan suhteen. Että "antaa palaa vaan" - eihän sitä sinun tarvii hyväksyä, se on sivuseikka. Pääasia että ovat "rakkaansa" löytäneet? :)
Ja sama viesti menisi nimimerkille "mummomuori".
Tässä juuri se syy miksi tänne kirjoitin, muiden kokemuksien kautta ehkä voin tehdä viisaampia ratkaisuja.
Vaikka moni ei sitä usko, minä olen jo tehnyt luopumistyötä mielessäni. Olen miettinyt myös sitä, milloin oikeasti nämä kohtaamiset loppuvat. Siihen ei mene enää kauan, kun ne tulevat tiensä päähän, koska meillä ei ole enää fyysisesti mahdollista nähdä. Ehkä tämä seikka auttaa irroittautumaan..?
Tässä kuitenkin tämänhetkinen dilemma: Nyt kun meille on vielä mahdollista nähtä toisiamme, niin on vaikea kieltäytyä. Sen vuoksi vain, että toisen lähellä on niin hyvä olla. Oli se sitten musiikin kuuntelua, keskustelua, vain sylikkäin istumista tai mitä tahansa. Tiedostan olevani itsekäs, kun haluan ottaa tästä lyhyestä ajasta kaiken irti ja vain nauttia niistä kauniista hetkistä tämän miehen sylissä.
Vaikututuksia en tiedä hänen suhteeseensa. Olen pari kertaa ääneen ihmetellyt ja sanonut etten itse kykenisi moiseen... Ja vaikka kuinka ajatukset pyörivät tämän miehen ympärillä, minä etsin koko ajan sitä parempaa itselleni (joka nyt olisi vapaa, mukava ja minunlaiseni mies). Kaksi tutustumisen arvoista sinkkua olen jo netin kautta tavannut, fyysisesti en vielä ehtinyt. Toiveita siis on ja olen mennyt ajatuksissani niinkin pitkälle, että jos sattuisin kohtaamaan ihmisen, joka olisi riskinottamisen arvoinen, niin siihen loppuvat meidän kahden tapaamiset. Mutta jällleen kerran: Se ei lopeta tunteitani tätä miestä kohtaan.
Minä tunnen paljon kauniita tunteita, osa kaihoisia ja syykin lienee selvä. Aina kohdatessa muistan: tämä on vain hetki ja pian me menemme eri suuntiin. Silti olen antanut itselleni luvan nauttia siitä hyvänolon tunteesta, jonka hänen läheisyytensä saa aikaan. Ehkä tämä on "laastarisuhde" minulle siinä mielessä, että nyt saan vain ne kauniit asiat suhteesta. Se arki ei meille pääse syntymään koskaan. Ja olen hyväksynyt sen asian juuri tällaisenaan. Olen iloinen hänen kohtaamisestaan, siitä huolimatta että en pystyisi vaimolle asiaa perustelemaan.
Tuskin voisin muuta sanoa, kuin että olen pahoillani ja voin vain kuvitella ettei vaimoa paljon kiinnostaisi olenko vai en... Ja tuskinpa tulisi ymmärrystä minun tunteilleni. Yhteiskunnan normien mukaan minulla ei ole oikeutusta tuntea mitään muuta kuin häpeää, mutta minä tiedän, että saan tuntea juuri ne tunteet kuin tunnen. Sanoi kuka tahansa ulkopuolinen mitä tahansa.
En aio jäädä vuosikausiksi odottamaan, olen muutenkin joutunut tekemään raskaita päätöksiä elämässäni, joissa minun on pitänyt luopua jostain tärkeästä (vaikka olisi huonossa suhteessa, jopa väkivaltaisessa, niin se on kuitenkin se "koti" se tuttu ja siten turvallinen). Minä olen uskaltanut lähteä omilleni, vastoin kaikkien muiden mielipiteitä ja olen puhtaasti sitä mieltä, että tämä ei ole vaikeampi asia toteuttaa kuin viimeisin eroni. Tämä vain on erilainen ja kaikella tapaa hyvin eri kategoriassa. Tässä minä totean olevani rakastunut ja tunnen rakkautta tätä miestä kohtaan. Hän olisi minulle ideaalinen kumppani monessa mielessä. Tulen aina muistamaan hänet ja uskon hänenkin muistavan minut. Me vain emme ole tarkoitetut yhteen -ainakaan tässä elämänvaiheessa.
Ja järkisyitä tälle väittämälle on paljon. En voi kuvitellakaan rakentavani suhdetta tähän mieheen siltä pohjalta, että hän on hiljaittain mennyt naimisiin pitkäaikaisessa suhteessa. Jos hän nyt jättäisi vaimonsa ja esittelisi minut suvulleen, niin voitte miettiä mikä se reaktio olisi...? Ei kovin positiivinen. Ja sitten vielä tämän miehen pitäisi käsitellä oma eronsa. Siihen menisi n. 2 vuotta ja jos nyt jo on tiedossa, että miehelle painaa vaakakupissa enemmän se yhteinen menneisyys, niin ei hän siitä luopuisi - ei minun eikä kenenkään vuoksi. Ja minä ymmärrän tämän seikan. Olen itse ne erot kokenut ja tiedän miten paljon syyllisyyttä ja muita selätettäviä tunteita niihin liittyy. Voisi käydä niin, että tämä mies alkaisi vihaamaan minua jos ero tulisi ja me olisimme yhdessä. Sitäkää ei voi tietää...
Ero voisi olla niin kova juttu miehelle, että meidän tarinamme kuolisi kasaan, kompastuisi omaan mahdottomuuteensa. Sen vuoksi minä tyydyn siihen, että meillä on hetken aikaa mahdollisuus olla ja levähtää toistemme sylissä. Nämä ovat niitä elämän harmaansävyjä siellä mustavalkoisen maailmankuvan keskellä. Jotkut meitä ymmärtävät, toiset eivät.
Olen valmistautunut henkisesti siihen (varsinkin luettuani täältä näitä kirjoituksia), että varsinainen ero tulee olemaan vaikea. Tulen kaipaamaan ja ikävöimään ja varmasti myös suremaan. Toivon silti, että pystyn muistuttamaan itseäni "tiesit, mihin ryhdyit"- ajatuksella. Ei minun auta siinä vaiheessa kuin kärsiä se kaipuu hiljalleen itsekseni pois. Ja niin aion tehdä ja samall pidän silmäni auki. Elämässä on kauneutta muuallakin ja mm. hyvien ystävieni seurassa saan olla se ihminen joka olen. Esittämättä mitään kenellekään.
Vielä sen verran haluaisin kommentoida, että täällä palstalle esiintyy niin järkyttävää kielenkäyttöä ja haukkumista, että en voi ymmärtää... Huoraksi haukkumminen ei ainakaan ratkaise mitään, ei auta millään tavalla minua pohtimaan tätä tilannetta toisesta näkökulmasta. Ehkäpä näillä ihmisillä se sielunmaisema on jo niin runneltu, ettei sinne mahdu mitään hyvää? Tuskin se oma nainen kotona saa kovin paljon kauniimpaa kohtelua (mikäli sellaista edes on?).
Kiitos vielä kaikille asiallisesti vastanneille.
Melkoinen lynkkausmeininki on välillä käynnissä =D
En ole edellinen kirjoittaja vaan petetty vaimo. Minä en ole katkera tai edes vihainen toiselle naiselle. Miehelleni olen vihainen, ettei kyennyt käsittelemään tarpeitaan ja tunteitaan kanssani - tai edes todella käsittelemään niitä ennen pettämistään van lähti hakemaan helpotusta toisen naisen huomiosta. Jos olisi tunteet siellä ja halut, tervemenoa! Ei toisiaan aviopuolisot omista, enkä usko pakolla onnea syntyvän.
