Oma pää alkaa jo sekoon kun kelaan tätä ite koko ajan niin auttakaa nyt hyvät ihmiset ja kertokaa oikeesti oma mielipiteenne ko. asiaan eli sain vahingossa tietää että mieheni on pyytänyt työmatkalle laivalle mukaan nuorempaa neitosta kun pystyy järjestämään vaparit niin ihan vain siiderille ja kun on mukava jutskata tän typyn kanssa (frendinä?), siis päivänselvä tapaushan tää on kai vai oonko oikeesti vainoharhainen???
Mielipiteitä..
vaimoko
251673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
hakea seikkailua eli pettää. Turha puhua, että vain puhutaan ja juodaan muutama siideri.
Jos ajattelee siltä kantilta, että alkoholi madaltaa kynnystä tehdä aloitetta tai vastustaa viettejään vaikka olisi minkälainen ihminen... Ei kuulosta hyvälle ei. Silti, jos on kertonut sinulle tämän, niin ehkä on sitten rehellinen muutenkin..? Onko suhteenne kuinka avoin näin yleensä ottaen?
..siis järjellä ajatellen tajuun missä mennään mut oon niin täysin loukkaantunu ja järkyttyny enkä halua uskoa niin koitan selitellä itselleni parhain päin, naurettavaa!!!
..ei, ite sain selville eikä mies tiedä että tiedän, se tässä loukkaakin kun oikeesti on luullu ja tuntunu että ollaan niin oikeet & hyvät toisillemme, ikinä ei oo tällästä ollu oikeesti!
tätä asiaa kisu joka just äsken tossa puolusteli kuinka ihanaa on pitää suhdetta varattuun mieheen.
Tekopyhyyttä nuo kisun kommentit, todella oksettavaa.
..sä voit mun puolesta ampua ittes avaruuteen! Bimbo tajuukko että varatuista miehistä pidetään näpit irti!!!
..ikinä tulemasta mun tielle!
...että toivon toiselle samaa mitä olen nyt omassa elämässäni tehnyt väärin?
Olen aikaisemmin kirjoittanut, että en etsinyt varattua miestä! En tahallani rakastunut varattuun... Ja estääkö se sen, että minulla ei saisi olla mielipiteitä tai etten voisi kommentoida?
Olen kuitenkin aidosti sitä mieltä, että tuo vaimon kirjoitus kuulostaa juuri siltä mistä se pettäminen voi helposti alkaa (jos ei ole jo alkanut). Harvoin tuollaiset tapaamiset "viattomia" ovat...
Ja ei ole ihanaa olla suhteessa varattuun mieheen. Siinä ei ole mitään ihanaa MUTTA se kun rakastaa toista - se on kaunis tunne. Voitko väittää muuta? Onko se väärin, että minä rakastan jotain ihmistä? Minä rakastan sitä ihmistä vaikka meillä ei yhteistä tulevaisuutta olekaan, vaikka kohtaamisemme loppuvat... Silti tunteet ovat jo syttyneet, ne ovat todellisia ja olemassa. Tulen aina muistamaan hänet, tapahtui mitä tahansa.
EN SILTI TOIVO kenellekään pahaa, en pettämisen muodossa enkä muutenkaan.
ihmissuhdeneuvoja! Itse olet sotkenut asiasi ja tulet tänne hurskastelemaan teennäisenä, sinussa on jotain niiiiin vastenmielistä, sinusta puuttuu rehellisyys ja aitous, kirjoitat suloisia korulauseitasi 'rakkaudestasi' - haista home ja painu kellariin piiloon neuvoinesi.
Jotenkin noin mitä kerroit, se menee myös toiselta kantilta. Itse en olisi ikipäivänä kuvitellut olevani uskoton nyt jo exmiehelleni. Sitten vaan vähitellen: Varmaan tuhansien keinojen jälkeen, kun yritin hakea yhteistä säveltä, keskustella; lempeästi, tiukasti ja kaikkea siltä väliltä, totesin, ettei parisuhteestamme tule koskaan sellaista kuin toivoisin. Elämä oli kaikkialla muualla paitsi parisuhteessa.
