"Kemiaan" uskovat naiset ovat imbesillejä ja sosiaaliseti kyvyttömiä hannareita jotka pelkäävät elämää ja ihmisiä.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
ilmaista mielipitees ilman mitään perusteluita, oikea asenne. :)
Kun kipeät egot tulee itkemään kun jokin pistää.
...eri mieltä.
"Kemiaan" uskovat naiset ovat vain irrationaalisia, mutta niinhän on suurin osa muistakin naisista.
Jotka eivät itse osaa hoitaa omaa puoltansa tutustumisesta vaan odottavat että mies taikoo heille hyvän olon tyhjästä.
Ne naiset jotka vetoaa kemiaan ovat suhdekyvyttömiä lähtökohtaisesti. Kemiaa ei ole olemassa ellei sitä tee itse, nainen joka "odottaa kemiaa" ja "etsii kemiaa" on tyypillisesti nimenomaan sellainen passiivinen mitäänsanomaton pelle.
Useinhan naiset kokee että he on tehneet ihan tarpeeksi tällättyään naamansa paraatikuntoon ja vedettyään kivat vaatteet päälla ilmaantuessaan treffeille. Sitten siihen se naisen osuus jääkin - ja sitten aletaan odottaa sitä kemiaa että mies sen heille tekee. Se nimenomaan osoittaa että ko. naiset ovat idiootteja jotka eivät osallistu eikä heitä kiinnosta oikeasti.
Löytyhän sieltä niit perusteluita vähän. :)
Eli ei ollut suoraa haukkumista että naiset on imbesillejä ja sosiaalisesti kyvyttömiä vaan löyty ehkä jokunen väitekin tukemaan tota asiaa.
"Useinhan naiset kokee että he on tehneet ihan tarpeeksi tällättyään naamansa paraatikuntoon ja vedettyään kivat vaatteet päälla ilmaantuessaan treffeille."
Toisaalta tossa oon aika pitkälti samaa mieltä ja siitä tulikin kirjoitettua joskus johonkin näistä palstoista. :)
Tässä kyse on pohjimmiltaan siitä että hyvin moni nainen luulee että kaikki mitä tarvitaan on se että hän on nainen. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa, kaunis ulkonäkö ja tyyli ovat kivoja juttuja mutta loppupelissä siinä miten ihmiset kohtelevat etenkin suhdemielessä toista - nimenomaan vakavissaan ja järjen kanssa kumppania hakevat - nimenomaan perustuu siihen miten ehdokas vastaa kiinnostukseen ja kuinka kiinnostuneelta ja motivoituneelta ehdokas vaikuttaa.
Nainen joka ratsastaa pelkästään sillä että on nainen... Jaa. Samanlaisia - siis naisia - on tässä maassa niin paljon että vaikka ikkunasta ulos heittelisi. Todellinen kiinnostus - se kemia mitä pälli-naiset "kaipaavat" - on tosiasiassa heistä itsestään kiinni. He jahtaavat itseään ja sälyttävät vastuun omasta osuudestaan miesten niskaan.
Harvassa ovat ne naiset jotka eivät ratsasta sukupuolellaan ansiona vaan ovat oikeasti kumppanimateriaalia tasa-arvoisesti. Parhaat ovat vieläpä naisellisiakin vaikka itseasiassa se ei ole mikään ehdoton edellytys monille miehille pohjimmiltaan. Riittäisi että se jota tavataan on mukava ja itsestä oikeasti kiinnistunut vastakkaista sukupuolta oleva ihminen.
Näin myytti kemiasta murtuu. Kemiaa ei etsitä vaan se ANSAITAAN ITSE.
uskova nainen on ollut aina aloitteellinen miessuhteissaan. Kemian vaatiminen on kannattanut, sillä nyt 4 vuotta takana onnellisessa suhteessa, jossa alkuhuuma ei ole vieläkään mennyt ohi. Ja treffikutsun tein ensiksi minä.