Mutta, mieheni jäi, tekee töitä itsensä ja suhteemme kanssa. Yksin, kanssani keskustellen ja terapiassa. Mieheni haluaa ehdottomasti jatkaa, itse en ole vielä varma, kuinka hyvin tuosta toivun. Toisaalta suhteemme on syventynyt ja vahvistunut. Kaikilla meillä on virheemme, anteeksi voi asioita saada ja antaa.
Kisulle: ainakin ajattelet asiaa, etkä muiden syyksi pistä asioita,jotka eivät ole. Kyllä asiasi järjestyvät tavalla tai toisella. Ennen kaikkea itsesi kanssa, sitten miehen ja muidenkin miesten kanssa. Avoimet silmät ja korvat ovat hyvä ominaisuus.
Monet ovat niin loukattuja ja havoittuneita, etteivät kykene kuin hyökkäämään. Niin toimii, kun pelkää. Kun ei pelkää, uskaltaa ajatella ja tuntea ja ymmärtää.
Hienoa lukea näitäkin kirjoituksia, että on "aikuisten oikeasti" lähdetty tekemään sen suhteen eteen jotain todellista. Avoimin ja rohkein mielin. Tätä minä kutsun rakastamiseksi.
Todellakin, haavoittuneena ei toimi tai puhu järkevästi.
Tämä kommentti syntyi, koska tuntui että kirjoittaja on vielä varsin lapsellinen. Että kunhan hän vaan rakastaa, se kaikki on oikein. Mielestäni aikuiselle kuuluu vähän vastuutakin, eikä se "rakastuminen" anna oikeutta tehdä pahaa toisille.
että tietysti petetyksi tuleminen sattuu. olen sen myös itse kokenut. kuitenkaan en koskaan syytä laittanut kenenkään muun kuin oman mieheni syyksi ja meidän suhteen. ulkopuolisella ei mielestäni ole osaa eikä arpaa asiassa.
(itse erosin,en ihan heti mutta aika pian).
kuitenkin itse tunsin syyllisyyttä tämän miehen vaimoa ajatellessa. mutta kuitenkin hänenkin oma valintansa oli elää siinä suhteessa vaikka tiesi miehellä olevan toinen suhde.
täällä tosiaankin käytetään kamalaa kieltä ja nimityksiä. uskompa sen johtuvan heikosta itsetunnosta ja siitä että roikkuvat kynsin ja hampain kiinni miehissään eivätkä itse uskalla irrottautua suhteesta. silloin on parempi heittää se paska toisen naisen niskaan. jos miestä alkaa syyttämään ja haukkumaan niin ehkä se sitten ottaa ja lähtee.
johonkin se viha on kuitenkin purettava. ystäville ja sukulaisille kun ei voi kertoa koska silloin ne kulissit rysähtäs.ja siinä vaiheessa se mies lähtisi.
eli aika loukussa nämä jotkut vaimot elävät.
sä et usko, että niin moni on ollut samassa tilanteessa, sä et ole ainut, eikä suhteenne ole ainutlaatuinen. Varmaan lähes kaikki ketkä yrittävät sanoa eri tavoin sulle, miten tuo todennäköisesti päättyy, tai miten typerää tuollainen on, tietävät jo omasta kokemuksestaan tarinan päätöksen. Jokainen yrittänee sanoa sen minkä sinä tulet vielä tajuamaan, ettei sinuun sattuisi.
Mutta kuten kaikki huomaamme, sinä olet nyt siinä vaiheessa, että alat nauttia kärsimyksestä, iloitset hymy huulillasi, siitä, kuinka suuren rakkauden edessä olet valmis vaikka tuleen, etkä missään nimessä ota vastaan järjen ääntä, kuuluipa se täältä tai sisältäsi.
Aivan varmasti suuri osa meistä lukijoistasi on ollut samassa tilanteessa, ainakin minä olen. En minäkään suuressa rakkaudessani halunnut käsittää mitä minulle sanottiin, vaan toivotin kaikki maailman vastukset tervetulleiksi, kyllä rakkauteni kestää. Aikansa se todellakin kesti.
Oletkohan lukenut nämä ketjut läpi?
Minun suhtautumiseni tähän asiaan ei kyllä ole noin kevytkenkäinen, kuin mitä sinun kirjoituksestasi voisi päätellä.
Rakastuminen, rakastaminen... Ne ovat ne positiiviset ja kauniit asiat tässä tilanteessa, mutta muuten pohdin tätä kokonaisuutta tiedostaen, että tässä ei voittajia ole (enkä usko siihenkään, että mies oikeasti vain fyysisen nautinnon perässä porskuttaisi ja naureskelisi jälkeenpäin vaan hänelläkin on tunteet...)
Ehkä tämä loppujen lopuksi satuttaa eniten tätä miestä? Olettaen ettei vaimo saa tietää. Minä voin mennä eteenpäin ja vielä löytää itselleni ihmisen, jonka kanssa kokea tämä elämä. Mutta tämä mies joutuu elämään itsensä kanssa ja katsomaan vaimoaan silmiin joka päivä. Hän tuskin vaimoaan jättää ja jos tuntee jotain minuakin kohtaan, niin voi olla vaikeaa hyväksyä sitä, että minä jatkan matkaani (jos siis hänellä nämä henk.koht. kriisit syynä tähän sivusuhteeseen).
En ole missään vaiheessa väittänyt, ettei muilla ole vastaavia kokemuksia - olen täällä hakemassa näkökulmia oman tilanteeni arviointiin! Ja olen valmis vastaanottamaan hyvät neuvot ja kuuntelemaan... Silti en kaikkia ratkaisuja edes pysty tekemään pelkän järjen perusteella, kun ne tunteet ovat niin vahvat. Siinä mielessä toimin sokeasti ja itsekkäästi (ja olen sen myöntänyt). En hae oikeutusta pettämiselle, mutta minulla on silti oikeus tuntea näitä tunteita. Ei niitä kukaan pystyisikään pyyhkimään pois kuin taikaiskusta. Varmasti ajanmyötä hiipuvat, mutta eivät koskaan kokonaan katoa (tunnen itseni ja ne joita olen joskus rakastanut, rakastan omalla tavallani edelleen). Minulla ei ole tapana kantaa katkeruutta ja vihaa sisälläni, pyrin ymmärtämään, kasvamaan ja viisastumaan.
Osaatko ajatella, että minulla on koko ajan meneillään kasvuprosessi tämän pyörityksen keskellä? Kukaan ei voi ennustaa tulevaa, mutta näillä korteilla jotka minulle on annettu, yritän tehdä elämästäni elämisen arvoisen.
Pyrkimykseni ei ole ollut satuttaa muita (kaikkein vähiten miehen "viatonta" vaimoa) eikä itseänikään. Jostain tarpeesta tämä tilanne on syntynyt minun kohdallani ja ehkä se oli vain tarve kokea sitä läheisyyttä ja hellyyttä (kun se elämästäni kuitenkin puuttuu). Miehellä se tarve, otolline tilanne pohjautuu todennäköisesti päinvastaiseen -se turvallinen tuttu läheisyys on käynyt liian tutuksi..? Ja me kaksi "onnetonta"kohtasimme vahingossa. Silti rakastumiseen tarvittiin muutakin kuin otollinen ajankohta ja molempien sisäiset tarpeet. Siihen vaikutti myös se, että meillä niin ajatusmaailmat kuin kemiat kohtasivat tämän tilanteen suomien mahdollisuuksien lisäksi. Ei siis ole ollenkaan sama (ainakaan minulle) kuka viereeni jää. Mieluummin olisin yksin, kuin itselleni täysin sopimattoman ihmisen kanssa. (Ja nyt taas nousee se ristiriita eteen, että onko tämä varattu mies minulle sopiva : NO EI OLE).
