Okei, on selvää että jokainen nainen ja homo jossain vaiheessa elämäänsä ymmärtää että tasapainoinen ATM (ja korostan, että vain *tasapainoinen* ATM, ei mikään SuuriIsä) on parempi valinta kuin hulivili YTM. Moni nainen itsekin myöntää että 'kun on ollut tarpeeksi kauan pelimiesten pyörityksessä, alkaa arvostaa tavallisempia miehiä ihan eri tavalla'.
Ongelma on siinä että ATM ei halua olla se, joka otetaan sitten kun kaikki kaupungin pelimiehet on koluttu läpi ja jonkun kanssa ehkä lapsikin saatu. Tällöin naisen on liian myöhäistä itkeä hölmöilyjään, hyvään mieheen ei ole enää paluuta ja suurin osa ATM:istäkin on tässä vaiheessa varmaan jo läpeensä katkeroituneita paskoja.
Olennainen kysymys mietittäväksi onkin, miten naisten luontaista järkevöitymistä voitaisiin nopeuttaa niin, etteivät kaikki vähän fiksummat naiset olisi yli kolmekymppisiä tai luonnottoman paljon pelimiehiä nussineita. Millä kasvattaa nuorista naisista fiksuja ja syvällisiä tyyppejä, jotka ymmärtävät, että elämä voi olla ja onkin mielekästä, vaikkei missään vaiheessa pääsisi viettämään niitä tv:n mukaan naiselle pakollisia 'villejä sinkkuvuosia'? Miten muuten nainen voisi oppia kuin kantapään kautta, kun kantapään kautta oppineet naiset eivät enää kelpaa muuhun?
Koska olen itse tajunnut jo näinkin nuorena (20v) ja kokemattomana (ei lainkaan seksikokemuksia) että parhaat miehet ovat niitä luotettavia ja turvallisia ATM:iä, tiedän, että samaan pystyy kuka tahansa muukin. Eikä voida väittää että olisin perusluonteeltani jotenkin erilainen, ettei minua voisi verrata näihin naisiin, koska taustani on samanlainen vaikken samaa sukupuolta olekaan; kyllä minäkin joskus teininä ihailin rokkareita ja suosittuja & hyvännäköisiä poikia, enkä juuri muita vilkaissutkaan. Muutos alkoi tapahtua about 16 vuoden iässä ja suunnilleen tämä olisi varmaan sellainen ideaali-ikä, jossa sen muutoksen pitäisi viimeistään tapahtua myös naisissa.
Toivoisin että joku nainen valottaisi asiaa vähän, koska itse en todellakaan aina ihan ymmärrä naisten ajatuksenjuoksua eikä omia kokemuksiani voi varmaan ihan suoraan rinnastaa naisten maailmaan.
Pari ideaa itsellänikin toki on.
Ensinnäkin, peräänkuulutan vieläkin median osuutta kaikkeen. Mielestäni pitäisi olla enemmän tv-ohjelmia, joiden sankarit eivät ole niin karismaattisia ja filmaattisia. En missään nimessä ole minkääntyyppisen viihteen kieltämisen tiellä, sillä yksilönvapaus on tärkeämpää kuin tämä koulutus, mutta jollain tavalla olisi kuitenkin hyvä heikentää sellaisten ohjelmien kuin Sinkkuelämää asemaa nuorten katsojien keskuudessa. Näistä ohjelmista ja niiden kuvaamasta elämäntavasta pitäisi olla enemmän kyseenalaistavaa julkista keskustelua ja nimenomaan nuorten kesken, koska nuoret eivät halua kuunnella mitään saarnoja aikuisilta.
Toinen erittäin tärkeä media on nuortenlehdet. Mitä minä nyt asiasta tiedän niin olen huomannut, että jotkin nuortenlehdet tarjoavat ihan hyvää suvaitsevaisuuskasvatusta. Ujojen tai epäsuosittujen poikien asemaa ei kuitenkaan liene hirveästi käsitelty missään lehdissä, joten olisikin äärimmäisen tärkeää saada lehdet kannustamaan nuoria tyttöjä huomaamaan myös muunlaisia poikia kuin niitä luokan kovaäänisimpiä hauskuuttajia.