Olen välillä lueskellut näitä palstoja ja jaksan ihmetellä tuota valitusta naisten muka passiivisuudesta. Oma ja lähipiirini kokemus on se, että silloin kun kiinnostusta löytyy puolin ja toisin, ovat molemmat aloitteellisia tutustumisvaiheessa. Eri asia varmasti ujoilla ihmisillä.
Se että itse olet luonut kemiasi omalla suhtautumisellasi sijoittaa sinut syytöksen ulottumattomiin.
Onnea hyvästä valinnasta.
Siis ei ole mitään "kemiaa" jota ei voisi määritellä. Olet ollut avoin ihminen ja halunnut tutustua miellyttävään ihmiseen - ja hän on vastannut kiinnostukseesi. Se on luontevaa ja suorasukaista touhua jossa on oma jännityksensä ja löytämisen riemu. Mitään "kemiaa" ei kuitenkaan ole joka vaikuttaisi toimintaan koska kyse on omista ansioistasi sosiaalisena otuksena. Se että jälkeenpäin nimeät tuon luontevan toiminnan "kemiaksi" harhauttaa mahdollisesti monia tyhmempiä luulemaan että sillä kemialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka käyttäytyy toisia ihmisiä kohtaan - ja siksi joku toinen nainen jää kemia-uskovaisena passiiviseksi odottamaan että miehestä löytyy sitä "kemiaa" ilman että nainen liikauttaa evääkään.
Toisin sanoen, voit sanoa että et tarvinnut kemiaa koska kumppanisi kanssa olit luonteva ja taitava ja se tuntui hyvältä :)
"Parhaat ovat vieläpä naisellisiakin vaikka itseasiassa se ei ole mikään ehdoton edellytys monille miehille pohjimmiltaan."
No mitäs naisellisuus tässä yhteydessä tarkoittaa? Kerro edes lyhyesti tai pistä linkkiä, ei tarvii kuitenkaan eeposta kirjoittaa.
ei kemiaa voi tehdä, sitä joko on tai ei ole!
aavistustakaan mitä kemia on. Eipä ihme, ettet saa naista...
Kahden lapsen isänä sun on ihan turha tulla vänkäämään etten saa naista.
Se etten huoli paskaa on mun suurin syntini :)
Mä tiedän mikä on miehekästä ja tiedän mikä on inhimillistä. Kerro SÄ mikä on naisellita, sä siinä olet ammattilainen. Mä en ala määritteleen naisia.
Mut sen tiedän että nainen ei määrity vaatteiden tai meikin määrän mukaan. Muuten transutkin kelpais.
Ihan rauhassa tollo. Sun uskomuksesi ei kestä kritiikkiä.
Määritteles nyt ekaksi se kemia. Just tollasta vässykän puhetta saatana!
ole mitään vikaa vain jos kykenee perustelemaan mistä se johtuu.
Ihannemies-palstalla on tästä keskustelu jossa huomaat kuinka naiset ottavat vastaan.
Ongelma taitaa olla se että vaikka ihmisillä "synkkaisi" ja he tulisivat juttuun niin tällöin mies ajattelee että heidän välillä on "kemiaa" kun taas naiselle se kemia taitaa merkata jotain superseksuaalista vetovoimaa joita nyt yleensä ei tunne kuin harvoja kohtaan.
Osalla naisista tuo ongelma on se että he eivät itse tee mitään että kemiaa syntyisi vaan sen täytyisi mystisesti ilmaantua aivan kuten miehenkin tulee hevosella ravata esiin ennen kuin sieppaa naisen syliinsä.
Tällainen on vain niin harvinaista että jos mies odottaisi vastaavaa kemiaa niin suurin osa miehistä 90% ei koskaan seurustelisi.
Naisilla tämä usein viittaa jos näitä tapauksia on paljon ettei hän kykene itse luomaan yhteyttä ihmiseen ja odottaa ihmettä tapahtuvaksi. Tällöin kaikki muut ihmiset voi hylätä kemioiden puutteen vuoksi koska nainenhan omasta mielestään joutuisi tällöin "tyytymään" vähempään kuin mitä hänelle kuuluu vaikka vika voisi olla hänessä itsesssään kun kemioita ei synny. Naiset kun nauttivat passiivisesta asemastaan ja odottavat miehen olevan se aktiivinen osapuoli joka ne kemiat jostain kaivaa esiin.