Ja vaikka ei sosiaalisen statuksensa vuoksi ole sopiva, niin silti minä häneen rakastuin. Ei siinä järjeltä kyselty, että olisiko tuo sopiva kohde... Tunteet tulivat pintaan aivan jostain muualta. Kun tunteitaan voisi hallita. En osaa ko. taitoa joten pyrin vain hyväksymään, että näin tässä nyt kävi.
Luehan uudemman kerran vielä viestit läpi, jos jotakin jäi epäselväksi. Vastaan sitten jos jotain kommentoitavaa vielä on...
Mitä sinun olisi viisainta tehdä?
1)Jätä mies. Pystyyhän tupakanpoltonkin lopettamaan, miksei siis suhdetta joka ei toimi?
-suhde ei toimi jos olet suurimman osan aikaa onneton. Suhde aiheuttaa vain pahaamieltä kaikille osapuolille. Kun selität tämän miehelle hän arvostaa sinua loppuelämänsä ajan, ja sinä voit löytää vielä toimivan suhteen. Miksi tuhlaat elämääsi odottaen koska saisitte yhdessä elää elämänne onnellsisna loppuun saakka?
2) Käy kertomassa vaimolle että tällaista on meneillään. Sillä tavalla näet kuinka lujalla pohjalla heidän parisuhde on; heittääkö vaimo miehen pihalle. Tai näet rakastaako mies sinua todella; kumman valitsee? Olen huomannut että fiksuilla miehillä on fiksut vaimot. Kun on valittavana kaksi fiksua naista, mitkä asiat painavat vaakakupissa? Tietenkin, jos haluat olla valittavana, vai oletko itsenäinen riippumaton nainen ja tee valinnat itse?
Vaakakupissa tunteesi ja toisessa moraali ja järki, kumpaan kallistuu?
ja pyydä sitä miestä lukemaan tämä, ja kommentoimaan meille ja sinulle, niin ei tarvitse meistä kenenkään osapuolen miettiä mikä jäi epäselväksi.
eikö pikkkukusi olekkin hyvä ehdotus?
Enhän mä voi mitään jos mun mies myös rakastuu mut jos vaan toinen nainen mun mieheen rakastuu ei se tarkota et olisin miehen niinkun menettänyt.
Ei rakkautta saa vaan sivuun viskata ja jos niin sit kumminki käy et mun rakas rakastuuki johonkin toiseen en voi väkisin sille mitään.
Vai pitäskö roikkuu lahkeessa kun oon kerran saanu miehen ja se onkin vaan löytäny toisen ?
Mummo voi kertoo onko niin tehty ennenvanhaan ja miehen uusrakkaus on pyyhkästy viemäriin turhana??
tässä esimerkki miten voi sitten kakkosen käydä.kun mieheni kärysi muutaman kerran jälkeen ilmoitti hän kakkoselle ettei halua olla missään tekemisissä eikä halua kuulla kyseisestä ihmisestä mitään vaihtoi salanumeron jotta kakkonen jättää rauhaan,yllätys oli kun mieheni ilmoitti asian viikon päästä kyseinen kakkonen muutti silloisen seurustelukumppaninsa luo,ettei vaan olisi päässään ajatellut että mieheni eroaa,jotenkin meille tuli sellainen olo .joten jos ei selvempää viestiä ole siitä että oli vaan hetken hupi ja patja ni ei sit mikään.joten kannattaa tarkkaan miettiä mihin lähtee mukaan ja toisekseen järki pitäisi sanoa jos toinen on naimisissa että on parempi kun katsot vapaita niitäkin on,aiheutat turhaa pahaa kun käry käy,ja se käy ihan varmasti,ennemmin tai myöhemmin
Olisin hyvin pahoillani siitä miten asia hoidettaisiin, mutta väistyisin syrjään ihan kaikella kunnioituksella.
En todellakaan jäisi roikkumaan mieheen saati sitten yrittäisi aiheuttaa enää enemäpää mielipahaa. Mutta tunteet eivät kyllä yhdessä yössä kuolisi.
Ja minä olen varma, että mies valitsisi vaimonsa ja valitsee vaimonsa. Ei tästä ole mitään harhakäsitystä minun päässäni.
Niitä tunteita voi siitä huolimatta olla. Hyvä jos teidän tapauksessanne avioliittonne jatkui. Toivottavasti luottamus on kohdallaan ja myös ansaittua.
Aika epätodennäköistä kuitenkin on, että vaimo sais meistäi koskaan tietää ellei mies kerro. On sen verran välimatkaa.
p.s. Minä katselen vapaita, yritän... Haluan jatkaa elämääni ja löytää sen vapaan miehen.
sain minäkin asian tietää ja välimatkaa oli monta sataa kilometriä kyllä se käry käy .luottamuksesta puheenollen,kyllä mies saa aika paljon asian hyväksi tehdä että se luottamus palaa,eikä varmaan palaa samanlaiseksi mitä se oli,mutta voin rehellisesti sanoa että yritystä häneltä ei puutu.en sano että on helppoa yrittää antaa anteeksi aikaa se vie.siitä on nyt muutama vuosi.hupaisaa oli kun kakkonen otti minuun yhteyttä ja oli sitä mieltä että mieheni teeskentelee,en vaan ymmärrä mitä,meillä ei ole yhteisiä lapsia eikä velkaa olen miestäni huomattavasti vanhempi,joten itse kyllä olen sitä mieltä että kyllä hän olisi lähtenyt sen kakkosen matkaan jos sinne suuntaan olisi tunteita ollut.
Muttuiko miehen käytös tms.?
En osaa yhtään kuvitella minkälainen tilanne on heillä kotona, olettaisin silti kaiken olevan hyvin ja ns. normaalisti.
taas voisi törmätä ja rakastua varattuun mieheen kun sen olet jo yhden kerran tehnyt. ja kyllä se vaimo voi teidän suhteenne saada selville vaikka vielä sen jälkeenkin kun suhde on ohi. Minunkin muija sai selville mun sekoiluni kun suhde toiseen naiseen jo oli ohi ja siitä oli tulla melkoinen sota. onneksi sentään saatiin asiat selvitettyä. Eli siinä näkijä missä tekijä.
ei käytös minua kohtaan muuttunut mutta asia mistä huomasin oli puhelimen piilottelu ja kerran se sitten soi väärään aikaan ja asia oli siinä. sen tahtoisin sinulle sanoa että toivottavasti hänen vaimonsa on vahva ihminen kun käry käy,itse sairastuin vakavaan masennukseen ja laihduin olemattomiin muutenkin olen pieni kooltani,itsetuhoisat ajatukset olivat jokapäiväisiä,jouduin turvautumaan ammatti auttajiin,joten pahaa jälkeä voi syntyä kun asia tulee ilmi
Miten sinä voit tietää, että käry käy? Ennustajan vikaa? Itse tiedän useita todella pitkään kestäneitä salasuhteita, joista ei käry ole käynyt koskaan, vaikka rinnakkaissuhde on kestänyt vuosia; suhde on loppunut, liitto on loppunut, tai molemmat ovat loppuneet. Itselläni oli rinnakkaissuhde puolitoista vuotta eikä ex siitä olisi tiennyt - ellen olisi itse kertonut.
pitää olla aika tyhmä jos ei saa selville. Normaalilla järjellä varustettu ihminen joka tuntee puolisonsa, niin varmasti käry tulee jossain vaiheessa. Kyllä pettäjän käytös aina muuttuu normaalista käytöksestä.
Kuinka moni todella tuntee puolisonsa? Toistan: KUINKA moni? Sitäpaitsi monet ovat eläneet vuosikausia, kymmeniä vuosia kumppaninsa kanssa: He ovat ilman ulkopuolista suhdettakin tottuneet rooleihinsa. Joten niitä ei ole temppu eikä mikään "näytellä" kuten ennenkin rinnakkaissuhteiden/syrjähyppyjen jälkeenkään.