Kolmas mieleen tuleva asia on se, että jo järkevöityneiden naisten tarinoiden tulisi saada enemmän julkisuutta. Jokaisen ei tarvitsisi oppia kantapään kautta, jos voisi oppia jonkun toisen kantapään kautta. Varoittavia esimerkkejä tarvitaan. Eli jos olet 24-vuotias kolmen eri miehille synnytetyn lapsen onneton yh-äiti, joka on saanut osakseen turpiinvetoa ja raiskausta ja alkoholiongelmia näiden miesten osalta, niin tuo tarinasi esiin ja kerro maailmalle miten paljon onnellisempi olisit jos olisit alunperinkin ottanut sen hiljaisen nörtin tai vaikka sen ihan tavallisen naapurinpojan.
Myöskin niissä harvoissa perheissä, joissa on oikeasti kunnollinen äiti ja kunnollinen isä, pitäisi puhua enemmän parinvalinnasta. Näiden äitien tulisi korostaa lapsilleen miten tärkeää on valita oikea mies ja että jokainen lapsi ansaitsee yhtä hyvän isän kuin itselläsi on ollut. Ja toisaalta huonoista perheistä tulevien lasten luulisi jo luonnostaankin tajuavan, etteivät he halua ketään samantapaista poikaystävää kuin heidän isänsä. Tälläisissä perheissä äidin ei milloinkaan pitäisi puolustella omaa parinvalintaansa, vaan myöntää se virheeksi ja kehottaa lapsiaan valitsemaan toisin!
Yksi tärkeä juttu olisi myös realismin peräänkuulutus kaiken nuorten hömppäromantiikan keskelle. Tytöt tuntuvat usein haaveilevan ns. 'pahan pojan kesyttämisestä' ja kuvittelevat että 'olisi niin ihanan romanttista jos se luopuisi pahoista tavoistaan minun takiani'. Tälläinen naiivius pitäisi saada kitkettyä pois, mutta minulla ei ole hajuakaan siitä, miten se onnistuisi.
Myös nuortenkirjallisuudessa pitäisi olla enemmän tarinoita tavallisista, epävarmoista pojista, eikä vain niistä täydellisen näköisistä prinsseistä (tavallinen asetelmahan on paha poika vastaan kiltimpi unelmaprinssi, ja 'oikea valinta' on se prinssi, mutta kun se ei ole yhtään sen realistisempi vaihtoehto).
Nämä ovat vain pieniä juttuja ja se mitä oikeasti tarvitaan on kokonaisvaltainen asennemuutos; että päästäisiin eroon siitä ajatuksesta että jokaisen nuoren naisen täytyy viettää ne villit sinkkuvuodet. En missään nimessä halua mitään rajoittavampaa lainsäädäntöä tai muutakaan epäsuvaitsevaisuutta, ainoastaan asenneilmapiirin muutosta sellaiseksi että onnellinen voi olla myös ilman niitä sataakahtakymmentä satunnaispanoa, ja että voi hankkia 'kokemuksia' jostain muusta kuin seksistä ja suhteista. Elämässä on niin paljon mielekkäämpiäkin kokemuksia odottamassa.
Muita käytännön ideoita siitä, miten naisten järkevöitymistä voisi katalysoida? Koen ATM-asian tärkeäksi, vaikkei se oikeastaan minua kosketakaan.
Ongelma on siinä että ATM ei halua olla se, joka otetaan sitten kun kaikki kaupungin pelimiehet on koluttu läpi ja jonkun kanssa ehkä lapsikin saatu. Tällöin naisen on liian myöhäistä itkeä hölmöilyjään, hyvään mieheen ei ole enää paluuta ja suurin osa ATM:istäkin on tässä vaiheessa varmaan jo läpeensä katkeroituneita paskoja.
Olennainen kysymys mietittäväksi onkin, miten naisten luontaista järkevöitymistä voitaisiin nopeuttaa niin, etteivät kaikki vähän fiksummat naiset olisi yli kolmekymppisiä tai luonnottoman paljon pelimiehiä nussineita. Millä kasvattaa nuorista naisista fiksuja ja syvällisiä tyyppejä, jotka ymmärtävät, että elämä voi olla ja onkin mielekästä, vaikkei missään vaiheessa pääsisi viettämään niitä tv:n mukaan naiselle pakollisia 'villejä sinkkuvuosia'? Miten muuten nainen voisi oppia kuin kantapään kautta, kun kantapään kautta oppineet naiset eivät enää kelpaa muuhun?