"Kemiat" saadaan toimimaan kaikkien välillä jos on vain halua. Itse en usko missään ihmissuhteissa kemia teoriaan kun se perustuu yleensä ensivaikutelmaan.
Eli kemia = ensivaikutelma.
Sitten voidaan sanoa ettei ole kemiaa tai on kemiaa. Toisten kanssa tulee tietysti heti juttuun ja toisten kanssa se vaatii hieman enemmän työtä. Mutta jos 2 osapuolesta toinen tai m olemmat hannaa ei voikaan olla kemiaa.
Miettikääpä työpaikkaanne että kenen kanssa on kemiaa ja kenen kanssa ei, ja mistä se sitten johtuu?
Ja kaikkien kanssa sujuu koska tunnen heidät ja heidän oikkunsa ja ominaisuutensa. Herra L. on esimerkiksi säntillinen ja klassinen työmyyrä. Häntä ärsyttää suunnattomasti esimerkiksi myöhästely. "Kemia" olisi kateissa ellen ymmärtäisi häntä (siis tuntisi - olisi tutustunut, havainnut) - koska hän äyskähtelee varsin vittumaisesti noissa tilanteissa. Toisaalta Herra L. arvostaa suuresti kun häntä autetaan ja hän ei jaksa kauaa roikkua ärsytyksessä. Kemia pelaa koska ymmärrän kenen kanssa olen tekemisissä.
Sama koskee kaikkia muitakin työkavereitani. Ja he myös ymmärtävät minun "oikkujani". Sitä on olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Jos tätä tutustumista ei välitä tehdä en yhtään ihmettele jos kemiat ei pelaa. Jos naista ei kiinnosta kuka hänen treffiseuralaisensa on niin sitä kemiaa ei takuuvarmasti löydy - tai jos löytyy niin se perustuu kevyisiin ulkoisiin avuihin jotka voivat johtaa hyvinkin rankasti väärään tulkintaan. Mutta miellyttävä ulkonäköhän ei ole toisen tuntemista.
Monet "sinkkueläjät" ovat heti kusessa kun pitäisi tutustua oikeasti. Vaikka treffimaneerit sujuisivatkin niin omaa henkilökohtaista motiivia tutustua toiseen ei ole. Mitä helvettiä sellainen ihminen yleensäkään käy treffeillä?
Hullulla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset.
tiedä mitä sillä ns. kemialla tarkoitetaan, mutta veikkaanpa ettei kyse ole toisen kiukuttelujen ymmärtämisestä ja sietämisestä.
Joidenkin ihmisten kanssa tulee helposti toimeen, löytyy yhteistä puhuttavaa, tunnelma on rento ja vapautunut jne. Toisten kanssa oleminen sen sijaan on ahdistavaa, tunnelma on painostava, millään ei keksi mitään sanottavaa, keskustelu tyrehtyy aina parin väkinäisen lauseen jälkeen, molemmat tuijottavat jalkoihinsa, hörppivät hermostuneesti kahviaan ja toivovat olevansa jossain muualla. En tiedä mistä se johtuu, ei ainakaan mistään seksuaalisesta vetovoimasta, ulkonäöstä tms. Ja varmasti sitä periaatteessa pystyisi olemaan kenen kanssa tahansa. Toisten kanssa se vaan olisi pirun vaikeaa ja vastenmielistä, pakkopullaa. Kannattaako sellaiseen suhteeseen sitten edes ryhtyä, jos heti alusta lähtien on sitä mieltä, että ei kiinnosta pätkän vertaa tai koko tyyppi jopa etoo.
juuri tuota kemia on! Kukkomies vain on sellainen puupökkelö, ettei tajua.