Jotkut myös aavistavat jotain, mutta pelkäävät ottaa asiaa mitenkään puheeksi. Niin onkin paras, ellei halua heti erota. Se MITEN asian ottaa puheeksi, täytyy olla rakentavalla pohjalla.
Toiset taas aavistavat, mutta heitä ei kiinnosta.
tässä elämässä on lainaa vain. Tartu hetkeen: Nauti tunteistasi, nauti rakkaudesta; ne ovat nyt siinä.
puhuisi rakkaudesta paska kainalossa.
sen muuten sanon että mieheni käyttää tästä kakkosesta sanaa hutsu että kyllä ne miehet osaa,enkä ole käskenyt hänen nimitellä,mutta mitenkään mieltä ylentävästi hän ei siitä ihmisestä puhu
alkavat yleensä kakkosnaista huorittelemaan käryn käytyä saadakseen jäädä vaimon luokse. Se ei tarkoita, että mies ei olisi ollut ihastunut kakkosnaiseen, hän vain pyrkii vähättelemään ja haukkumaan tätä miellyttääkseen vaimoaan. Eikö hän itseään nimitä vastavuoroisesti huoripukiksi? Onko hän itse jotenkin parempi kuin tuo kakkosnainen? En osaisi arvostaa tuollaista miestä aviomiehenä.
niinpä näin olen sanonut miehelleni että ei ole mitenkään mukavaa kun oma mies on huorahtava,mutta ei hänen tarvitse ketään haukkua minua miellytääkseen,ja jos et nyt lukenut noita mun aiempia kirjoituksia niin jos se kakkonen olisi ollut jotenkin parempi niin kyllä mies olisi lähtenyt,sattuu nyt vaan niin että kun eroa hänelle tarjosin hän ei sitä halunnut minulla meni aikaa kun mietin niitä juttuja ja kaikesta huolimatta rakastan häntä virheitä teemme kaikki ja jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden,sanomattakin on selvää jos asia toistuu niin sitten ei tarvi edes keskustella.olemme olleet yhdessä 16 vuotta ja koskaan ennen tätä en ole häntä pettämisestä kiinni saanut.
siis minkälainen mies sinulla on. ei kait miehesi voi kehua sitä toista koska tajuaa mitä siitä seuraa.
ällöttävä nilviäinen tuollainen mies. samalla tavalla varmaankin puhui sinusta.
täytyy sanoa että minun ex ei koskaan puhunut vaimostaan epäkunnioitettavasti.
oliko minulle tarkoitettu,en minä itsekkään täydellisyys ole mutta olen kyseisen henkilön itse nähnyt ja ei tee heikkoa seistä vieressä
vaan jos olisi rakastanut, niin olisi kehunut. Vaan ei sinne päinkään
on kui on minä rakastan miestäni ,ja uskon siihen että hän vilpittömästi on pahoillaan ja yrittää saada luottamukseni takaisin.ja onhan se hyvä että kelpaa muillekin,olisin huolissani jos kukaan muu ei huolisi.leikki leikkinä.olen sanonut joskus että jos tulee tarve pettää jollakin ihmisellä eikä halua kuitenkaan erota täytyy osata sitten niin hienosti hoitaa homma ettei se kotiin asti tule,sitä mitä ei tiedä,ei myöskään loukkaa,vai mitä sanot
voit ulkonäön perusteella todeta että nainen on
"hutsu"? vai mitä tarkoitit?
minusta ei ole miehessä paljonkaan kehumista jos
pettää ja nimittelee vielä toista hutsuksi. se on ehkä sinun arvoasi nostavaa mutta mitä se sanoo miehestä?
sopisi tuollaisia. jos mies pettäisi tahtoisin sen tietää heti. pahempaa olisi kuulla se jälkeenpäin. ehkä saattaisin antaa anteeksikin jos kuulisin mieheltä itseltä. mutta harva mies kertoo että tapailee toista naista.
näin nämä asiat ovat joskus todella vaikeita,pahinta mitä asiassa jälkeen päin huomasin,syytin itseäni mitä tein että näin pääsi käymään.tunsin olevani täysi nolla,en nainen lainkaan.ne itsesyytökset ja oma huonommuuden tunne,nyt olen jo hiukan paremmalla puolella.yritän kovasti unohtaa mutta tulee tilanteita jotka muistuttavat ja sitten sitä itkeä tihrutellaan hetki.mutta tästä on kulunut jo muutama vuosi joten aika pitkälle on päästy.kun osaisi hillitä itsensä,mutta aina tilaisuuden tullen saan kyllä sanottua,eikä niin saisi olla,koska toinen oikeasti yrittää.ja vaikka aikaa on kulunut ja kun aika paljon yksin olen,en välillä osaa muuta tehdäkään kun itkeä vaikka se ei siitä parane.toivon että se ei koskaan enää toistuisi,ja voimia niille joilla on sama tilanne
Ei unohtaa tarvitse, ei hyväksyä tarvitse - mutta täytyy oppia osata elämään sen kanssa, mitä on tapahtunut.
Syy ei ole sinussa, haluaahan mies yhä elää kanssasi. Mitä tarkoitat hillitä itsesi? Pelkäänpä, että raivottava on ahdistus ulos. Etsittävä keinoja rakentavaan raivoon. Sullomalla sisimpään tulee kaikki vastaan jossain vaiheessa kuitenkin.
Jos olet paljon yksin, onko sinulla kuitenkin joku kanssa puhua? Jäesntää ajatuksiaan, päästä eteenpäin?
Helpolla tiellä et ole, samalla olen itsekin. Samalla olemme mieheni kanssa ja apua hakeneet tiellä pysymiseen.
(Ja nyt varmasti joku tulee haukkumaan minua tästäkin kommentista)
Haluan vain sanoa sinulle, että olen pahoillani puolestasi. Tätä juuri en kenellekään toivoisi ja omaa sydäntä vääntää ajatella, että tämän miehen vaimo kärsisi kuten sinä - niin kuin varmasti kärsisikin jos tietäisi.
Toivon todella ettei hän saa ikinä tietää meistä. Ja jos vielä tämä mies pystyisi jatkossa olemaan uskollinen vaimolleen, niin hekin voisivat ihan harmonisen suhteen saavuttaa. En missään nimessä haluaisi antaa kasvoja tuollaiselle surulle ja sydämeeni sattuu kyllä kun mietin näiden tekojemme seurauksia.
Olen ollut itsekin hajalla, kun tulin petetyksi joten jotain tuosta tuskasta minäkin tiedän. Me kuitenkin olemme jo tehneet kaiken mikä toista voi satuttaa, niin ei auta kuin sinne peiliin tuijottaa ja ottaa järki käteen.
Ratkaisujen aika taitaa viimein olla käsillä =,(
Voimia sinulle ja toivottavasti pääset yli niistä huonommuuden tunteistasi. En usko, että tämä mies syyttäisi pettämisestään millään tasolla vaimoaan. Ja uskon hänen rakastavan vaimoaan, siitä huolimatta että on viettänyt hetkiä kanssani. Ei vaikuta sydämettömälle ihmiselle, on vain hairahtanut polultaan.
tarkoitan sitä että joskus tulee niin kauhea vihan tunne etten pysty hillitsemään itseäni vaan huudan ja raivoan että miksi sun piti tehdä mulle näin,ja tiedän ettei niin saisi olla mutta se vaan tulee.kyllä minä olen käynyt apua hakemassa ja puhumassa söin masennuskääkkeitä aikani ja sitten vaan jostain syystä lopetin niiden käytön,olen tässä elämässä aika paljon joutunut kestämään enkä ole pillereitä tarvinnut,mutta tämä asia sai minut aivan sekaisin,en tajunnut sitä lainkaan.ja totisesti toivon ettei toista tule.
sano miehelle että ratkaisun on tultava hänen suunnaltaan hänhän se varattu on,ennen kun asia menee vaimon korviin,et haluaisi olla sitä tilannetta katsomassa,minä muistan tapahtuneen kuin eilispäivän.sitä suunnatonta tuskaa mikä valtasi elämän pitkäksi aikaa,muistuttaa vieläkin joskus olollaan,sitä ei ole helppo unohtaa,toivon että teille se ratkaisu löytyy,tavalla tai toisella.kaikkiin sattuu jokatapauksessa
ja tiedän sen voimattomuuden. Tiedän sen epäuskon, kun ihminen johon luotti satuttaa noin syvältä.