Koska olen itse tajunnut jo näinkin nuorena (20v) ja kokemattomana (ei lainkaan seksikokemuksia) että parhaat miehet ovat niitä luotettavia ja turvallisia ATM:iä, tiedän, että samaan pystyy kuka tahansa muukin. Eikä voida väittää että olisin perusluonteeltani jotenkin erilainen, ettei minua voisi verrata näihin naisiin, koska taustani on samanlainen vaikken samaa sukupuolta olekaan; kyllä minäkin joskus teininä ihailin rokkareita ja suosittuja & hyvännäköisiä poikia, enkä juuri muita vilkaissutkaan. Muutos alkoi tapahtua about 16 vuoden iässä ja suunnilleen tämä olisi varmaan sellainen ideaali-ikä, jossa sen muutoksen pitäisi viimeistään tapahtua myös naisissa.
Toivoisin että joku nainen valottaisi asiaa vähän, koska itse en todellakaan aina ihan ymmärrä naisten ajatuksenjuoksua eikä omia kokemuksiani voi varmaan ihan suoraan rinnastaa naisten maailmaan.
Pari ideaa itsellänikin toki on.
Ensinnäkin, peräänkuulutan vieläkin median osuutta kaikkeen. Mielestäni pitäisi olla enemmän tv-ohjelmia, joiden sankarit eivät ole niin karismaattisia ja filmaattisia. En missään nimessä ole minkääntyyppisen viihteen kieltämisen tiellä, sillä yksilönvapaus on tärkeämpää kuin tämä koulutus, mutta jollain tavalla olisi kuitenkin hyvä heikentää sellaisten ohjelmien kuin Sinkkuelämää asemaa nuorten katsojien keskuudessa. Näistä ohjelmista ja niiden kuvaamasta elämäntavasta pitäisi olla enemmän kyseenalaistavaa julkista keskustelua ja nimenomaan nuorten kesken, koska nuoret eivät halua kuunnella mitään saarnoja aikuisilta.
Toinen erittäin tärkeä media on nuortenlehdet. Mitä minä nyt asiasta tiedän niin olen huomannut, että jotkin nuortenlehdet tarjoavat ihan hyvää suvaitsevaisuuskasvatusta. Ujojen tai epäsuosittujen poikien asemaa ei kuitenkaan liene hirveästi käsitelty missään lehdissä, joten olisikin äärimmäisen tärkeää saada lehdet kannustamaan nuoria tyttöjä huomaamaan myös muunlaisia poikia kuin niitä luokan kovaäänisimpiä hauskuuttajia.
Kolmas mieleen tuleva asia on se, että jo järkevöityneiden naisten tarinoiden tulisi saada enemmän julkisuutta. Jokaisen ei tarvitsisi oppia kantapään kautta, jos voisi oppia jonkun toisen kantapään kautta. Varoittavia esimerkkejä tarvitaan. Eli jos olet 24-vuotias kolmen eri miehille synnytetyn lapsen onneton yh-äiti, joka on saanut osakseen turpiinvetoa ja raiskausta ja alkoholiongelmia näiden miesten osalta, niin tuo tarinasi esiin ja kerro maailmalle miten paljon onnellisempi olisit jos olisit alunperinkin ottanut sen hiljaisen nörtin tai vaikka sen ihan tavallisen naapurinpojan.
Myöskin niissä harvoissa perheissä, joissa on oikeasti kunnollinen äiti ja kunnollinen isä, pitäisi puhua enemmän parinvalinnasta. Näiden äitien tulisi korostaa lapsilleen miten tärkeää on valita oikea mies ja että jokainen lapsi ansaitsee yhtä hyvän isän kuin itselläsi on ollut. Ja toisaalta huonoista perheistä tulevien lasten luulisi jo luonnostaankin tajuavan, etteivät he halua ketään samantapaista poikaystävää kuin heidän isänsä. Tälläisissä perheissä äidin ei milloinkaan pitäisi puolustella omaa parinvalintaansa, vaan myöntää se virheeksi ja kehottaa lapsiaan valitsemaan toisin!