"tiedä mitä sillä ns. kemialla tarkoitetaan, mutta veikkaanpa ettei kyse ole toisen kiukuttelujen ymmärtämisestä ja sietämisestä."
Niin, no ei sitä tarvi tietääkään koska mitään "kemiaa" ei ole olemassakaan oikeasti.
"Henkilökemia" on yksinkertaisesti riippuvainen omasta suhtautumista toisiin. Joku toinen vetää herneen nenään mun työkavereiden kanssa - mä en vedä. Koska ymmärrän.
Samalla tavalla on mahdollista - jos haluaa - löytää toisista ihmisistä ne hyvät piirteet joista pitää. Siinä on yksiselittesesti se "kemia" josta puhutaan. Tai no - sitten kun suhteet muuttu kahdensuuntaisiksi ja molemmat vaivautuu ottaan toisistaan selvää ja tekeen asioita toistensa hyväksi niin siinä on sitten se koko hieno "kemia" täsmälleen määrteltynä. Ei tarvi horista mistään kemiasta kun voi sanoa : "Tutustua toiseen oikeasti ja kiinnostua hänestä sen takia että hän on itsensä". Tai jotain sinnepäin.
Jos tätä motiivia ei ole - ja väitän että naisilla harvoin on - niin sitten sitä kemiaa onkin vaikea löytää. Sitten sitä kuvitellaan olevan vain kaikkein upeimmissa ja ihastuttavimmissa kusipäissä koska naistenlehdet ja vaistot sanoo niin. Tosiasia on kuitenkin että se kemia pettää koska se ei ole muuta kuin turhan haikailua pienessä päässä.
Te naiset huijaatte itseänne ja välttelette kautta linjan vastuuta että saisitte sulkeutua omaan unelma-ihanaan kuoreen. Siltä se minusta usein vaikuttaa. Ja niin vaikuttaa monesta muustakin miehestä.
Samaa olen havainnut myös.
Katkeran miehen puhe se on aina yhtä itsestään selvää ja helppoa tunnistaa :)
Mä luin tota vähän, ja siis tietysti, sä provoat tyypilliseen miehiseen tapaan, joo, kukapa noita naiset on sitä ja tätä, ei ois miesten suusta kuullut, ja varmaan joku on sutkin jättänyt vedoten kemiaan, ja siksi sä siitä vaahtoat, mutta mun mielestä sä olet käsittänyt kemian ihan eritavalla kun miten se yleensä käsitetään.
Eli siis en pidä sinusta, (koska) en pidä sua älykkäänä, (miehisesti-kään) itsevarmarmana enkä (etenkään) hyvänä kirjoittajana, mutta tunnustan oikeutesi mielipiteisiisi ja siksi vaivaudun, ja mun mielestä se, mitä kemialla tarkoitetaan on kyllä olemassa ihan suurimman osan naisten ja miesten mielestä, niin kaveri kun parisuhteessakin... Siis se on se sanomaton synkkaaminen, että tottahan säkin sen tiedät, miten joittenkin ihmisten kanssa on helppoa tulla toimeen heti ja luonnostaan. Sitä kemiaa ei voi tehdä. Jotkut odottavat sitä.
Mutta siinä olen samaa mieltä, että joskus kemia voi myös kehittyä, ja pitää antaa aikaa ihmisille, nähdä vähän vaivaakin että heihin tutustuu. Siis, tietty, jos vaivaa täytyy nähdä ylettömästi, niin silloinhan tyyppi on kertakaikkisen väärä: joittenkin kanssa taas ei synkkaa millään.
Jokaisella on oikeus omalla kohdallaan määritellä, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei, minkä määrän "kemiaa" vaatii.
Tarkalleen ottaen kuitenkin kyselyissä ja psykologisissa tutkimuksissa on todettu että epärealistisempi kuva esimerkiksi avioliiton helppoudesta on miehillä. Mistä lie sekin sitten saatu, kun miehethän ovat niitä ihmissuhde-experttejä suuren ja taivaallisen järkensä ansiosta ;) Heh, heh.
ailahtelevine ja saippudraama-ihanteine parisuhde-experttejä?