Siltikään en usko, että viha kieltämällä ohi menee. Pystyttekö miehesi kanssa puhumaan tapahtuneesta? Miten hän suhtautuu siihen näin vuosien kuluttua?
En minä muuta lääkettä tiedä kuin aika ja rakkaus pitkällä aikavälillä. Luottamuksen hiljalleen uudenlaiseksi rakentaminen. Missään nimessä en sinua halua arvostella, voimia sinulle toivon!
"Syy ei ole sinussa"
Mistä helvatusta tuon tiedät? Ja näitä selvännäkijätukijoita näillä forumeilla riittää..
Koskaan kukaan kolmas henkilö ei voi tietää mitä parisuhteessa todella tapahtuu. Näen punaista joka kerta tuon lauseen luettuani ja niitähän täällä viljellään.
Kaikesta kauheudesta huolimatta minulle parasta tässä kaikessa oli se, että mieheni itse tapahtumista minulle kertoi. Oli tuolloin jo suhteesta irtaantunut, loppua tekemässä. Kunnioitti kuitenkin sen verran, että antoi minullekin mahdollisuuden valita ja tietää, mikä suhteemme tila silloin oli. Kyllä minä olin suhteen aavistanut, suoraan kysynytkin ja valheellisen vastauksen kuullut. Uskon, että tällä tapahtumalla viime kädessä on positiivinen vaikutus suhteeseemme.
Paljon olemme puhuneet ja toisaalta löytäneet jotain joka on taustalle vuosien kuluessa jäänyt. Intohimoa ja rakkautta. Monesti asioiden arvon osaa nähdä, kun sen on menettämässä. Pitkässä suhteessa paljosta tulee helposti itsestään selvyyttä.
Toista naista en itse syytä ollenkaan. Mieheni on toiminut suhteeseemme sopimattomalla tavalla. Olen itse ollut Kisun kanssa samassa tilanteessa. Tiedän tuonkin puolen, enkä sitä tuomitse.
Syitä voi olla monia, mutta pettäjän on syy, että siihen tämän "ratkaisun" valitsi.
ihmettelenkin sinua kun itse tiedät millainen shokki se on kun tulee petetyksi, ja sanoit olevasi hajalla.
Siinä ehkä tärkein syy miksi en halua sekaantua missään tapauksessa varattuun kun itse tietää miten hajalla siinä sen jälkeen on. Olenkin sanonut, että en halua sitä tunnetta edes pahimmalle vihamiehelle, vaikka ei minulla nyt tietääkseni vihamiehiä ole.
Ja se on selvää, että kun se pettäjä jää kuitenkin kiinni niin siinä vedetään se kakkonenkin mukaan siihen sotkuun. Sen jälkeen se koko tilanne on aivan valmis kaaos.
Ei sen asian tietysti aina tarvitse mennä niin, mutta suuri vaara on, että se menee juuri noin.
paska minkä olet tänne kirjoittanut sen petturiukon vaimolle. mitä se ajattelisi sun selityksistä. sanon vaan et se pitäis sua täytenä sekopäänä sellasta skeidaa sä oot tänne syöttänyt. paljon lauseita ja valheita ja kaikki täyttä paskaa.
me puhumme siitä,tai minä puhun.mieheni sanoo ettei halua muistella koko asiaa,minä taas olen sellainen kaikissa asioissa että haluan puhua.mieheni pakkaa hermostumaan ja sanoo että siitä on jo niin kauan ,enkö voisi antaa asian olla.mieheni luulee että tahallaan otan asian esille,se on vaan niin että se tuolla mun päässäni pyörii ja silloin sanon siitä myös hänelle.voinko kysyä minkäikäisiä ihmisiä olette
30 ja 40 välillä
sinulle joka olet myös petetty,jos voisin kertoisin koko jutun alusta mutta en voi sitä tänne kokonaan kertoa onko sinulla joku sähköposti mihin voisin sinulle kertoa tän jutun yks vielä mistäpäin suomea olette suunta riittää
"Olen ollut itsekin hajalla, kun tulin petetyksi joten jotain tuosta tuskasta minäkin tiedän."
Sun on mun mielestä aika turha maalailla itsestäsi tuommosta uhrina ollutta kuvaa, jos sä pystyt olemaan naimisissa olevan miehen kanssa. Minkälainen on ihminen jos on niin kaltoinkohdeltu ja petetty, mutta pystyy kuitenkin itse toimimaan ihan samanlailla? Kirjottelee palstoilla selittelemässä kuinka on niin rakastunut naimisissa olevaan mieheen, on kuitenkin itse kärsinyt pettämisestä ja on pahoillaan petetyille..
Mä voin kertoa että jos sä oikeasti olisit käynyt terapiat ja ojan pohjat puolisosi pettämisen takia, niin et sä täällä kirjottelis sun rakkaudesta naimisissa olevaan mieheen, tai sitten sä et ole itsekään tietonen siitä ettet sä oikeesti ole edes yhteydessä sun todellisiin tunteisiin, sulla taitaa arvot olla pikkusen epäjärjestyksessä ja mä olen todella pahoillani että sä voit noin huonosti, että ymmärrystä pitää hakea tältä palstalta. Suosittelen sulle oikeesti ihan yksilöllistä terapiaa, että sä pääset eroon tollasesta suhteesta ja ymmärrät mikä sulle ITSELLE on parasta.
Ihan sama mulle mitä sä täällä selittelet, mut hyvää jatkoa sulle ja älä riko sitä mikä vielä on ehjää.
Sinulle voivottelija.
Minä olen tullut petetyksi, muillakin tasoilla kuin fyysisellä. En silti ala näitä asioita täällä enempää kertaamaan, sillä eivät varsinaisesti liity tähän tilanteeseeni. Ja näille pettäjille olen antanut anteeksi, ei auttanut muu... Pystyin sitten jatkamaan omaa elämääni, tosin en samaan suuntaan sen pettäjän kanssa. Näissä suhteissa ongelmia oli muutenkin. Ja muistan kyllä miten minuun sattui ja olen käynyt ojanpohjalla niin itseni kuin tunteideni ja myös sen tosiasian kanssa, ettei se toinen välittänytkään minusta. Ettei rakastanut riittävästi kohdellakseen minua millään tavalla kauniisti tai edes asiallisesti. Kyllä kun narsistin kanssa elää, niin tietää miten hajalla oikeasti ihminen voi olla - sitä vain ei tajua kunnolla ennen kuin astuu ulos siitä kuplasta.
Ja vaikka minä olisin rakastunnut varattuun mieheen, niin sulkeeko se mielestäsi pois sen vaihtoehdon, että minä oikeasi tunnen myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan? Minun mielestäni ei... Ja toivon edelleen ettei se vaimo saa koskaan tietää (sillä oletuksella, että näiden kahden suhde on muuten kunnossa).