Yksi tärkeä juttu olisi myös realismin peräänkuulutus kaiken nuorten hömppäromantiikan keskelle. Tytöt tuntuvat usein haaveilevan ns. 'pahan pojan kesyttämisestä' ja kuvittelevat että 'olisi niin ihanan romanttista jos se luopuisi pahoista tavoistaan minun takiani'. Tälläinen naiivius pitäisi saada kitkettyä pois, mutta minulla ei ole hajuakaan siitä, miten se onnistuisi.
Myös nuortenkirjallisuudessa pitäisi olla enemmän tarinoita tavallisista, epävarmoista pojista, eikä vain niistä täydellisen näköisistä prinsseistä (tavallinen asetelmahan on paha poika vastaan kiltimpi unelmaprinssi, ja 'oikea valinta' on se prinssi, mutta kun se ei ole yhtään sen realistisempi vaihtoehto).
Nämä ovat vain pieniä juttuja ja se mitä oikeasti tarvitaan on kokonaisvaltainen asennemuutos; että päästäisiin eroon siitä ajatuksesta että jokaisen nuoren naisen täytyy viettää ne villit sinkkuvuodet. En missään nimessä halua mitään rajoittavampaa lainsäädäntöä tai muutakaan epäsuvaitsevaisuutta, ainoastaan asenneilmapiirin muutosta sellaiseksi että onnellinen voi olla myös ilman niitä sataakahtakymmentä satunnaispanoa, ja että voi hankkia 'kokemuksia' jostain muusta kuin seksistä ja suhteista. Elämässä on niin paljon mielekkäämpiäkin kokemuksia odottamassa.
Muita käytännön ideoita siitä, miten naisten järkevöitymistä voisi katalysoida? Koen ATM-asian tärkeäksi, vaikkei se oikeastaan minua kosketakaan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
olet noin nuoreksi! =) hyviä ajatuksia ja selkeästi huomaa et olet tosiaan miettinyt asioita, kun osaat perustella noin hyvin kantasi. Valitettavasti minulla ei nyt tähän aikaan aivotoiminta enää kovin hyvin pelaa, joten jätän ideoiden miettimisen muille.
Mutta mä en voi mitenkään uskoa että sä olet nainen. Luin tota ja joka lauseen jälkeen mulla kävi mielessä ettei tää voi olla nainen vaan pelkästään yksi näistä atm:stä joka koittaa jollain tapaa kiertämällä tuoda tämän asian esille toisesta näkökulmasta. :)
Mutta jos hauskuutan itseäni ja kuvittelen että olet oikeasti nainen ja olet tota mieltä niin voin kommentoida jotain.
Toi on täysin totta mitä tuli noihin tv-ohjelmiin. Sinkkuelämää, täydelliset naiset yms. paska on yksi syy tietenkin. Nuori lapsi joka kattelee tollaisia ohjelmia juuri siinä vaiheessa elämäänsä missä jokainen rakentaa omaa identiteettiään on helpoiten muokattavissa. Eli nää tv:stä tulevat ohjelmat aivopesee nuoria naisia kuvittelemaan että toi on se oikea tapa elää koska tv:ssä olleet näyttelijät kehui sitä tapaa. Ja koska he ovat nuoria ja tyhmiä he eivät ymmärrä, että se on vain näyttelyä eikä se näyttelijä oikeasta pakosti haluaisi tuollaista elämää.
Noh ongelmahan ratkeisi sillä jos ihmiset vain saisivat ne pari harmaata aivosolua toimimaan päässään ja osaisi ajatella itse. Mutta toi on yhtä epätodennäköistä kuin se että jeesus kävelisi huomenna taivaasta maan pinnalle joten jätetään asia sikseen.
Yksi asia mitä kanssa olen pohtinut tähän syyksi on naisten aseman paraneminen (lue: en tarkoita että palataan taas takaisin nyrkin ja hellan väliin, joten feministien ei tarvii taas tukkia mun sähköpostia) yhteiskunnassa.
