henkinen ja fyysinen väkivalta

sä haluaisit kuullaa jotain taikasanoja, että joku olis keksinyt miten tuollaisen sais muutettua, mutta niitä ei ole. Sun tehtäväs on nyt päättää että haluatko sinä jatkaa suhteessa missä on huorittelu yms vai et.En muuten usko tota selvinpäin ihan eri ihminen juttuakaan, humala yleensä vahvistaa luonteenpiirrettä mikä on kyllä sillä ihan selvänäkin.

On kokemusta ja olen eronnut. Ja nyt onnellinen ja tyytyväinen elämääni, on olemassa miehiä, jotka rakastavat naisiaan ja haluavat kohdella naisiaan hyvin.

Samaa mieltä kuin edellinen: alkoholi on vain tekosyy! Normaali ihminen ei säti tuolla tavalla puolisoaan, ei kännissä eikä selvinpäin.

Kyllä tuo asia sua vaivaa, kun täällä olet. Onko sinusta huorittelu oikein? Kuuluuko sinusta rakkauteen pelko?

Moi!
Elin tuollaisen suhteen läpi. Henkistä väkivaltaa haukkumisen ja huorittelun muodossa, ja fyysistä läpsimällä tuuppimalla ja maahan painamalla. Nyrkillä vartaloon, ettei tullut jälkiä jne.
Olen nyt päässyt siitä irti, eli katselen asiaa vähän kauempaa; niin pitkään kun sallin itselleni tuollaisen käytöksen se jatkui. Sitten kun laitoin siihen omassa päässäni lopun, eli menin peilin eteen ja kysyin itseltäni olenko todella sellainen ihminen että minua saa kohdella noin. Ja vastasin itselleni etten todellakaan ole.
Sitä miestä et voi muuttaa, etkä hänen käytöstään, niin valitettavaa kuin se onkin, hän ei lopeta ryyppäämistä sinun pyynnöstäsi, vaikka mitä tekisit. Ainoa mitä minun mielestäni, huomaa että tämä on vain minun mielipiteeni, tehdä on se että ajattelet itseäsi. Oletko valmis elämään tuollaista elämää, jos vastaat että joo, niin sitten kai vastaanotat miehen käytöksen kaikkine variaatioineen. Jos vastaat että et ole, niin tee asialle jotakin.
Vaatimattoman kokemuksen omaavana sanoisin että älä pidä mitään yhteyttä jos itsestäsi tykkäät, suuntaa katseesi nyt muualle. Ehkä siitä on apua myös tälle miehellesi joka kuitenkin on mukava selvin päin, ehkä hän siitä tajuaisi ettei tuollainen käytös vetele. Kun hän huutaa ja huorittelee sinua, sinun pitäisi ehkä antaa hänelle siitä sellainen palaute että kävelet pois. Niin kauan kun kuuntelet sitä ja pysyt paikalla sinä ikäänkuin hyväksyt hänen käytöksensä ja hänellä on "lupa" jatkaa samalla tavalla.
Jos hän huomaa että toistuvasti hän jää yksin huutamaan ja sä häivyt, niin uskoisin että hän oppii kuin pavlovin koira että mikä on tulos huonosta käytöksestä.
Ymmärrän sinua NIIN hyvin, mun entinen oli todella ihana selvin päin, kaipaan häntä tosi paljon edelleen, taidan rakastaakin vielä, mutta sitä kännikalaa ja huutamista ja lyömistä vihasin ja vihaan, enkä sen takia halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, ja uskoisin että olemme molemmat kohtuullisen onnellisia näin.
Voimia sinulle, jos luet tämän. Ykkösviestini siis oli että olet oman elämäsi herra! Hän ei ole vastuussa muusta kuin omasta käytöksestään ja samoin sinä siitä että siedätkö sitä.