Jos voisit hetkeksi asettua minun asemaani ja yrittää ymmärtää, että minä taistelen näiden tunteideni kanssa omia arvojani vastaan. En vain pysty estämään niitä, ne nousevat esiin tyhjästä eivätkä liikahda mihinkään vaikka kuinka tiedän suhteemme tuhoon tuomituksi. Itse minä sen hinnan maksan, ihan ilman muiden haukkumistakin. Ja jos vielä siihen päälle lisäisin: En todellakaan osannut aavistaa, että näin minulle voisi käydä. Ihan vahingosta alkoi koko juttu. Ja aluksi mies antoi minun ymmärtää aivan muuta... Siinä vaiheessa kun tunteet olivat jo syttyneet selvisi koko totuus. Ei ollut enää paluuta entiseen.
Ja se miten olen voinut tehdä näin johtuu puhtaasti siitä, että minä olen nykyään itsekkäämpi. Kaiken pahan jälkeen kun tunsin jonkun koskettavan pinnan alta (mitä en uskonut edes tulevan tapahtumaan), niin järkihän siinä sumeni -onnesta...
Tätä on varmasti vaikea ymmärtää ja jos järjellä näitä asioita pyörittää, niin mustavalkoisiahan ne ovat (niin kuin monet ihmisetkin ajatuksineen). Ja kaikesta pohdiskelusta huolimatta ne tunteet ottavat vallan. Elän kuitenkin elämääni, en ole pysähtynyt paikoilleni. Menen eteenpäin.
Vastasiko kysymykseesi?
parempi lopettaa. Kai ymmärsit näistä neuvoista tarpeeksi? Voit rakastaa niin paljon kuin haluat, mutta naimaan ei tarvitse mennä. Tai sitten voit puhua lähinnä siitä vaan, niin miehetkin ymärtää paremmin.
"Ja vaikka minä olisin rakastunnut varattuun mieheen, niin sulkeeko se mielestäsi pois sen vaihtoehdon, että minä oikeasi tunnen myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan?"
Näinkö sinä sen oikean myötätunnon sitten osoitat? Kaikki lähtee mielestäni teoista, ei sanoista.
"Ja se miten olen voinut tehdä näin johtuu puhtaasti siitä, että minä olen nykyään itsekkäämpi."
Itsekkyys ja aito myötätunto toista kohtaan? Eikö noi nyt jotenkin taistele jo kirjoitettunakin tässä asiassa toisiaan vastaan.. Oisko se kuitenkin häpeää mitä sä tunnet itseäsi kohtaan sen takia ettet sä löydä enää sitä vaihdetta jolla saat oman arvomaailmasi takaisin järjestykseen, kuin myötätuntoa..?
Vastasiko kysymykseesi.. En siis suoranaisesti ole sinulta mitään vastausta hakemassa, kunhan yritin esittää vain aikani kuluksi omia mielipiteitäni ja ehkä herätellä sinussa jotain ajatuksia, jotka ehkä auttaisi tässä asiassa =)
mieleesi, että tuolla menolla tulet vatuloimaan miehesi pettämistä elämäsi loppuun saakka..?
Kun luin tuossa kommenttejasi... Sinä suorastaan tyvet tuossa asiassa ja palaat siihen kerta toisensa jälkeen, vaikka tapahtuneesta kaiketi on jo jonkin verran aikaa ja asian pitäisi olla käsitelty loppuun.
Tuolla aiemmin huvitti kommenttisi, miten te miehen kanssa oikein pohditte, että miten se miehen syrjähyppy nyt niin muutti yhteen toisen kanssa saman tien... Voi herranjestas! Taisit oikein juottovasikan teurastaa sen kunniaksi, että tuhlaajapoika-miehesi palasi kotiin harharetkiltään ja varmuuden vakuudeksi "julisti" salapanolle, että hänet on deletoitu... Hoh hoijaa - sitä ei mikään muuta, että miehesi oli huoripukki. Mutta tietenkin tämä salapano katalasti manipuloi hänet sänkyyn kanssaan, miesreppanan...
Niinpä: älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä sanon...
Tässähän on ihan selvää pässinlihaa että kyseinen mies on ulkomaalainen. Sen takia tämä kisu uskaltaa tänne näin avoimesti kirjoitella; ei ole mitään pelkoa että miehen vaimo tai mies itse voisivat edes teoriassa lukea näitä.
Lisäksi se että mies on kaukana kotoaan ja suvun silmistä, mahdollistaa sen että tämä pariskunta pystyy niin avoimesti liikkumaan myös ulkona yhdessä.
Eli siis joku ulkomaalainen Suomessa työkeikalla oleva. Voisi olla tietysti insinöörikin, mutta kun kerran on sosiaaliselta statukseltaan kirjoittajan mielestä hänelle liian alhainen, niin tuskin on. Luultavasti joku rakennusmies, venäläinen, puolalainen tai saattaapa olla kauempaakin.
No, rakennusprojekti päättyy aikanaan, miehellä ei ole mitään syytä jäädä Suomeen, ja hän palaa kotimaahansa siellä kiltisti odottavan vaimon luo, ja tekaisiin pian muutaman lapsen.
Ihan turha sinun kisu on miettiä hänen tulevaa elämäänsä ja miten hän siitä selviää tämän "suhteenne" jälkeen; kun hän pääsee takaisin kotimaahansa ja tuttuihin kuvioihinsa, sinä unohdut noin viidessä minuutissa, jos menee sitäkään.
Reissuhommissa oleva mies, joka ei pääse vaimoaan pitkään aikaan näkemään, tarvitsee purkupaikan että elämä on mukavampaa. Hienoa että on näitä kisuja jotka sellaiseksi suostuvat.
On se niin kaunista kahden ihmisen romanssia, niin kauan kuin se kestää. Maalataanpa pari pirua seinälle.
1 Mies palaa takaisin ykkösensä luo ja sinä palat karrelle kaipuun helvetissä
2 Mies valitsee sinut ja jättää kaiken entisen taakseen. Muutaman vuoden kuluttua sinä olet se aasi ykkösenä ja joku toinen hehkuttaa täällä romanssin onnea saman miehen kanssa
Kumman pirun otat viereesi?
Miten te jaksatte ton suunnattoman katkeruutenne ja kateutenne kanssa elää??
Jos nyt joku rakastuu niin eihän se voi millään onnistua kun se mies on niin huijari luonteeltaan.
Voihan helvata!
Mitähän teiän ukot touhuu sillä aikaa kun roikutte netissä??
Käy tyhjentelemässä pussejaan ja harrastamassa sitä ihanaa suojaamatonta seksiä jota kaikki miehet näköjään harrastaa rakastuneiden naisien kanssa.
En voi uskoa en millään että tää kisun mies olisi erilainen kun teidän miehet. Mies on mies vaikka oisi ulkolainen rakennusjaska.
Insinööritkin on ihan samanlaisia.
Te eukot tuhlaatte aikanne vahtimalla netissä näitä huonoja naisia jotka on ihan just samanlaisia kun te itse, vaan rohkeempia.
Kidutte kotona ja maalaatte haavekuvia suuresta rakkaudesta joka kestää koko elämän. Yleensä se ei kestä.
Teidänkin rakkaustarinat kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja miehenne etsivät niitä tyhjennyspaikkoja niinkun täällä joku on kuvaillu miesten tekevän.
Teidän miehet ihan samoin työmatkoillaan kutittelevat vieraita tyttöjä ettekä osaa varautua kun saatte miehen kotiin tultua mitenkään kaikkiin pöpöihin mitä on teille tuliaisina tuonut.Kuitenkin voi sitä itkua ja tuskaa joka teidät ajaa terapiaan ja taas nettiin itkemään ja purkamaan sitä vihan tunnetta jotain tuntematonta uhkaa kohtaan.
Aina on oltava kohde sille vihalle ja katkeruudelle jota sisällänne tunnette.
Se kakkosnainen on myrkyttänyt ja väkivalloin koittanut omia sen ainoan ja parhaan miehen joka on teillä omassa aitauksessa ja lukkojen takana.