Mutta toihan menee ihan niin, että kun ennen naisilla tilanne oli mikä oli. Eli ei paljoo ollut valinnanvaraa vaan piti ottaa se viereisen torpan kaveri miehekseen. Niin nytten kun naiset eivät enää ole riippuvaisia miehistä niin heillä käy se karkkikauppa syndrooma. Ja vielä kun yhteiskunta toitottaa naisille heidän syntymästään asti sitä mantraa, että te olette täydellisiä ja teidän eteen pitää tehdä x asioita niin tämä ajaa tohon tilanteeseen että vain paras kelpaa eikä mikään muu.
(Karkkikauppa syndrooma= Pikkulapsi menee isoon kauppaan karkkihyllyn eteen, hän näkee paljon vaihtoehtoja eikä osaa päättää mitä ottaisi. Joten hän päättää että kokeilen tänään tätä yhtä, mutta jos tää on huono niin huomenna otan tota toista, jos sekin on huono niin koitan viel tota kolmatta. Ja asia jatkuu ja jatkuu.
Nyt taas jos ollaan pienessä lähipuodissa missä on vain 5 eri laatua niin ei voida mennä tolla tavalla että otetaan ja testataan kaikkia vaan pitää ottaa se mitä on tarjolla tai sitten ollaan ilman.)
Tietenkin tää tilanne mikä maailmassa on nyt, eli kaikki menee vähän liian hyvin, ei olla enää tyytyväisiä niihin pieniin ja tärkeisiin asioihin vaan koko ajan pitää kurottaa korkeemmalle. Tarvittaisiin jokin pula-aika uusiksi tj jotta ihmiset tippuisi noista pilvilinnoistaan takaisin tänne ja tajuaisi millä oikeasti on väliä.
(tää liitty enemmänki tohon pintaliitoelämään)
Toi on kans aika totta mitä kirjoitit siitä että ei atm:t halua olla se viimeinen vaihtoehto sitten kun ollaan kaikki panomiehet käytä panemassa läpi.
Hauskinta ja ironisintahan tässä on aina se, että naiset itse eivät koskaan, toistan koskaan, halua olla se kakkos vaihtoehto vaan naisen pitää aina olla se afrodite sille miehelle ja sen miehen ikuinen unelmien ja fantasioiden kohde.
Silti heidän mielestään atm:n pitäisi hyväksyä naisten villit sinkkujuoksut ja hyväksyä heidät sellaisena kuin ovat ja kun se panomies ei sitä perhettä pystynytkään elättämään niin otetaan se toinen vaihtoehto joka siihen pystyy, eli atm.
Eli atm:n pitäisi hyväksyä se että he ovat toinen (tai oikeastaan lähemmäks 200.) vaihtoehto, mutta sen saman naisen mikä on pannut 200 eri miestä pitäisi silti olla sen atm:n unelmien täyttymys.
Miks mun logiikka ei ymmärrä tota? :)
se on homo. Luetun ymmärtäminen hukassa?
meitin virhe, mutta virheistä opitaan ja tää nyt selittikin aika paljon asiaa. :)
Itekin erehdyin ensin luulemaan, että ihmislajiin on syntynyt vahingossa yksi älykäs nuori nainen. No niinhän sitä sanotaan että mikään mikä vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, ei ole totta :D Lol. Homotkin on fiksumpia kuin naiset.
Ja joo, ap:llä ihan hyviä ideoita ja olen samaa mieltä että naisten päihin pitää alkaa takoa järkeä jo nuoresta iästä lähtien. Vaikka en kyllä usko että edes noilla toimenpiteillä saataisiin paljoa pelastettua, kun naisilla on vaan tapana ajatella pillullaan. Ja sitten itketään kun miehet on vaan sen pillun perässä. Ehkä ne teitä kiinnostavat miehet ovatkin, mutta ei kaikki.
ei todellakaan ole miehistä parhaita, päinvastoin. Katkeria, tunteettomia, sosiaalisesti kyvyttömiä ja vielä luulevat itsestään liikoja. Siinäpä tosiaan unelmien mies...