Pahinta on juuri se että miehet tietävät etteivät ole parisuhde-experttejä kun taas naiset kuvittelevat olevansa.
Heheheheheeeee!
"Katkeran" ja "Turhautuneen"
En ole katsonut aiheelliseksi lähteä edes deittamaan ketään koska vastaan ei ole tullut uskottavia tapauskia. Tässä iässä naiset alkaa olla kuin vessat: Varattuja tai täynnä paskaa.
Kun katselen tarjolla olevaa materiaalia ymmärrän oikein hyvin miksi he ovat sinkkuja - osa siksi ettei kiinnosta ja osa siksi ettei osaa kiinnostua. Miksi mä lähtisin ahdistumaan moisten kanssa? Se olisi nimenomaan katkeruuden hankkimista itselleen.
Sitten kun tulee vastaan uskottava nainen saatanpa lähteäkin katsomaan mistä on kyse.
"Eli siis en pidä sinusta, (koska) en pidä sua älykkäänä, (miehisesti-kään) itsevarmarmana enkä (etenkään) hyvänä kirjoittajana,"
Koska naiset valehtelee aina sä oot ihastunut muhun.
Katkeruus-kortti vedetty esille. Ei saatana että teille omahyväisille pirulaisille saattaa olla vaikeata katsoa peiliin. Ei vittu.
uusi tyylisi puree minuun. En kestä iniseviä ATM-miehiä, sinussa taas on alkumiehen voimaa.
Jos vielä vedät minua turpiin, niin olet todellinen mies ja haluan naimisiin kanssasi.
Olisitko vielä ollut linnassa, pliide!
=0)
Taidat olla heikko kapine. Haluat tulla turpaan vedellyksi, raiskatuksi ja muutenkin kaltoin kohdelluksi? Miksi sinä naisena haluat paskaa kohtelua osaksesi? Oliko isäsuhteesi huono? Ei voi ymmärtää...
Opetella ymmärtään huumoria. Mun mielestä toi oli ihan hyvä läppä tähän väliin.
Joo, mut mä meen nyt hakkaan vanhuksia ja ryöstään vauvoja.
ja saatat huomata kirjoitukseni ironiaksi, joka suunnattiin provokatiiviseen ja (alunperin) ilman perusteluja annettuun aloitukseen.
nyt kun olen tuntenut sen,niin se tuntui hyvältä:)
Mä olen tuntenut sitä kemiaa miehessä useammankin kerran, vaikka en ole tehnyt yhtään mitään sen eteen?
Olen sosiaalisesti erittäin lahjakas ja aivan varmasti tehnyt elämässäni hurjempia juttuja kuin sinä.
p.s. Miehet jotka eivät usko kemiaan on juuri niitä miehiä, joille nainen on vain pillu ja joilla ei ole minkäänlaista tunne-elämää. joten oikeastaan ihan yksi lysti mitä sun kaltainen ajattelee.
sen eteen mutta "olet sosiaalisesti erittäin lahjakas".
Tuossa on joku outo ristiriita, äkkäätkö sen itse?
Jos sä sekoitat kemian ja miellyttävyyden ja nimeät ne ristiin se on sun mokas.
Vitun narsistinen paska.
"Miehet jotka eivät usko kemiaan on juuri niitä miehiä, joille nainen on vain pillu ja joilla ei ole minkäänlaista tunne-elämää."
Vai että ei jalat maassa pitävällä rationaalisella miehellä voi olla tunne-elämää? Ei hyvää päivää. Tuo kemia on vain niin epäkonkreettista puppua ettei siitä ota erkkikään selvää. Sen tiedän kyllä milloin olen ihastunut/tunnen vetoa naista kohtaan, mutta onko se kemiaa? Ei ainakaan naiselle kemia tunnu olevan sama asia kuin ihastuminen, vaan kemia on jotain joka liittyy olennaisesti pillun kostumiseen tms. Eli jos mies ei ole jännittävän kiihottava = ei kemiaa. Tälläinen on täysin verrattavissa juuri sellaisiin miehiin, jotka etsivät naisilta pelkkää panoa, kun taas vastakohtana ovat miehet, jotka ovat jalat maassa ja haluavat tutustua naiseen kunnolla ennen kuin tuomitsevat, ja voivat alkaa suhteeseen naisen kanssa jonka kanssa tulee hyvin toimeen vaikkei naisen näkeminen aiheuttaisikaan välitöntä erektiota.