En olisi ilman uskottomuutta koskaan myöntänyt itselleni, ettei suhteeni exmieheen ole läheskään kohdallaan. Ensin minulla oli intohimoinen suhde- siis vailla järjen häivää. Se ei edennyt suutelua pidemmälle. Tämän jälkeen oli pari lyhyttä suhdetta, ystävämiehiin. Heidän kauttaan opin paljon elämästä - sekä omasta että toisten. Kunnes tapasin elämäni miehen. Se tapahtui erittäin omituisissa olosuhteissa. Arvelin, ettei siitä voi tulla mitään, mutta mies jäi auttamattomasti mieleen. Itseasiassa pyöri siellä joka päivä kesän ajan. Yhtenä päivänä ajattelin, että josko vielä kokeilisin yhdenyön suhdetta; niitä olin aina inhonnut. Ihmetyksekseni heti kolmen päivän päästä koin sen. Eikä se tuntunut pahalta. Totesin myös kummallisen jutun; seksi silloin oman miehen kanssa tuntui kamalalta, ellen kuvitellut hänen paikalleen jotain toista. Seksi täysin vieraan miehen kanssa tuntui hyvältä, koska ei tarvinnut kuvitella! Jokatapauksessa silloin päätin, että nyt saa seikkailut riittää. Aloin tehdä eroa todenteolla.
Tässä kohdassa tapasin elämäni miehen uudestaan: Meillä alkoi suhde. Puhuin (ex)miehelleni erosta; hän ei halunnut erota. Tätä jatkui vuoden. Puhuin, ex ei halunnut. Ex rakasti järkeä ja minä tunnetta. Puhuin hänelle viimein, että suhteemme on kämppissuhde. Hän on tyytyväinen siihen, mutta minä en. Kerroin että olen 20 vuotta kaivannut vuorovaikutusta, kaikkea yhteistä, niin ajatuksen kuin tekemisen tasolla ja tiedän, etten voi sitä hänen kanssaan saada. Ex ymmärsi! Sitten lopulta erosimme. Myöhemmin hän sanoi, että ajatteli useinkin minulle sopivan vähän enemmän tunnekeskeisempi mies kuin hän on. Kuten myös minä ajattelin, että exälle sopisi nainen - niinkuin kämppis, joka on tyytyväinen rooliinsa ;). Siitähän suhteessa loppujen lopuksi aina on kysymys; suhde voi olla millainen tahansa, jos molemmat ovat tyytyväisiä.
En minäkään ole koskaan - enkä vieläkään - toivonut kenellekään mitään pahaa, missään muodossa. Totesin vain kipuillessani epätyydyttävässä suhteessa, että kaikki kliseet uskottomuudesta on totta - niitä vain on niin
vaikea uskoa todeksi.
"Halusin kokeilla seksiä jonkun toisen kanssa"
"Etsin seikkailua"
"Se oli vain seksiä"
"Hän vietteli minut"
"Rakastuin intohimoisesti"
"Rakastan toista"
Voi taivas miten itsekeskeisiä akkoja voi löytyä!
Toisen ajatukset ei kelpaa edes luettavaksi ja jonkun toisen Nalle Puh vertauksetkin on maailmaa mullistavia!
Onko täällä kokoontunut joku tarharyhmä??
Tuon kaltaset mä en leiki sun kans tyyliset kommentit osottaa täydellistä aivojen kehittymättömyyttä keskustelu sivustolla.
Sinulla menee hyvin kun olet samaa mieltä minun kanssa, vai?
Kuin te kehtaatte aikuset ihmiset?
olen mies sanoisin pistä pakkaseen tekee sen toistekkin vaikka en tiedä teidän ikää
aikoo tehdä noin just sopivasti 11 yhteisen vuoden kunniaksi, en aio niellä tätä, en ois ikinä uskonu! oon niin vihanen että ihme kun oon viilipytty, onks tää joku shokkitila vai?
vai että sidukoille, ja vaan.. frendinä, miksi ei ottanut sua mukaan? Täysin pässinlihaa ja vaikka se sun miehes selittäs mitä tahansa, niin voithan sä uskoo , jos haluat. Totuus on kuulijan korvissa.
...mä taidan hajota..
jauhaa täyttä paskaa täällä ja yrittää "lohduttaa" ketjun aloittajaa tekopyhillä mielipiteillä. Olisi sen verran kisulla järkeä, että suksisi metsään täältä neuvomasta muita kun itse on pukki kaalimaan vahtina.
tarkastaa luotettavalta taholta, onko mies ihan oikeasti pyytänyt työmatkalle mukaan nuorta naista, mmmm, siiderille. Tapaus kuullostaa miltei kerskumiselta. Kukaan vähänkään älykäs mies ei kertoisi kenellekään, jos hänen "hoitonsa" on tulossa työmatkalle mukaan.
..pyyntö viestin, niin että pakko uskoa se on että oma mies tosiaan pyytää täysin vierasta tyttöä mukaan, tää kuulostaa varmasti naiviilta mut en tajua vieläkään!!!