Parhaat miehet on ne keskivertomiehet, ei mitkään ylettömän pelurit, mutta ei tosiaankaan atm:ätkään. Ennen ottaisin silti pelimiehenkin, kuin naisia vihaavan katkeroituneen atm:n!
Puhutko omasta kokemuksesta? Kaiketi, jos kerran pystyt sanomaan millaisia atm:t ovat. Mutta miten se on mahdollista? Atmhän on mies, jolla ei ole naissuhteita. Ei yleensä keskusteluyhteyttäkään. Miten heillä siis on voinut olla suhteita sinuun? Ettet nyt vain toistaisi pelkkiä ennakkoluuloja.
...että puhe oli tasapainoisista ATM:sta, ei niistä katkerista ja 'tunteettomista'. Jos me oltaisiin tunteettomia, ei me oltaisi täällä palstalla angstaamassa kun ei se tilanne liikuttaisi meitä mitenkään. Katkeruuskin haihtuisi aika äkkiä jos saataisiin edes jotain positiivista naiskontaktia.
Normaali ATM olisi varmaan seurustelusuhteessa oikein hyvä poikaystävä. Luotettava ja kunnollinen. Ainoa huono meissä saattaa olla se, että meille on toistaiseksi tosi vaikeaa suhtautua naissukupuoleen arvostavasti mikä johtuu heidän omasta käytöksestään. MUTTA se ei tarkoita että olisin sovinisti, sillä jos oikeasti ATM:n hyväksyvä fiksu nuori tyttö osuisi kohdalle, arvostaisin kyllä tätä epätavallista yksilöä aivan älyttömän paljon.
Käytännössä kuitenkin nuorista naisista about 0,01% on syvällisiä ja arvomaailmaltaan järkeviä, kun taas nuorista miehistä ehkä 50% on tälläisiä. (Ne loput 50% on ne, jotka saavat naissuhteita)
Ole hyvä ja poistu perverssi.
"Olennainen kysymys mietittäväksi onkin, miten naisten luontaista järkevöitymistä voitaisiin nopeuttaa niin, etteivät kaikki vähän fiksummat naiset olisi yli kolmekymppisiä tai luonnottoman paljon pelimiehiä nussineita."
En usko että yli kolmekymppisiä vähän nussituja naisia löytyy :(
Nainen jota ei ole nussittu vähintään usean tyypin toimesta ennen kolmeakymppiä ei kuulemma ole nainen alkuunkaan. Jos joku tuntee kivannäköisen, fiksun ja omillaan toimeentulevan kolmekymppisen neitseellisen naisen niin ei muuta kuin sähkäriä tai numbaa mulle :)
anteeksi tyhmyyteni, mut mitä o atm ja ytm :D
Huomaa että olet oikeasti ajatellut asiaa. Myös miehillä on jokin kumma tapa ajatella että mahdollisimman monen naisen kanssa seksin harrastus olisi jotenkin tavoiteltava asia. Miehet eivät myöskään välttämättä järkevöidy koskaan tai sitten se tapahtuu 50 tai 60 vuotiaana kun seksin kanssa alkaa tulla ongelmia.
Puhut nyt pelimiehistä. Ei ole mikään pakko katsella niitä. Suuri osa miehistä kyllä järkevöityy suhteellisen aikaisin tai ovat järkeviä ihan luonnostaan. Useimmille miehille riittänee se, että saa harrastaa seksiä seurustelusuhteen sisällä, ja mitä pidempään yksi suhde kestää, sen parempi.
Naiset eivät järkevöidy mihinkään - rahapula vain yllättää ja vaihtoehdot vähenevät niin sitten otetaan joku hyväuskoinen hölmö nurkkiin pyörimään jolta voi nyhtää ne vähät rahat äpärän ja itsensä shoppailuun mitä paikallisen verotukseen jäisi muutoin miehen käteen.
Mielestäni naiset eivät voi rakastaa muuta kuin näitä pelimiehiä ja renttuja, ei se muutu mihinkään, se on vain hyväksyttävä että esim. rauhallinen, hiljainen ja harkitsevainen, siististi pukeutuva mies on naisille turn-off ja inhokki verrattuna villiin risafarkkuiseen rokkikundiin.