Tämä naisten kemia-uskomus on verrattavissa mihin tahansa huuhaa-uskontoon: uskotaan johonkin, mille ei ole mitään rationaalosta pohjaa eikä sitä voida havaita, 'sen vain tuntee'.
Huomaa että niillä jotka eivät koskaan ole kemiaa kokeneet ei ole hajuakaan mistä puhuvat. Voi myös ihastua tuntematta kemiaa. Enkä menisi yhdistämään sitä himoon tai siihen että toinen on "jännittävä", vaan ennemminkin rakastumiseen. Ja näemmä kemia voi olla myös yksipuolista :/
Itse olen kokenut kemiaa kaksi kertaa elämäni aikana. Se ei ole tullut ensinäkemältä vaan vasta useiden tuntien jälkeen kun on jutellut ja viettänyt aikaa toisen kanssa ja päässyt samalle aaltopituudelle. Juttu luistaa hyvin vaikka tavallisesti olenkin aika vähäpuheinen naisten kanssa. Ja parhaimmillaan välillä on sellaista sähköä että oksat pois. Tuntuu että kipinät lentelevät ja ajattelee että sätkyn sais jos ottais sitä kädestä kiinni.
Jos nainen oikeasti uskoisi että kemia ja parisuhteet liittyvät toisiinsa jotenkin, hän uskoisi myös siihen että positiivisesti varautuneen hiukkasen kuuluu liittyä yhteen negatiivisesti varautuneen kanssa. Eli kaiken kemian mukaan positiivisten ja ihanien naisten kuuluisi kulkeutua meidän negatiivisten ja katkerien ATM:ien syliin, tälläinen suhdehan olisi silkkaa sähköä ja kemiaa eli sähkökemiaa. Mutta niin ei käy, miksi? :)
koskaan synkkaa, vaikka kuinka tutustuisi ja yrittäisi jutella ja viettää aikaa yhdessä. Kun kysymyksessä on joku työkaveruus tms. täysin pinnallinen ja väliaikainen juttu niin kyllähän sitä toista pystyy sietämään ja välillä voi jopa olla ihan hauskaakin, mutta monet varmaan kaipaavat parisuhteelta pikkuisen enemmän hengenheimolaisuutta, yhetistä ajatusmaailmaa ja yhteenkuuluvuutta kuin joltain random työkaverilta.
Miksi ihmeessä haluaisin jakaa elämäni sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa olen täysin eri aaltopituudella ja jutunaiheita ja tekemistä pitää keksiä hampaat irvessä? Kun on niitäkin ihmisiä, joiden kanssa kaikki sujuu paljon helpommin ja miellyttävämmin. Ja jos ei sellaista hyvän oloista ikinä saa niin sitten ollaan yksin. Ei se ole pois keneltäkään muulta kuin ATM:ltä jonka mielestä naisen voi valita suunnilleen kuin kodinkoneen (kivannäköinen malli, hiljainen toimintaääni, tarpeellinen) ja joka ei ymmärrä, että sellainen suhde, jossa toista EI KERTAKAIKKIAAN KIINNOSTA ei tule koskaan toimimaan.
en siis puhu vaan lämpimikseni vaan kokemuksen syvällä rintaäänellä. Muutaman kerran olen tehnyt noin, että en ole antanut ensivaikutelman (joka oli luokkaa "ei todellakaan") hämätä vaan olen "jatkanut tutustumista ja yrittänyt" jopa useamman vuoden ajan. Mutta kun ei niin ei.