Ei sitä voi millään tietää mitä heidän välillään on vai onko edes. Mutta sen voi, ettei teidän kohdalla oikein hyvin mene.
Oma avioeroprosessini alkoi sellaisista ystävyyssuhteista (siis sekä mies- että myös naispuolisiin ystäviin), joiden huomasin merkitsevän itselleni huomattavasti enemmän kuin parisuhteeni. Kerran menin erään miehen luokse yöksi. Puhuimme vain - ja pidimme toisia kädestä jonkinaikaa. Tiesin, että silloin alkoi exavioliittoni loppusuora.
Ei voi tietää mitä miehesi ajattelee, mitä tekee. Mutta keskustele hänen kanssaan tunteista. Älä kerro mitä luit, älä syytä, ole neutraali.
..keskustella kun toinen kiertelee ja kaartelee nostamatta silti kissaa pöydälle kun luottamus on mennyt ja siitähän se kenkä just puristaakin kun pitäs saada se asia selvitettyä ettei jää kaiveleen loppuijäksi ja vois uskaltaa vielä joskus luottaa, niin miten ihmeessä syyttämättä ja kertomatta mitä tiedän???
Sinä tunnet miehesi. Pitäisi tietää mistä narusta vetää. Ellei tiedä - ajattele, pohdi. Vaikka pienen ikuisuuden. Mieti, mitä itse haluaisit, jos olisitkin miehesi tilanteessa? Lainaa kirjoja ihmissuhteista yms. Luottamus menee monissa tapauksissa puolin ja toisin, jos "nostaa kissan pöydän". Pitäisi aina pystyä pysymään asiassa. Syyttelemällä tai heittäytymällä uhriksi ei ratkea yksikään ongelma.
Itse erosin. Mietin pari vuotta miten sen tekisin, että voisimme erota sovussa. Välillä olisi tehnyt mieli "rehellisesti" sanoa kaiken mitä ajattelin. Hillitsin itseni - ja se kyllä kannatti, todentotta. Sillä exäni ei voinut sietää tunnepurkauksia (mihinkään suuntaa). Myöhemmin houkuttelin hänet keskusteluun kirjan avulla (taisi olla Pirkko Lahden joku mielenterveyskirja). Se mitä kysyin ja mitä hän vastasi oli tavallaan epäoleellista. Oleellista oli se, että pystyin näin ilmaisemaan tyytymättömyyteni suhteeseemme niin järkiperäisesti kuin tunneasioista voi puhua. Siinä samalla voin myös todeta, ettei minulle riitä pelkkä järki, koska pohjimmiltani olen tunneihminen - ja kaikeksi ihmeekseni - hän totesi, että niinhän se on. Hänkin tunsi minut.
Niin, Nalle Puhin jossain opaskirjassakin todetaan, että meistä melkein jokainen tietää MITÄ haluaa, mutta on vaikea tietää MITEN sen toteuttaa. Täytyisi aina vain pyrkiä asettumaan toisen asemaan ja miettiä miten itse haluaisi toisen käyttätyvän, jos tekisi väärin (hänen mielestään).
ei siitä kannata edes spekuloida.
ihan selvästi. Jos miehellä ei olisi mitään takaa-ajatuksia, niin miksei kertoisi sinulle. Ei tossa ole paljon selittelemistä.
..hyville kosto toimenpiteille???
Mikäli matka on vielä edessä, voit kyllä tehdä paljonkin. Parasta olisi jos voisit lähteä itse mukaan, ainakin sen ehdottaminen olisi eräs keino. Yksi mahdollisuus on maksaa ystävättären matka samalle risteilylle. Ystävälle voi kertoa syyn ja näin matka ei tule muodostumaan aivan niin romanttiseksi kuin kaavailuissa on. Ystävän on hyvä olla perhetuttu.
Mikäli matka on jo tehty voit lisätä hiiliä, vaikkapa ihmettelemällä omituisia tuntemuksia alapäässä, mikäli yhdynnässä on oltu, keino on aika tehokas, sen verran keskiveromiehellä omatunto soimaa, että läpinäkyväkin huijaus menee läpi.
Toinen mahdollisuus on kertoa työtoverin olleen samalla risteilyllä ja nähneen miehesi, mutta kuka.. Selitysten kuunteleminen on aika kohottavaa sekin.
Outoja tuoksuja voi myös ihmetellä, tyyliin -kenen hajuvedelle tuoksut
Tämän tyyppinen toiminta ei ole kostamista, mutta varsin mielenkiintoista ajanvietettä.