Todellisuudessa tilanne on yksinkertanen ja selv. Mies on tuntenut painetta ja sattunut olemaan paikassa jossa käy muitakin yksinäisyydestä kärsiviä mahdollisesti huippuyksilöutä varattujen aitauksesta.
Tässä paikassa vaan koti koiyetaan paineineen ja narisevine ovineen unohtaa ja katsellaan kerrankin silmät auki muitakin samassa tilanteessa olevia.
Onnelliset sattuvat osumaan kohdalle ja sattumalta ihan vaihtavat sanan. Ihana tunne jutella ja olla kun ihminen eikä kodinkone.
Liian karua myöntää ettei se ole edes outoa törmmätä toiseen yksinäiseen vaikkakin avioituneeseen yksinäiseen.
Onneksi ihmiset löytävät toisen ihmisen jolle voivat puhua ja jutella. Olla lähelläkin.
Yhtä tehokasta kun terapia tai keskustelu psykologin kanssa jutella vaan vieraan kanssa jolla on aika kuunnella. Kyllä mies tai nainen joka etsii ulkopuolisen auttajan sitä on kauan jo tarvinnut. Ja myös sillä on mielenterveyttä ylläpitävä ja parantava voima.
Ensinnäkin haluan kiittää Kisua siitä, että hän on kirjoittanut tänne avoimesti ja pohtinut asioita monesta näkökulmasta.
Kisu on monta kertaa tuonut esille hänen ja tämän miehen välisten tunteiden kauneutta. Ja rakastuminen ja ihastuminenhan on hyvin kaunista. Rumaa siitä tekee se, miten näitä asioita nyt tässä tapauksessa toteutetaan. Ei niinkään Kisun puolelta, koska hän kuitenkin on vapaa vaan nimenomaan tuon miehen puolelta. Ihanan rakastumisen eläminen edellyttää toisaalta rumaa petosta ja valheita. Tilanne on hyvin ristiriitainen. Rakastuminen tuntuu ehkä oikealta, hyvältä ja tarkoitetulta. Sen unohtaminen ja katkaiseminen tuntuu ehkä täysin mahdottomalta ja myös väärältä.
(Mutta haluan korostaa, että se ei ole niistä kumpaakaan vaan se on sekä mahdollista että oikein.)
Miehen kaksi suhdetta eivät ole enää lainkaan tasa-arvoisessa asemassa keskenään.
Suhteessa Kisun kanssa koetaan rakastumista ja ihanaa yhdessä oloa. Suhde vaimon kanssa saa valheet, petoksen ja välttelyn. Kumpiko suhde kehittyy parempaan suuntaan?
Uskoisin, että mies todellakin on hyvin rakastunut Kisuun. Aivan muunkaltaisia naisia ovat ne, joita tullaan vain panemaan.
Ajattelen, että pettävät miehet ovat keskenään erilaisia. Toiset pettävät aina ja surutta ja naivat missä se on mahdollista. Heitä ei sureta, kaduta tai mitään muutakaan. Toiset taas pettävät jostakin muusta syystä, kuten nyt tämä Kisun kuvaama mies. Hänellä on ehkä jotakin täyttymättömiä hänelle tärkeitä asioita liitossaan (se ei kuitenkaan oikeuta petosta millään tapaa) ja hän ei ole selvästi tehnyt ehdotonta päätöstä siitä, että ei millään tavalla enää katsele mistään niitä puuttuvia asioita vaan asettuu ja sitoutuu 100%:sti niistä huolimatta. Siitä huolimatta mies voi olla ns. hyväluonteinen ja haluta hyvää. Olettaisin, että hän kärsii tästä tilanteesta eniten.
Aikuismaista ja rohkeaa olisi elää siten, että jos ei ole tyytyväinen ja tietää, ettei sen vuoksi pysty sitoumustaan pitämään, niin eroaisi sitten. Ja vasta sen jälkeen lähtisi katselemaan muualta muuta. Silloin saisi myös elää nauttien ihanista tunteista, silloin kun niitä jotakin ihmistä kohtaan syntyy.
Tuossa kuviossa voi ajatella niin, että jos haluaa kaiken ei saa mitään. Toivon, että saatte asianne kuntoon. Ja toivon, että jaksatte kaikki triangelin osapuolet kohdella toisianne kuitenkin suhteellisen hyvin vaikka tilanteet olisivat minkälaisia ja katkeruus kuinka syvää tahansa.
tietää, mikä on omasta mielestäsi juttus pointti. Siis sen mitä tuosta ymmärsin, on julma luuppi. Löydetään joku uusi ihminen ja kaikki on taas hyvin, koska entinen kylmä ja tunteeton ihminen on käynyt tarpeettomaksi. Sekin tosin vartoaa siellä tilaisuutta, milloin pääsee aitauksesta, eikä ymmärrä että toisella on täys peli päällä. Ja se parkuu eniten, joka ei ehtinyt saada sitä uutta ja ihanaa ymmärtäjää. Voi miten katkeria ollaan, vaikka kaikkien pitäisi olla innokkaina vastaanottamassa sitä uutta ja ihanaa, jollaista miestä ei ole ennen maailma kantanutkaan. Uudestaansyntyminen uusilla käsivarsilla, voi autuus miten katkeraa palkka tästä elämästä. Miten sen koti-ihmisen aito kohtaaminen sitten tehtäisi teoriassa, sehän on jo oppinut, että aidantakana on ruoho aina vihreämää ja seksi kiihkeämpää. Ei auta kun tyytyä osaansa.
vai oletko kännissä? Eihän tuossa ollut mitään tolkkua, aivan omituista änkyttämistä ja kirjoitusvirheitä.
ja mies maksaa satasen joka laakista.
Hyvinhän te lukea osaatte !
Epäilin jo mutta totuus näyttää siltä että siinä hurjassa touhussa kun yritätte myrkyttää sitä pahaa noitaa joka teidän miehiä vainoaa myrkytätte itsenne.
Oireet on selvät.
-Epänaisellinen uho
-Kyttäily nurkan takana
-Yllättävä kiinnostus miesten henkilökohtasista tavaroista kuten matkapuhelin ja kukkaro
-Taskujen kaivelu
-Juoruaminen
-Ilkeily
-Salakuuntelu
Kaikki nämä ja listaa voi jokanen jatkaa itse kun alkaa tarkkailla omaa käytöstään.
Samalla kun myrkytysoireet pahenevat oma aviomies alkaa vältellä ja hakeutua muiden kohtalotovereidensa joukkoon esim autotalleissa tai bubeissa.
Tästä seuraa taas että aviomies on helppo saalis
seuraa etsiville naispuolisille saman kohtalon kokeneille perhettään välttelevälle raukalle.
Toistensa seuraa hakiessaan lämmittävät toistensa kylmettyviä käsiä joka voi johtaa paljon pidemmälle.
Koko usein juuri vaimoja kohtaava vaiva ei ole uusi.
Vaan hyvinkin tunnettu aikanaan ihan sairautena pidetty, sairautta nimitettiin Hysteriaksi.
Tavanomanen nuorena avioliiton solmineiden naisten keskuudessa.
siellä joku idiootti kun ei tiedä mistä puhuu
Oireet:
-Epäasiallinen uho
-Vaimojen panettelu työkavereille
-Yllättävä kiinnostus nuoria naishenkilöitä kohtaan
-Munien kaivelu
-Juoruaminen (miehillä yleisempää)
-Ilkeily uskollisille ukkomiehille
-Salapanot
-Haaveileminen vakipanosta
-Katteettomien lupaukset salapanoille salapanon toivossa
-Näytteleminen salapanoille parempaa kuin on (on oikeasti ihan tavanomainen)
-Ymmärtämättömyys että fyyisinen kanssakäyminen luo kiintymystä
-Valehtelminen vaimoille
-Perheen epäoikuedenmukainen kohtelu salapanon ollessa mahdollinen
-Salapanojen suunnittelu
-Vaimojen mitätöiminen
-Kiihkottomuus rakastellessa
-Itsennä tuhoaminen henkisesti
;-)))
osuvasti kirjoitettu, totta tosiaan. Samoin Kisun aloitusta pidän hyvin kauniisti kirjoitettuna asian karuudesta huolimatta.