Seurata että millainen sä olet noissa tilanteissa. Veikkaampa ihan tyylistäsi päätellen että sä ennemminkin suljet kuin avaat ihmisiä.
...mitään pahaa olekaan, siis jos tosiaan tarkoittaa 'kemialla' sitä, että tulee hyvin juttuun, samanhenkinen ihminen tms. Suunnilleen sellaista kai miehetkin hakevat, itse ainakin. MUTTA ongelma on siinä, että suuri osa naisista ei tarkoita 'kemialla' tätä, päinvastoin, tälläisen samanhenkisen ja mukavan ihmisen he luokittelevat 'kaveriksi, mutta ei kemiaa'. Kemia liittyy, kuten sanoin jossain toisessakin viestissä, pillun kostumiseen eikä mihinkään muuhun. Itsevarman, seksikkään, hauskan, sosiaalisen, komean ja jännittävän miehen kanssa kaikilla on kemiaa, tai niin he kuvittelevat vaikkei mies tuntisi omalta puoleltaan mitään.
Ensivaikutelma vaikuttaa muutenkin ihan liikaa. Kuka muka voi ensivaikutelman perusteella sanoa, onko joku samanhenkinen vai ei? No ehkä jos joku hardcore skinheadi tulee kännissä rähisemään naisporukalle niin siinä voi ensivaikutelmakin kertoa aika paljon, mutta normaaleissa tutustumistilanteissa täytyy olla aika meedio että pystyy heti sanomaan kuka on omanhenkinen ja kuka ei. Ellei sitten ole jonkun ääriuskonnon/puolueen jäsen ja odota vastapuolen kantavan saman liikkeen merkkiä hihassaan.
Totta, sitä "kemiaa" ei ole olemassa ainakaan netissä kirjoitellessa, eikä sitä voi testata myöskään tylsistyttämällä treffikumppani kuoliaaksi jossain helvetin kahvilassa. Kemia testataan sängyssä ja ne naiset jotka kuvittelevat, että se testataan muualla saavat minun puolestani olla poissa pilaamasta tulevaisuuden suomen geenikarttaa. Eläkää elämäänne ja unohtakaa kemiasta puhuminen kun ette ymmärrä mistä on kysymys. Maailma ei ole lampaita varten.
Siksi mä uskonkin fysiikkaan ;)
miehen näkemisestä. kemia = panetus
Ihan uteliaisuudesta, mitä sinä luulet, että se kemia tarkoittaa? Kun ainakin mulle se on juuri sitä, että joidenkin ihmisten kanssa vain synkkaa heti ensitapaamisella, riittää juteltavaa ja toinen tuntuu oman kaltaiselta. Joskus taas ihmisessä ei sinällään ole mitään vikaa, mutta keskustelu takkuaa ja toinen tuntuu vieraalta. Pätee myös ystävyyssuhteisiin, ei yksin vastakkaiseen sukupuoleen. Eikä sille mitään voi, sitä vain on tai ei ole.
Ja joo, okei, varmasti sitä käytetään myös tekosyynä, jos ei muuten kiinnosta, mutta etkö sä ole jo sen ikäinen, että ottaisit pakitkin vähän iisimmin?
Kemia tarkoittaa harhakäsitystä nonsubstanssista nimeltä "kemia" - se on havaintoyleisestys monitahoisesta viehättävyyden summasta. Koska kemian voi palastella - jos sitä haluaa tutkiskella etenkin itsessään - sitä voi myös muuntaa tilanteen mukaan hyvin pitkälle ja jopa ymmärtää sen viehätyksen puutteen ilman tarvetta käsitellä asiaa tuolla yleistävällä ja jopa naivistisella kemia-käsittellä.
"Kemia" voi olla yhteensopiva kehonkieli. Ja sen puute voi olla nimenomaan kehonkielen käsittämättömyys. Silloin voi asian havainnoida: Emme puhu samaa kehonkieltä. Entä tarvisiko? Onko "kemiani" kehonkielestä kiinni? Miksi olisi? Voinko oppia ymmärtämään toisen kehonkieltä jos yritän?