Toivoisin vain että naiset myöntäisivät tämän jotta vältyttäisiin siltä läpinäkyvältä ja huonosti näytellyltä teatterilta joka kuitenkin hajoaa pirstaleiksi jossain vaiheessa.
Te vain tarvitsette jonkun ääliön antamaan sitä rahaa ja todistamaan äidillenne ja ystävillenne ettette ole aivan sietämätön narttu ja se hölmö mies tarvitsee jonkun... tukkiakseen äitinsä turvan, todistaakseen kavereilleen ettei ole täysi luuseri ja toteuttaakseen sairasta fetissiään kotioloissa ilman että tarvitsee lentää jonnekin keski-euroopan suurkaupungin sivukujille.
Näin teemme: imagon hoidosta hyötyvät molemmat. Fetissi saattaa puolestaan olla naiselle mm. tuskallinen ja vastenmielinen, joten siitä voin maksaa shoppailurahaa sen verran mitä lentolippu Amsterdamiin maksaa ja mitä huoran palkkaaminen maksaisi kerran-kaksi vuodessa.
Onko meillä diili? Esitämme sitten oikein onnellista perhettä mutta älä perkele luule että kyse olisi rakkaudesta.
siististi pukeutuva mies on just paras,kunhan vain olisi vielä suht. puhelias,huumorintajuinen,rento,fiksu ja empatiakykyinen.Toivoisin silti ehdottomasti sitä,että mies osallistuisi myös minun harrastuksiini,kuten matkailuun,elokuvissa käymiseen,lenkkeilyyn ja tarpeen vaatiessa jopa vähän enemmän extreme-juttuihin,vaikka ei olisi yhtä innoissaan kuin minä,mutta olisi valmis yrittämään minun vuokseni.(Minä sitä vastoin osallistuihin hänen juttuihinsa.)
vakavasti väität, että kaikki nuoret naiset viettävät niitä villejä sinkkuvuosia--> eivät vietä.
mutta miehethän tunnetusti itse juoksevat näiden " villiä sinkkuelämää viettävien naisten perässä".
ja toiseksi, miksi sellainen nainen, joka olisi niiden ns. yt- miesten kanssa aikaansa ja elämäänsä viettänyt, siirtyisi atm- miehiin. siinä välissähän ovat kt- miehet, joita suurin osa miehistä on.
"miksi sellainen nainen, joka olisi niiden ns. yt- miesten kanssa aikaansa ja elämäänsä viettänyt, siirtyisi atm- miehiin. siinä välissähän ovat kt- miehet, joita suurin osa miehistä on."
Tietyssä vaiheessa jäljellä on vain atm:iä. Tottakai suurin osa miehistä sijoittuu atm:n ja ytm:n väliin, mutta juuri he ovat niitä, jotka pariutuvat ongelmattomimmin eikä heitä sen vuoksi enää ole markkinoilla, ellei nainen sitten ala hakea reilusti itseään nuorempaa seuraa.
...juokse yhtään kenenkään perässä, kun ei kehtaa.
Itse en ainakaan katsele niitä pinnallisia bimboja, vaan ihan muita naisia, mutta mielestäni naisista kohtuuttoman suuri prosentti on pinnallisia bimboja tai muita sitoutumiskyvyttömiä tuulten mukana meneviä haihattelijoita.
Miehet myös tajuavat että jos baarissa on yksi ihan helvetin kaunis nainen, niin ei sitä kannata mennä yrittämään ellei ole itse joku rikas komistus. Miesten huomio jakaantuu naisten kesken tasaisemmin kun taas nainen katselee lähes poikkeuksetta juuri sitä baarin komeinta ja itsevarminta tapausta.
ei olisi ikinä tehtykään ellei sille olisi ollut tilausta. itse olen katsellut tuota sarjaa nuorena ja minun käsitykseni mukaan sarja kertoi naisista, jotka lähes epätoivoisesti etsivät miestä, mutta tulivat silti toimeen ilmankin mm. keskinäisen ystävyytensä voimin. Mitä väärää tässä on? Pitäisiköhän jonkun kerota miehillekin, että kannattaa vähän kiinnittää huomiota parinvalintaan ja mieluummin olla vaikka yksin kuin sellaisen naisen kanssa, jota pitää sitten netissä haukkua rumaksi läskiksi ja pihtariksi?