- uskon onnellisiin loppuihin -
Hysteria on aikanaan ollut niinsanottu naistentauti.
Ei voi verrata siis esimerkiksi mihinkään lukihäiriöön vaan ennemmin pahaan Astmaan.
Ajanmyötä vaan paheneva hengenahdistus johon ei edes Astmapiippu auta.
Tää oli leikkiä mutta aiemmin varmasti olisi etsitty syytä naisten tällä palstalla näkyvään vouhotukseen Freudin diaknosoimasta Hysteria nimisestä naisten vaivasta.
Älkää joka kohdassa vetäkö hernettä nenäännne sekin lisää ahdistusta.
Erotkaa jos on kauheen ahdistavaa olla naimisissa. Ei ero ole enää nykyään edes häpeä.
Jokanen voi valita väärin joskus.
Enkä usko et se on niin hirvee petos jos erotessanne syytätte miestä erosta niin hänkin tekee teistä ja mitä se ketään haittaa?
Jos on helpompaa erota ja ottaa oma elämä omiin käsiin syytellen muita niin siitä vaan, meteliä maailmaan mahtuu ja sana ei satuta.
Ihan kuka tahansa osaa samanlaista kaunista, mutta ilman kosketuspintaa olevaa kirjoitusta. Voi kirjoittaa itsekästä, muista välittämätöntö valetta, katso vaikka.
Olen syyllistynyt vain rakkauteen, voiko siitä minua syyttää? Tämä mies on aivan erillainen kuin kukaan muu aikaisemmin tuntevani. Olen seurustellut narsistin, lasten hyväksikäyttäjän ja vaimon hakkaajan kanssa, mutta olen oppinut antamaan sen anteeksi, sillä uskon että kärsimykseni ovat kirkastaneet minut näkemään sen, minkä olen nyt kohdannut. En halua kenellekään mitään pahaa. Jos voisin, pyytäisin hänen vaimoltaan joka kerta anteeksi kun rakastelemme. Monta kertaa olen taistellut itseäni vastaan, etten tarttuisi puhelimeen, ja purkaisi kaikkia näitä mieltäni painavia asiota hänelle. Tiedän kuitenkin, ettei hän todellakaan kestäisi sellaista, vaikka se on paljon vähemmän, kuin mitä itse jouduin aikoinani kestämään. Tahdon antaa kaikkeni tälle miehelle, puhtaimman rakkauteni, jonka määrää teistä ei voi kukaan ymmärtää. Laitan siis itseni alttiiksi teidän kaikkien paheksunnalle, mutta tunnen että se on kaiken sen halveksuntanne arvoista. Vaikka kivittäisitte minut rakkauden syntini tähden julkisella paikalle, ei rakkauteni vähenisi siitä mihinkään. Tahdon antaa kaikkeni, en voi estää itseäni, sillä tämän miehen kosketus on jotain mitä ennen en ole kokenut. Olen pahoillani että on muitakin, jotka ovat tässä samassa tilanteessa ja haluan tukea heitä. Erityisesti haluan muistuttaa heitä siitä, etteivät jäisi kiinni, sillä silloin huuma voisi lakastua, ja mitä minulle enää jäisi? En voi tietää etukäteen mitä tapahtuu, mutta uskon kohtaloon. Uskon siihen, että tämä mies on tarkoitettu minulle. En todellakaan tiedä mitä tekisin hänen vaimolleen, koska hän tuntuu varjostavan onneamme, mutten ajattele sitä juuri kovin paljon. Ehkäpä vaimo on niin "viaton", ettei hän uskalla rakastella miehensä kanssa niin vapautuneesti ja täysin sieluin, kuin mihin itse heittäydyn. Sen jälkeen kun rakastelimme ensimmäisen kerran, uskalsin vain toivoa seuraavaa kertaa. Itse en pyytänyt, se oli puhtaasti miehen aloite. Toivon että ymmärrätte, etten ole tähän tilanteeseen tieten tahtoen itseäni ajanut. Tätä en tahtonut, vaikka toivoin sitä. Tämän on vain paljon kokonaisvaltaisempaa ja jännittävämäpää. Joku tässä koukuttaa, minä haluan häntä. Uskon että mieskin rakastaa minua, hänkin haluaa minua.
Mutta yhtä asiaa et edes sinä pysty kiistämään: lause "tiedän, miltä sinusta tuntuu" on silkkaa paskaa. Et voi koskaan tietää, miltä toisesta tuntuu! Oletko koskaan ollut niin rakastunut toiseen, että antaisit kaikkesi hänen edestään?
Toisten tunteita on helppo halveksia ja esittää "parempaa ihmistä". Sisimmässään nämä halveksijat kuitenkin miettivät, että jospa toinen kokeekin jotain, mikä itselle jää ikuisiksi ajoiksi arvoitukseksi.
nyt syyllistyi aliarviointiin? Sinun ongelmasi on se, ettet pysty kuvittelemaan, että joku toinen olisi kokenut joskus samaa, ja teet itsellesi siitä valheellisesti oikeuden kohdella jotakin toista ihmistä väärin.
Luulempa, että itse sisimmäsi uskot, että kuulut niihin harvoihin, joilla on etuoikeus, mahdollisuus ja taito vahvoihin rakastumisen tunteisiin, mutta olet väärässä.
Minulta ei ole jäänyt mikään tunne arvoitukseksi. Vain se on arvoitus, millä tavoin ja miten kauan kestää, ennekuin ruma totuus "rakkauden" teoista lankeaa maksettavaksi.
kinata vaikka maailman tappiin. Sanoinko, ettei joku olisi kokenut samaa? En todellakaan. Sanoin, että on paska puhetta väittää, että tietää, miltä toisesta TUNTUU. Koska jokainen ihminen ja tarina ovat omanlaisiaan, vaikka päällepäin onkin helppo tehdä yleistyksiä.
En todellakaan kuvittele olevani mitään erityistä tunteitteni kanssa. Koen olevani onnekas, koska kaiken tämän "soosin" keskellä olen toista kymmentä vuotta saanut elää parisuhteessa, johon ainakaan oman tietoni mukaan ei ole liittynyt pettämistä. Mikäänhän ei ole varmaa, voihan se olla, että heti huomenna kupla puhkeaa ja ties mitä, mutta itsestäni nyt voin mennä takuuseen.
Sinä sen sijaan vaikutat niin kaikki tietävältä, että alkaa väkisin naurattaa: "Minulta ei ole jäänyt mikään tunne arvoitukseksi." Ja sitten vielä moitit alkajaisiksi toista aliarvioinnista... Kaltaisiasi ihmisiä kutsutaan usein tietyllä termillä: ahdasmielinen.
En voi muuta sanoa, kun että en ainoastaan halveksi vaan minua oksettaa tuollaien perusetiikan ja perusmoraalin puute!
Olet oksetus ja tiedät sen itsekin!
Get a life of your own, bitch!
ne omankaan äitisi opetukset ole aivan perille menneet - vai oliko hän myös samanlainen tiukkapipoinen kivien heittelijä kuin sinä?
Elätkö itse täysin nuhteetonta elämää, et valehtele koskaan, et puhu pahaa toisista...?
Vasta kun on itse täydellinen, voi arvostella toisia.
kisu antaa persettä varatulle ukolle? Vitun luuseri.