Onko kemian puute omien tarpeideni projektio johon toinen ei vastaakaan toiveideni mukaisesti vaan omien motiiviensa? Mitä nuo motiivit ovat ja ovatko ne pätevä vaihtoehto? Voinko nivoa asiat yhteen?
Onko kyse siitä että toisen naama yksinkertaisesti ei miellytä ja siksi en viehäty? Vai onko tyylissä jotain vikaa? Voinko olla huomioimatta - tai haluanko olla huomioimatta noita asioita - ja kiinnostua vähemmän pintavista asioista?
Miten hän kohtelee minua? Onko sille jokin syy jota en vielä ymmärrä - jos en koe olevani tarpeeksi huomattu? Voinko saada huomion tai selvittää miksi jotain pantataan?
Jne jne jne.
Huomaatko. Ei kemiaa - vaan mahdollisuuksia aivan uuden tuntemattoman ihmisen suhteen. Jos ne haluaa kohdata.
Ymmärrän toki että helppo ja smoothi vaihdantakulttuuri on ihmissuhteissa voimissaan. Ellei toinen ole helppo tapaus - jopa itsestäänselvä - niin etsitään uusi. Jotain joka on kaltainen tai odotusten ja näkemysten mukainen. Kun sisäisen odotusmaailman tarpeet tulevat tyydytetyksi koetaan sitä nk. kemiaa.
Ironista on että se oma sisäinen tarvemaailma ei ole mitään sellaista mikä on toisessa ihmisessä. Itse en heittäisi sitä mahdollisuutta hukkaan että on olemassa tapauksia joiden todellinen hienous ja haluttavuus paljastuu vasta tutustuttaessa ja kohdattaessa hänet oikeasti eikä vain omaa itseään ja omaa tarvehierarkiaa haistelemalla. Tuo jälkimmäinen on suoraansanottuna hyvin egosentrinen tapa hahmottaa toisia ihmisiä.
jostain ihan muusta kuin kemiasta... Yrität puhua järjellä jostain, jonka voi vain tuntea. Jos sä et ole sitä tuntenut, niin ei se vielä tarkoita, ettei sitä ole olemassa.
Mulla on ollut kemiaa hyvinkin erinäköisten, kokoisten ja rotuisten ihmisten kanssa, ulkonäkö ei liity siihen mitenkään. Mä tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, mutta ystävystyä yritän vain niiden kanssa, joiden kanssa on kemiaa.
Miksi ihmeessä minun pitäisi tuhlata aikaani yrittämällä toimeen ihmisen kanssa, joka ei tunnu omalta, kun niitä omalta tuntuviakin kuitenkin riittää, mös sille, joka ei minusta tuntunut omalta? Ja niinä harvoina kertoina, kun olen yrittänyt tai ollut tilanteessa, jossa on ollut pakko viettää paljon aikaa yhdessä, niin ei sellainen ihminen koskaan ole kuitenkaan koskaan päätynyt ystäväksi. Koska alkufiilis siitä ihmisestä oli oikea. Kemia oikeastaan myös estää meitä tuhlaamasta aikaa vääränlaisiin ihmisiin.
Tietysti, jos haluaa ahtaa elämäänsä mahdollisimman monta ihmistä ja määrä korvaa laadun, niin silloin kai voikin toimia niin kuin ehdotat. Jos tarvitsee yleisöä tai ei kestä sitä, ettei kaikki pitäisikään itsestä, niin silloin kai niin käykin. Minä olen kuitenkin itsekin sen verran erikoinen tapaus, ettei varmasti kaikki tykkää ja ajattelen, että mieluummin mulla on elämässäni muutama ihminen, joista pidän tosissaan ja aidosti, kuin valtava lauma ihmisiä, jotka on kyllä ihan ok, mutta joiden kanssa ei ole kemiaa.
Tarvitset vain hyvän lääkärin ja oikeat lääkkeet, voila, elämäsi voi alkaa ilman turhan paskanjauhantaa.