Ja olisiko Mirandan kenties pitänyt valita perseen nuolemisesta pitävä mies, jos Miranda itse ei pidä peräaukon nuolemisesta, ei vastaanottavana eikä antavana osapuolena? Olisiko Carrien pitänyt tyytyä huonoon ja väkivaltaiseen epätyydyttävään seksiin jack the rabbit -miehen kanssa? Olisihan se ehkä realistista kun miettii monia parisuhteita, mutta minkälaisen viestin se olisikaan antanut nuorille katsojille?
Olettekohan Sinkkuelämää on pahapaha -ihmiset lainkaan katsoneet sarjaa? Menestyvä ja varakas juristi Mirandahan pariutui lopulta kohtuu ruman ja köyhän, mutta umpikiltin baarimikon Steven kanssa. Myöhemmin Steve jopa petti mirandaa, mutta pari jatkoi kuitenkin yhdessä. Ja myöskin kaunis ja rikas Charlotte rakastui lihavaan, karvaiseen ja hikiseen alasti kotona viihtyvään juutalaismieheen ja vaihtoi jopa uskontoa tämän vuoksi. Samantha rakastui ja sai pahasti nenilleen kunnes tapasi itseään huomattavsti nuoremman Smithin, josta tosin myöhemmin erosi, koska totesi viihtyvänsä paremmin viisikymppisenä sinkkuna. Carrie oli ainoa, joka sai elämänsä rakkauden eli mr Bigin.
New York on sellainen huorakaupunki että Neuvostoliitto olisi saanut ennen luhistumistaan lähettää huorien iloksi SS-18 ohjuksen. Pikalähetyksenä avaruuden kautta.
Huorien ehanien trendikahviloiden metallirakenteet olisivat höyrystyneet välittömästi huorista ja huoripukeista puhumattakaan jotka olisivat ansionsa mukaan joko hekin höyrystyneet tai hiiltyneet, riippuen sijainnistaan ohjuksen räjähdyskohtaan nähden.
Yhteen kohtaan kiinnittäisin huomiota. Sille, että tytöt haksahtavat pelimiehiin, ei varmaankaan voi mitään, enkä tiedä pitäisikö voidakaan, sillä onko pelimiesten rikos sen suurempi kuin se että he osaavat jotain paljon paremmin kuin tavalliset kansalaiset. Mutta se, mille jotain voisi edes yrittää tehdä, on tuo mainitsemasi kuvitelma rentun parantamisesta. Rentuillahan ei ole mitään ansioita tai kykyjä joita pitäisi ihailla - koko "vetovoima" johtuu vain naisten hoivavietin kieroutumisesta. Voisikohan asialle tehdä jotain jo lapsena kotikasvatuksen avulla? Kyllähän lapsia kasvatetaan ja opastetaan monilla muillakin tavoin, joten mikseivät vanhemmat voisi niin sitkeästi tähdentää tyttölapsilleen sitä, että kuvitelma huonotapaisen miehen parantamisesta on tuhoisaa haihattelua ja tulee pelkästään pilaamaan tytön elämän, että edes jotkut sen lopulta uskoisivat.
Joo, se järkevöityminen tapahtuu misseillä, tositv-kilpailijoilla ja niin edelleen aika myöhään. Yleensä he sitten ottavat jonkun raikulipojan, joka tahtoo myöskin lapsia.
Tavalliset ihmiset taas yleensä tapailevat tavallisia ihmisiä.
AT-miehet ovat oma kategoriansa. He eivät saa seksiä tai suhdetta edes kolmekymppisinä.
"AT-miehet ovat oma kategoriansa. He eivät saa seksiä tai suhdetta edes kolmekymppisinä."
Minusta atm on atm vaikka saisikin sitten kolmikymppisenä. Se, että alku on viivästynyt niin paljon, on jo todiste siitä, että kyseinen mies on atm. Myöhemmällä iällä matalatasoisuus ei enää samaan tapaan estä pariutumista, joten atmkin voi löytää seuraa, mutta se ei silti tarkoita sitä, että hänen tasonsa olisi mihinkään noussut.